Viimesyksynä alotin eli vähän yli vuosi sitten varmaankin. Kaveri ehdotti, ja lähdin sitten vähän pitkin hampain kokeilemaan. "Kuulostaa aika urpolta, heitellään frispiitä sinne tänne". En nyt muista mikä kääsi mielen vai tuntuiko laji vain ajatuksena nololta, mutta about viikon sisään tuon kiesin jälkeen hain Prismasta ekat kiekot. Tietenkin ne klassiset liian ylivakaat jyrät jotka molemmat heitin välittömästi jorpakkoon - ensin Mukkulan ykkösväylällä ja sitten kakkosella. Putteri sentään jäi, ehkä ihan hyvä niin.
Loppusyksy melko hyvällä lämmöllä ja keväänä riitti yhä innostusta korien pystytystä odotellessa, pariin tuttuun tuli törmättyä radalla joiden kanssa tuli sitten käytyä kotiradalla ja muuallakin useita kertoja viikossa, yleensä useita ratoja päivässä. Välipäivät täytin sitten yksinpelailuilla. Aika pian tuli Youtubevideoiden tapittaminen tekniikkavideoiden ja kisojen muodossa.
Ja sitten se miten kehitys on näkynyt. Ainakin alkukeväästä draivi/epämääräinen heitto oli varmaan sitä 40 metriä maksimissaan (en osaa sanoa viimesyksystä), tarkkuus nyt ainakin jotenkuten pysyi kohdillaan (heitin vain paikaltaan). Draivia saan nyt sen vajaan satasen, pieneen myötätuuleen oikealla kiekolla about justiinsa sen jos ei ihan snadisti yli. Tarkkuuskaan ei ole kauheasti rakoillut matkan myötä, mutta niitä paskoja releaseja tulee vähän liian usein, varmaan vähintaan yksi kymmenestä. Toistettavuudessa siis yhä toivomisen varaa. Saatossa niin paljon ongelmaa, luulisin...
Putit meni sisään alkukesästä yli viidestä metristäkin varmaan alle 50%, siihenkin on saatu huomattavasti asennetta, itsevarmuutta ja nasevuutta. Tuntuu että se paranee kokoajan kun keksii pikkujuttuja mitä lisätä tai tehdä erilailla. Puttia on mielestäni äärettömästi helpompi harjoitella ja kehittää kun draivia.
Upsia en yhäkään osaa yhtään, kiekko ei vaan käänny. Foresta ei tullut vielä kesällä mitään, mutta lähemmäs syksyä sain hiottua senkin kuntoon muutamalla videolla, valaistus oli kyynärpään pitäminen lähellä ruumista. Parhaimmillaan saan siipastua samalle linjalle bäkkärin kanssa. Lähestymisissä suosin sitä bäkkärin yli.
Tulosta on Mukkulan kotiradalla hipihiljaa siivuiltu pienemmäksi, tulee siellä yhä liikaa niitä OB läpsyjä mutta sain tässä vielä ennen talvea rikottua omat enkat pelaamalla alle 90 pisteeseen, tosin vain yhdellä alle.