Ei ole tullut gripparia nyt pitkään aikaan, vaikka toki huonoja putteja. Ne ovat kuitenkin ihan okei, jos pitäisi valita gripparin ja muuten vain ohiputtaamisen välillä.
Blogin pitäminen on ollut hyvä juttu. Tulee keskityttyä tähän apinaan, haastettua sitä ja tökittyä niin, että se voisi siitä vaikka lannistua ja valita uuden uhrin minun sijaani! Nykyään kierroksella en oikeastaan jännitä sitä, vaan jopa odotan, että tulisi. Odotan sitä, että voisin tuoreeltaan miettiä, miksi se tuli ja mikä meni ajattelussani pieleen, jotta se pääsi tulemaan.
Ehkä se on juuri se syy, miksi nyt en ole joutunut analysoimaan jälkikäteen gripparia; koska en pelkää, vaan annan sen tulla. Haluan, että niin kävisi, koska se on oleellinen osa tutkimustani. Tutkimukseni menee ihan perseelleen, jos en pian ala tarraamaan putteja käteen.
Ilmiö voi olla vähän sama kuin hikan parannusleikissä, jonka faija opetti mulle kun oli aivan pieni. Olen menestyksekkäästi vienyt leikkiä eteenpäin. Se menee näin, ja se parantaa hikan nopeasti:
Aina, kun olin saanut sitkeän hikan, faija leikki tosi innostunutta siitä; nyt päästään asiaan. Hän kaivoi sekuntikellon tai sekuntiviisarilla varustetun rannekellon esille ja näytti jotain tasalukua.
"Kun sekuntiviisari on kolmosen kohdalla, hikkaa. Ei yhtään aikaisemmin eikä myöhemmin, vaan tasan."
Saatoin hikata aikaisemmin, jolloin hän esitti pettynyttä. "Hei, nyt pitäisi vähän skarpata. Kutosen kohdalla hikkaat, muuten pitää lopettaa tää leikki."
Yleensä jo siinä vaiheessa näytti siltä, että hikka loppuu. Jos hikkaa ei kuulunut, niin taas siirrettiin tähtäintä eteenpäin. Ja vielä kerran, mutta hikkaa ei enää ollut. Loppuun kuului todeta, että "heti lopetit, kun päästiin asiaan."
Griplocki on ihan oikeasti tahdosta riippumaton ilmiö vähän kuten hikka, joka vain on ja istuu tiukassa. Etenkin jos sitä pelkää, mutta ainakin silloin kun sen unohtaa. Kyllä se takaraivoon jää, vaikkei juuri sillä hetkellä muistakaan sen olemassa oloa. Kun oikein keskittyy siihen ja miettii, että nyt olisi oikea hetki sen tulla ja nyt just tuntuu siltä, että voisi pistää puttiralliksi griplockin vuoksi, niin se jättää tulematta. Jos hikka paranee sillä, voisiko lockikin parantua?
Turha sitä on erikseen miettiä, että onko se lähtenyt vai ei. Ainakin mun pitää keskittyä siihen todennäköisesti tästä lähtien aina, koska se on sitkeää sorttia. Sitä paitsi peli pysyy mielekkäänä, kun voi tutkiskella tunteitaan.
Olen sellaisenkin määritelmän kuullut, että neuroottiset eivät tule hulluksi. Miksi? Siksi, koska ne pelkää sitä ja pitää huolen, että niin ei pääse käymään.
Lohdullista.
Ainiin, pelaaminen oli tosi kivaa. Pelasin Kivikossa Mikon kanssa kiessin, ja kutosella seuraamme tuli aiemmin tuntematon pelaaja. Hyvä tyyppi. Eikä mun peli mennyt sekaisin, ihme kyllä. Itse asiassa pidin pienen puttiklinikankin hänelle, ja uskoakseni siitä oli hyötyä. Meille molemmille. Pelasin -7, joka sellainen ihan pakollinen minimitulos Kivikossa, joskin olen keväällä paukutellut plussaakin siellä... Paranemaan päin.
