ymmen fribat

[ymme]

päivää

Eikai tässä sen kummempaa kun blogia pystyyn, sillä pakkohan munkin on ruveta kun viskojakaveri jarzakin! En nyt tiedä mitä tänne varsinaisesti kirjottelisi ja miten säännöllisesti joten jospa kaiken yleisen fribaseikkailun koittaisi purkaa. Meikäläisen harjotteet kun ei välttämättä niitä mielenkiintosimpia oo, mutta sen verran kiva laji kun tuli löydettyä niin miksipä ei vähän koittaisi vakauttaa tässä kesän aikana kasvanutta innostusta hankkimalla talveksikin jotain tekemistä

Elikkäs kyseessä on 25-v opiskelija pk-seudulta. Pesistaustaa on niin maan perkeleesti, joten luonnollisesti forelta on tosi nasta viskoa. Ja vähän mistä sattuu. Tosiaan myös eka varsinainen kesä lajin kanssa meneillään. Viime vuonna tuli faijan kautta vähän tutustuttua pariin rataan tässä kotoseuduilla, mutta sen kummempaan ei vielä tajunnut ryhtyä. Tänä vuonna sitten pamahti urheilupuolella oikein kunnolla, kun erään asiaankuulumattoman kaverin kanssa ruvettiin valmentamaan junnuja tuolla pesispuolella ja näiden tenavien touhuumista alkuvuonna kateltuaan kasvoi oma motivaatio liikkua ihan ennennäkemättömiin sfääreihin.

Faija tosiaan meni siinä alkuvuodesta synttärilahjaksi lahjottamaan vanhat alottelijakiekkonsa ja päälle champpi bossin ja jonkun rupisen avengerin joka lenskin melkeen ekalla meikun kiekalla niin paskaan paikkaan ettei sen kummemmin tuttavuus jatkunut. Mutta tämä bossi. Ei välttämättä alottelijoille hyvä missään mielessä, paitsi kun pesiskoppari saa mokoman ylivakaan lätyn kouraan ja innostuu forea treenaa. Siinä huhtikuun tienoilla kun tämä tapahtui niin liriinhän siitä joutui. Alkoi varsin armoton treeni- ja lajiintutustumistahti että hipsutahei. Kiekkokasa tossa lattialla alkaa lähennellä kolmeakymmentä tässä muutama kuukausi myöhemmin, mutta perkeleen nastaa on ollut.

Asun aivan roihuvuoren pesiskentän lähistöllä, jossa on tässä kesän mittaan tullut pidettyä junnuille treenejä ja samalla hyödynnettyä tyhjää kenttää usein kuusikin kertaa viikossa kun vain kesätöistä pois pääsi. Koria en omista eikä tässä lähellä sellasia ole kiinteinäkää, joten kentälle heittoa tässä on suurimmaksi osaksi treenattu. Alkaakin jo pikkuhiljaa saamaan jotain rotia siihen heiton pituuteen niin rystyltä kuin kämmeneltäkin kun koko kesän viskonut. Loppukesän kiinnostuksen kohteena onkin pyörinyt tarkkuuteen satsaus, joka on suoraan sanoen aivan päin helvettiä. Ja varmaan tulee olemaankin. Tässä viimeset pari kuukautta onkin tullu pyrittyä siihen perus rystyheittoon, kiekkoina muutama star mako joilla koitan juuri mahdollisimman rentoja vetoja. Välikysymys: kuulostaa missään mielessä järkevältä treenata eri kiekoilla kuin kisaa? Radalla tällä hetkellä pyörii luottomidarina san marino roc, jolla kyllä lähteekin ne varmimmat siivut.

Parhaat puolet tässä kaikessa ovat ehdottomasti se rento kavereiden kanssa viskoilu ja totaalinen puihin hajoaminen. Oman kehityksen seuraaminen on myös ihan jees. Radat joilla pääasiassa on tullu tässä käytyä ovatkin nämä lähiseutujen aloittelijaystävällisemmät siltamäki ja kivikko, joista kivikko vielä odottaa ihannetuloksen saavuttamista. Muita kierrettyjä ratoja ovat ne perus meikku ja tali (auts), nummelanharjullekkin on tullut eksyttyä muutama kertaa (on muuten helvetin nasta rata), hyvinkää ja riihimäki sekä haminan ruissalo

toistaseksi enkat radoilta jotka kierretty vähintään 2 kertaa:
kivikko +4
siltamäki par
meilahti +2
tali +13
nummela +10

Bägissä toistaseks kiertää:
-se san marino roc lähestymiseen
-champ roadrunner perusdraiverina
-puttr
-s-line hysteria ja star archon peruskämmeniin
-champ ape hyzerikämmeniin, upseihin ja sillonkun saa heittää pesismäisesti tappoheittoja, ei muuten kyseinen lätty kippaa ja sopii vielä hyvin käteenkin!
-blizzard ape tuulettomiin rystyavauksiin, perkele mikä leija

näitten päälle tulee aika lottoperiaatteella viskottuu rundilla champ bossia ku tuulee liikaa, makoa ku tekee mieli heittää rystyannukkaa, star rhyno on aika kiva pikkulähestymisiin tuulella, champ terneillä treenaan kentällä kämmentä joten niitä innostuu joskus heittää rundilla myös vaikka kippaa vähän turhan helpolla kun kiessillä aina sellanen randomjännitys päällä

Oon tässä kesän aikana pari kertaa omaa heittoani kuvannut myös, katsotaan jos vaikka jaksais niistä pyytää asiantuntijamielipitäitä joku kaunis päivä

kiitti ja kuulemiin!

loppukevennyksenä puttitreeniviritys ala itä-helsinki:

[ymme]

Tulipa meikku kierrettyy pitkästä aikaan. Se on kyllä myös yks meikäläisen suosikkeja, kun lyhyehköillä väylillä pakostakin joutuu rauhottumaan ja repiminen niillä hemmetin draivereilla jää vähän sivummalle

Sen muutaman kerran mitä meikussa käynyt niin enimmäkseen ongelmia ovat tuottaneet väylät 1, 7 (jännäkakka tuplamando) ja 14. 1 ja 14 en sinänsä mitään selitystä keksi, jotkut väylät vaan on sellasia että mikään ei toimi koskaan ikinä. Tuplamandot nyt muuten vaan vihaa ihmiskuntaa. Parhaiten onnistuvat väylät puolestaan ovat aina olleet 2, 7, 10, 11 ja 12. Nämä sujuivat myös tänään

Kun tilaa oli, tämä rundi tuli kierrettyä kolmella rinnakkaisella heitolla per väylä; kiekkoina roc, rhyno sekä hysteria. Hysteria sinänsä oli vähän out of proportions mutta rauhalliset kämmenet sujuivat tänään erittäin hyvin, hysterialla avatuista väylistä irtosikin viidellä birkut, kun vain keskittyi rauhassa siihen puun kiertämiseen sekä rauhalliseen ranneliikkeeseen (pesiksen heitosta onkin tosiaan tarttunut melkoinen rannepiiska, joka näkyy erittäin hyvin lähes jokaisen kämmenheiton OATina, omien päätelmieni mukaan vaikka en asiasta välttämättä taas ihan hirveästi tiedä). Samat vanhat tuskaväylät olivat taas vakioina, kun ykköseltä, seiskalta ja neljältätoista napattiin ne varmat nostobugit. 14 vielä lähdin riipaisemaan upsilla varmahkoa suoraa avausta kallionpäälle, josta 20 m lähestyminen ei vaan sujunut. n. 8 m putti kävi vielä ketjuilla kaljalla, mutta ei suostunut yökylään jäämään vaan sammui mielummin kalliolle

Koko 3x16 rundi sujui hieroglyfeistä päätellen 47,67 keskiarvolla, joka riittää juuri ja juuri paarin alitukseen. Pääasiassa heittely sujui ihan kivasti, valtaosa radan väylistä menee jo varmanoloisesti ihannetulokseen, josta voikin (ensi kesänä) alkaa hätyytellä jo kivemman näköisiä numeroita. Varsinkin kämmenavauksiin olen tyytyväinen ja roccikin avasi muutaman 70-metrisen tosi nätisti. Vielä kun putata osaisi, mutta sen treenaamisen jätän suosiolla talveen/ensi vuoteen kun ei tuo eteisessä viskominen ihan hirveän hyvä keino ole naapurirauhaa edistämään loppujen lopuksi

Tämän päivän kevennyksenä rhyno, joka perhana yritti talviunille jo aivan ennenaikojaan. Vaikka todella kodikkaan oloinen pesä oli en voinut antaa tämän kaikessa itsekkäisyydessäni tapahtua

[ymme]

Tuli eilen oltua vähän ahkerampi ja reissattiin jyväskylään ässäkisaamaan jarzan kanssa. Oli vähän kostea keli, mutta sen suuremmilta sateilta onnistuttiin välttymään. Ässähaku ei sinänsä onnistunut, yhden metallin onnistuin riipaisemaan vain. Heitot noin muuten sujuivat kyllä hemmetin hyvin, en muistakkaan millon viimeksi oisin yhtä tyytyväinen ollut. Kiekkokin tuntui erittäin hyvältä. Monet ilmeisesti tiippariin ovat ko. lättyä verranneet, lähellä taitavat olla. Itse veikkaisin jotai 7, 4, -2, 3 innovan merkinnöillä.

Käytiin vielä paluumatkalla kiertämässä järvenpään dgp ja ässäkiekko tuntui edelleen varsin hyvältä ja taitaa hattumiesmaisesti mennä bägiin ainakin toistaiseksi. Järvenpään rata ei sitten ratana ihan hirveästi tarjonnutkaan, vitosväylä oli varsin haastava ja nelosen mukavalla annukkaväylällä jonkun paatti sai läpyskää roadrunnerilla kun ei se antsa oikeen onnistunut. ei oikein kämmentä oli viime aikoina päässyt viskomaan kun etusormessa vähän rakontynkää. Muut väylät olivatkin varsin yksiselitteisiä.

Viime aikoina olen alkanut huomaamaan heittelyssä sellaisen jännähkön ilmiön, että aluksi sujuu (välillä jopa todella hyvin), kunnes tulee seinä vastaan aivan yhtäkkiä ja mikään ei enää onnistu. Eilen juuri jyväskylässä lensi kiekot suoraansanoen juuri niin kuin yritti, vaikka ei sentään ihan holareihin riittänyt . Järvenpäähän kun saavuttiin niin tuntui edelleen hyvältä ja olin viitosen jälkeen vielä par, kunnes kutosella avatessani katosi sihti aivan kokonaan. Avaus lensi n. 45 astetta väärään suuntaan eikä tästä lähestymistäkään enää saanut lentämään läheskään yhtä suoraan kuin normaalisti. Hirveä hyzer ja munkkirollerilla 10 m puttiin, joka hirveällä wobble-wobble-munkkiputilla sisään. Eräs kaunis päivä olin siltamäkeä kiertämässä ja ennen 13. väylää olin viel -4, kunnes taas pamahti. Ei vaan millään saanut niitä suoria 70 m heittoja aikaiseksi ja viimeiset viisi väylää jäivät yhteistulokseen +4, kyllä söi. En sitten tiedä onko kunnon kanssa tekemistä, loppuuko keskittyminen kesken vai mikä.

Ehkä parin perättäisen epäonnistumisen jälkeen pääkopassa naksahtaa vitutusvipu päälle ja kontrolli kropasta katoaa. Näiden havaintojen jälkeen onkin treenimotivaatio vain kasvanut ja kasvanut kun tietysti yrittää lähteä korjaamaan sitä pelkoa, että itseluottamus ottaisi osumaa. Ei tässä, kohti uutta viikkoa, tiedossa mahdollisesti kaatiksen testaus vihdissä ja ensi sunnuntaina pitäisi keinukalliota ja nurmijärveä käydä morjenstaa!

[ymme]

Tulipa pitkästä aikaa käytyä vetämässä tuplatreenit eli kiekon viskontaa ja pesistä putkeen muutama tunti. Kiekonviskonnassa päätin keskittyä vain makojen heittelyyn ja yllättävän hyvin lähtikin ne suorat siivut tällä kertaa. Taustalla myös passiivisesti pyörinyt foren treenaaminen puttreita, makoja ja rocceja heittämällä siten, että keskittyy vain saamaan kiekon lentämään suoraan ja olemaan repimättä. puttrit eivät kyllä lennä yhtään mihinkään kippaamatta, mutta makot sitäkin paremmin kun sille päälle sattuvat

Pesäpalloilijana on meikäläisellä tässä ollut jo varsin monen vuoden aikana vähän murheita heittokäteen liittyen, kun ei vaan tahdo kestää heittämistä. Tänä kesänä sitten, kun aloitin kiekkoa heittämään kämmeneltä niin olen ajoittain huomannut outoja jaksoja, että perskele, mähän uskallan taas heittää palloakin kunnolla. Tämä aikaisemmin mainittu motivaatiopuuska urheiluun liittyen on tosiaan vaikuttanut yhtälailla myös pesikseen, onneksi onkin ollut kesällä aikaa pitää yllä kumpaakin lajia varsin tasaisesti

Jos kukaan tätä sattuu lukemaan niin osaisitteko kenties suositella jotain olkapäätä tai heittoliikkeessä tarvittavia lihaksia vahvistavia helpohkoja harjoituksia? Kaikki ovat suositelleet sellaisen kuminauhan rämpläämistä eri suuntiin. Tätä olenkin jo parin vuoden ajan suht säännöllisesti harrastanut, mutta ilman huomattavia tuloksia

[JiiR]

Jos kukaan tätä sattuu lukemaan niin osaisitteko kenties suositella jotain olkapäätä tai heittoliikkeessä tarvittavia lihaksia vahvistavia helpohkoja harjoituksia? Kaikki ovat suositelleet sellaisen kuminauhan rämpläämistä eri suuntiin. Tätä olenkin jo parin vuoden ajan suht säännöllisesti harrastanut, mutta ilman huomattavia tuloksia

Käsipainoilla ja kuminauhoilla pystyy treenaamaan jo aika paljon.
Netistä löytää baseball syöttäjille tarkoitettuja hyviä harjoitusohjelmia, tuli itsekin käytettyä kun oli vähän heittokäden kanssa ongelmia pesäpallossa.
Tuossa yksi linkki jossa on hyviä liikkeitä. http://www.thecompletepitcher.com/pitching_workouts.htm
Kannattaa muistaa ettei lähde liioittelemaan liian isoilla painoilla, varsinkaan noissa sivulle nostoissa.

[ymme]

nice, kiitän

[ymme]

Onhan taas tullut kerittyä kiekkoilemaan. Tiistaina kävi kierrettyä kivikko vähän tuulisemmissa olosuhteissa. Tai aivan perkeleesti tuulisemmissa olosuhteissa. Kyllä sen siitä huomaa kun ei uskalla kertaakaan kierroksen aikana niitä vakiavaajia eli roadrunnereita käyttää. Edes myötätuuleen, kun sekin mokoma tahtoi muuttaa suuntaansa jokaisella heitolla

Huonosti tämä ei silti juurikaan mennyt. Kyllä se ape vaan on kova vehje, ei ihan hirveän montaa tilannetta tullut vastaan, joissa ei apina olisi tuulta selättänyt. Putit taas olivat jotain ihan muuta, kun ei vakiputterilla (tai vakiputtrilla) uskaltanu juurikaan lähteä syysmyrskyviskomaan. Rhyno hoiti tuuliputterin roolin jotenkuten, mutta aika monta pikkulipsuhdusta pääsi yllättämään ja pari suht turhaa bugia tuli kerättyä talteen

Tiistain kohokohdiksi nousi yllättäen kutosväylä, jossa täydellisen apina-avauksen liidettyä juuri mandon vasemmalta puolelta ja pysähtyen tolpasta lähemmäs 10 m oikealla ja täydellisen lähestymisen tolpan juureen saatellessa birkkuun. Näitä ei meikäläiseltä kovin usein tältä väylältä näe. Birkkuja haettiin myös 14:lta, 15:lta sekä 18:lta, mutta kun ei osaa putata niin ei voi muuta kuin...harmitella? Joka tapauksessa tällaisen tuulipäivän lopullinen tulos +7 riittää tyytyväisyyteen tällä erää

Kivikosta  jatkoinkin sitte matkaa savelanpuistoon, jossa jarzan erään mikkihiiren kanssa veivattii reilu tunti lähestymisiä sellaisilla n. 50-70 m matkoilla. Hyvin sujui, kunnes pääkissä taas suli ja mistään ei tullut mitään. Tässä vaiheessa lähdinkin taas kotiin kaljalle


Tänään torstaina alkoi taas tehdä mieli lähteä kivikkoon olosuhdetreenaamaan. Ja olihan taas meno, ainakin taivaalla. Tiistaista karaistuneena lähdin kuitenkin matkaan toivo silmistä loistaen, apina kädessä ja sarvikuono toisessa. Ja perskele, oma ennätyshän (+3) sieltä tuli repäistyä! Ykkösen bugi ei sinänsä hirveästi toiveikkuutta herättänyt, mutta elämäni kämmenavaus ja onnistunut 10+ m putti nelosella herätti peli-ilon aivan omalla tavallaan. Vitonen onkin aina ollut näitä luokassaan mene-mika-kotiin -väyliä, ja taas onnistuinkin kierittämään kiekkoa rinteessä sinne 10 m paremmalle puolelle 3 kertaa, josta korttiin sievä tuplabugi. Mutta ei haitannut, kutosen avasin taas varsin hyvin ja lähestymisellä kilistelinkin tolppaa, birkkuhan se sieltä lähti mukaan tiistain tapaan. Tämä väylähän alkaa sujua.

Seiska ei sen kummempia tarjonnut, 8-10 kusin kaikki bugeiksi, 11 birkuksi lipsahtaneella taivashyssellä. Hei, kävihän mulla jo tuurikin . Loppu ei hirveästi enää tarjonnutkaan, suht varmalla pelillä viimeiset 7 väylää +0 ja kolmonen päälle koko rata. Hyvältähän se omien ennätysten rikkominen kyllä tuntuu!


Sitten niihin tämän viikon polttaviin puheenaiheisiin. Vielä viikonloppuna taisi tulla jossain hehkutettua kuinka roc on se meikäläisen lähestymiskiekko. Tämän viikon touhujen keskellä on alkanut tulemaan hyvin nopeasti sellainen fiilis, että roskikseen koko lätty, rhyno on paras! Savelassa tiistaina kiskoessani ja viskoessani tuli huomattua, kuinka rhyno lentää meikäläisen kädestä aivan yhtä pitkälle kuin roc. Ei se rhyno tietty makoa tosin korvaa tämän vähäisen faden takia, mutta erittäin luotettavasti olen saanut ensin mainitun lentämään tässä viime aikoina, kun olen sitä alkanut lähestymiseen käyttämään. Varsinkin tuulessa. Rocin kanssa vaan ei ole sujunut vähään aikaan. Jokainen heitto tuntuu lipsahtavan hyzeriksi tai irroituksen epäpuhtaudesta johtuen (kai) kippaavan yli. Tuli tuossa hankittua rancho roc tuon san marinon rinnalle, saa nyt nähdä onko siitäkään mihinkään. Tämän päivän pikatestien perusteella ei välttämättä. Eikun odottelemaan rauhallisempia kelejä

Toinen ehdoton kiekko-oivallus on kyllä tämä tämän vuoden ace race. Kyllä se lätty vaan lentää hyvin, ja feidaa omasta mielestäni aivan helevetin luotettavasti. Alkaa olemaan suht kova luotto muodostunut jo näin lyhyessä ajassa. Sopivasti liitoa, sopivan vakaa, sopivan nopea ja hyvä tuntuma kädessä, juuri sen bägistä puuttuvan palasen paikalle sopiva kappale kun tiippariin ei koskaan oikein saanut touchia

[Jarza]

... Ja perskele, oma ennätyshän (-3) sieltä tuli repäistyä!...

Nyt rehellisyyttä noihin tuloksiin

[GARFFi]

Sittenku tarvit pidempää rynkkyä niin haeppa se roci kaapista. Epäilen että sille löytyy paikka bägistä..

[ymme]

... Ja perskele, oma ennätyshän (-3) sieltä tuli repäistyä!...

Nyt rehellisyyttä noihin tuloksiin ;)

jaha toisen kerran tänään jo sama typo

Sittenku tarvit pidempää rynkkyä niin haeppa se roci kaapista. Epäilen että sille löytyy paikka bägistä..

kyyllä kai sitten joskus kun oppii heittää niinkun oikeesti :)

[ymme]

Tulipa viikonloppuna vähän kiekkoiltua vaihteeksi. Perjantaina tungettiin alkuillasta kivikkoon, joka juuri kerettiin neljällä hengellä kiertää ennen pimeän tuloa. Kierros sinänsä oli taas näitä sarjassamme voi-jumalauta, kun paria valonpilkkua (kolmannen perättäisen) birkku kutosväylällä ja muutamaa sinne tänne osunutta hyvää avausta lukuunottamatta meni kyllä varsin kätöseen.

Jännä ilmiö tämä hämärä kyllä. En tiedä teistä muista, mutta itselläni tuntuu epävarmuus nousevan viidenteen potenssiin heti kun vähänkin alkaa tuntua pimeältä. 11:llä väylällä tuli avattua n. 4 m päähän korista, jonka onnistuin varsin vakuuttavasti kusemaan tuplabugiksi kahdella pienellä lipsahduksella, joista toinen vielä onnistui rollaamaan sinne lähes 10 m tienoille korista . Tässä vaiheessa vitutti. Tämäkin kierros tosin onneksi loppui aikanaan ja +10 kortissa.

Sunnuntaina sitten vietettiin pienoista golffitouria pistämällä visiitit keinukallion radalle keravalle ja maaniittu-ihalaan nurmijärvelle. Keinukallio oli muuten perskeleen kiva pelata, suosittelen kaikille, vaikka ekat 5 väylää pelasinkin mahtavasti +6. Tämän jälkeen saavutetun hällä-väliä -asenteen jälkeen alkoikin peli sujua. Jopa viimeiset kolme neljästä par 4:stä sain loistavilla lähteneillä avauksilla paariin. Suosikkejani usein ovatkin juuri nämä par 3:a pidemmät  väylät, joilla peli muuttuu usein paljon strategisemmaksi. Lisäksi tällaiset keinarin 150 m par 4:t ovat juuri sen pituisia, että yhden huonommat heiton voi myöhemmin korjata hyvällä onnistumisella, joka palkitsee sitäkin enemmän, vaikka birkut yleensä ovatkin kaukaisia haaveita.

Keinarin hyvän fiiliksen jälkeen jatkettiin tosiurheilijan pizzan ja kebun kautta nurmijärven maaniittu-ihantolaan. Sanotaan näin että taidettiin neljännelle väylälle päästä kun vitutus nousi jo niihin sfääreihin, jotka syövät miestä. Kyllä, näin jälkiviisaana voi sanoa että ei ihan meidän tasoinen rata. Melkeenpä voisi sanoa, vaikka osaisin heittää suoraan, että kyllä tuolla maastolla voisi kivemman radan saada aikaan kuin lähes pelkästään 100-150 m suorista väylistä koostuvan. Sen enempää en viitsi lähteä arvostelemaan, varmaan ihan kiva tuota on pelata kun heittonsa hallitsee

Sen enempiä avautumatta on aika siirtyä päivän kiekkofiiliksiin. Sunnuntaina ehdottomasti suurinta roolia meikäläisen repertuaarissa pelasivat jyrä ape, rhyno sekä yllättäen mako (jolla yleensä siis heitän/yritän heittää ne vaikeimmat heitot kuten annukat bäkkäriltä ja forelta sekä pillisuorat lähestymiset). Näitä makoheittoja ei täällä kotiradoilla ihan hirveän usein tule vastaan, mutta tänään (eli eilen) sujuivat kyllä makolla kaikenlaiset heitot. Päivän parhaat (hyzer) avaukset lähtivät apella ja rhynolla tuli putattua sen verran, että rupesin siinä pahimmassa epätoivon pilkkeessä harkitsevani siirtymään puttaamaan rhynolla kokonaan. On se vaan mahtava lätty. Tuli kyllä rocillakin pari heittoa riipaistua, meni ihan hyvin välillä ja välillä ei. Kummasti kyllä kadonnut tuntuma (ja luotto) siihen mokomaan tässä parin viikon sisään

[ymme]

kiirettä pitänyt tällä viikolla. Golffaamaan ehtikin vain perjantaina ja lauantaina, jolloin pelit menivätkin enemmän tai vähemmän päin helevettejä. perjantaina osuttiin siltamäessä enemmän puuhun kuin metalliin ja luotto-apekin lähti siinä heittäjää sääliessä lampeen talviunille. r.i.p. Lopputulos +5, on sitä huonomminkin mennyt mutta kyllä tässä vaiheessa pitäisi siltis jo huomattavasti luotettavammin sujua

Lauantaina kävinkin sitten faijan kanssa kiertää kivikon. Olikin sellainen katriina ilmoilla, että pelkästään väylillä 7-12 kokosin kasaan +15. Tässä vaiheessa lensivätkin kynät ja paperit jonkkaan. Heitto tuntui kyllä kulkevan mutta luonnonvoimia ei tämä näyttänyt kiinnostavan.

Perjantaisen apen hukkaamisen seurauksena olikin lauantaina lähtö frisbeepointtiin uusia forehyser-kiekkoja hypistelemään. Noh, eiköhän mokoma liike ollut kiinni kisojen ja ties minkä takia. Pyhpah. Onneksi varuste.netistäkin jotain löytyi, vaikka valikoima varsin nihkeä olikin. Ainoat valikoimasta löytyneet ehdokkaat suht nopealla vilkaisulla olivat innovan monster ja discraftin flick, joista jälkimmäinen jäi haaviin. Tulihan sitä kivikossa testattua mutta ei tuntunut tämäkään firebird-ish -kiekko juuri lauantain myrskyissä jaksaa vaikka aivan tajuton jyrähän se on.

Toinen viimeaikainen hankinta midarimurheita rauhoittelemaan on innovan hydra. Muutaman testiheiton jälkeen tuntuu erittäin hyvältä, juuri sellainen rhynon oloinen otus joka liitää vähän enemmän ja lentää suorempaan. Kuulemma kelluu vielä vedessäkin, kuulostaa vielä paremmalta. Toisaalta eivät nämä kumimuovit (tässä tapauksessa r-pro) ole hirveästi innostaneet, mutta eipä ole muutakaan ilmeisesti tarjolla. Eikun kohti uusia kokemuksia

[ymme]

Alkaa kiessitarinat jäämään varsin vähälle. Paitsi että kusin tänään toisen ace race lätyn johku puskaan. Kivikossa ollut viime viikkoina niin perskeleen tuulista ettei juuri ainuttakaan kunnon rundia ole saanut kierrettyä. Tietty tästä jonkinlaista olosuhdetreeniä saa, mutta alkaahan se tuuleen heittäminen ennemmin tai myöhemmin vituttamaan. Varsinkin noihin kivikon random hurrikaaneihin

Täten ajattelin esitellä gearini! Bägissä tällä hetkellä kiertävät seuraavanlaisia tovereita:

Putterit:
-puttr
-star rhyno

Puttaamiseen käytän vain näitä. Rhynokin tosin pääsee tositoimiin vain tuulisemmalla kelillä. Se on vähän sellainen monitoimilätty johon ihastuin

Lähestymiseen:
-star mako (suorat ja annukat)
-star rhyno (lyhyet ja hysset)
-pro hydra (pidemmät, alle väylädraiveri-osasto ja kämmenet, ja vesivaarassa)

Tällä osastolla ollutkin varsinainen hulina viime aikoina. Roceja kun olen lähes koko kesän viskonut katosi niiden hallinta kuin seinää tuossa jonkin aikaa sitten. En vain tiedä, rupesin käyttämään rhynoa normilähestymiseen ja katsos kummaa, nehän sujuvat ja kiekko vastoin odotuksia jopa lentää suht pitkälle! Myös dx rhynoa ajamassa tässä sisään, mutta tuntuu suht samalla kuin vastaava star

Rystydraivit:
-ace race -13 (suurin osa, perskele kun rakastuin tähän lättyyn)
-champ roadrunner (aika hakattu, suoriin, rauhallisiin avauksiin)
-champ vulcan (tällä haetaan niitä pisimpiä avauksia, kestää roadrunneria paremmin kovia heittoja)
-blizzard ape (137 g, avauksiin myötätuulessa, kerätään leijametrin talteen. muuta käyttöä ei juurikaan ole paitsi että kelluu niin voi pistää vulcanin tilalle vaaran uhatessa)

Vähän tässä tullut punnittua roadrunneria valkyriehen, vähän taidan tykätä roadrunnerista enemmän, vaikka valkyrietä uskaltaakin vähän kovempaa heittää. Jatkakaamme punnituksia

Kämmendraiverit:
-champ vulcan (sama vulcani kuin rystyllä, niihin suoriin kämmenavauksiin ja annukoihin kun joskus uskallan lähteä niitäkin viskomaan. Pikaisten testien jälkeen ehkä pisimmälle lentävä kiekkoni jos blizzardeja ei lasketa)
-champ ape (kämmenavauksiin ja pesäpallon heittoon :-)
-opto stiletto/z flick (upsihötöt, en vielä osaa päättää kummasta tykkään enemmän. varmaan stiletosta kun latituden opto tuntuu kivemmalta kuin discraftin z)
-champ boss (hakattu, eka kämmendraiverini, alkaa pikkuhiljaa olemaan sen verran alivakaa että pystyy rystyltäkin heittämään. feidistä iso osa kadonnut, joskus heittelen vanhemmasta tottumuksesta avauksia kun siltä tuntuu. rystyannukat onnistuvat myös)

Apea tuli joskus testattua ohimennen ja jäi kyllä heti hyvä fiilis. Sen ohella peruskämmeniä tullut viskottua hysterialla ja bossilla, hysteria alkaa pikkuhiljaa poistumaan käytöstä kun diggaan bossista ehkä kuitenki hivenen enemmän vaikka hysteriä loistokiekko onkin. Näillä kahdella saan ehkä enemmän distanssia kuin apella kiskomatta niin perskeleesti

Bäginä on käytössä vuosia sitten jenkeistä ostamani adidaksen perus koulureppuviritelmä, joka sopii tähän rooliin kuin vahingossa siitetty. Repussa (kuva alla) on 4 taskua, toista vasemmanpuoleisimmassa kulkee juuri sopivasti yksi putteri. Toisena vasemmalta on vähän isompi tasku tohon mahtuu se 3-4 kiekkoa, tänne saa kätkettyä hyvin puttrin monikerrat. Keskimmäinen vetoketjuton tasku imee hyvin sen kymmenisen kiekkoa, juuri sopivasti kattamaan sen mitä tarvitsen peruskiessillä. Viimeisenä oikeanpuolisimpana on se isoin tasku, johon mahtuu hyvin jopa 20 kiekkoa ja vesipullon sillon, kun viereinen välitasku on tyhjänä. Tämä asetelma mahdollistaa loistavasti kunnon kiekkoarmadan raahaamisen kentälle, vaikka normaalikäyttöön tulisikin vain se kymmenisen tai vähemmän.

Lisäksi repusta löytyy kunnon selkäpehmusteet, sivuilla on verkkotaskut kummallakin puolella joihin mahtuu markkerit, lompakko ja sen sellainen mukana roikkuva härpäke. Lisäksi kuvassa yhden kiekon putteritaskun päällä on vielä yksi pienempi vetoketjullinen tilpehööritasku, jonne tosin ei kiekkoa aivan mahdu. Omistan myös innovan startteribägin, mutta tajuttuani kuinka hyvin tämä vanha koulureppu sopii fribaan ei ole sille juurikaan käyttöä ollut

[gummi]

Kivikossa ollut viime viikkoina niin perskeleen tuulista ettei juuri ainuttakaan kunnon rundia ole saanut kierrettyä.

Joo siellä tuntuu tuulevan kyllä melkein aina. Tosin tarvii todeta että tänään oli kyllä ihan loistava keli heittää - tuulta ei ollut juuri nimeksikään ja muutenkin kohtuu lämmin eikä edes nurmikko ollut kovin märkä. Tykkäsin.

PS. Toivottavasti joku palauttaa sen ace race lätyn vielä.

[ymme]

Kyllä kaukana on ne kesätyynet, ainaki sellanen kuva iskostunut kalloon että vasta nyt syksyllä on alkanu tuulet häiritsee :) Tänään oli kyllä tosi lämmin keli kun siinä kahden maissa lähdin kierrokselle, sai ihan t-paidassa hillua kun siellä kallioilla kiipeili. Ace race lenteli kyllä sellaseen paikkaan ettei järkeäkään. Siitä 11:ltä koitin hyssepommia ja griplock ja turn ja lens kauas sinne kympin tiitä päin, kävin vartin pörrää siellä nokkosmetässä, löysin sieltä jonkun nimettömän ikivanhannäkösen monarchin ja läksin matkoihini :P