superlöysät kiehtoo tietyissä tilanteissa, mutta onko siitä pehmeydestä enemmän hyötyä vai haittaa noin yleisputterissa? Lähestymisiin kyllä valitsen kovaa muovia...
Just toi epäpuhdas lörpätys tai mut vaihtaan superkovaan putteriin (medium Voodoo). Tykkään ite kovemmasta putterista sen heittotuntuman takia (oli sitten putti tai lähäri tai draivi).
Aika harvassa on ne tapaukset jossa hyvä osuma ketjuihin heittäis kovankaan ulos, tosin joskus niitäkin voi sattua (tyyliin 1/500 puttia). MUTTA, ite oon huomannu että epäpuhtaat osumat, etenkin jos alarauta on mitenkään kosketuksissa kiekkoon, heittää kovan tosi useesti ulos. Vaan ei kai siinä sovi syyttää kun itseään, puttaa ens kerralla paremmin. Toisaalta, ei kai sellasta taikakiekkoo ookkaan joka imurois ittensä sisään aina laitimmaisesta ketjusta. (vaikka niitäkin näkee tyyliin 1/500 puttia).
Ajattelin niin et tärkeempää se on saada puhdas release kun mikään muu, sillon osuu parhaiten riittävän keskelle että jää sisään, oli se putteri terästä tai purukumia. Sen oon tosin huomannu (viimeks eilen, hermo meni!) et kova putteri rollaa tosi helpolla, ja oonki nyt sen takia miettyny siirtymistä vähän pehmeempään. Etenki riskilähärit (jossa mäkeä ympärillä tms. vaaranpaikkaa) heitän aina lötköimmällä mitä löytyy (R-pro P1 tai Soft Ion).
Nii ja tosiaan kolme identtistä jolla putataan aina, ei arvota. Heitto/lähäriputteri voi olla erikin (ainaki jos tarvii olla yks lötkö em. tilanteita varten).