Eilen ja tänään kiessit Talissa, ja paskan maku se ei suusta lähde vaikka tekisi kauden parhaansa. Kahdesti.
Eilen pelasin -2. Kiessistä ei oikeastaan jäänyt mitään mieleen, muuta kuin se, että pitkät putit eivät mene sinne päinkään. Edelleen on kauhea hätä suorittaa puttiliike vain alta pois ja heittää kiekon mukana kaikki toivo siitä, että edes osuisi koriin. Ei yhtään yli seiskametristä sisään, ei edes sinne päin. Toisaalta ei ole mitään ongelmaa myöskään alle seiskametrisissä, eli jotain hyvääkin. Se kyllä harmittaa, että en kierroksella osaa tehdä puttiliikettä oikein. Tiedän, että käden pitää olla suorana, nousta siitä vipuna eteenpäin ja lopussa kiihdyttää ylös saakka ja jättää liike kesken kuin seinään... mutta tämä viimeinen unohtuu aina! Tuloksena on löysä saatto, josta kiekko sitten lurpsahtaa etiäppäin jahka siltä tuntuu.
Tänään lähdin heti sillä asenteella, että vähintään -5 on tultava, koska siitä alkavat ns. hyvät kiessit. Joo, on miinukselle pelaaminen aina ihan mukavaa, mutta ei siitä oikein tässä vaiheessa pelihistoriaa saa paljon potkua päivään. Noh...
Ykkösellä mokelsin jotain karseeta, kunnes lähestyin nopeasti suoristavalla air-bounce-antsalla n. 80 metristä korin alle. Birkku.
Seuraava birkku tuli vitoselta, HUIMALLA kasimetrisellä ylämäkiputilla. Tähtäsin korin yläpuolella roikkuvaan vaahteranlehteen, niin jaksoi koriin asti. Mahtavaa!
Kutosella rutiinihysse korille ja nosto sisään. Etusektori -3.
Kasiväylällä tunsin, että birkku olisi tulossa jo ennen heittoa. Saattelin kulahtaneen Rocin matkaan ja täysin sukkanahan se sujahti jälleen johonkin seiskaan, mutta ylämäkiputti teki tepposensa. Par. Paskaa.
Kymppiväylällä pistin pitkästä aikaa mukille, ja tästä on kiittäminen ainoastaan Pro Starfire -kiekkoa, johon sain eilen Suomen mestari Jalle Stoorin nimmarin. Ilman Jallen nimmaria se ei lennä vittu mihikää. -4.
Yhdellätoista ei voi ottaa muuta kuin birkkua, koskaan. No okei, joskus oon ottanut muutakin. -5.
Kahdellatoista heitin tuttuun tapaan korkeahkon laakahyssen Bansheella, ja sehän putosi mukavasti griinin tekonurmimatolle ja siitä viiteen metriin. Öh, siis olisi saumat jo ohittaa tavoitteeni -5 laittamalla sisään ja nyt alkoi ekaa kertaa sitten ahdistaa, vähän. Toisaalta, täydellinen putti keskelle koria nosti tuloksen jo -6:een.
Kolmellatoista lähdin hakemaan pommihysseä kaiken yli. No ei se mennyt kaiken yli, vaan oli pikkaisen lyhyt. Mutta jos kiekko odottaa kuudessa metrissä maassa pystyssä sojottaen, ei se huono voinut olla. -7.
Seuraavat väylät 14,15,16,17 heitin kaikki par-tulokseen ei niin kummoisilla heitoilla, muttei huonoillakaan. Oikeasti draivasin ihan hyvin koko päivän, mutta nyt ei osunut niin, että olisin päässyt rinkiin.
Kahdeksallatoista sanoin Mikolle, että se ois nyt tuplabogin paikka, koska se riittää tavoitteeseen. Avausheitto oli karsea, olihan tässä hyvä kiessi tulossa. Se jäi kuitenkin sisälle noin 80 metriä vajaaksi mantereen päästä. Siitä Gatorilla hysse kympin vajaaksi mantereen päästä, ja sehän tarkoittaa sitä, että PAR ON VARMA!
Vitut.
Kahdeksallatoista on noin 30 metriä leveä aukko sillä kohtaa, missä manner loppuun ja saari alkaa. Olin keskellä sitä, ehkä jopa vähän vasemmassa reunassa, mikä jättää hyvin tilaa hysselle. Siihen tähtään aina, jos joudun lähestymään vain mantereen päähän enkä yritä korille ja birkulle. Koska tiesin, että PAR ON VARMA ja sillä tulee tulos -7 ja varmaan moneen vuoteen paras kiessini, päätin pistää reteesti griplockilla VITUSTI oikealle ja koivuihin. OOOBEEE.
Mantereen päästä siis vitosheittoa heittämään, ja siinähän pitää osata niinkin vaikea suoritus kuin 40 metriä suora/hysse lirvasu. EIIIII, ku minä heitän 30 metrisen.
Nyt jäljellä on 10 metrinen tuplabogiputti, jolla pääsisin tavoitteeseeni -5, mutta joka on silti karmean mokelluksen jälkeinen tulos. Oikeasti vitutti siitä vaiheessa niin paljon, että puttasin siksikin päin persettä jonnekin vain, vaikka toki yritin tosissani pelastaan ne rippeet, mitä tuloksesta oli jäljelle jäänyt. Tripla korttiin, tulos -4. Kauden paras, ja varmaan muutenkin paras tulos Talissa moneen vuoteen. Mutta kyllä on surkeeta, että lopettaa triplaan vikalla väylällä, ja ihan puhtaan jännityksen vuoksi. Siis hupikiessin jännityksen. HUPI VITUN KIESSI jännittää minua.
Koska olen päättänyt olla avoin ja rehellinen tässä blogissa, niin oikeasti nolottaa nimittää -4 tulosta parhaakseni moneen vuoteen. Ja nolottaa myös se, että kirjoitan sen nolottavan, koska varmaan se on monen mielestä hyvä tulos ja sitten syytetään lesottelusta.
Siitä ei ole kyse, että lesottelisin selittämällä hyviä tuloksia "itseni tasoiselle pelurille" paskoiksi. Tali miinukselle nyt ei vain ole sitä, mistä jaksaisin iloita tällä hetkellä, etenkään kun lopetan kiessini tavalla, joka osoittaa minun olevani edelleen täysin raakile mitä tulee henkisiin ominaisuuksiin.
Sentään en missannut yhtään alle seiskametrin puttia, joskaan en laittanut yhtään kunnon puttia sisään lukuunottamatta vitosväylän ylämäkisäkitystä. Onneksi mä olen niin hyvä heittäjä, että paskallakin putilla voi saada jotain aikaiseksi.
