Tänään tosiaan harrastin skillshottiin puttailua samalla kun poitsu oli Varalan liikuntaleikkikoulussa. Puttailin siinä sen satasen viidestä metristä ja vaikka tulos ei ollut mikään mullistava (81/100), niin puttaaminen tuntui ensimmäistä kertaa luotettavalta ja hyvältä. En tiedä miten skillshottiin puttailu vertautuu johonkin varsinaiseen koriin, mutta tärkeintä oli se, että puttaaminen ei tuntunut väkinäiseltä. Ohimenneet ei juurikaan edes risoneet vaan totesin vain mielessäni että "jaa tuommonen putti, eikun seuraavaa" ja rytmi pysyi päällä.
Tiedän, että tulee vielä vaikeita päiviä ja askelia taaksepäin, mutta ensimmäistä kertaa oli semmonen fiilis, että täähän on helppoa ja mukavaa. Mä luulen, että syy miks moni ei diggaa puttaamisesta on just se ristiriitainen fiilis, että tietyltä etäisyydeltä "pitäis saada aina mukiin" ja sitten tulee turhautumista jos ei menekään. Mutta jos puttaus tuntuu yleisesti ottaen hyvältä ja putit menee mukiin, niin onhan se helvetin mukavaa.
Sehän tässä vähän hämää, että varsinkin internet-puheissa joku X metriä pitäis olla joidenkin mielestä "nostoputti", vaikka totuushan on se, että asia riippuu tyypistä ja treenaamisen määrästä. Kysehän on pikemminkin siitä, että mihin kunkin kannattaa panostaa, jos haluaa kehittyä. Puttaamisessa on se hyvä puoli, että todennäköisesti sen parantaminen on suht suoraviivaista ja helposti mitattavaa. Jos nyt saa X/100 Y metristä, niin sen nostaminen X+10:een vaatii tietyn määrän toistoharjoituksia. Eihän se puttivarmuuskaan pienellä toistomäärällä parane, mutta siitä tulevat hyödyt fiiliksen ja itsevarmuuden kannalta on niin merkittäviä, että siihen kannattaa panostaa.
Noin muuten uskon siihen, että varsinkin puttiharjoittelussa kannattaa pyrkiä sellaiseen mielentilaan, ettei juurikaan harmittele ohiputtauksia. Noteeraa vaan mielessään, että näin kävi, eikä rupea moittimaan itseään tai huonoja taitojaan. Itsensä moittiminen johtaa helposti turhiin päänsisäisiin neuvoihin ja pahempaan väkinäisyyteen. Jos huomioi vaan suorituksena ilman sen suurempaa tuomitsemista (ei välinpitämättömästi mutta sellaisella neutraalilla asenteella mutta sinänsä kiinnostuneena), niin voi luottaa siihen, että keho hoitaa homman ja oppii siinä sivussa. Toki se puttaaminen tuntuu joskus vaan niin vaikealta, että tällaiseen mielentilaan ei pääse. Silloin kannattaa varmaan keskeyttää puttailu ja jatkaa jonain toisena päivänä.
Tämmöstä tänään.
