Hommat paketissa.
Päällimmäisenä fiiliksenä ääretön tyytyväisyys siitä, että löysin vielä aikaa, rahaa, motivaatiota ja halua pelata nämä kaksi kisaa menneenä viikonloppuna. European Openin jälkeen ensin vaati lepoa kroppa, sitten mieli ja molemmille sitä annoinkin. Elokuussa heitin äärimmäisen vähän, noin kerran viikossa. Elokuun lopussa kypsyi päätös siitä, että vielä kisataan. Syyskuun loppuun asettuivat peräkkäisille päiville Kankaanpään mestaruuskisat sekä Puolikuu Open Julkujärvellä (käytännössä kotirata).
Syyskuun ajan homma maistui, heittelin rennolla fiiliksellä ja otin muutaman päivänä ihan kunnollisen treenin kannalta. Alkeiskurssien vetäminen ja muutaman muun tyypin opettaminen ihan omalla ajalla saa kummasti ajattelemaan sitä omaakin heittoa. Luulisin, että ainakin putti on mennyt hieman eteenpäin, kun siitä tulee ihan ääneen puhuttua ihmisille, mitä siinä pitäisi tapahtua. Niin tapahtuu sitten useammin itselläkin oikeita juttuja.
No, Kankaanpään uusittua rataa ehdin testata, niinkuin täältäkin on voinut lukea. Tuntui, että ne muutokset oli mulle aika sopivia. Par 3-väylät etenkin olivat vaikeutuneet poistettuihin verrattuna ja nyt niitäkin pystyi avaamaan PD:llä, ei paha! Oli hyvät fiilikset radasta.
No ensimmäisen kierroksen jälkeen sitten lauantain kisassa löysin itseni hieman oudosta paikasta - kärjestä. Eipä ole ennen tullut siellä oltua minkään kierroksen jälkeen PDGA-kisoissa. No ihan vielä ei kantti kestänyt, 7 väylää pysyin mukana pelissä, mutta sitten Anttilan Saku meni ensimmäistä kertaa ohi ja menojaan samantien. Siinä tuli vähän synkempi hetki, en saanut ajatusta kasaan, kun Saku näytti niin pystäyttämättömältä - ja sitä se olikin.
Onneksi mulla oli huippurundi (-5) alla, eikä selvästi heikompi toka (+2) pudottanut mua enempää kuin yhden sijan. Vainio nousi tasoihin, mutta jaettu 2. sija alkoi kotimatkalla maistua pirun hyvältä. Olihan se tähän mennessä paras PDGA-kisasijoitus ja eka rundi on alustavien mukaan rating-ennätys (1013).
Sunnuntaina Julkujärvelle aamulla ja olo oli jo aika tukkoinen kolean Kankaanpään jäljiltä. No, rennolla meiningillä sain kroppaankin rentoutta ja pelasin ihan kelvollisen ensimmäisen kierroksen. Jani Ikosen kanssa pelattiin ekalla kierroksella ihan hyvää peliä, ei kumpikaan mitään ihmeellisyyksiä esitetty. Ikonen (-6) löysi itsensä kuitenkin kärjestä yhdessä Henri Perälän kanssa ja mun -5 riitti sitten jaettuun 3. sijaan, kun Vilppu Tukiainen oli pelannut hyvän ekan kierroksen.
Toisella kierroksella sitten Perälä ja Ikonen alkoivat heti tykittää alussa sellaista settiä, että ei edes mun hyvä peli alussa pitänyt mua pelissä mukana. No eipä paljon haitannut, kun niin monella peli kulki. Pelasin itse etukympin -6, vaikka oli kaksi nelosta kortissa, mikä on Julkun etukympillä aika "mahdotonta". Eli alusta asti oli ote sen verran rentoa, että pirkkuja tuli tasaiseen tahtiin. Takakympillä tuli muutama huono heitto ja kun putitkin jäivät hetkellisesti vasemmalle puolelle ketjuja, vetivät pojat taas etumatkaa.
Lopun pelasin hyvin, upottelin hienoja putteja, pelastin itseni huonoista paikoista hyvillä jatkoheitoilla ja olin ennen viimeistä väylää varmistanut jo kolmossijan, jossei nyt kukaan takana älytöntä tulosta tehnyt. Toinen rundi oli mulla -6, Ikosella -8 ja Perälällä -10. Järjestyskin oli sitten juuri tuo, Perälä-Ikonen-minä.
En ollut pisaraakaan pettynyt, vaikken ihan pelannutkaan sitä, mitä laskin, että tarvitsisi. Ajattelin, että 2x -8 riittäisi, ja juuri -16 oli Henen yhteistulos. Hene ja Jani oli sen verran parempia, ettei epäselvyyksiä ollut ja kun kuitenkin oma pelikin oli hyvää alusta loppuun, ei voi olla kovin tyytymätön.
Viikonlopulta 2. ja 3. sija. Sanoisin, että varsin mallikas lopetus kilpailukaudelle 2013. Sain ihan älyttömästi lisää virtaa talven treeneihin tästä viikonlopusta. Jotain videotakin on saatu kasaan, ja lisää on vielä tulossa!
http://www.youtube.com/watch?v=G7-rE3Hq28Q&feature=youtu.be
