Itse kiinnostuin lajista kun puolison kanssa tuli ensin käveltyä talin radan ohi, sitten pelattua wiillä frisbeegolfia ja muuten vaan havaittua että tuon täytyy kyllä olla hieno laji. Heti kun ensimmäinen järkihintainen kauppa löytyi niin käysiin hakemassa 5 kiekkoa ja viikkoa myöhemmin käytyä meikku kiertämässä. Samoihin aikoihin myös työkaverit olivat alkaneet harrastaa lajia. Alkuun tuli kierrettyä enimmäkseen työkaverien, mutta viime talvesta lähtien on kyllä tullut kierrettyä enimmäkseen yksin. Jotenkin siinä vaan kävi niin että oma innostus ylitti koko ystäväpiirin innostuksen sen verta reilusti ettei sinne radalle yleensä vaan saa ketään lähtemään. Ehkä innostusta vähentää sekin kun eroa tulee helposti 0.5 heittoa per väylä eikä enää työporukallakaan pysty oikein kunnolla kisaamaan. Avovaimo sentään on edelleen melko innostunut ja lähtee kyllä mukaan jos aikaa riittää, mutta eihän sitä aikaa tietysti ihan aina riitä, eikä innostuskaan riitä esim umpihangessa, pimeässä tai vesisateessa pelaamiseen.