Pistetääs tänne pari läheltä piti -tilannetta heittäjän näkökulmasta muistutuksena siitä, että näitä sattuu vaikka ei itse tekisi mitään väärin.
Pari viikkoa sitten kävin Kivikossa viskomassa pari kierrosta heti aamutuimaan. Mahtava keli ja peli oli totaalisen hukassa. Koko aamuna en ollut nänhyt ketään muita pelaamassa, en edellä enkä perässä. Tulin pelkäämälleni väylälle 12, heitin perinteisen pelokkaan ja löysän luikautuksen joka feidasi vasemmalle rinteeseen muutaman metrin ob-rajan väärälle puolelle. Vasta kiekkoa lähestyessäni rinteestä tuli vanhempi herrasmies, joka osoitti minulle kiekon paikan ja kertoi etsivänsä omaa kiekkoaan. Kysyin mennessäni, että tuliko lähelle, johon mies tokaisi että tulihan se ehkä kahden metrin päähän ja huomasi heiton vasta kuulleessaan maahan osumisesta tulleen äänen.
Seuraavalla viikolla, myös Kivikossa, pelailimme suhtellisen rauhallisessa välissä. Edellinen pooli kulki noin puolitoista väylää edellä ja takana tuleva saman verran perässä. Päästessämme ysikympin mutkan tekevälle kutoselle heitin ns. tyhjälle väylälle, edellisiä pelaajia ei näkynyt ja kori oli kilahtanut jonkin aikaa ennen heittoa. Minä heitin poolistamme ensimmäisenä ja sain kerrankin heiton lähtemään melko oikeaan suuntaan, eli lähelle mandoa, vasemmalle olevan tien sijaan. Ehkä sekunti kiekosta irrottamisen jälkeen sydän pomppasi kurkkuun sillä kallion takaa ilmestyy edellinen pooli. Päästin ilmaan raivokkaan varoituksen, joka jäi tällä kertaa kurkkuun ja tuli ulos lähinnä pihinänä ja vikinänä. Kiekko lentää ja kaverit kävelevät vääjäämättä kohti toisiaan. Lopulta heitto oli hieman ylipitkä sillä se sujahti edellisen poolin pelaajien päiden korkeudella mandon ohi ja jäi takana olevalle noin puolitoista metriselle kalliolle makaamaan. Sivumennen sanoen paikka oli toki vielä hyvä ja sain heitettyä helposta paikasta korin alle ja kirjata birdien tuloskorttiin. Kiekon ja päiden väliin jäi ehkä 2-3 metriä. Keskusteluun syventyneet edellisen poolin pelaajat toki huomasivat tappavalla vauhdilla kähestyneen FD:n vasta sen osuessa kallioon, jolloin pelaajat myös pysähtyivät ja rupesivat huutelemaan jotain housuun paskomisesta. Pari jarruraitaa kalsareista varmasti löytyykin ja ne saattavat seuraavalla kerralla muistuttaa oikeiden kulkureittien tärkeydestä.
Itse en kokenut tehneeni muuta virhettä kuin liian vaisuksi jääneen varoitushuudon.
Mitäs näistä opimme.
- Tyhjäkään väylä ei välttämättä ole tyhjä, siellä voi olla joku eteen koukannut tai kiekkoaan kymmeniä minutteja etsinyt pelaaja tai ihan vaikka kauniista päivästä nauttiva ohikulkija puskissa piilossa. Toki silmämääräisen tarkastelun pitää riittää, muuten kierrokset venyvät turhan pitkiksi.
- Käytetään niitä oikeita reittejä. Tuo jälkimmäinen tapaus menee täysin väärää reittiä kulkeneiden edellämenijöiden piikkiin. Väylää pitkin kulkeminen seuraavalle väylälle ei ole kovin fiksua, ei varsinkaan silloin jos väylällä on ns. kuolleita kulmia ja kulkijat tupsahtavat yllättäen suoraan heittolinjoille. Arvostetaan omaa turvallisuutta ja kanssapelaajien mielenrauhaa sen verran, ettei tehdä tällaisia ylläreitä.
- Kivikon kutoselle, voisi ehkä tehdä vielä selvemmän opasteen oikeasta poistumisreitistä, sillä joillekin näyttää muodostuneen paha tapa poistua kulkien väylää pitkin. Olen siis törmännyt vastaaviin hessuihin myös muulloin.
- Huudetaan KOVAA!
Oliko tässä vielä jotain, jota minä olisin ilman kohtuutonta vaivaa voinut pelaajana tehdä paremmin, jotta pelaaminen olisi turvallista? Eihän olisi kivaa jos harrastus loppuu siihen, kun kaupunki toteaa tikkien ja sairaalaöiden maksavan liikaa ja ottavan korit pois.
