Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Suunta kohti huippua, kuinka?  (Read 13921 times)

Offline Edu

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 146
    • View Profile
  • Oikea nimi: Eetu Lehtinen
  • Seura: FGCK
Vs: Suunta kohti huippua, kuinka?
« Reply #15 on: 22.10.13 - klo:20:18 »
Tää saattaa olla vähän ohi aiheesta mutta kysyn nyt kuitenkin. Suomen huiput harjottelee varmasti suht paljon ja maailman huiput vielä enemmän, olettaen että tässä antaa normaali työssä rämpivä suomalainen etua muille.

Joten miten saada se draivi tarkasti sinne 140m? Jokainen varmaan on kattonu kaikki mahdolliset opetus videot läpi ja tietää teorian, mutta miten saada se käytäntöön. Itsellä ainakin on ongelmana, että tiedän miten se tehdään teoriassa mut ei se lätty vaan lennä 120m pidemmälle, ja sit et sais sen vielä 20m pidemmälle ja tarkasti...
Joku tänne joskus kirjotti, että "noin 100m heittää vielä väärällä tekniikalla, mutta sitten kun mennään yli 125m niin pitää olla jo oikee tekniikka". Onko tässäkin vain sitten mentävä heittelemään mahdollisimman paljon draiveja pressuun tai kentälle, että kehittyy. Toisaalta mitä jos ei sitten kehitykkään ja oot tehnyt 10000 toistoo jo väärin sit on vaikeempi alkaa muuttaa. Joten jos jollain olisi jotain käytännön vinkkejä jakaa meille muille, miten on itte saanu sen draivin nostettuu sieltä 100-110m sinne 130-150m niin ainakin itte mielellään lukisin.

Putti on varmaan helpompi homma luulisin kun jokaisella nyt on oma tyylinsä ja siinä vaan toistoja toistoja toistoja. Tähänhän varmasti paras ratkasu on ostaa myös kori kotia ja treenaa myös siellä. Pystyy harjottelee myös talvella siis jolloin muu treeni voi olla hankalampaa.

Sitten oheinen harjottelu, millä tavalla huiput treenaa myös kaikkea muuta? Jotkut nyt ei varmaan tee mitään, mutta luulis että osa ainakin tekee. Onko kellään kokemuksia tehdäänkö liikkuvuusharjotteita, lenkkejä vai syödäänkö vaan pitsaa ja puttaillaan.

Tässä nyt jollekkin pala purtavaks toivottavasti joku antais näkökulmia asioihin, luulen että muitankin kun vaan mua saattais kiinnostaa  :)

Offline Lassi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 531
  • HÖYYYYY
    • View Profile
  • Oikea nimi: Lassi Salminen
  • Seura: Tomoottajat
Vs: Suunta kohti huippua, kuinka?
« Reply #16 on: 22.10.13 - klo:22:36 »
Draivitreeniä pressuun/kentällä ei nyt ainakaan ihan summissa kannata alkaa tekemään. Oma heitto kun ei monesti ole lähelläkään sitä mitä kuvittelee sen teknisesti olevan. Heittoa videolle ja sitä sitten vertailee niihin tekniikkavideoihin/huippujen heittotekniikoihin ja vaikkapa tänne draiviketjuun jakoon, niin kyllä kommenttia varmasti tulee. Ja jos oikein syväluotaavan analyysin haluaa, niin sitten liiton foorumin draiviketjuun...  ;)

Muun harjoittelun osalta erot ovat varmasti eri heittäjien välillä juuri kuten kuvailit, toiset vetää lenkkiä, punttia ja jumppaa kuin hullut ja toiset pelaa pleikkaria ja syö pitsaa. Se toki on selvä, että varmasti pitkällä tähtäimellä hyvästä fyysisestä kunnosta on hyötyä kun pelataan pitkiä turnauksia tai fyysisesti raskaalla radalla. Toki itseään ei kannata vetää puntilla ihan jumiin tai maratonia kisoja edeltävänä päivänä, ei varmasti kiekko lennä niin hyvin. Mutta ei sitä taida kenellekään pienestä lisävoimasta ja kestävyydestä haittaakaan olla, kunhan senkin harjoittelun tekee oikein. Ja liikkuvuus on hyvin yksilöllinen juttu, toiset tuntuvat taipuvan mihin vaan ilman sen kummempaa harjoittelua ja sitten toisilla on sellainen kroppa kuin itsellänikin, että aina tuntuu kovin kankealta vaikka kuinka venyttelisi ja jumppaisi. Ehkä juuri siksi se kiekko ei lennäkään sitä 140m...  :'(

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Suunta kohti huippua, kuinka?
« Reply #17 on: 23.10.13 - klo:10:52 »
Mä oon alkanut vakaasti uskomaan että jahka tekniikan saa siistiksi (eli että siinä ei ole mitään varsinaisesti ainakaan heittoa haittaavia tekijöitä) niin sen jälkeen enimmäkseen kaikki on kiinni ajoituksesta. Kyllä meillä varmaan kaikilla on riittävästi voimaa koko kehossa lingota se 175g limppu 150 metriin, mutta ongelma onkin juuri tuo kursivoitu, eli että rytmitys ja ajoitus saadaan sellaiseen kuosiin että koko kroppa tuottaa sitä voimaa eikä vain osittain (millon limppu lysähtää siihen 100 metriin). Se on mun mielestä se mikä kaikilla huipuilla on yhteistä vaikka tekniikoissa muuten voi olla henkilökohtaista vaihtelua, eli se että ei ainakaan tee suoritusta haittaavia virheitä, ja rytmitys on oikein niin että heittohetkellä voimaa lähtee koko varresta.

Tää ylläoleva nyt pätee lähinnä nuihin maksimipituuksiin, mutta toki jos pystyt 100% tehoilla heittämään 160m niin 100m heittoihin pystyt jo paljon vähemmällä voimalla -> vähemmällä kehon liikkeellä (vaikkapa jo paikaltaan) ja sikäli pitäisi tarkkuus sitä myötä parantua niissä lyhyemmissäkin heitoissa.

Heitto kun on näpissä niin sen jälkeen kaikki on vain toistoja. Treenitoistoja mutta eritoten myös kisatoistoja. Kyllä se on kokemus joka jyllää. Kokemus jonka perusteella tiedät mitä missäkin tilanteessa voi tehdä ja mitä kannattaa tehdä milloinkin.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline AMA

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 192
    • View Profile
  • Oikea nimi: Markus Mäntylä
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Suunta kohti huippua, kuinka?
« Reply #18 on: 23.10.13 - klo:14:06 »
Omalla kohdalla kaikki loksahti draivissa melko nopeesti siedettävälle tasolle. Osittain siinä auttoi omien heittojen videointi ja osittain hyvien heittäjien antamat vinkit. Vuoden heittäneenä meni 160m kentällä treenatessa rikki jo muutaman kerran. Draivitoistoja tuli tehtyä silloin melkoisesti.

Heitto- ja vauhdinottotyylejä pitkälle heittävillä on lähes niin paljon mitä heittäjiäkin, mutta kaikissa niissä on kuitenkin aikalailla samat neljä peruselementtiä:
- Suora  ja pitkä veto. Veto voi lähteä vähän sivultakin, mutta vedon aikana sivu- tai pystysuuntainen liike pitäisi pitää minimissä ja keskittyä saamaan kiekkoon mahdollisimman paljon liikettä suoraan kohti kohdetta. Tämä on varmasti tärkein yksittäinen asia. Kun tämän oppii, paikaltaankin menee reippaasti yli 100m. Helppo harjoitella esim pyyhkeen kanssa. Jos pyyhettä ei saa kunnolla napsahtamaan, on vedossa vikaa.
- Pyörähdys kantapään ympäri. Tällä saadaan vielä hieman ripeyttä lopun pyörähdykseen kitkan vähentyessä versus päkiäpyörähdys. Myös polvelle tulee inan vähemmän rasitusta.
- Kiekon nokka alhaalla. Ranne pitää vääntää niin alas kuin vaan saa. Jos nokka on vähänkään pystyssä kiekon lähtiessä kädestä, jää laahaamaan ja metrejä lähtee välittömästi.
- Ajoitus. Kun kolme edellämainittua kohtaa on kondiksessa eikä silti lennä, niin syynä yleensä kehno ajoitus. Ikävä kyllä tämän treenaaminen on varmasti myös kaiken vaikeinta, ellei se tule luonnostaan. Käytännössä tukijalan kantapään osuminen mahan pitäisi laukaista heittoliikkeen, jossa lantio lähtee kiertymään, sitten hartiat ja lopuksi käsi tulee piiskana perässä. Sanoisin, että parhaiten tämä kuitenkin harjaantuu vaan raakasti heittelemällä tuhansia ja taas tuhansia draiveja kentällä.

Offline GARFFi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 944
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikko Karvinen
  • Seura: Tomoottajat
Vs: Suunta kohti huippua, kuinka?
« Reply #19 on: 23.10.13 - klo:14:46 »
Omalla kohdalla kaikki loksahti draivissa melko nopeesti siedettävälle tasolle. Osittain siinä auttoi omien heittojen videointi ja osittain hyvien heittäjien antamat vinkit. Vuoden heittäneenä meni 160m kentällä treenatessa rikki jo muutaman kerran. Draivitoistoja tuli tehtyä silloin melkoisesti.

Heitto- ja vauhdinottotyylejä pitkälle heittävillä on lähes niin paljon mitä heittäjiäkin, mutta kaikissa niissä on kuitenkin aikalailla samat neljä peruselementtiä:
- Suora  ja pitkä veto. Veto voi lähteä vähän sivultakin, mutta vedon aikana sivu- tai pystysuuntainen liike pitäisi pitää minimissä ja keskittyä saamaan kiekkoon mahdollisimman paljon liikettä suoraan kohti kohdetta. Tämä on varmasti tärkein yksittäinen asia. Kun tämän oppii, paikaltaankin menee reippaasti yli 100m. Helppo harjoitella esim pyyhkeen kanssa. Jos pyyhettä ei saa kunnolla napsahtamaan, on vedossa vikaa.
- Pyörähdys kantapään ympäri. Tällä saadaan vielä hieman ripeyttä lopun pyörähdykseen kitkan vähentyessä versus päkiäpyörähdys. Myös polvelle tulee inan vähemmän rasitusta.
- Kiekon nokka alhaalla. Ranne pitää vääntää niin alas kuin vaan saa. Jos nokka on vähänkään pystyssä kiekon lähtiessä kädestä, jää laahaamaan ja metrejä lähtee välittömästi.
- Ajoitus. Kun kolme edellämainittua kohtaa on kondiksessa eikä silti lennä, niin syynä yleensä kehno ajoitus. Ikävä kyllä tämän treenaaminen on varmasti myös kaiken vaikeinta, ellei se tule luonnostaan. Käytännössä tukijalan kantapään osuminen mahan pitäisi laukaista heittoliikkeen, jossa lantio lähtee kiertymään, sitten hartiat ja lopuksi käsi tulee piiskana perässä. Sanoisin, että parhaiten tämä kuitenkin harjaantuu vaan raakasti heittelemällä tuhansia ja taas tuhansia draiveja kentällä.

Tua toimii ainoastaan Tapanilla, se perkele ku luimasee ruikulit puosta suurimpiirtein joka kisan ykkösen tiillä viimmeistään. Talissa se rikko housunsa perssiestä.

Offline AMA

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 192
    • View Profile
  • Oikea nimi: Markus Mäntylä
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Suunta kohti huippua, kuinka?
« Reply #20 on: 23.10.13 - klo:14:49 »
Haha :D

Maahan piti sanomani, niin ohje kelpaa muillekin kuin Tapanille.