Sairaudet ovat perseestä. Vammat pitkäaikaisina varsinkin ovat ihan eri maailma. Kärsivällisyyttä tarvitaan, ettei seinään tule monta reikää. Mistäkö tiedän? Ei lämmittänyt, kun työterveyslääkäri rupesi levottomia puhumaan eläkkeestä tai osa-aikaisesta sellaisesta
Voi tiedät kyllä mitä, joten tiedät, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä ja lekurit muuten panttaavat tietoa, joten heidät on käännettävätä ylöäsalaisin ja katsottava, miten he pääästävät tietämänsä asiat ulos. Diagnostiikka on hidasta, mutta on siinä jotain mätää, että 99 puukon alle ja 2015 löytyy samasta kädestä toinenkin vamma, joka on ollut diagnostisoimattomana tuon ajan ja silti oireeni eivät sovi kaikilta osin kumpaankaan vaivaan. Ja uudempi diagnoosi on muuttunut rannekanavasyndroomasta pronaattorisyndroomaksi. Jälkimmäinen vaikuttaa oikealta siitä päätelleen, mitä tapahtuu vaurioituneen hermon päästä puristaessa. sama oire voi tulla monesta syystä ja vaiva voi olla oireeton tai oireet ivät aina ole tyypillisiä kyseiselle vaivalle. Siksi diagnostiikka ei aina ole yksiselitteistä tai helppoa nopeasta puhumattakaan.
Toivottavasti selviät mökkihöperyydestä ja vaiva sekä hoito löytyy ja säilytät toiminnallisuuden. Ylleistrendinä olen potilaan näkökulmasta ollut havaitsevinani, että lääkärikunta menee huippu-urheilijoiden esimerkin näyttämänä enemmän liikuntaa ja kuntoutuksen aikaista aloitusta kohden koko ajan. Nilkkani leikannut jääkiekkomaajoukkueen lääkäri sanoi, ettei ole kuullut kenestäkään yhtä nopeasti siivousleikkauksesta palautuneesta kuin minä, kun viskoin kenttätreeniä. Takuulla NHLssa ja SM liigassa pelaavat ovat kovakuntoisempia kuin minä ja siten pitäisi parantua nopeammin. Mä taisin sitten ottaa kipua enemmän ja friba taisi sopia paremmin kuntoutukseen ja amatööritähtitieteeseen. tähtiä katsellen auringon paisteessa
Piippoa kun olen katsellut useamman kerran jonkin mokelluksen jälkeen, hän kuntouttaa vielä aggressiiisemmin kuin minä.
Iso pulma on, että kun ei tiedä, mistä on kyse ja onko liike lääke, ei passaa aloittaa riehumista, koska voi teloa itsensä lopuksi ikää päreiksi ja rullatuoliin. Joten ottaisin iisisti tilanteen selviämiseen asti ja kysyisin kuntoutuksesta, milloin saa aloittaa, miten kovaa tehdä aluksi ja millä oireilla saa kuinka aikaisin koventaa harjoitusta. Liika on liikaa kuntotutuksessakin ja mä olen usein telonut itseni toiseen kertaan kuntouttaessani. Siihen vaikutti virheelliseksi myöhemmin havaittu liian raju kuntoutusohjelma käsileikkauksen jälkeen. Jota käytin usein vuosien ajan ja pääsin liian heikoista lihaksista johtuvan loukkaantumisherkkyyden ja uudestaan hajoamisen noidan kehästä viitisen vuotta leikkauksen jälkeen käden osalta. Kunnes tuli heittokädelle elinikäinen 5 kg max. puntin paino ja leauanvedon sekä penkkipunnerruksen elinikäinen kielto.
Lihasmassa vähentynyt kädestä, heittopitudet pudonneet, olen sairaslomalla ja ekan kerran tänä talvena alle par ollessa dnf käteni rikottua. Ei tatsia draiveissa, kun taisin 17 kertaa heittää viime vuonna ja vähemmän edellisvuonna. Molempina vuosina vasurikierroksia mukana sekä osin vasuria ja osin oikeaa käyttämiäni kierroksia. Ilon määrä on pudonnut pahasti, kun kroppa ei tottele ja kestä, joten tulosta ei tule. Lähärit ja putit ovat tallella, mutta ei pääse helposti pirkkopaikoille, kun draivit harittavat. Ihan tutulta kuullosti pelikuvauksesi. Tutut fiilikset, ei paljon naarata. Kohtalotovereita on, mutta hittoako se auttaa, ei saisi olla ketään, ei oo kivaa. Tsemppiä ja paljon sinappia hatun kera.