Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)

[Wotson]

Tänään oli tutustumista Peurungan Pro-tour - rataan parikisan voimin. Radasta ovat hävinneet helpoimmat birdie  -väylät ja muutamaa osaa väylistä on muokattu. Selkeästi vaikeampi kokonaisuus kuin normaalisti.

Itse ajelin yksin Joensuusta ja hyppäsin käytännössä suoraan autosta Best Shot - kierroksella Powergrip-junnu Jesse Niemisen kanssa. Kierroksen alku ja loppu oli molemmilta hieman hapuilevaa, mutta keskiosuus meni oikein mukavasti ja pystyimme pelaamaan tulokseen -9 (bogey-free). Ainakin kaksi paria oli pelannut -10, joten saa nähdä riittikö tulos rahoille.

Kierroksella oli itsellä paljon hyvää, mutta myös epävarmuutta. Parilla väylällä tuli yllättävän hyviä avauksia, mutta en usko, että pystyn ne kisassa toistamaan. Pelikirja on hieman auki muutaman väylän osalta, mutta eiköhän nekin selviä ennen kisaa. Omaa peliä pitäisi lähteä pelaamaan ja välttää tyhmiä virheitä.

Ensimmäinen kierros alkaa jo klo 08, joten kroppa pitäisi saada hereillä heti aamusta.

[Wotson]

Peurunkaan lähdettäessä ajatuksissa oli vain yksi tavoite: pelata paikka syksyn SM-kisoihin. Rata sopii hyvin itselleni, koska pidän metsäisistä väylistä ja vasemman käden rysty sopii hyvin radan layouttiin. Hyvin menneenä parikisan jälkeen (jaettu 3.) lähdin kisaan luottavaisin mielin.

Ensimmäinen kierros lähti hyvin liikkeelle ja sain pikku hiljaa kasattua birdejä tuloskorttiin ja pystyin välttelemään bogien ottamista. Kun jäljellä oli vielä väylät 2-6, niin olin tuloksessa -5 ja heittäminen tuntui edelleen hyvältä. Valitettavasti viime viikon Oulun kisan tavoin epäonnistuin kierroksen lopussa ja otin lopuilta väyliltä +4 ja lopputulokseksi -1 (alustava rating 989). Tonnin kierrosta tarjottiin, mutta ei maistunut. Keli oli kuuma, mutta itseäni se ei juuri haitannut, kun nestettäkin oli riittävästi. Sijoitus: 11/52.

Toiselle kierroksella tuuli yltyi kovaksi ja se vaikeutti osaltaan peliä. En tiedä johtuiko siitä, mutta puttaamisesta tuli jälleen aivan liian varovaista ja viiden metrin putitkin tuntuivat järkyttävän pitkiltä. Onnekseni sain rohkeutta tekemiseeni kierroksen loppua kohti, mutta huonon aloituksen myötä pyörin parhaimmillani +4:ssä. Kierroksen lopussa sain tehtyä muutaman birdien ja bogin, joten lopputulokseksi +3 (alustava rating 952). Sijoitus: 15/52.

Hiukan onnekkaasti pääsin lähtemään kolmannelle kierrokselle viidennestä ryhmästä, jolloin lähtöaika oli aamusta. Kierroksen aikana oli tuuletonta, mutta juuri kierroksen loputtua se voimistui selvästi. En itse pystynyt hyödyntämään loistavia olosuhteita, sillä bogeja tuli otettua tyhmien huolimattomuusvirheiden takia. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kierroksen par tulos (alustava rating 973) riittäisi kisapaikkaan yhden heiton erolla. En tosin lähde iloitsemaan ennen kuin se on virallista. Tiukalle se kuitenkin otti, kun vielä viimeisellä väylällä joutui 30 metrin lähestymisen heittämään 0,5 metriä OB-rajan vierestä, metrin kokoiseen aukkoon. Onneksi osui. Sijoitus: jaettu 13/52.

Vaikka en pelistäni saanutkaan kaikkea irti, niin suoritukseen pitää olla tyytyväinen, koska ei se huipuillakaan näköjään ole aina helppoa tiukoilla metsäradoilla. Ja jos kerta SM-kisapaikka varmistui, niin tämän kauden tavoitekin on saavutettu. Seuraavaksi pitäisi miettiä miten Oulussa pystyisi pärjäämään edes siedettävästi. Puttitreenit kovassa tuulessa on ainakin korkealla sijalla treenilistalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - -

Kisan jälkeen ehdittiin vielä Niemisen Jessen kanssa Siilinjärvelle Ahmon radan viikkokisoihin (2x12 väylää). Itse lähdin puhtaasti jahtamaan 180€ holaripottia, mutta muutamasta läheltä piti tilanteesta huolimatta kiekko ei löytänyt tietään korille. Huomaamatta tuli kuitenkin hankittua hieman taskurahoja kisan kakkossijalla (-7).

Jessen kisaamista oli kyllä hämmentävää katsoa Peurungan viimeiselle kierroksella, kun tämä 15-vuotias pystyi vielä nousemaan vaikean alun jälkeen kaksikin kertaa Suomen huippujen kantaan ja miltei ottamaan voiton heidän edestään. Voi kun itsekin omaisin vastaavanlaiset kisahermot

[Wotson]

Edellisestä päivityksestä onkin jo aikaa. Jonkin verran on tullut treenattua ja ratoja kierrettyä. Saldona kolmet viikkokisat, yksi SFL-kisa, talkoita ja pariin uuteen rataan tutustuminen.

Joensuun viikkokisoista on ollut tuomisina 3, 4 ja 1 sijat. Kaksi viimeisintä kertaa on pelattu Utran uudella layoutilla, jossa osa väylistä on pidentynyt ja par luku kasvanut 60:een. Lisäksi viikko sitten seura rakensi radan jokaiselle väylälle kunnolliset heittopaikat (puukehikot, jossa tekonurmipäällyste), joten rata on hyvässä kunnossa. Eilen heitetyssä kisassa tein tuloksen -6, joka on tällä hetkellä ns. virallinen rataennätys. Pitkästä aikaa pääsin ns. flow -tilaan, jonka myötä varsinkin puttaaminen tuntui mukavan helpolta.

Pari viikkoa sitten tuli käytyä hieman etelämmässä ja samalla tuli pyörähdettyä Imatran Karhumäen ja Lappeenrannan Myllymäen 18-väyläisillä radoilla. Molemmat olivat metsäratoja ja tykkäsin kummastakin. Karhumäki (-6) oli hieman avoimempaa ja metsä harvempaa kuin Myllymäen rata (-3), jossa löytyi erittäin kapeita väyliä ja sankkaa puustoa. Tulee käytyä varmasti uudestaan, kun siellä päin liikkuu.

VIMPELINVAARA OPEN

Viime viikonloppuna käytiin sitten seurakavereiden kanssa haastamassa Vimpelinvaara Open:ssa Kajaanin metsäväyliä. Vimpelinvaaran rata on erittäin haastava metsärata, jossa väylät ovat pitkiä ja vaativat tarkkoja heittoja.

Kisaaminen aloitettiin päivää etuajassa parikisan merkeissä, jossa Niemisen Jessen kanssa pelasimme radan tulokseen -7 ja sillä jaettu kakkossija. Varsinaisen kisan ensimmäinen kierros lähti radan loppupuoliskolta, jossa väylät sopivat parhaiten itselleni ja onnistuinkin tekemään heti kisan alkuun kolme birdietä. Tämän jälkeenkin pystyin pelaamaan suht järkevästi ja kierroksen puolivälissä olin vielä -3 tuloksessa. Tämän jälkeen kuitenkin muutaman epäonnistumisen takia alkoi itseluottamus hajota ja varsinkin putista hävisi terävyys. Tyhmä tupla radan helpoimmalle par 4 -väylälle varmisti lopulta sen, että tulos ei mennyt miinukselle. Lopulta päädyin +1:een, joka oli kuitenkin oma kisaennätykseni, joten liian pettynyt ei voinut olla.

Toiselle kierrokselle pääsin lähtemään kärkiryhmässä, kolme heittoa kärjestä jäljessä. Kierros lähti “hienosti” käyntiin, kun ykkösväylällä avasin ensimäiseen puuhun ja etenin 10 metriä. Vaikeilta alkuväyliltä otin lopulta kolme bogia, mutta ennen puoliväliä sain vielä tehtyä kierroksen ainoan birdieni. Loppu meni paria heitellen, lukuunottamatta helppoa puttimokaa viimeisillä väylillä.

Kierroksesta jäi kokonaisuudessaan melko huono fiilis, koska olin useampaan kertaan birdie-putilla, mutta itseluottamus ja halu onnistua puuttui puteista täysin, jolloin kiekko yleensä tippui ketjujen kautta ohi korista. Positiivistä oli se, että pystyin heikon alun jälkeen kasaamaan heittoni riittävän hyvään kuntoon, jotta tulos ei notkahtanut pahemmaksi.  Lopulta +3 kierros riitti jaettuun nelossijaan.

Tuloksien valossa pelasin suurin piirtein omalla tasollani (alustavat ratingit: 956 & 946), joten on mukava huomata, että huonollakin puttipelillä pystyy sinnittelemään vaikealla radalla kärjen tuntumassa. Pään kesto ja hyvä keskittyminen korostuvat tällaisillä radoilla ja siinä on vielä paljon kehittämistä.

[Wotson]

Jälleen olen ollut laiska ja pitänyt taukoa kirjoittelusta. Paljon on taas tällä välin frisbeegolfin saralla ehtinyt tapahtua, joten siitä pieni yhteenveto.

- - - - - - - -

Joensuun viikkokisoja on ehtinyt olla kolmet. Niistä sijoituksina 3, 1 ja 2. Avaukset ja puttaaminen ovat toimineet yllättävän hyvin. Yleensä jollakin yksittäisellä väylällä on tullut yritettyä jotain sankariheittoa, joka on sitten epäonnistunut ja huonontanut tulosta. Tasoni olen kuitenkin pystynyt pitämään, joten se on positiivistä.

- - - - - - - -

Kenttätreenaamista olen yrittänyt tehdä enemmän. Varsinkin tuuleen heitettyjä ylä- ja alamäkiheittoja tuli treenattua erityisen paljon. Toistojen kasvaessa helposti huomasi, että varmuutta tuli myös kierroksille lisää. Puttitreeniä olen myös pyrkinyt tekemään kun siihen on jäänyt aikaa. Ainakin tällä hetkellä kympin sisältä lähtevät putit osuvat suht hyvin kohteeseen, joten lähestymisien ei aina tarvitse olla ihan korin vieressä.

- - - - - - - -

Viime sunnuntaina kävimme pienellä seuran porukalla kiertämässä Savonlinnan ympäristön ratoja. Aholahdessa kierrettiin kaksi kierrosta (-7 & -9). Uudella Rantasalmen 18-väyläisellä puistoradalla yksi kierros (-3), sekä Kerimäen Harjumalla (14-väylää) kaksi kierrosta (-1 & -2). Harjumaja oli erittäin positiivinen yllätys. Haastava ja monipuolinen rata, jolla varmasti tulee käytyä useammin. Huhujen mukaan laajenee lähiaikoina 18-väyläiseksi, joten innolla pitää odottaa minkälainen kokonaisuus siellä myöhemmin odottaa.

- - - - - - - -

Tämän viikon perjantaina Joensuun seudun frisbeegolffarit saivat kokea hienoja hetkiä, kun Hat Guy ja Avery Jenkins kävivät pyörähtämässä Joensuussa. Itse en Averyn kliknikalle osallistunut, mutta liityin seuraan, kun vuorossa oli kierros Utran frisbeegolfradalla. Averyn ja Hat Guyn lisäksi väyliä heitti kaksi seuramme jäsentä, jotka valittiin aina kunkin väylän alussa.   Loppujen lopuksi taisin heittää meistä eniten: 13 väylää.

Väylät menivät omaan tasooni nähden melkein täydellisesti, mutta kahden väylän tyhmät virheet söivät pahasti tulosta. Muistelisin, että sain väylistä 7 birdietä, 3 par:ia, 1 bogin ja 1 tuplabogin. Mukavaa oli, että muutamilla väylillä olin Averyä parempi, mutta puolustukseksi pitää sanoa, että varsinkin radan par 4:lla kannattaa tietää avauksien "sweet spotit", jotta kakkosheiton voi heittää hyvästä paikasta. Averyn kierros meni lopulta -6:een, yhdellä bogilla. Arvelisin, että jos Avery olisi kiertänyt radan useampaan kertaan, niin tulos olisi ollut lähempänä -10:tä.

- - - - - - - -

Eilen pääsin pitkästä aikaa kisaamaan virallisessa kisassa, kun Savonlinnan Aholahdessa järjestettiin Itä-Suomen ensimmäiset SFL-kisat (luulisin). Kisan ajankohta oli melko vaikea, koska samaan aikaan oli Ylivieskan- ja Mukkulan -kisat ja ne söivät paljon osallistujia Aholahdesta. Huonoin puoli tässä oli se, että kisaan ei tullut riittävästi propakaattoreita, joten ratingiä siitä tuskin on tulossa. Kisassa oli mukana yksi ylimääräinen väylä ja kaikki par 4:set oli muutettu par 3:ksi.

Ensimmäistä kierrosta väritti 1,5 tunnin mittainen ukkoskuuro, mutta onnekseni se ei omaan peliin vaikuttanut kovinkaan paljoa. En päässyt ihan sille tasolle mitä itseltäni toivoin, mutta pystyin välttämään suuremmat virheet ja selvisin kierroksesta ykkösenä. Takana hengitti kuitenkin yhden heiton päässä seurakaveri Jesse, joten toinen kierros tulisi olemaan tiukka.

Toinen kierros lähti tasaisissa merkeissä ja vaihtelemme Jesse kanssa kärkisijaa muutamaan otteeseen. Puolivälin jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Jessellä karkasi ajatus ja vaikka itsekin onnistuin tekemään triplabogien, niin pääsin loppuväylillä turvalliselle karkumatkalle ja sitä kautta selvään voittoon. Vaikka omassa sarjassani olikin vain 9 osallistujaa, niin urani ensimmäinen amatöörisarjan voitto SFL-kisassa oli tosiasia.

- - - - - - - -

Kisat jatkuvat jo ensi lauantaina, kun vastassa on uusi tuttavuus: Virpiniemi Open 2014. Käyn sitä ennen Rovaniemellä, joten pitää toivoa, että sieltä löytyisi uusia niksejä millä saisin heittotasoani kehitettyä. Virpiniemen jälkeen onkin sitten luvassa kotikisat, eli Pohjois-Karjalan avoimet 2014, Joensuussa 26.7. Kisaan olisi vielä viisi paikkaa jäljellä, joten vielä ehtii ilmoittautua.

[Wotson]

Viisi päivää, 1280km, 3 rataa ja 186 väylää. Viime viikko meni kiekkoa heitellen, kun tuli käytyä kaverin luona Rovaniemellä heittelemässä ja paluumatkalla oli Oulussa Virpiniemi Open MA1:ssä.

- - - - - -

ROVANIEMI

Rovaniemellä tutustuin Toramon 18-väyläiseen metsärataan ja "Monttuun", joka oli väliaikainen 15-väyläinen hiekkamonttu/metsärata. Molemmat olivat hienoja kokonaisuuksia ja niissä heitteli kiekkoa mielellään. Radoilla tarvitsi tarkkoja heittoja, mutta Montussa sai muutamaan otteeseen heittää avoimilla väylillä pitkää liidätystä. Toramo sopi erinomaisesti harjoittteluun Virpiniemen kisaan ajatellen, koska molemmissa vaaditaan samantapaisia heittoja.

Montun kierrokset menivät -3 ja -5, kun taas Toramolla -1, +1, +4 ja +5. Toramon kapeat ja pitkät väylät ottivat siis veronsa, joten riemunkiljahdukset olivat harvassa. Normikierroksien lisäksi kävin Toramon viikkokisassa ja siellä heittäminen ja putti toimivat erinomaisesti. Tulokseksi tuli -7 ja sillä irtosi viikkokisavoitto kahden heiton erolla.

- - - - - -

VIRPINIEMI OPEN 2014

Tulokset

Ouluun saavuin perjantai-iltana, jolloin kävin kävelemässä Virpiniemen kisaradan kertaalleen läpi ja heittelin kahdella kiekolla avauksia. Kisaradalla oli kolme lisäväylää ja järjestys oli normaalista poikkeava. Kiinteään rataan olin tutustunut aiemmin vain Youtube -videon kautta, mutta jo sen perusteella sain selkeän kuvan pelisuunnitelmastani. Kävelykierros vahvisti asian: jos taivaalla on tilaa, niin heitä upsi. Muussa tapauksessa heitä rysty. Ja koska Virpiemestä löytyi rakoja upsille miltei joka väylältä, niin hyödynsin tämän mahdollisuuden kyselemättä.

1. kierros: -3 (-3), 1/32.

1.kierrokselle lähdin tavoitteena pelata varmasti ja välttää tyhmiä virheitä. Tämä onnistui oikeastaan liiankin hyvin, koska en uskaltanut missään vaiheessa putata kunnolla, koska pelkäsin puttirallin mahdollisuutta. Tästä syystä kierrokselle tuli vain kolme birdietä, mutta onnekseni säästyin bogeilta. Se oli itseasiassa ainut bogiton kierros koko kisassa, joten kai sitä jotakin tuli tehtyä oikein. Upsit toimivat kierroksella muuten hyvin, mutta en saanut kiekkoja tippumaan pystyssä alas, jolloin heitot eivät pysyneet kunnolla väylillä. Mittaa heittoihin tuli kuitenkin riittävästi, joten ainakin par:iin pystyi pelaamaan. 

2. kierros: -2 (-5), 1/32.

Toinen kierros ei paljoa eronnut ensimmäisestä. Bogeja tuli muutama, mutta sain nipistettyä neljä birdietä, joten tulos huononi vain yhdellä. Kierroksella puttiongelmat nousivat ihan uudelle tasolle, kun Basic Jokeri alkoi olla niin tahmainen, että koko ajan sai pelätä sen jäävän käteen kiinni. Väliaikaisratkaisu oli se, että aloin puttaamaan 12x Firebirdillä ja sainkin sen avulla kaksi kahdeksanmetristä birdieputtia sisään. Kierroksen mielenkiintoisin tapahtuma oli 4.väylän "lähetysmisheitto", joka oli tarkoitus heittää turvallisesti korin alle. Matkaa oli n. 20 metriä, kori oli mäen päällä ilman suoraa näköyhteyttä ja sen molemmin puolin oli jyrkkää alamäkeä. Arvioin korin sijainnin hiukan väärin ja kiekko lensi vahingossa suoraan koriin. Maukas birdie.   

3. kierros: -1 (-6), 1/32.

Kolmannelle kierrokselle lähdin neljän heiton johdossa ja hieman tyhmyyttäni ryhdyin laskemaan kuinka ryhmän muut pelaajat suoriutuivat. Järkevämpää olisi ollut vain keskittyä omaan peliin. Onnekseni kukaan ei päässyt uhkaamaan voittoa missään vaiheessa, joten pystyin pelaamaan ilman suurempia paineita. Vaikka kroppa oli jo melko väsynyt, niin virtaa riitti vielä sen verran, että muutamaa heittoa lukuunottamatta heitot pysyivät hyvin kasassa.

Toinen peräkkäinen voitto oli siis tosiasia ja olo oli helpottunut. Puttia lukuunottamatta ei kisassa ollut suurempia ongelmia, joten tyytyväinen pitää olla. Rata suosi upsiheittoja, joten siitä oli suurta hyötyä kokonaisuutta ajatellen. Jälkikäteen ajateltuna upsia tuli heitettyä liikaakin, koska aina ei mitta riitänyt birdiepaikoille. 

- - - - - - -

Tällä viikolla olen ottanut heittämisen osalta rennommin. Tiistaina oli viikkokisat Joensuussa, jossa olin toinen -2 tuloksella. Kisan aikana oikealta puolen selkää alkoi tuntua hieman vihlovaa kipua ja vaikuttaisi siltä, että sieltä venähti lihas. Viime päivät ovat siis kuluneet levätessä. Tällä hetkellä selkä on vielä hieman kipeä, mutta parenemaan päin. Viikon päästä on kotikisa eli Pohjois-Karjalan Avoimet, joten siellä olisi tarkoitus olla iskussa.

[Wotson]

Pientä yhteenvetoa viime viikkojen tapahtumista.

Joensuun Utrassa viikkokisoja on ehtinyt olla kahdet ja niistä tuloksena kakkos- (-2) ja vitossijat (+2). Ei mitään ihmeellistä suorittamista, mutta ei myöskään mitään suurempia virheitä. Ensimmäisenä mainittu viikkokisa oli samalla kenraaliharjoitus Pohjois-Karjalan Avoimet 2014 -kisaan, joka järjestettiin Utran radalla 26.7 (ensimmäinen SFL-kisa Pohjois-Karjalassa).

- - - - - - - -

POHJOIS-KARJALAN AVOIMET 2014

- Tulokset (kisakone) »
- Tulokset (pdga) »
- Kuvia tapahtumasta »
- Karjalaisen lehtiartikkeli kisasta
-

Kisaurakan aloitin perjantain parikisalla, jonne olin saanut houkuteltua parikseni Mäntylän Markuksen, joten vasureina päästiin haastamaan oikeakätiset. Kierros meni suht hyvin, saimme hyvin paikattua toistemme heittoja ja pääsimme jokaisella väylällä puttaamaan birdietä (kerran myös eagleä). Valitettavasti puttia emme saaneet ihan parhaaseen vireeseen, jonka myötä muutama selkeä birdie jäi ottamatta. Loppujen lopuksi kierros päättyi tulokseen -10 ja sillä irtosi viides sija (1 heitto rahoille ja 2 heittoa kärkeen). 

Varsinaisen kisan (MPO) ensimmäinen kierros oli alkua ja loppua lukuunottamatta hyvää peliä. Positiivistä oli se, että pystyin alun kahden bogien jälkeen kasaamaan itseni ja pelaamaan pelikirjani mukaista peliä ja se joka palkittiin hyvällä takaysillä (-5). Valitettavasti keskittyminen ja tekniikka ei pysynyt loppuun asti kasassa, koska kakkosväylän kahden OB-heiton myötä sain itselleni harvinaisen triplan ja sen myötä kärki pääsi karkaamaan. Kierroksen lopputulos -2, joka oikeutti jaettuun kolmossijaan.

Toiselle kierrokselle kärkiryhmässä Jesse Niemisen, Jesse Kempaksen ja Mikko Juolan kanssa. Kärkeen oli kaksi heittoa, joten kaikki oli vielä mahdollista. Valitettavasti itselläni kierros lähti vaisusti liikkeelle ja etuysi meni +1:een, jolloin Jesset olivat päässeet selkeälle karkumatkalle. En tiedä johtuivatko huonot otteet jännityksestä, paikalle saapuneesta yleisöstä vai kierroksen kuvaamisesta, mutta joka tapauksessa heitoista puuttui halu onnistua.

Takaysillä tuli edellisen kierroksen tavoin onnistumisia ja pääsin takaisin peliin mukaan. Nieminen oli karannut jo kauas (pelasi kierroksen uuteen rataennätykseen: -8), mutta seurakaveri Kempasta aloin saavuttaa pikku hiljaa. Juola oli jäänyt kauemmas taakse, mutta kakkosryhmästä nousi useita ukkoja taistelemaan palkkinnoista. Parilla viimeisellä väylällä oli muutamia onnekkaita puuosumia, joilla sain pidettyä itseni loppujen lopuksi kolmannella sijalla. Molempiin suuntiin jäi eroa yksi heitto, joten tiukkaa oli lopppuun asti.

Kotikisasta siis palkinnoksi kolmossija. Sijoitukseen olen tyytyväinen, mutta peli oli liian ailahtelevaa, jotta voitosta olisi voinut taistella. Ratingit kierroksilta olivat 943 ja 957, joten hieman alakanttiin mentiin senkin puolesta. Kisan jälkeen tein sen ratkaisun, että otin palkinnon rahana, joten amatöörisarjat on nyt nähty ja koettu. Jospa sitä kehittyisi hieman nopeammin, kun pitää kisata parempia vastustajia vastaan

- - - - - - -

Viimeisen viikon ajan draivit ja puttaaminen ovat tuntuneet hyvältä ja se on näkynyt myös kierrostuloksissa. Eilen kävin testaamassa Kiteen Hutsin uutta 9-väyläistä rataa ja sieltä tuli 7 birdietä ja 2 bogia (toki osa väylistä oli melko helppoja). Utrassa kaksi viimeisintä tulosta ovat olleet -7 ja -6, joten tuloskunto löytyi viikko liian myöhään. Lisäksi näyttäisi siltä, että heittoon on tullut pituutta lisää, kun Legandat ja Destroyerit ovat lentäneet toistettavasti n. 130m. Paras heitto Legendalla leijaili jo lähelle 140 metriä, mutta se oli vielä yksittäistapaus.

Tänään tuli nähtyä myös SM-kisojen ratalayout ja näyttäisi siltä, että kovasta heittokädestä on siellä melko suuri hyöty. Näin ollen seuraavan kuukauden aikana tulen eniten keskittymään heittopituuksien kasvattamiseen. Sitä ennen tulee kisattua ainakin Joukkue SM-kisassa Peurungassa ja Huuhaan avauskisassa Kuopiossa (ei SFL).

[Wotson]

Viime viikko meni aika paljolti kierrosten kiertelyyn, joten kenttätreeni jäi melkoisen vähälle. Tällä viikolla tilanne tulee olemaan samanlainen, joten pitäisi repiä aikaa jostain puhtaaseen treenailuun. Onneksi putti tuntuu tällä hetkellä valmiiksi hyvältä, joten draivi on se mihin pitää keskittyä.

Viime viikon Joensuun viikkokisoissa (Utra) tuli uran heikoin viikkokisasijoitus, kun tuloksella +5 sijoittui sijalle 14/57. Huono valmistautuminen ja tyhmät sankariheitot takasivat sen, että huonompikin tulos oli lähellä. Hienoa oli kuitenkin, että kisaajia oli enemmän kuin koskaan ja uusia heittäjiä ilmaantuu joka viikko lisää.

Heti seuraavana päivänä järjestimme Utrassa Best Shot parikisan (arvotuilla pareilla), johon tuli yhteensä 19 heittäjää. Pelaajia oli pariton määrä, joten päätin kiertää ihan normaalin yksilökierroksen. Alun haparoinnin jälkeen pääsin hyvään vireeseen ja edellisen päivän huonot heitot olivat historiaa. Kierroksen tulos oli -5, joten parannusta edelliseen päivään tuli kymmenen heittoa. Olisihan sillä sijoittunut parikisassakin jaetulle ykkössijalle.

- - - - - - - -

Eilen lähdettiin neljän joenliitokiekkolaisen voimin päivämatkalle Kuopioon testaamaan uutta Huuhaan 24-väyläistä metsärataa ja samalla pyörähdettiin Siilinjärven Ahmon viikkokisoissa.

Huuhaassa kierrettiin kaksi kierrosta vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäinen kierros meni itseltä tulokseen +1 (melko vaihtelevalla pelillä), mutta toinen kierros meni reilusti huonommin. Rata oli hyvä. Siellä pitää osata heittää tarkkoja, pitkiä heittoja ja pystyä sijoittamaan kiekot sweetspotteihin. Väyliltä ei kannata poiketa metsään.

Rata sopii hieman paremmin oikeakätiselle kuin vasurille, koska radan pisimmät väylät ovat yleensä oikean käden rystyä suosivia, kun taas vasemman käden rysty -väylät olivat selvästi lyhyempiä (kertoo vain sen, että pitäisi osata heittää monipuolisemmin ). Rataan tutustuminen jätti hieman huolestuneen tunteen, koska paikalliset ovat heittäneet radan reilusti miinukselle ja avajaiskisat järjestetään siellä jo parin viikon päästä. Tosin mitään menestyspaineita ei kisaan tarvitse ottaa.

Kuopion jälkeen siirryttiin Siilinjärvelle, jossa kolmisenkymmentä ukkoa kisasi Ahmon viikkokisan voitosta (2x12väylää). Jos Huuhaa ei sopinut itselle, niin Ahmon väylät ovat huomattavasti vasuriystävällisempiä ja se näkyikin tämän päivän tuloksessa.

Heittäminen tuntui heti alusta asti helpolta ja putit toimivat hyvin. Ensimmäisellä kierroksella pelasin oman ennätykseni -8 ja toisen kierroksen -5 riitti lopulta jaettuun kakkossijaan (-13). Toisen kierroksen alun helppojen väylien hermoilut takasivat sen, että en pystynyt haastamaan samassa ryhmässä pelannutta Aatu Savolaista, joka pelasi voittoon tuloksella -15 (heitti mm. holarin #8 väylälle).

Kisojen jälkeen käytiin vielä Kunnonpaikan helpolla 9-väyläisellä radalla höntsäilemessä kaksi kierrosta kahdella kiekolla. Vaikka takana oli 72 kierrosta kisaamista, niin vielä energiaa löytyi sen verran, että keskittyminen säilyi ja pystyin pelaaman kierrokset yhteistulokseen -14.

Kun viimeinkin päästiin takaisin Pohjois-Karjalaan, niin reissuun oli ehtinyt kulua aikaa 14h ja väyliä tuli kierrettyä 90 kpl + lämmittelyheitot päälle. Unta ei tarvinnut kovin pitkään houkutella.

Tämän viikon teema on selkeä. Päästä hyvään vireeseen viikonlopun Joukkue SM-kisoja ajatellen ja onnistua siellä mahdollisimman hyvin. Hieno kokemus on varmasti tulossa.