Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

Pedron lokikirja - harrastelijan kirjauksia

(1/10) > >>

Pedro:
Hop.

Alanpa kirjaamaan harrastuspäiväkirjamaisena, katsotaan millaiseksi tämä kehkeytyy. Olisi ehkä hyvä avata jonkinlaisella taustoituksella.

Harrastuksen aloitin 25.7.2012 lomareissulla kotiseudulla. Paikallisen halpahallin hyllystössä oli yllättävän hyvä valikoima Innovan kiekkoja, joita piti mennä ihmettelemään, kun kylällä kuuleman mukaan on hienoa hiihtokeskusrata. Ja kaveri Helsingin päässä oli jo aiemmin houkutellut mukaan, mutta en ollut ehtinyt vielä tarttua täkyyn. Kuitenkin, siinä minä olin kaupan käytävällä niitä lättyjä ja niiden numeroita ihmetellessä useamman minuutin, ennen kuin tajusin soittaa tälle harrastavalle kaverille, että mitäköhän tästä olisi järkevää ottaa mukaan.

Kaupasta kävelin ulos DX Sidewinderin ja DX Cobran kanssa. Enolta haettiin vielä putteria ja draiveria lainaan. Taisi olla Discmanian P1:stä ja PD:tä tai DD:tä. Lainadraiverit kulkivat kuitenkin oikeastaan kantopainona (jälkikäteen ilmeisen hyvä ratkaisu) tulevan reissun. Ennen kierrosta piti heitellä muutamia harjoitusheittoja, tietenkin, takapihalla. Nopeasti kävi ilmi, että naapuri saa uudet ikkunalasit talonpäätyyn ja katolle täytyy kiivetä vähän turhan tiheään, jos ei parempaa treenipaikkaa löydy.

Näinpä siis vanhan urheilukentän kautta itseluottamusta hakemaan. Puolen tunnin jälkeen tiesin, että backhand eli rystyraivi on aloittelijalle mahdoton taitoheitto, paitsi jos heittosuunnalla ei ole väliä. Ihme kyllä, forella pääsi joitain kymmeniä metrejä aika lailla haluamaansa suuntaan. Joten äkkiä radalle!

Kierrettiin siinä paremman puoliskon kanssa pari-kolme tuntia täysinä aloittelijoina Taivalvaaran rataa ja viimeistään jossain kolmannen väylän kohdilla sen jo arvasi, että tämä harrastus ei jää tähän, vaikka tulosten osalta heittely olikin kovin "positiivista". Muutama sellainen kämmenavaus kuitenkin tuli, joista tällä hetkellä olisin kovin ylpeä. Laitan tähän alle linkin Facebookin kuva-albumiini kyseisestä radasta (kuvattu viime syyskuussa). Pitäisi olla täysin julkinen albumi.

https://www.facebook.com/alavuotunki/media_set?set=a.10151127116379811.453525.624594810&type=3

Sen jälkeen on tullut hankittua kiekkoja jonkin verran, kierrettyä ratoja ja treenailtua heittoa enimmäkseen Viikin kuplahallin hiekkakentällä silloin tällöin.

Helsingissä tulee kierreltyä pääsääntöisesti Siltamäkeä ja Kivikkoa. Meilahti on koettu marras-joulukuun taitteessa ja Munkkaan olen fillaroinut kerran kiekkojen kanssa, mutta heittoakaan en heittänyt. Kahden viikon päästä koittaa kesäloma, jolloin harrastuksen "vuosipäivän" kunniaksi olisi tarkoitus kokea Tali. Huh!

Muista radoista useimmin on kierretty varmaankin Mänttä-Vilppulan DGP ja toki Taivalvaara lomien aikaan. Siellähän on viime syksyn ja kuluvan vuoden kevään aikana valmistunut 18-väyläisen välittömään läheisyyteen myös 9-väyläinen, joka oli hieno kokemus heittää vuodenvaihteessa koskemattomassa koillismaalaisessa hangessa.

Kertakokemukset on taskussa myös Keuruun Fontanasta, Karkkilasta, Kaatikselta, Nummelanharjusta, Loviisasta, Kuhmoisista ja Vierumäeltä. Näistä Nummelanharju, Kaatis ja Karkkila kierrettiin kertarykäisyllä marraskuun alussa muutaman kaverin kanssa, mutta Karkkila jäi kesken, kun yö tuli yllättäen heti illan perään ja järveltä nousi valtaisa usva. Olisiko ollut väylä 15, jota availtiin pimeyteen niin, että yksi meistä oli korilla kännykän ledi-taskulamppu päällä majakkana. Sitten piti lopettaa, kun ei nähnyt enää 20 metrin lähestymisessä kiekkoa.

Jos jotain tuloksia löisin tähän näkösälle tämänastisista kierroksistani itselleni muistiin ja muille nähtäväksi, niin valikoin seuraavat:

- Kivikko +8
- Nummelanharju +6
- Siltamäki -4

Kaatikselta on myös "feikki-holari" väylältä 3B (onko tämä sama kuin nykyinen väylä 4?) eli avausten jälkeen vielä treeniavaus Ontario Rocilla aivan tikkusuorana keskelle ketjuja.

Treeniosiota sen verran, että tämän kesän runsas Siltamäen kierto ilman varsinaisia draivitreenejä aiheutti sen, että draivi hävisi ihan täysin pari viikkoa sitten. Ei mitään luottoa draiviin, suuntaa ja korkeutta pystyi vain arvailemaan ennen heittoa. Välillä DX-Valkyrie "kippaili" kädestä yli (oli kylläkin tekniikan eikä kiekon vika) ja välillä lähti kädestä hirmuhyssenä, vaikka ihan flättiä oli tarkoitus laittaa kevyesti menemään.

Niinpä pakkasin sunnuntaiaamuna mukaan D-FD:n, Gold Line Riverin (tuore hankinta), DX Valkyrien, Champion Leopardin, Champion Archonin ja tietenkin nykyisen luottokiekkoni F2 DX Sharkin. Siinä aikani räpellettyäni Viikin hiekkakentällä aloin tajuamaan, että veto ei tule läheltäkään kroppaa, grippi on aivan liian kevyt ja saattoa ei aina juurikaan ole. Kyllä se sen puolisen tuntia niitä itku-repimis-draiveja vaati, ennen kuin edes jollain tavalla alkoi loksahtamaan kohdalleen. Puolentoista tunnin jälkeen olin aika poikki, mutta viimeiset puolisen tuntia oli hyvä fiilis. Kaikki draiverit alkoi lentämään aikalailla toivotulla tavalla siihen 85-90 metriin, Valkyrie ja Archon pari kertaa "satasen päälle" tai tuntumaan ainakin, muistaakseni Jackal myös.

Sen kropan läheltä vetämisen ja tarpeeksi tiukan gripin merkityksen ymmärsi valaisevalla tavalla siinä vaiheessa, kun heitto alkoikin kulkea. Kuinka erilaiselta draivaaminen voikaan tuntua?

Treenissä keskityin jälleen siis rystydraiviin. Kämmentä ei ole juuri tullut ensimmäisten kierrosten jälkeen treenailtua, mutta usein lähestymisissä kuitenkin heiteltyä. Illan treenissä heitin kaikkia kiekkoja muutaman kerran ja Valkyrie osoitti potentiaalia pidempäänkin kämmenlämäriin. River myös lähti nätisti useimmiten, Jackal välillä. Archonista tullee myös hyvä kämmenheittoihin, kunhan tekniikka kehittyy.

Sokeriksi pohjalle ennen kotiin lähtöä tuli vetäistyä Sharkilla muutama 80-85 metrinen suora tai aavistuksen ylikääntävä ja palauttava draivi ilman mainittavaa feidiä. Kävin myös maanantai-iltana putteripainotteisella kokoonpanolla. Lapa/kylki/olka/ojentaja-alue oli melko herkkänä sunnuntaista, koska käytiin tuolloin vielä Loviisan rata kiertämässä illalla (hieno rata, btw). Niinpä lämmittelyllä harjoitus käyntiin ja kun tuntui vähän paremmalta, niin putterit riviin. Bägistä löytyy viime vuoden luottolätty Polecat sekä kolme Aviaria: champion, DX San Marino ja RW-Pro Japan Open. Eka Polecat nätisti ja kevysti 50-60 metriin. Toisena heitetty Japanouppeni sitten yllätti totaalisesti liidelleen lähes viivasuoraan 80 metriin. Täh? Muillakin Aviareilla päästiin lopulta tähän 75-80 metriin ja Sharkilla pari kertaa taas 85 metriin, mutta maanantaina loppu virta aika pian. Draivereista mukana oli Jackal, River, Leopard ja Valkyrie, jotka kukin keskimäärin toimi ihan kivasti, mutta heittely piti lopettaa tunnin kohdalla, kun ei enää pysynyt paketti kasassa toistettavasti. Parempi jättää parin tsemppaamalla onnistuneen draivin jälkeen hyvä maku suuhun ja painua venyttelemään ja lepäämään. Muutama kämmenheitto toimi taas treenimäärään nähden yllättävän hyvin. Satunnaisia antsoja ja hyssejä tuli kokeiltua siellä täällä jäähdytellessä - ihan ok ellei jopa lupaavaa, mutta varsinkin hallittu anhyzer on kyllä mulle edelleen kovin haastava. Idea alkaa hahmottumaan, kai.

Tästä ekasta tuli näemmä huomattavasti tarkoitettua pidempi postaus, vaikka alunperin ajatuksena oli pitää tämä loki aika minimaalisena "kirjauspostina", johon merkkailen ylimalkaisesti heitetyt treenit ja ehkä myös varsinaiset kierrokset. Katotaan nyt millaiseksi tämä sitten muotoutuu.

Ainiin, (viikko)kisailu on puolitotisena tavoitteena aloittaa tällä kaudella :)

EDIT1: tarkistuksen jälkeen Kivikon tulos parani yhdellä heitolla.
EDIT2: treeneistä vähän enemmän

Pedro:
Tänään tuli kierrettyä pitkästä aikaa Kivikko. Aurinko paistoi ja tuulta ei nimeksikään hieman klo 19 jälkeen. Vasta kuudennen väylän tienoilla alkoi kevyt vire tuntua ja mäen päällä tuulikin kohtuullisesti.

Viitisen minuuttia helpohkoa puttailua ja itselle hyvällä prosentilla muutama hieman pidempi sisään. Sitten näytti olevan sopiva väli lähteä kiertämään, joten ykkösen tiille. Eka avaus D-Jackalilla jäi sen verran tassuun, että forea piti huutaa perään. Melkein rullasi oikealta OB:lta tien paremmalle puolelle takaisin, mutta vain melkein. Putterilla korin alle ja nostobogi.

Kakkosella Ch Archonia bägistä ja tavoitteena vain hyvin väylällä rystyllä. Maukas, ehkä oma paras avaus ko. väylälle, tosin hieman pitäisi uskaltaa hakea enemmän mittaa. Nyt siitä vajaasta kolmestakympistä korin alle ja nosto. Ihan hyvä fiilis.

Kolmosella taas tavoitteena pysyä väylällä, eikä tarvetta repiä. Kevyen oksaosuman kautta aikainen feidi Riverillä vasempaan reunaan, mutta turvallisesti sisällä. Taas helppo korin alle ja par. No, ihan mukavasti lähti.

Nelonen. DX Valkyrie. Ei jäädä puihin, eihän. Kevyesti vaan ja liitelee puttiyritykseen, eiks je? No viimesiin oksiin jäätiin ja väylän puolivälissä ollaan. Vaikesta asennosta Sharkki alle viiteen metriin ja puaria tuas. Lähestyminen lämmittää mieltä.

Muutamankin kerran ollut tässä vaiheessa jo reilusti boonusta kortissa, mutta tänään vain yksi pykälä ja heittäminen tuntuu mukavalta ja rennolta. Näinpä siis onkin fiksua poistua mukavuusalueelta ja lähteä vitosella testaamaan forea Valkyriellä. Ei saa liian varmaa olla, vaikka ei tämän hetkisellä draivivarmuudella varmasti olekaan. Mutta mitäs, Valkyrie irtoaa todella vaivattomalla forella unelmaisesti ja menee just minne pitää! Tai siltä se aluksi näytti, korille jäi kuitenkin vielä noin 15 metriä matkaa. Tällä väylällä en lähde hakemaan mitään sankarisäkitystä, kun korin alle saaminenkin on jyrkästä mäestä johtuen tarpeeksi haastavaa. RW-Pro Aviar tottelee ajatusta hyvin ja helppo par taas. No nyt. Avauksen jälkeen takaa kuulunut "oho" hymyilyttää vielä kutoselle lompisessakin :)

Kutosella odotellaan tipuaskelmummot pois vaara-alueelta, ettei päästä lehteen. Siinä on aikaa pähkäillä kiekkovalintaa ja edellisestä rohkaistuneena haetaan Valkyriellä mandon ohi kämmentä. Hitusen jää vaisuksi ja kiekko jää mandon taakse, tai siis eteen tiiltä katsoen... sama kun ois rankun ottanut ja jatkanut dropparilta (kuten Wilpuri teki), kun pakko heittää mandon vierestä vain väylälle alle 10 metrinen. Lähestyminenkin tulee pupellettua sen verran kauas, että putti jää noin 50/50 tsänsseille ja nyt ei mene. Toinen bogi.

Seiskaväylä hirvittää, kun näkee ylämäen nokkoset. No, lopulta näytti ehkä pahemmalta kuin oli, mutta "varma" midaridraivi Sharkilla hajoaa tekniikaltaan ja sukeltaa kauas oikealle. Onneksi takana tuleva ryhmä näkee kiekon ja vinkkaa mistä hakea, muuten ois saattanut vierähtää useampi tovi pöpelikössä. Lyhyt annukka kalliolle aika hyvään paikkaan ja ois tsänssit pelata hyvällä ylämäkilähestymisellä vielä par. Pikkuisen jää matalaksi ja kauas korista, kun kevytkään Jackal-veto ei pääse feidaamaan. Ketjuista ohi ja nostellaan bogi.

Kasilla tuulee jo selvästi. Pudotusta toistakymmentä metriä ja tilaa mennä ihan mistä vaan, ihan miten vaan. Tuuli kuitenkin hermostuttaa. Nyt kaivetaan kakkosrunin C-FD, joka on mulle vakaa väylädraiveri. Sitä nyt draivataan kevyesti alas ja oikean kautta, feidi vie kupille. No, kyllä se 10 metriä menee ehkä alaviistoon, mutta nousee, nousee ja isolla feidillä kolmeenkymppiin korista hiekkatien reunaan. Äh. Superlöysä hysseyritys putterilla menee ehkä sen 15 metriä eteenpäin ja pitkä putti näyttää ja tuntuu hyvältä, mutta ei sittenkään. Neljäs bogi, kolmas putkeen. Silti on edelleen hyvä fiilis.

Ysi taas Archonilla ja tilaa on. Ei ihan kanna koritasanteelle, vaan jää jyrkänteen reunaan. Kori ei näy, joten turha puttailla muuta kuin toivomusputtia. Tippuukin alle kahteen metriin korista ja bogiputki poikki. Kympillä eka kertaa (höh) Ch Leopardi käteen ja reippaasti yli puolen välin pipeä. Iisihkö ja smuutti lähestyminen Sharkilla neljään-viiteen metriin ja huoleton putti sisään.

Ykstoistasella päätän jäädä suoraan spottaamaan Wilpurin heiton, on meinaan sen verran nokkosta ja muuta repuskaa. W laittaa vähän pitkäksi hyssensä, itse C-FD:llä vähän aiottua jyrkemmällä hyssellä puiden yli (oli tarkoitus kiertää puut) ja korin taakse. Puttipaikoilla kuitenkin, mutta haaraputti on mulle satunnainen tuttava ja tehoa uupuu, joten keräillään Aviaria korin alta nosto-parille.

No sitte 12... Kallion päällä saa venailla ja venailla. Näkymät on hyvä, tuuli ei mikään pahin, mutta silti kuumottava. Hiljalleen edellisen ryhmän viimeisetkin kiekot löytyvät ja noin 10 min pähkäily saa meikäläisen siihen lopputulokseen, että nyt on viksuinta koittaa taas forea ja tällä kertaa Archonilla. No mikäs siinä, ku ite kerran käsken. Hyvän tuntoinen heitto, kun kiekko irtoaa räpylästä. Vähän liikaa vasemmalle, no se tulee kyllä pian takasi. Tuulee.. ei se heti olekaan tulossa takaisin. Väylän, tai oikeammin tällä hetkellä "väylän" vasenta reunaa pitkin raidataan. Ja siitä mäntyjen ohi ja vihdoin ujoa feidiä johonkin kallion ja nokkosväylän rajamaille. Löytyy aika kivuttomasti ja korille ehkä 25-30 metriä. Tuosta putteri kahteen metriin ja par. Voittajaolo. Helposti se tässä vaiheessa tulee.

Sitten yksi suosikkiväylistäni, 13. Koko nurmialueen halkovan puron oikea puoli on OB. Korisaarekkeeseen pääsee minunkin draivilla, kun uskaltaa vain heittää. Ei tuule. Mutta sitten kun on aika astua tiille, niin alkaakin puhaltamaan vastaista. Wilpuri käännättää Viikkarinsa yli ja päätyy OB:lle. Minä joudun odottelemaan jostain taas tupsahtaneita muoreja. Wilpuri hakee kiekkonsa ja spottaa varalta mun heiton, kun kerran siellä päin on. Archonilla vaan reippaasti, ei ujostella. Mitä hittoa, vähän liian sutjakas veto. Oikeelle kääntää. Ei varmaan palauta. Ehkä sittenkin tekniikka hajosi? Vai oliko vastainen tuuli. Enivei, identtinen heitto Wilpurin avaukseen nähden, joten W tuo lötät, meitsi kantaa bägit. Jatketaan dropparilta. Lopulta pupelletaan molemmat tästä tuplabogit, älytöntä :D

Metsäväylät himmailee kierroksen kivasti. 14 avataan molemmat midariforeannukalla ja päädytään noin 7-8 metriin toinen vasemmalle korista, toinen oikealle. Molemmat upottaa ja birkut korttiin.

15. Koitetaanpa putterilla nättiä hysseä. Tätä en hallitse juurikaan, mutta nyt opetellaan. Heitto, tai release on miellyttävän puhdas, mutta linja huono. Paukkuu koivun kylkeen ja risukkoon. Taas kuitenkin lähestyminen pelastaa noin viiteen metriin, ja näitä en tänään missaa. En ainoatakaan.

16. Haetaan uudestaan putterilla pientä ja sievää hysseä. Ihan ok linja, puhdas release, hieman korkealle. Näinpä korkealla retajava männynoksa viskaa kiekon taas vasemmalle näreikköön. No, hyvä lähestyminen puiden välistä sen parikymmentä metriä korin alle, mutta päättää rollata taas siihen vitoseen. Huoletta kuitenkin sisään.

17. väylä ja sen kirottu pieni aukko, josta pitäisi avata. Hmm... haetaanpa ihan sen kummemmin treenaamattomia juttuja, ja otetaan taas putteriavaus, mutta kämmenellä. Ja sehän toimii! Tosin, kopsahtaa sen hiton pihlajan reunimmaiseen rimpulaan, vaikka olin jo ihan ainakin melkein varma, että kohta ollaan korilla. Kimpoaa takaviistoon niin, että korin ja kiekon välissä on sekä pihlajarypäs, että kuusi ihan edessä. Jalat niin haaraan kuin menee, ja kappas, tuossa on ihan hyvä aukko kuusen oksien välissä, mistä voisi haaraputtilähestyä korille. Menee just siitä välistä, vähä liikaa oikealta ehkä. Sitte se tökkääkin taas johonkin pihlajan näkymättömään (kuusen oksien piilottamaan) minirunkoon. ääähh... Nöyrästi helppo korille, vaikka meinasikin rullata kumpareelta alas. Vajaasta vitosesta taas bogi.

Viimeinen väylä. 72 m hyssellä "kallioparkkiin". Valitaan taas putteri, kun sillä nyt on availtu. Tällähän vois heittää korkeammankin suoraan koivunnäreiden ja kallioniemekkeen yli. No eiku hysseä nyt kehiin. Wilpuri avaa ihan hyvännäköisen, joka lopulta kuitenkin jäi kalliolle. Mun vuoro, nyt vaan rauhallisesti keskittyminen ja draivi. Tie alkaa ropisemaan takana, fillari tulossa! Avaan äkkiä, ennen kuin se on "danger zonella"! Just joo, kalliolle, lyhyenä linja ja kulma pielessä. Hättäily kannattaa aina. No, lähestyminen kalliolta korille räpsähtää koivunoksaan ja jää noin 8-9 metriin, mikä mulle on jo mukavuusalueen ulkopuolella. Puolen minuutin henkinen kamppailu, koitanko mukiin erittäin uhkaavasta rollivaarasta huolimatta vai laitanko alle. Järki sanoo "laita alle", mutta fiilis sanoo "lötä mukiin!". Lötä mukiin. Voitokas olo tämänkin parin jälkeen.

Henkinen kamppailu ennen viimeistä puttia johtui siitä, että tätä ennen oma paras tulos Kivikosta on +8. Nyt tuossa tilanteessa 17 väylän jälkeen kortti näytti +6:tta ja par-3 väylän kolmas heitto oli kyseessä. Näin siis kaksi pykälää enkasta pois. Vielä ois varaa ruuvata tälläkin osaamisella. Pahimmat hölmöilyt pois, niin nollatulos voisi häämöttää. Mitenköhän kisassa menisi?


Kylläpä tää taas venähti. Jos joku jaksoi lukea, niin kiitoksia mielenkiinnosta. Tämä kirjailu on ihan hauskaa, kun tulee käytyä kierros ajatuksen kanssa läpi :)

EDIT 1: Fudissukat Kivikossa on tosiaan ihan huippuratkaisu! Kiitokset sille, joka viikkokisahehkutuksessa ne mainitsi :) Ei tarvinu välittää nokkosista.

Pedro:
Aamulla mentiin Miguelin (epäpyhä, toim. huom.) kanssa klo 10:03 Kivikkoon ja tarkoituksena heittää pari kiessiä nätissä säässä.

Sää toimi ja aluksi heittokin. Ei mitään huikeata, mutta ihan hyvää tekemistä. Ensimmäinen kierros meni mukavasti 10 väylää, +4 taisi olla siinä vaiheessa kortissa. Sitten jäätävää räpeltämistä väylällä 11. Avaus mettähän ja huono lähestyminen, useampi putti ja vitonen eli tupla. Väylä 12 ja liian varovainen avaus forella ajautui aidan juureen. Hyväntuntoinen lähäri midariforella liiteli kuitenki korin päältä pitkäksi. Kolmannella siis piiitkä putti ketjuja kilistellen ohi. Siitä varsinainen puttiralli, josta vasta NELJÄS upposi eli väylätuloksen 7. Loppukierros junnaavaa kohtuullista avausta ja onnistunutta lähäriä -> pelkkää par-tulosta ja lopulta +10 kierroksen päätteeksi.

Toinen kierros oli kauhea. Ekat kolme väylää, kaikki avaukset OB:lle. Ekalta pääsin kahlaamaan Leopardia ojasta, mutta onneksi sain takaisin. Tässä ei oikein mikään toiminut. Mieleen jäi hyvähköt avaukset väyliltä 4, 10, 11 ja viimeisenä onnistuneena varsinkin 12. 13 OB:lle, kaikilta metsävayliltä plussaa.. HUH huh. Toisella kierroksella kuitenkin pari kymppimetristä sisään, niistä ihan ok fiilis, mutta tuloksena +15.

I really don't feel like viikkokisailu after that...

Eka kierros meni siis mukavasti kahta väylää lukuunottamatta, toinen oli aika taistelua. Ehkä pieni väsy ehti iskeä ekalla kierroksella, en oikein muutakaan keksi. Ainakin aurinko porotti sen verran, että komea t-paitarusketus "rannekellon" kanssa on nähtävissä :D Kivikko Fundraiseria varten täytyy totutella tohon tuplakierrokseen hieman.

Mutta nyt kylmää vehnäolutta, se parantaa auringonpolttamat ja kiekonkirvelemät.

Pedro:
Sunnuntai-iltana tuli kierrettyä Kivikko vielä kertaalleen. Tasapaksuhkoa, muutamia ihan hyviä avauksia, ei hirveesti isompia mokia, pari missattua puttia niistä, mistä yleensä menee. Ei oikein mitään jäänyt sen kummemmin mieleen, paitsi Miguelin kans birkutettiin molemmat väylä 17, mikä on jo ennenkuulumatonta. Enemmän hyvää kuin huonoa. Hyvät avaukset kakkoselle, vitoselle, kympille ja 17:lle (putterifore 6-7 metriin vasemmalta pitkäksi). +9 lopputulos, kun peräti kolme tuplaa tuli otettua.

Tänään taas kävin Viikin hiekkakentällä draivailemassa, mutta aika lyhyttä ja varovaista sai painaa, kun toisessa päässä kenttää oli joku meditaatioitsepuolustelemassa aluksi. Hänen lähtönsä jälkeen ehdin paukuttaa kiekkosetin kerran kentällä pitkittäin, kun kiekkoja noukkiessa jostain pölähti noin 15 teiniä koheltamaan toiseen päätyyn. No, onneksi kattaus oli sopiva poikkikentän heittelyyn, kun mukana oli 3 x Aviar, S-MD2, Shark ja lisäksi vielä Ch Leopard, Dx Valkyrie ja Gold line River. Enimmäkseen siis rentoa draivia puttereilla ja midareilla sekä aluksi varsinkin draiveriosastolla forea. Valkky ja River kyllä toimii sillä osastolla. Kaikennäköstä tuli huomattua taas, ranne meinaa olla jäykkänä -> väpätys ja kippaus. Liian löysä/rento grippi, lätyt on reippaasti vasurissa.

Lisäksi huomasin, että välillä kun koittaa antaa vähän enemmän voimaa eikä kuitenkaan muista keskittyä täysin heittoon, tulee se kaikki rykiminen vedon alkuun jo. Veto voi mennä vähän mistä sattuu ja suoratkin heitot jää lyhyeksi. Sitten perään voi vetäistä putterilla askelvauhdilla hyvällä keskittymisellä metrikaupalla pidemmälle ja tarkemmin.

Keskityin loppupuoliskon tuohon sopivan jämäkkään grippiin ja yritin pitää vedon alussa rannetta rentona, sekä muistaa tuoda vedon kropan läheltä, niin alkoi taas homma toimimaan. Lopuksi paiskoin kovemmalla voimalla kohti nurkan vastarinnettä ja tykkäsin Riverin käyttäytymisestä. Harmi, että jäi vähän "vajaaksi" draivitreeni, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Isolla kentällä ja varsinkin pienellä vauhdilla tai paikaltaan heittäessä saatto alkaa tulla sopivan isosti jo automaattisesti. Jotenkin tuntuu, että radalla unohtuu. Tosin hyvien kovempien draivien jälkeen sitä huomaa saatonkin toimineen. Tässä kohdin seuraus onkin syy ja vice versa. Right?

-Pedro-

Flick Maniac:

--- Quote from: Pedro on 13.07.13 - klo:18:37 ---Aamulla mentiin Miguelin (epäpyhä, toim. huom.) kanssa klo 10:03 Kivikkoon ja tarkoituksena heittää pari kiessiä nätissä säässä.
--- End quote ---

Keh.  ;D

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page