1. Taivalvaara, Taivalkoski, väylä #18
Pohkeissa kutkuttavan kierroksen jälkeen pelkästään viimeisen väylän pelaaminen tuntuu Taivalvaaralla huojentavalta. 128m väylä alamäkeen yli 30m korkeuserolla kruunaa radan. Kisaväylänä varmasti jakaa mielipiteitä, mutta peruspelaajalle bägin tyhjentäminen viimeisellä väylällä on yksinkertaisesti hauskaa. Väylän voi pelata millä kiekolla tai tekniikalla tahansa, ehkä puttia lukuunottamatta. Kaikilla heittotyyleillä pääsee korille, toki hysset täytyy nakella 90 asteen kulmassa suhteessa koriin. Ei tarvinne mainita, että väyläopasteet ja matot ovat kohdallaan.
2. Masku A-k, väylä #17
Aloittelijan kammotus, aktiivin turhauma ja kisaajan raivostus. Helppoa 78m suoraan väylää haittaa ainoastaan takana kumiseva liikenteen melu.. ja ehkä myös avauksen puuportti, lähes koko matkan jatkuva vesistön ylitys, keskellä lammikkoa sojottava puurykelmä ja korin ympäristön puut ja kalliot. Aloitellessa jätti väylän suosiolla väliin, hieman harrastaneena tässä käytetään sitä pisimpään lentävää draiveria ja nykyään jo pohtii midarin ja putterin välillä. Oikeakätisen perus rysty riittää kakkoseen, mutta useammin pää on aiheuttanut uimareissun.
4. Lauste 24, Turku, väylä #23
Jälleen lyhyehkö suora väylä 95 metrisenä. Haastetta korin ympäristön ob luoto, hassut tuulet ja korin sijoittaminen pienen nyppylän laelle. Huiputkin nakkelevat tätä väylää eri lähestymistavoilla, mutta ilmeisen varmaa keinoa hyvään suoritukseen ei ole.
