Viidestä vuodesta ekat kolme meni mulla ihan täysin foreillessa, putteja lukuunottamatta. Oli nopeampi ja helpompi oppia, niin pidättäydyin siinä - ehkä vähän turhan pitkään. Viime vuonna tuli sellanen tunne että pakkohan se rysty on opetella, ku tuntuu että max distancet jäi forella siihen sataan metriin ja rystyllä tullaan menemään pidemmälle kunhan sen oppii.
Melkoista tekniikan hakuahan se rysty oli pitkään, milloin gripissä, vedossa ja askeleissa. Nyt sitten loppukesästä tuntu että homma olis loksahtanu rystyn kanssa vihdoin ainakin sinne päin mihin oli yritys. Reenasin tota mm. sillä että pyrin heittämään lähes jokaisen heiton rystyllä, vaikka fore olis ollu ihan luonnollinen valinta. Nyt sitten tilanne on se, että molemmat on siinä satasen kohilla, välillä varmemmin ja välillä taas ei. Missään vaiheessa ei tuntunu että olis foren hukannut jonnekin. Päinvastoin, alkuvuodesta tuli kokeiltua sitä niin että jatkoin vauhdin kävellen loppuun pari askelta irroituksen jälkeen tiiltä, enkä pysähtynyt heti niinkuin alkuksi. Tuntuu että olis sillä saanut ehkä muutaman metrin lisää mittaa vetoon.
Nyt sit seuraavaks fore lähärit haltuun midarilla niin voi kuolla onnellisena
