Heitelty on, testattu VRoc/VRoc3, todettu että ei nyt kumminkaan itselle. Whale on hyvä. Se kiekkotesteistä.
Eilen oli pitkästä aikaa sateeton ilta & kesäaika, joten Meilahteen parille iltakierrokselle. Pikkubägi oli autossa, joten lähdin Gripin kanssa Golgatalle. Olin laittanut bägiin tosi pitkästä aikaa mukaan pari TD:tä, näitä viimeksi käyttänyt ihan alkuaikoina mutta sitten jäivät pois kun lensivät holtittomasti ja muka kippailivat aina. Heitossa on tapahtunut parin vuoden aikana jotain, nyt nämä molemmat olivat kentällä hyvin suoralentoisia (rysty/kämmen) ja ihan tosi käyttiskiekkoja. TD on vissiin aika lähellä Beastia, jota olin aikeissa kokeilla. Ehkä en ees kokeile kun tämmöisiä aarteita löytyi laatikon pohjalta.
Tosiaan pari kierrosta Meikussa. Ekalla kierroksella birdieitä 8 (3, 5, 6, 8, 9, 11, 12, 13) ja tokalla 7 (2, 3, 6, 11, 13, 15, 16), mutta molemmilla kiepeillä sai tosiaan taistella että sai pidettyä par-lukemat. Bogeja siihen malliin ja jälkimmäisellä kiva tripla-tupla-bogi -kombo seiskalta alkaen. Kertoo eniten pelitavastani.
Asiahan ei varsinaisesti ole itselleni ongelma, mutta jos haluan ikinä pelata tuloskierroksia niin pitää suhtautua vähän eri tavalla. Kysymyksiä itselleni pohdittavaksi. Jos väylällä on selkeä turvallinen forelinja, ja osaan heittää sen helposti Bansheella/Firebirdillä, niin "nyt on hyvä sivuvastainen, tosi upea annukkatuuli!" -ratkaisut voisi unohtaa. Tai "tästä kallion päältä helppo midari/putterifore tohon neliömetrin kokoiseen seiftiin kohtaan. Tai "helppo 16-metrinen death putt".
Tuloksen pelaaminen on vähän tylsää. Ehkä nautin liikaa kiekkojen heittämisestä ja heittojen katselusta, toisekseen mulla ei oikein ole riittävän kovaa kilpailuintoa tähän touhuun. Kilpailuintoa ei toki pidä sekoittaa haluun kehittymisestä & uuden oppimisesta.