Frisbeegolf-viikonloppu ona takanapäin. Mukaan mahtui 4 eri rataa ja 108 väylää. Lauantaina käytiin neljän hengen porukalla treenaamassa Kajaanin Vimpelinvaaran rataa (kesäkuun SFL-kisoja silmällä pitäen) ja sununtaina tutut Joensuun Utran kierrokset. Perjantaina käytiin lisäksi raivaamassa Utraan uutta väylää.
LAUANTAI 3.5.
Aamulla auto täyteen ja nokka kohti Kajaania. Tarkoituksena oli kiertää Vimpelivaara pariin kertaan ja käydä vielä testaamassa muutamaa muuta Kainuun rataa.
Vimpelinvaara on ollut minulle pieni mörkö ensimmäisistä heittovuosistani lähtien, kun siellä on parin viime vuoden aikana tullut käytyä testaamassa paikallisten puiden kuntoa hieman yli kymmenen kierroksen verran. Rata oli siis ennestään tuttu ja tiesin mitä se heitoilta vaatisi. Kurinalaisuus, väylillä pysyminen ja sankariheittojen unohtaminen ovat tärkeässä asemassa jos kierroksesta haluaa selvitä kunnialla. Oma kierrosennätys oli +3, joten sitä lähdettiin tavoittelemaan.
Ensimmäisen kierroksen alku muistutti, minua miksi en ole koskaan rakastanut radan alkuväyliä. Heitot eivät pysyneet kasassa ja puut tulivat tutuksi (liikayrittäminen ei auttanut yhtään). Kierroksen puolivälin jälkeen olin +5:ssä, kunnes sain korjattua kurssin parilla birdiellä. Tämän jälkeen heittäminenkin vapautui ja kiekot alkoivat liidellä niillä linjoilla kuin halusinkin. Viimeisiltä kahdeksalta väylältä 4 birdietä ja 4 paria, joten sain nostettua lopputuloksen +1:een. Vaikka ennätys parani kahdella heitolla, niin kierros jätti kaksijakoiset tunnelmat huonon alun takia (mm. väyliltä #2 ja #8 tuli tuplat).
Toinen kierros lähti liikkeelle tasaisemmin, vaikkakin neljän ensimmäisen väylän jälkeen olin +2:ssa. Heittäminen oli kuitenkin varmempaa ja väylillä tuli pysyttyä paremmin, joten sain tuloksen pidettyä koko ajan par:in tuntumassa, muutaman birdien ja yhden bogien myötä. Varsinkin Champion Roc3 oli tärkeässä asemassa, kun piti heittää tarkka heitto väylää pitkin. Kahdelle viimeiselle väylälle lähdin taistelemaan, koska halusin selvitä vähintään par:iin. Seitsämällätoista hysse metsikön yli korin viereen ja kahdeksallatoista upsi yhdeksään metriin, josta putti sisään, takasivat sen, että kierrostulokseksi tuli -1.
Kaiken kaikkiaan kierroksiin pitää olla tyytyväinen, koska sain parannettua ennätystä lopulta neljällä heitolla. Kertoo siitä, että kehitystä on tullut viime vuoteen verrattuna. Putti ei ollut kovin suuressa roolissa, koska putit olivat yleensä melko lähellä tai liian kaukana korista, jotta niissä olisi pystynyt tekemään mitään erityisiä suorituksia. Vielä oli pitemmissä draiveissa nähtävissä, että kun pituutta yritti saada totuttua enemmän, niin heittosektori kasvoi samalla turhan paljon. Pitää siis vielä malttaa ja heittää hieman lyhempiä avauksia.
Vuokatti DiscGolfPark, Sotkamo (9-väylää x 2)Kajaanin jälkeen suuntasimme auton takaisin Joensuuta kohti, mutta teimme välipysähdyksen Vuokatin radalla. Itse olin radan kiertänyt pari kertaa aikaisemmin, joten tiesin, että kyseessä oli erittäin monipuolinen ja mukava 9-väyläinen rata. Kierrokset menivät -3 & -6, joista jälkimmäinen sivusi omaa kierrosennätystäni.
Ykkösväylän lampi oli tulvinut hiukan, joten molemmilla kierroksilla piti heittää hieman alle sadan metrin repäisy veden yli. Premium Legenda piti kulmansa ja liiteli molemmilla kierroksilla birdie-putille, joten kalustotappioilta vältyttiin. Kolmos väylällä en heittänyt kapeaa metsäpolkua pitkin vaan lähetin kiekot hyssessä puiden yli. Mukavaa on ollut huomata, että hysseheittoihin on alkanut saada yhä enemmän voimaa, joten uudenlaiset heittolinjat ovat tulleet mahdollisiksi. Molemmilla kierroksilla sain väylältä birdien, koska putti oli alkanut toimimaan ja n. kymppimetriset upposivat koriin.
Nelosella tuskailin lyhyen heittoalusta kanssa. Yritin väkisin ottaa hiukan vauhtia, kun olisi pitänyt vain heittää paikaltaan. Pitää muistaa, että joskus paikaltaan saa aikaan paremman lopputuloksen. Vitosväylä on aina yhtä nautinnollinen alamäkiliidätysväylä. Ensimmäisellä kierroksella heitto karkasi vasemmalle, mutta toisella kierroksella Premium Jokeri liiteli 130 metriä ja siitä birdie. Heittelimme mäeltä myös pituusheittoja ja itse sain pisimmän siivun Premium Legendalla. Kiekko pysähtyi karkeasti arvioituna n. 200 metrin ilmalennon jälkeen.
Lopuilta väyliltä tuli hyviä ja melko hyviä heittoja, joten positiivisin mielin pystyi jatkamaan kohti seuraavaa päämäärää, joka oli Sotkamon Heinämäen 18-väyläinen rata.
Heinämäki DiscGolfPark, Sotkamo (18-väylää)Heinämäellä on tullut kertaalleen käytyä, mutta silloin osa heittopaikoista oli vielä kesken. Nyt heittopaikat olivat paikoillaan, mutta olisivathan ne saaneet olla hieman isommat ja tasaisemmat. Heittää kuitenkin pystyi ja kaikillehan ne olivat samanlaiset. Lunta ja kosteutta radalta myös oli.
Kierros lähti erittäin kohmeisesti liikkeelle ja tulosta ei oikein syntynyt millään. Radan puoliväliin tultaessa nousin viimein alle par tulokseen (-1) ja vuoroon tuli #10 väylä, joka oli suora 88 metrinen, kapeahkolla puurännillä.
Avasin heti heittopaikan vieressä olleiseen halkopinoon ja kiekko lensi pinon toiselle puolelle. Kori oli näkyvissä n. 70 metrin päässä ja sinne päästäkseen piti heittää kahden koivun välistä (1m levyinen aukko). FD:llä napakka heitto kohti koria. Kiekko lensi koko matkan korin korkeudella ja jysähti mukiin ilman feidiä. Tästä birdiestä alkoi sitten useiden onnistumisien sarja ja välillä tuntui siltä, että kaikki mitä yritti onnistuu. Vaikka pari birdie puttia ei suostunut menemään koriin, niin silti puttaaminen oli erinomaista ja monta yli kymmenmetristä puttia upposi sisään.
Takaysi meni -6:een, joten koko kierroksen tulos oli -7. Entinen ennätys parani seitsemällä heitolla, joten jotakin ainakin tuli tehtyä oikein. Rata ei tietenkään ole kaikista haastavin, ja etusysillä olisi pitänyt saada aikaan parempaa tulosta. Väylät ovat kuitenkin kapeita, joten heittojen pitää olla tarkkoja.
Tyytyväisin mielin kohti Joensuuta ja omaa sänkyä.
SUNNUNTAI 4.5
Sunnuntaina vielä kaksi kierrosta Joensuun Utrassa. Outoa oli se, että suoritustaso ei ollut tippunut, vaan heitot toimivat suht normaalisti ja varsinkin putti oli erittäin varmanoloista. Useita pitkiä putteja meni sisään, joista olin erittäin tyytyväinen. Kierrokset olivat -7 & -6, joten selvästi keskivertoa paremmin sujui. Jatkossa pitää vain pyrkiä pitämään heittojen laatu yhtä hyvänä, ettei notkahduksia pääse tulemaan. Tiistain viikkokisat näyttävätkin sitten tämän hetkisen kisapään keston.
