Frisbeegolf ja perhepolitiikka

[Jonessive]

Mä olen ite nyt alle vuoden viskonut kokonaisuudessani vasta itekkin kiekkoja, mutta sekin vuosi on ollut niiiiiin aktiivista aikaa radalla että oksat pois. Vaimo rupes viime vuoden alusta odottaan vauvaa meille, joten oli aika pahat paikat kun piti kotona tsempata oksentavaa ja pyöristyvää vaimoo, ja samalla oli niin kovat pärinät radalle. Siinä tuli mietittyy että miten hoidan hommat että kaikilla on kivaa.

No sit syssyllä viime vuonna putkahti toi likka maailmoille ja vaimo tarras kiekkoihi kii itekki, koko kesän vierestä mahansa kanssa ensin kiertäneenä ja kattelleena mun menoa ja viskelyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kavereitten kanssa otin vähän enemmän tosissani fribaukset, mutta myös vaimon kanssa nautin kaksin olemisesta ja sen kanssa radoilla kiertelin rauhaksiin paljon myös. Joinasin myös juuri paikalliseen fribaseuraan, ja seuran reissut ja viikkokisat on juteltu ja tulee varmasti hoitumaan ilman mitään sotimisia.

Paljon on tapahtunu ja tulee tapahtuun tän perheen kanssa, toi puolivuotias kun ei ole ainut lapsi tässä kämpässä, on viel kaks isompaa vaimon edellisestä suhteesta. 8 ja 6 vuotiaat. Mutta kyllä tässä kovin on kaikki tyytyväisiä ja ajat natsaa ja kiekot lentää joka viikko moneen kertaan radalla....

Mun omalla kohdalla on tilanne niin paras kun voi olla.. Vaimo viskoo 70 metrisii ja alotti puol vuotta meikäläisen jälkeen, ja on kyllä melkein yhtä pärinöissä tosta lajista kun mä ite. Me tonne Julkujärven radalle monet rattaiden jäljet ollaa jätetty tasasesti syksystä lähtien koko talven ja kevään ajan, vauveli mukana... Ja jatkuu ja jatkuu. Kivaa on!

[Jouni]

Ennen nyt puolitoista vuotiasta lasta aikaa oli vaimon kanssa enemmän omille ja yhteisille harrastuksille, ja radalla tuli käytyä parhaimmillaan kolmekin kertaa viikossa, ja välillä nipistettiin joustavasta työajasta, tein sitten töitä joku toinen päivä/ilta enemmän. Vielä lapsen syntymänkin jälkeen tuli töistä lähdettyä "etuajassa" viikkokisapäivinä jotta ehti heittää yhden kierroksen kisojen alle, mutta nyt kun olen itse lapsen kanssa täyspäiväisesti kotona on heittämään pääsyn kanssa ollut vähän tiukempaa, osittain talven takia (aikaisin pimeää), ja osittain senkin takia että tää on paljon rankempaa kuin töissä käynti, ei vaan jaksa. Pidemmille reissuille ei tule varmaan vielä tänä kesänä lähdettyä, lähiseudun kisoja kierrän mitä ehdin, ja jossain välissä pitäisi treenatakin. Kerran viikossa tai kahdessa radalla ja jokunen ilta sitten kentällä vähän heittelemässä, joko yksin lapsen nukkumaanmenon jälkeen tai rattaitten kanssa päiväunien aikaan.

Luotto on kyllä kova että tyttökin haluaa lähteä heittämään kunhan vähän kasvaa, kovasti jo nyt kiekot lentää.

[izos]

Täähän on mielenkiintoinen keskustelu ketju Juuh itellä kans vaimoke kotona ja sen kanssa keskustellaan aina et millo mennään ja milloin ei... yleensä mennään Vaimoke ei itse kiinnostunut fribasta vaikka yritin houkutella mutta mukana aina välillä radalla ulkoilemassa kanssani. Lähti tää friba kans vähän käsistä tossa kun lomautus iski päälle tammikuussa. Tai itse asiassa lähti kädestä jo joulukuussa kun olin joulukuun kesälomalla joka päivä on tullut melkeinpä käytyä heittämässä. ei se että päivällä käyn mutta sit kun pitää vielä käydä kaikki mahdolliset kisat viikonloppuisin ja iltaisin kavereitten kanssa. Tämä harrastus käy suhteen päälle jollei kompromisseja tee. Itellä vähän liikaa kisoja kesäksi nyt joten pitää vähän karsia et ois aikaa vaimokkeen kanssa enemmän ei tää kummiskaan tosissaan oo tärkeempää kuin toimiva suhde Pitää varmaan ruveta sulkkista harrastamaan sen kanssa taikka keksiä sille joku oma harrastus kun muut harrastukset on jo yhteisiä. No katotaan nyt vielä kun työt alkaa kun ne kummiskin vie sitä aikaa hyvin paljon
Harmittaa vaan vähän kun olen löytänyt kerrankin harrastuksen jossa tuntuu että kehitystä tapahtuu kokoajan ja muut fribaajat kannustaa positiivisesti eikä huutaen korvaan niinkuin muissa harrastuksissa yleensä
Aikataulutuksella on pyrittävä kehittymään. Aina kun on omaa aikaa vähänkin niin radalle heittämään lättyä ja kehittymään

[Flick Maniac]

Luotto on kyllä kova että tyttökin haluaa lähteä heittämään kunhan vähän kasvaa, kovasti jo nyt kiekot lentää.

Tästä varmaan osaa moni kertoa omakohtaisia kokemuksia. Onhan se väistämätöntä että jälkikasvua kiinnostaa kun vanhempi on pähkinöinä lajista ja kiekkoja on ympäri asuntoa.

[SHM]

Meillähän tilanne on se, että molemmat harrastaa ja kierretään kisoissa.
Välillä tuntuu, et ollaan vähän liiankin tiiviisti yhdessä.

Tänäkin vuonna molemmat saa "omaa aikaa harrastuksen parissa" kun ei olla seuran sisäisessä parikisa-liigassa parina.
Itellä on tuo kilpailuvietti reilusti voimakkaampi ni ei oo uskaltanu käydä kokeilee kepillä jäätä tälläsis asioissa. Tuttua ois niin helppo syyttää niistä omistakin mokista. 

Vaimon kanssa samaan aikaan innostuttiin mutta siltä meni into kun sen kehitys ei ollut ihan samaa kuin itsellä.
Tykkää se kyllä hyvässä kesäkelissä ja helpommalla radalla olla mukana.

Itellä meinas loppuu alussa just ton hitaan kehityksen takia. Monet kerrat kiukuttelin ukolle ja tais sen velikin saada osansa tuosta raivosta. Oli kuulkaas oikeesti ihan hanurista koko laji!! Sit vaan yks kerta tuli joku valaistuminen ja kämmenheitto kävi sujumaan. Uus into päälle ja taas kierrettiin heittämässä. Enhä mie tietty noille jätkille pärjänny kuitenkaan ja se rupes taas ottaa päähän. Saatto olla rassaavaa tuo "yhdessä tekeminen" sillo.

Viime keväästä lähtien oonkii reenaillu tuota rystyy ja nyt talven jälkeen onkii ollu kiva huomata, et Soile täti pystyykii pistää hyvänä päivänä iha hyvi perusjätkille kampoihi. Vielä on tilanne se, että kehityskään ei oo jämähtäny ni täs on mahiksii vieläki parantaa. Tästä taas saanu lisää intoo... Ja sitähän riittää.

Täl hetkel on mei taloudes tilanne varmaa se, et miul on vahvempi vietti heittämää ja kisoihi. Ei toi ukkokaa jarruttele kyl, et uuseesti ollaa menossa.
Eniten meil kärsii nuo frisbeegolf piirien ulkopuoliset ihmissuhteet ku on viikkistä ja isompaa kisaa ja seurankisoja ja mitä lie.

Mut kyllä sydäntä lämmitti kun viikonloppuna näin pitkästä aikaa siskon tyttöjä ja vanhempi, kohta 7 v, sano, et "mie tarviin kyl isomman risbeelaukun ku kaikki kiekot ei mahu vanhaan." Välimatka jos ois pienempi ni pääsis reenailee tyllerön kanssa useemmin.

Voisko lajia harrastamattomat vaimot ja lapset esim. kiinnostua käymään jossain pikku puistoradalla sillon tällön mukana... Ite ottaisitte putteritreeninä. Veikkaan, että jos perhe viedään ekaa kertaa jonnekin tiukalle metsäradalle missä pitäs heittää tarkasti ja pidemmälle ni ei varmasti kovin kauaa jaksa kiinnostaa.

Ai nii... Ja jos joskus saatte emännän mukaan heittelemään ni ne teiän hyvää tarkoittavat neuvot heittämisen suhteen ei välttämättä joka emännän korvaan oo hyvää tarkoittavia. Kannattaa siis tilanne haistella kunnolla. Ite en juurikaan välittäny neuvojen tuputtamisesta vaikka homma ei sujunu. Tyhmäähän se oli, mutta...

[jajvirta]

Tästä varmaan osaa moni kertoa omakohtaisia kokemuksia. Onhan se väistämätöntä että jälkikasvua kiinnostaa kun vanhempi on pähkinöinä lajista ja kiekkoja on ympäri asuntoa.

Meillä molemmat (7v ja 9v) ovat ykskantaan ilmoittaneet vihaavansa lajia ja vanhempi sanoi laittavansa joululahjalistaan toiveen "isi ei pelaa vuoteen frisbeegolfia". Ja tämä siis mun mielestä varsin kohtuullisilla pelimäärillä, tyyliin kolme kertaa viikossa, joista osa ihan treenivisiittejä, joissa menee maksimissaan pari tuntia.

[napati]

Tästä varmaan osaa moni kertoa omakohtaisia kokemuksia. Onhan se väistämätöntä että jälkikasvua kiinnostaa kun vanhempi on pähkinöinä lajista ja kiekkoja on ympäri asuntoa.

Meillä molemmat (7v ja 9v) ovat ykskantaan ilmoittaneet vihaavansa lajia ja vanhempi sanoi laittavansa joululahjalistaan toiveen "isi ei pelaa vuoteen frisbeegolfia". Ja tämä siis mun mielestä varsin kohtuullisilla pelimäärillä, tyyliin kolme kertaa viikossa, joista osa ihan treenivisiittejä, joissa menee maksimissaan pari tuntia.

Auts.

[Jasonih]

Itsellä taloudessa kihlattu ja alle 2kk poika. Viime vuonna heittelyjä tuli paljon ja innokkaana sitä aina töiden jälkeen meni pelaamaan. Silloin heittokin oli jossakin kunnossa. Talvi on aina rauhallista aikaa heittelyn suhteen, kihlattukin sanonut että talvisin meillä menee tosi hyvin, kesällä vähän enemmän keskusteluja aiheesta

Nyt kun poika on syntynyt niin ei sitä klo 17:30 jälkeen, kun töistä pääsee enään radalle mennä. Suoraan kotiin perheen luokse. En ole edes ajatellut meneväni arkisin heittelemään, tärkeintä itselle kuitenkin seurata kun poika kehittyy. Viikonloppuisin taas palo kentille on suuri. Pyrin käymään molempina päivinä aamusta yhden kierroksen heittelemässä ja sitten suoraan kotiin. Tältä erää se riittää, mutta saa nähdä kun kesä tulee ja tarkoitus aloittaa kisaaminen ainakin muutaman kisan verran. Viikkokisoista emme ole puhuneet mutta ne kyllä menevät rutiinin omaisesti, eli joka viikko tiettyyn aikaan olen kisoissa. Kihlatun kanssa myös puhuttu alustavasti että muutamaan kisaankin menen, niitä nyt ei kauhean montaa ole.

Keskustelu ja kompromissit kuuluvat kyllä perhepolitiikkaan tässä lajissa. Myöskin joustavuutta pitää olla että saadaan kaikki tyytyväisiksi.

Sanottakoon vielä että muutaman kerran kun sain kihlatun lähtemään heittelemään. Saattoi se jonkin aikaa mennä hyvin kunnes kiekko jäi heittäessä käteen ja kiekko lähti täysillä taaksepäin. Se siitä alkaneesta lajista.

Kuten yllä Soile sanoikin, neuvomista pyrin välttämään. Siitä ei tule kun sanomista ja viimeinenkin tekniikan alue menee solmuun.

[TatuN]

Ai mä en olekaan ainoa
Perheessä vaimo ja pojat 4, 11, 13. Asutaan hieman kaupungin ulkopuolella ja vanhempia poikia täytyy heittää harrastuksiin ja sopia vaimon kanssa pois hakemisista. Tämän ja liukuvan työajan yhdistän niin että melkein joka toinen päivä käyn heittämässä kiekan ennen töihin menoa (kesällä tosi hienoa) tai sitten töiden jälkeen ennen poikien nappaamista kotiin. Vaatii suunnitelmallisuutta mutta peliaika ei ole näin perheen yhteisestä ajasta juurikaan pois. Viikonloput on ongelmallisempia ja nyt kun aloittelen kisaamisen niin on katseltu kalenteria vaimon kanssa yhdessä ja sovittu kisaviikonlopuista. Tiistaisin on vaimon vakkari meno ja mulla viikkokisat torstaina.
Viime kesänä tehtiin eteläsuomeen kohdistuva kesälomareissu koko perheen voimalla ja kierreltiin eri kaupunkeja. Valitsin lomakohteet www.frisbeegolfradat.fi sivua apuna käyttäen
Mukava perhetapahtuma on se että käydään joka vuosi äitien- ja isänpäivänä kylpylässä viettämässä viikonloppu. Kylpylä on tietenkin Nokia eden jonka pihalla on kiva neppailurata ja siellä saa hioa putteriheittoja useita kierroksia / viikonloppu.

[Jawa75]

Täällä ei taida olla pahemmin sellasta porukkaa jonka työ syö myös vapaa-aikaa, siis norrmaalia enemmän Ainakin mitä tuosta lueskelin niin normaalia viikkoa tehdään. Meidän perheessä on 5v ja 9v muksut, vaimolla joka neljäs viikonloppu töitä ja itsellä joka viides viikonloppu päivystys ja noita ei latenhoidon takia laittaa päällekkäisille viikonlopuille . Tuo päivystys nyt ei Raumalla pelaamista estä mutta ei pysty kauemmas lähtemään. Ja se vitutuksen määrä kun kesken kiessin soitetaan töihin... Sitten kun tuohon vielä lisää ylityöt mitä paukkuu yleensä kesäisin enemmän mitä talvisaikaan niin kortilla on aika vaikka kuinka yrittäisi aikatauluttaa. No aika korjaa tämänkin ongelman, pienimmäinen kun vielä muutaman vuoden saa ikää lisää niin ei tarvitse enää "jatkuvaa" vahtimista, sen jälkeen voi käydä hyvillä mielin emännän duuniviikonloppuina heittelemässä koko päivän, ruokaa käy tekemässä ipanoille ja taas radalle.

[Flick Maniac]

Kyllä työ on välttämätön paha, mistä ei edes kohtuullista korvausta makseta menetetystä vapaa-ajasta. Täytyy olla onnellinen et vaikka duunissa on 24/7 miehitys eli kolmivuorotyö, niin on saanut aina tehdä pelkkää aamua jos haluaa, vapaatoiveet onnistunu aina ja viikonloppuja vain omasta toiveesta (lisätuloa).

Jos jotain voisi parantaa niin työmatka on pitkähkö, molempiin suuntiin yhteensä 2-3h lisää siihen 8-tuntiseen päivään.

[moog]

Kun tämän harrastuksen aloitti heinäkuussa 2012, niin kyllähän sitä heti loppuvuodesta oli jo mielessä että jos sitä hankkis lisenssin ja menis skaboihin. Kun on kisattu kaikissa aiemminkin harrastetuissa lajeissa, niin miksei tässäkin...

Mutta kyllä 2013 osoitti ettei sitä aikaa vaan ole riittävästi, että saisi treenattua pelin sellaiselle tasolle joka omasta mielestä olis riittävä noin kisamielessä. Ja koska pelaaminen on hauskaa, niin tuli käytettyä se harrastukseen liikenevä aika ahkerasti kierroksia pelaten. Loppuvuodesta 2013 koin sitten ankaraa turhautumista kun mitään kehitystä ei tapahdu ja paikallaan polkemisen stressi varmaan löi vielä kasetinkin jumiin niin että tulokset tuntu menevän ihan väärään suuntaan ja lopulta tämän vuoden puolella Tammikuun puolivälissä tuli lyötyä kiekot ihan totaalisesti kaappiin pariksi kuukaudeksi (eikä tullut forumillakaan käytyä tai mitään muutakaan lajiin liittyvää tehtyä). Vaikka sen tietää ettei kehitys harjoittelematta tule, niin koville se ottaa kuitenkin. Kummallista.

Mutta tauko tekee hyvää. Nyt on taas alkanut muovi kiinnostaa, vaikka vielä ei montaa heittoa ole takana. Rauhallinen uudelleenaloitus. Viimeviikkoina peri kierrosta Siltiksessä  ja Talissa ihan semi-kelvollisin tuloksin, ja pari kieppiä uusitulla layoutilla Keinarissa. Siellä kyllä tuli esiin kuinka vaihtelevaa suorittaminen on harjoittelematta; eka rundi aivan luokaton +17 (vedin mm. nelosen mandosta griplockilla ohi ja isosti ja tarkemmin kun muistelen niin taisin missata kierroksella kaikki muutkin mandot, poislukien väylä 17) ja perään toinen kierros omaan tasoon nähden kohtuullisesti +5. Ehkä se siitä.

Jos tuohon topicciin palataan, niin kyllähän ne on työ ja perhe jotka sen aiheuttaa että aikaa ei ole lajille niin kuin haluaisi. Koitan pitää lajin parissa vietetyn ajan sen verran maltillisena, ettei tule sanomista (vaikka pohjimmiltaan emäntä kannustaa liikkumaan ja tukeekin harrastusta, tiedän kokemuksesta että jossain vaiheessa alkaa kuulumaan napinaa jos liiaksi olen kiekkoilemassa). Ja toisaalta, kuten joku tällä foorumilla lausui (oisko peräti ollut saman seuran Jarno T.?) jotain tyyliin "lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin frisbeegolf". Se on osuvasti sanottu ja omat 4v ja 2v pikkuihmiset varmasti ovat tyytyväisiä että pyrin pitämään tuon mielessä.

[jtrogen]

Kun tämän harrastuksen aloitti heinäkuussa 2012, niin kyllähän sitä heti loppuvuodesta oli jo mielessä että jos sitä hankkis lisenssin ja menis skaboihin. Kun on kisattu kaikissa aiemminkin harrastetuissa lajeissa, niin miksei tässäkin...

Mutta kyllä 2013 osoitti ettei sitä aikaa vaan ole riittävästi, että saisi treenattua pelin sellaiselle tasolle joka omasta mielestä olis riittävä noin kisamielessä. Ja koska pelaaminen on hauskaa, niin tuli käytettyä se harrastukseen liikenevä aika ahkerasti kierroksia pelaten. Loppuvuodesta 2013 koin sitten ankaraa turhautumista kun mitään kehitystä ei tapahdu ja paikallaan polkemisen stressi varmaan löi vielä kasetinkin jumiin niin että tulokset tuntu menevän ihan väärään suuntaan ja lopulta tämän vuoden puolella Tammikuun puolivälissä tuli lyötyä kiekot ihan totaalisesti kaappiin pariksi kuukaudeksi (eikä tullut forumillakaan käytyä tai mitään muutakaan lajiin liittyvää tehtyä). Vaikka sen tietää ettei kehitys harjoittelematta tule, niin koville se ottaa kuitenkin. Kummallista.

Mutta tauko tekee hyvää. Nyt on taas alkanut muovi kiinnostaa, vaikka vielä ei montaa heittoa ole takana. Rauhallinen uudelleenaloitus. Viimeviikkoina peri kierrosta Siltiksessä  ja Talissa ihan semi-kelvollisin tuloksin, ja pari kieppiä uusitulla layoutilla Keinarissa. Siellä kyllä tuli esiin kuinka vaihtelevaa suorittaminen on harjoittelematta; eka rundi aivan luokaton +17 (vedin mm. nelosen mandosta griplockilla ohi ja isosti ja tarkemmin kun muistelen niin taisin missata kierroksella kaikki muutkin mandot, poislukien väylä 17) ja perään toinen kierros omaan tasoon nähden kohtuullisesti +5. Ehkä se siitä.

Jos tuohon topicciin palataan, niin kyllähän ne on työ ja perhe jotka sen aiheuttaa että aikaa ei ole lajille niin kuin haluaisi. Koitan pitää lajin parissa vietetyn ajan sen verran maltillisena, ettei tule sanomista (vaikka pohjimmiltaan emäntä kannustaa liikkumaan ja tukeekin harrastusta, tiedän kokemuksesta että jossain vaiheessa alkaa kuulumaan napinaa jos liiaksi olen kiekkoilemassa). Ja toisaalta, kuten joku tällä foorumilla lausui (oisko peräti ollut saman seuran Jarno T.?) jotain tyyliin "lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin frisbeegolf". Se on osuvasti sanottu ja omat 4v ja 2v pikkuihmiset varmasti ovat tyytyväisiä että pyrin pitämään tuon mielessä.

Joo minähän se olin kuka tuollaisia väläytti. Jännä miten samalla tavalla meillä on mennyt. Samaan aikaa aloitus ja sit samaan aikaa toi turhautuminen.
No sillä ajalla mennään ja kehitytään mitä ehditään.

[Rockyz]

Kesän kalenterin hyväksytytin "hallituksella" ja siinä ei oo kun max 2-3 kisapelipäivää kuukaudessa.

Tuo ei edes kuulosta paljolta. Omissa suunnitelmissani näyttää olevan keskimäärin 5-6 kisapelipäivää / kk toukokuusta syyskuulle. Vilauta vaimolle referenssiksi vaikka Juhanin kisakalenteria, siinä ei oo montaa "vapaata" viikonloppua kesälle.

No joo, tottakai meilläkin on keskusteltu aiheesta ja olen kyllä esitellyt kisakalenteria "hallitukselle". Se tietysti helpottaa, että jälkikasvua ei vielä ole ehtinyt kehkeytyä. On tietenkin selvää, että varmaan jotain kisoja tulee väkisinkin tippumaan, toisaalta sekin on aikalailla varmaa, että jotain kisoja voi tulla syksyä kohden tilalle.

Onneksi nainen on hyvin liikkuvaa sorttia ja näin myös arvostaa fribaa liikuntana. Eli tykkäystä vaan tulee, kun äijjä pitää edes tällä tavoin kunnostaan parempaa huolta. Ollaan myös aika paljon käyty yhdessä heittelemässä ja kiertämässä ratoja ympäri Suomen, että silläkin on varmasti vaikutusta, kun toinen tykkää ja jopa usein ehdottaakin lähtöä heittelemään. Itse fribaaminen ei kuulemma ole se tärkein juttu, vaan että pääsee ulos kimpassa luontoon liikkumaan. Veikkaisin kuitenkin, että suurin tekijä loppujen lopuksi suhteellisen lyhyen fribakauden ja kisakalenterin hyväksymiselle on se, että nainen näkee kuinka tärkeä laji on mulle. Ja kun äijjä on hyvällä tuulella, niin nainen on myös (toimii molempiin suuntiin).

Oma strategiani on päräyttää mielummin laaja kalenteri kerralla pöytään, kuin liian kapea. Laajasta jos muutamat kisat poistaa, niin silti jää vielä paljon jäljelle

Tuo on tietenkin vielä vähän jännää näin alkukaudesta ajateltuna, että nyt tänä vuonna monet kisat ovat väh. kaksipäiväisiä, niin meneekö kisakalenteri tuollaisenaan sittenkään loppujen lopuksi läpi... Se jää nähtäväksi. 

[tsekki]

Itsellä taloudessa kihlattu ja alle 2kk poika. Viime vuonna heittelyjä tuli paljon ja innokkaana sitä aina töiden jälkeen meni pelaamaan. Silloin heittokin oli jossakin kunnossa. Talvi on aina rauhallista aikaa heittelyn suhteen, kihlattukin sanonut että talvisin meillä menee tosi hyvin, kesällä vähän enemmän keskusteluja aiheesta

Yhden muksun kanssa homma on vielä kohtuu helppo luovia, mutta auta armias kun toinen tulee kappale jälkikasvua tulee taloon. Itselläni kaksi muksua kotona, ja pitää tehdä aika paljon "perheen eteen" asioita, ennen kuin sopii mennä radalle. Lähinnä tulee pelattua viikonloppuisin, kun töistäkään ei pääse livistämään ajoissa.