10-vuotias Nummelanharju on hyvä esimerkki radasta joka on jäänyt vähän ajastaan jälkeen. Kiekot ja ehkä heittäjätkin ovat kehittyneet niin, että muutama väylä on yksinkertaisesti liian lyhyt.
Toki se tarkoittaa että nykyharrastelija saa enemmän onnistumisen kokemuksia Nummelanharjulta kuin joltain pidemmältä ja vaikeammalta radalta.
Eilen joku osasi käydä katsomassa ja toteamassa, että Nummelanharju on sijoitettu noin 8,5 hehtaarin alueelle. Se on käsittämättömän pieni alue siihen nähden miten vähän siellä on ns. vaaranpaikkoja toisille väylille heittämisen kanssa. Onnistunutta suunnittelua siis.
Tuo kasin hysselinja on itselle ollut sellainen safetylinja. On ollut vaikeaa tehdä kolmosta isompaa hyssellä. Suoran heiton karatessa vasuriin nelonen tulee helposti kun on vähän huonoa tuuria. Puut ovat nyt kasvaneet eikä hysselinja ole ihan niin käyttökelpoinen. Itse tein Syysmyrskyssä kaksi nelosta joista toisen paikkasin hyvällä putilla yli kympistä....
Joskus suunniteltiin tiin siirtämistä taaksepäin niin että ei voisi sitä hysseä heittää. Silloin todettiin, että radalla ei ole yhtään ns. kunnollista hysseväylää ja päädyttiin jättämään sellainen mahdollisuus.
Tulevat tien rakentamisen kuviot saattavat aiheuttaa muutoksia Nummelanharjulle jo ensi vuonna, joten jäämme odottamaan mielenkiinnolla mihin suuntaan Nummelanharju kehittyy. Voihan sille tehdä Meikut ja jättää sen museoitumaan.
Frisbeegolf-radan huoltaminen vaatii kuitenkin jonkinverran innokasta väkeä. Tällä hetkellä seuran sisältä ei löydy mitenkään mielettömästi vapaaehtoisia siivoamaan toisten jälkiä ja korjaamaan toisten rikkomia tai luonnollisesti kuluneita paikkoja. Pitäisin todennäköisempänä Nummelanharjun kunnossapysymistä jos siellä voidaan pelata kilpaa jatkossakin.
Se, että olen pohtinut ja keskustellutkin asioista ihmisten kanssa ei automaattisesti tietenkään tarkoita muutoksia asioihin. Joskus voi joutua tyytymään siihen mitä on.
Frisbeegolfin suosio näkyy kuitenkin Nummelanharjulla mielenkiintoisesti. Pelaajia on todella paljon, tiistaiset viikkokisat eivät varsinaisesti houkuttele hurjasti porukkaa eikä se 10 vuotta mukana ollut silloin innokas porukka ole enää ihan niin innokasta tekemään asioita. Radan fasiliteetit kuluvat. Jopa korit.
Tiipaikoille pitäisi tehdä remonttia, portaita pitäisi ylläpitää jatkuvasti ja roskatkin pitäisi kerätä. Haastava paketti kokonaisuutena.
Oikeasti vaikuttaa siis siltä, että kun laji kasvaa niin yhä useampi tulee valmiiseen pöytään. Monilla ei ole mitään hajua siitä, että radan ylläpidosta ja siivoamisesta vastaakin urheiluseura eikä kunta. Ei siis ole välttämättä edes ajatustakaan siitä, että radan huoltamiseen voisi osallistua itsekin.
Palvelu ja asiakasajattelu on mielenkiintoinen osa pakettia. Toisten palvelemisesta rataa huoltamalla palkkioksi useimmiten saa vain kuraa ja listan asioista jotka pitäisi hoitaa kuntoon.
Aina välillä on niitä päiviä kun ei kiinnosta tippaakaan.
