Ilmoittauduin jokunen päivä sitten Laajavuoren Karvis-osakilpailuun lähinnä sillä idealla että pääseepä heittelemään ja näkee hyvien heittäjien heittoja. Tulosodotukset ei olleet korkealla, kun ei edes kotiedusta voi puhua. Siihen mennessä olin heittänyt Laajiksen Talvi 9:n (
http://frisbeegolfradat.fi/blogit/laajavuori_jyvaskyla/2013/11/23/talvi-9/) läpi vain kolme kertaa, huonoin tuloksin. Ja tietysti mahdollinen kotietu kariutuisi jo siihen että osallistujalistaa katsoessa näyttää siltä että suurin osa osallistujista on myös Jyväskylän seudulta. Lisäksi tiesin että lähiviikkojen kiireiden takia en edes ehdi käydä harjoittelemassa ennen maaliskuun puoliväliä. No tänään kuitenkin avautui mahdollisuus lähteä muutamalle kierrokselle mukavan märässä kelissä.
Otin Gripin repun täyteen kiekkoja, tarkoituksena rakentaa jonkinlainen game plan Karviksen kisoja varten. Bägini on lähiaikoina muuttunut aika paljon, ja kun heittelemään ei ole paljoa ehtinyt niin vähän on ollut hakemista kiekkojen ja heittovalintojen suhteen. Vielä viimeviikkoinen training campkin sotki asioita siinä mielessä etten oikein ollut varma omasta taitotasostanikaan. Varsinkin vauhdinottoa olisi tehnyt mieli kokeilla joka väylällä, mutta kun väylät ei niin kovin pitkiä ollut ja olo aika vetelä, päätin kuitenkin heittää edelleen paikaltaan lähes joka heiton.
Alun perin tarkoituksenani oli heitellä yksikseni vain avauksia, mutta kaveri lähtikin mukaan ja päädyimme sitten heittämään ihan kierroksia, vaikkakin heitin hieman ylimääräisiä avauksia. Ensimmäinen kierros pelattiin normaalisti, seuraava worst shot -kisana ja viimeinen best shottina.
Ensimmäinen väylä oli tuttu jo Laajavuoren normaaliradasta, jossa vielä kesällä heittelin Tangenttia vaihtelevin tuloksin. Välillä pilliheitolla pitkälle putille, joskus liian korkeana vasemmalle feidaten tai liikaa repimällä oikealle kipaten. Tangent on kuitenkin omalle vajavaiselle tekniikalleni vähän kinkkinen kiekko joka rankaisee yliyrittämisestä ankarasti. Niinpä kiekon käyttö vähentynyt lähes nolliin Axiksen käytön lisäämisen Pa4:n hankinnan myötä. Alkuperäinen ajatus oli että rauhallinen Pa4:llä tehtävä hysseflippi sopisi tähän passelisti par varmisteluun, mutta todennäköisesti mitta ei aivan riittäisi helppoon pirkkoon. Maasto laskeutuu korin vasemmalla puolella sekä takana sen verran, että pitkäksi ei tässä tee mieli heittää eikä loppufeidiäkään juuri saisi heitosta löytyä, ellei sitten lähesty ylikääntävällä heitolla joka feidaan takaisin korin oikean puolen risukoiden ja puiden välistä. Pirkkoja ei tässä ole tullut kesälläkään tehtyä kun draivereilla ei ole uskaltanut lähteä rykimään pääosin alun mandon jo muutenkin ahtaahkon puuportin vuoksi. Tähän tuli sitten Pa4:n lisäksi testattua myös juuri hankkimaani M4:ää, jota en kuitenkaan saanut oikein kohdalleen, kiekko yritti tehdä joko liian suuren ässän törmäten johonkin tai feidasi lopussa liikaa. Idea Pa4:stä kuitenkin toimi, tarpeeksi rauhallinen heitto ja kiekko pysyi nätisti väylällä. Liian reipas yritys aiheutti maltillisen käännön oikealle, josta hyvällä tuurilla vielä palattiin takaisin väylälle joko kimmokkeen kautta tai ilman. Ensimmäisellä kierroksella kikkailin kuitenkin jotain lähipelissä (en onneksi muista mitä), ja korttiin +3... Worst shotissa sekä M4 jäi väylän oikean puolen puiden sekaan, ja surkean lähestymisen ja epäonnistuneiden puttien seurauksena +2. Best shotissa sitten Pa4 keskelle väylää, siitä pari epäonnistunutta puttiyritystä ja jatkoputti sisään, eli par.
Kakkosväylä (Laajiksen normaalista ysistä lyhennetty versio) pitäisi olla todella helppo väylä vähänkään osaavalle heittäjälle, mutta vasemman puolen OB-jyrkänne jatkuu korin taakse, ja oikealla puolella oleva tie on luonnollisesti myös OB:ta. Sinällään tilaa heittää kyllä on, mutta itsellä tuommoinen noin 30-40 metrinen heitto on aina ollut haastava, kun hyssepommillekaan ei ole tilaa. Tässä Pa4:llä suora lähestyminen tuli tuomittua pian huonoksi vaihtoehdoksi, ja Pa1:llä annukasta feidaava heitto oli molemmilla yrityksillä aivan liian löysä päätyen vasemman puolen rinnettä pitkin alas asti. Parhaaksi heitoksi kevyellä 158g Servolla tehty matala foreheitto, joka feidasi ja skippasi korin tuntumaan joka kerta. Tästä normi- ja WS-kierroksilla par, ja BS-kierroksella birdie.
Kolmosväylä oli normaali kesä-10, josta odotan aina birdietä avauksen onnistuessa. Jyrkähkö anstsa ylämäkeen (kai tämän joku forellakin heittää), ja ilman puuosumia par vähintään tai tulee paha mieli. Tällä kertaa kokeilin Ampin lisäksi myös Prodigyn M5:ttä ylikääntyvänä heittona ja F7:aa perusannukkana. Tehoni ei ihan riittänyt M5:n korille saamiseen asti, kun taas uusi tuttavuus F7 ja Amp lensi hyvin samankaltaisesti, mutta joka heitolla antsakulma ja/tai tehot jäi näilläkin vajaiksi, eikä kiekot kääntäneet ihan tarpeeksi. Niinpä kolmosta korttiin, paitsi worst shotissa jossa huonon lähestymisheiton takia +1.
Nelosväylä kuuluu talviradan inhokkeihini. Kuvittelisin että ihanneheitto olisi pienenpieni foreässä (ratakartta hämää tässä), mutta omat kämmentaidot ei siihen riitä. Periaatteessa pillisuora heitto korille, tai parin väylän oikealla puolella, muutaman metrin päässä tiistä olevan puun välistä kiertäminen olisi myös mahdollista, mutta väylän alku on ahdas ja ahdistava. Taisin kokeilla vähän kaikenlaista tässä, Pa4:llä ja M4:llä suoraa heittoa, Ampilla forea ja jotain muutakin, mutta suurin osa heitoista kimpoili puista sinne sun tänne. Pa4:llä taisi tulla paras heitto worst shot kisassa, alle kymmenen metrin päähän korista. Best shotissa korttiin par, muissa +1.
Viitosväylä onkin radan ehdoton inhokkiväyläni. Sinällään simppeli loivasti alaspäin heitettävä alusta kapea väylä, jossa kori on sijoitettu metsästäjien tähystyskoppia muistuttavan korokkeen sisään siten, että tiiltä päin katsottuna korista näkyy hieman yläosaa ja kopin seinässä olevasta reiästäkin voisi kiekon sisään ujuttaa. Jostain ihmeen syystä tällä väylällä onnistuin aina kolaroimaan kiekoillani jonkun, yleensä ensimmäisten puiden kanssa. Tällä kertaa saldona lähemmäs kymmenen heittoa ja kaksi heittoa taisi päätyä maahan osumatta mihinkään. Nämä olivat ylivakaa MVP:n Tensor ja Prodigyn M4, joista molemmat menivät reippaasti liian pitkiksi, toinen oikealle ja toinen vasemmalle. Pa1/Pa4 sekä Axis olivat kiekot joita tähän tosissani ajattelin, mutta puuosumien takia en saanut oikein selvää mitä tässä loppujen lopuksi pitäisi heittää. Päätellen muiden midariheittojen pituuksista Axis lienee liikaa ellei heittäisi vähän matalampaa (tai hiljempaa), joten valinta lienee jompikumpi puttereista, todennäköisesti Pa1. Kiekot kimpoilivat tänään kuitenkin sen verran onnekkaasti, että normikierroksella 0, WS +2 ja BS -1.
Kuutosväylä onkin tuttu kesäradalta, paitsi näin talvella koria oli siirretty siten, että väylän lopun vasemmalle käännös oli huomattavasti loivempi. Tässä kiekkovalinta oli selvä jo ennen radalle tuloa, Pa1 ja pirkko tai parempi korttiin. Normikierroksella näin kävikin. Best ja worst shotissa valintoina Pa1 ja Tensor. Neljästä avauksesta kolme pirkkopaikoilla (bestissä Pa1: osui alun puuhun), mutta WS-kierroksella putti ohi ja vielä todella lyhyt jatkoputti keskittymisen puutteen takia ketjuista ulos. -1,+1,-1.
Seiska on lyhennetty kesäradan 12, jossa viime kerralla heitot kulkivat hyvin. Nyt heittolinjan päättämisessä oli vaikeuksia, yrittääkö suoraan puiden välistä korille vai isommalla feidillä puut kiertäen. Molempia tuli yritettyä niin putterilla (Pa1), midarilla (Axis) kuin draivereillakin (Amp, Servo, TL). Puiden kierto tuntuu jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta, mutta harvojen puiden välistä läpi meno houkuttaisi enemmän viime kertaisten Axis-pirkkojen myötä. Nyt linjat ei ihan olleet Axiksella kohdallaan osittain kiekkojen lipsumisten takia (pyyhkeet kastuivat jo muutaman ensimmäisen väylän aikana), Pa1-heitto jäi auttamattomasti vajaaksi, ja Servo feidasi liian aikaisin. Amp ja juuri kassiin saapunut TL toimivat molemmat mallikkaasti yhtä ylikääntyvää Amp-heittoa lukuunottamatta. Tulokseksi par, bogey ja birdie.
Kasi on talviradalle tehty uusi väylä jossa lähes pillillä heitolla pirkko pitäisi olla helppo nakki. Väylässä on kuitenkin sen verran mittaa että Pa1 ei tänään korin tuntumaan asti jaksanut varsinkin kun tykkäsi hakeutua puiden runkoon kiinni, joten Axis tuntui luontevalta valinnalta. Sekin tykkäsi kuitenkin kimpoilla puista joten kovin montaa hyvää avausta ei tällekään väylälle saatu alle. Tätä kirjottaessani huomasin ratakarttaa katsoessani että väylän oikealla puolella oleva tiehän olikin OB, joten Best shot -kierroksen par olisi voinut kyllä olla jotain muuta (avaus tielle, sitä pitkin korin viereen ja putti sisään. Toinen avaus lähellä koria tuuhean kuusen takana). Tuolkseksi bogey, bogey ja kyseenalainen par.
Viimeinen yhdeksäs väylä on kesäradan lyhennetty 13, jossa kori on paikassa jonka läheisyyteen kesäradan avaukset usein päätyvät. Vasta kotona juolahti ajatus siitä, että midarilla avaustakin olisi voinut kokeilla kun sillä kesälläkin tulee usein varmisteltua. Tänään kuitenkin temmoin jostain syystä kaikki avaukset draiverilla. Amp, TL ja F7 kaikki napsuivat kahdella ensimmäisellä kierroksella korista etuoikealla oleviin kuusiin, kun taas best shot -kieroksella Amp ja TL lähtivät molemmat vähän korkeina ja feidasivat turhan paljon korista vasemmalle. Normikierroksella ja BS-kierroksella par, WS-kierroksella hirveää puttiräpellystä ja tuplabogey.
Kokonaisuudessaan tulokset siis +4, +12 (Worst shot) ja -4 (Best shot). Karviskisaan radalle on mahdollisesti tulossa muutoksia lisäväylien ym. muodossa, mutta veikkaisin viikkokisojen tuloksien perusteella että nämä yhdeksän väylää pitäisi mennä vähintään sinne miinus viiden tuntumaan jos kärkikahinoissa haluaa olla mukana, todennäköisesti tuokaan ei riitä. Hyville sijoituksille nyt ei ole ollut missään tarkoituskaan päästä, mutta oman mielenterveyden takia nolla tai miinuskierros olisi ihan mukava talven aikana heittää, vaikkapa sitten siellä kisoissa.
EDIT: Huhhuh mikä romaani. TL;DR: Surkeasti menneitä treenikierroksia, näillä eväillä Laajiksen Karvikseen vajaan kuukauden päästä.
