Martin veti alle tasonsa hieman kuulemma muiden eestiläisten mielestä, kun illalla juttelimme kiessistä. Rodi pelasi kai omalla tasollaan. Jos muistan oikein, Paavolla oli yksi ekoista kisoista, ellei eka menossa ja muutenkin vähän heittelyä takana. Mikosta näki yurhautumista putteihin välillä, vaikka pari hyvääkin mahtui sekaan. Olisiko ryhmän peli vaikuttanut fiiliksiin? Joskus koko porukka kyntää ja toisinaan kaikilla menee hyvin. Toisinaan hidas peli syö liikkuvuutta lihaksista, mutta nyt ei ainakaan lämmöistä ollut pulaa. Se ei tarkoita sitä, että vire ei katoa muuten lihaksista. Pää voi hajota odottelussa, kun jengi seilaa sik sakilla metsästä toisen puolen metsään. Rata oli aika rankaiseva, jos ei pysynyt fairwaylla. Rata oli tehoja ja pitkiä siivuja vaativa. Sekin voi syödä ainakin myöhemmillä kiesseillä, kun korkeuseroja oli paljon ja päivällä kuumaa. Fyysisimpiä ratoja, joilla olen käynyt. Metsäväylät vaativat hyviä sijoituksia ja usein kovan vedon, joten riskin ja palkinnon suhdetta on mietittävä. Varsinkin jos päivän kunto ei ole parasta mallia.
Loput kierrokset mennään avoimen kärkiryhmän kanssa ja pelitulokset paranevat.