Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 802518 times)

Offline lliuhto

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 125
    • View Profile
  • Oikea nimi: Lauri Liuhto
  • Seura: TT
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1665 on: 13.10.18 - klo:23:45 »
2. Olen peruslaiska. En ole tarpeeksi tyhmä enkä tarpeeksi motivoitunut systemaattiseen treenaamiseen. Näen asian nimittäin niin, että on vähän karrikoiden kaksi mahdollisuutta. Motivoituminen ymmärryksen kautta, jolloin näkee miksi tehdään ja mihin mennään. En vain ole tarpeeksi kiinnostunut jotta motivoituisin. Toinen vaihtoehto on olla niin tyhmä ettei mieti vaan tekee niinkuin sanotaan. En koe olevani sitäkään. :) tämä on toki mielipidekysymys.

Tämä osuu aika napakymppiin. Muutama vuosi sitten tajusin mikä on minun suurin ongelmani kehittymisessä fribaajana; laji on niin hauskaa vaikka siinä ei ole kovin hyvä - ei erityisesti motivoi treenaamaan.

Quote from: Ari
4. Voittaminen on tietenkin kivaa, mutta enimmäkseen tykkään pelaamisesta. Pelaaminen on tärkeämpää kuin voittaminen. Tästä saattaa tietenkin johtua myös motivaation puute. Eli kun ei se voittaminen tunnu pakonomaiselta tarpeelta niin ei saa itsestään irti tarvittavaa muun elämän uhraamista tavoitteelliselle harjoittelulle.

Tämäkin osuu. Toinen kohta joka pienentää treenimotivaatiota itselläni. Olen äärimmäisen kilpailuhenkinen, mutta nimenomaan siinä mielessä että haluan kilpailla - mitään isompia menestyshaaveita tai -toiveita ei minulla ikinä ole ollut. Tämä näkyi jo entisessä elämässäni uinnin parissa, vaikka silloin treenasinkin "ihan oikeasti", eli erittäin merkittäviä määriä (useamman vuoden 20+ tuntia viikossa). Ja joo, menestyminen on kivaa, mutta itse saan kikselit ihan vaan siitä kilpailemisesta. Ja tietyllä tavalla kova treenaaminen aiheuttaa myös menestyspaineta "ettei mene työ hukkaan". Ja koska niitä paineita ei oikein halua ottaa, on seurauksena ettei se treenimotivaatio kovin korkealla ole.

Nyt näyttää muuten siltä että tästä vuodesta tulee ensimmäinen fribavuoteni kun en tee Tali-ennätystäni (tosin olen sivunnut sitä tänä vuonna jo ainakin kahdesti). Tali-keskiarvo on kyllä tänä vuonna laskenut enemmän kuin aikaisempina. Onkohan tässä vahingossa saanut jonkinlaista heittovarmuutta... Ja jos nyt vielä jatkan hieman aivan off-topicina, niin kyllä se eka pirkko ikinä Talin väylälle 17 maistui hyvältä. Ja oli ihan tekemällä, ei mikään "lähestyminen vahingossa  mukiin".

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1666 on: 14.10.18 - klo:09:15 »
Hyviä uutisia! Kun kuitenkin pitää syödä, juoda ja käydä ostamassa ostokset, voit ilman merkittävää lisävaivaa ampua alas pari epätasaisuuteen johtavaa tekijää free lunchina, joten ei ole hyvää syytä jättää tekemättä pientä muutosta. Kun siihen ei tarvita laiskuuden vastakohtaa työn tekoa. Kerrankin money for nothing.

Syönti- ja juomisaikataulu sellaiseksi, että ruokien oston yhteydessä ostettu snack ja juoma kesken kierroksen sekä safka ennen ekaa kierrosta ynnä kierrosten välillä kahden kiessin päivänä hoitaa urheilukyvyn säilytyksen ja muutenkin tekemäsi nälän hätyyttelyn.

Ymmärrän mainiosti ilon kautta pelaamisen, sitä minäkin teen ilman voittopaineita tai -intohimoa. Yhtä totta on se, että mitä paremmin pelaa, sitä kivempaa on. Ja päin vastoin krapulassa nälkäisenä ripulit housussa gripparien ja lipeämisten vaihdellessa epäennustettavasti, jottei voi edes kompensoida saattaa ottaa pattiin. Olet usein manaillut grippareista ja lipsuista, niin jokainen. Eli todistetusti harmittaahan se ketä tahansa.

Ilman lisävaivaa kannattaa ehdottomasti muuttaa ruokailuaikataulu, jotta tilin toinen puolikin hoituu paremmin. On motivointitekijä, että on kivaa heittäessä, mutta vähintään yhtä tärkeää on toinen puoli debitiä ja creditiä. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot, joten on puhdasta voittoa pelin itsensä tuoma ilo, kun ketutustekijät ovat 0. Nyt ei ole, joten olisi pashaa siivottavissa maton alle, muualle siivoushan on työtä :-)

Olet sen verran tehnyt saunapalaverejä, että jos olisit kohdistanut siitä henkisestä työstä osan viime viestissä mainitsemieni itsensä mind uck asioiden ratkomiseen, voisi ärsyttävät epätasaisuudet pelissä vähentyä.

Työtä voi tehdä pelin kehittämiseksi henkisesti ja fyysisesti. Jos olette lukeneet pari vuotta PDGAin pääsivulta Allenin ja Piercen julkisia taisteluja pääpelinsä kanssa, huomaatte, että mestaritkin kärsivät epätasaisuudesta ja pyrkivät henkisellä työllä kehittymään. Noilla mimmeillä on tehtyyn työmäärään, taitoon ja tuloksiin nähden järjettömiä syöksyjä alas uskomattoman pitkiksi ajoiksi varsinkin verrattuna yleisimmin vastauksena olevien pelaajien selvästi lyhyempiin draiveihin. Draivipituuden selkeästä kilpailuedusta huolimatta korkeimmalla tasolla multimestaritkin kyykkäävät pääpuolella.

Minusta vaikuttaa tehdyn henkisen työn määrän perusteella mimmeillä olevan työstettävää enemmän lajin ulkopuolisen henkisen kasvun kanssa. Perustan epäilyni siihen, että molemmat ovat hanskanneet paineet kovimmissa kisoissa usein, kyykänneet pitkäksi aikaa, nousseet uudestaan ja kyykänneet toistuvasti. Kilpailuetu, taidot ja lajin sisäiset henkiset taidot riittävät todistetusti yhä uudestaan huipulle paluuseen. Ei lajinhanskaustiedot haihdu, usko itseensä ja rutiiniinsa helposti, vaan miksi? Ei ne tiedot ja taidot noin vain suurmestarilta katoa? Voisiko johtua ennemmin elämäntaitojen puutteista, kuten itseluottamuksesta, oman arvon tiedostamisesta ja siitä kumpuavasta luvasta olla inhimillinen, eli tietää, että saa voittaa, saa mokata ja saa hävitä, kun kukaan ei ole täydellinen? Puutteistaan huolimatta ovat aina pompaanneet huipulle toistuvasti, joten laji on hallussa, sen kun tiedostavat ja luottavat rutiiniinsa, hyvä tulee.

Ero tavan pelaajan ja suurmestarin välillä on suoritustason ja rutiinin riittävyys ja/tai rutiinin toimivuuden todistus jatkuvasti kilpailukykyiseksi kovimmissa mahdollisissa kisoissa. Toisilla on mm kultaa, toisilla epävarmuus tai alle optimaalinen tekniikka heitoissa ja lajin sisäisessä pääpelissä. Arvaa kummalla porukalla epäilyt itseään kohtaan haittaavat enemmän ja ajatusvirhein heikentää tulostaan alle tekniikan mahdollistaman tason useammin? Jos kerran voi psyykata itsensä lajin sisäisillä ja ulkoisilla asioilla?

Henkisen työn voi tehdä saunassa tai sohvalla  ;D Onko se niin epälaiskaa, kun kumminkin teet sitä koko ajan jo? Ainakin luulisi saunapalaverien fiilisten olevan paremmat kuin kynnetyn kisan jälkeen, jos kiessit ovat tasaiset. Jos tähän ärsytystekijöiden vähentymiseen pääsee pelkällä ruokailuaikataulumuutoksella, ei ole työtä tehty ja on palkinto kuitattu. Saunapalaverien tarvekin vähentyy, joten tämä on entistä laiskempi tapa toimia  8) Nudge nudge wink wink köh köh  ;D

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1667 on: 15.10.18 - klo:10:13 »
Olisi varmaan liikaa vaadittu olettaa että omat asiat on kaikilla muistissa.

Kilpailuihin valmistautuminen ja kilpailun aikana toimiminen on osaltani kehittynyt vuosien varrella. Aamupalan syöminen ei ole ollut vahvuus koskaan, mutta kisa-aamuina olen syömiseen paneutunut niin että nälkä ei ekana yllätä. Tauolla söin aiemmin oikein reipashenkisesti yleensä jonkun pizzan jossa oli täytteenä jotakuinkin kaikki liha mitä oli tarjolla. Nykyään ei jaksa ihminen enää edes syödä kunnolla.
Itse kierroksella olen varautunut syömiseen jollain snackseilla. Ihan vain siksi, että jos on tarvetta. Useimmiten viimeistään kierroksen puolenvälin paikkeilla syön jotain. Olen käyttänyt tätä syömistä myös mustan hetken katkaisemiseen. Tai ainakin sen yrittämiseen. Vaikea sanoa onko sellaista katkoa koskaan tapahtunut, mutta on hyvä tehdä jotain muuta kuin synkistellä huonoja heittoja.

Pidän saunapalaveria osana kilpailua. Oman tekemisen läpikäyminen kuuluu asiaan. Välillä sieltä voi löytää jotain, mutta useimmiten sekä hyvä että huono tekeminen jää mysteeriksi. Ei mitään hajua miksi.

Janne selvästikin pohtii paljon asioita ja takana on kaikenlaista tietoa joka perustuu omaan kokemukseen ja muidenkin. Näkisin kuitenkin tässä sellaisen tilanteen, että asioiden monimutkaistaminen ei välttämättä kaikissa tilanteissa tuo onnea. Sitten kun tavoitellaan sitä absoluuttista huippua täytyy luonnollisestikin kaivaa ne yhden ja kahden prosentin tehonlisäyksetkin jostain.
Itse koen pienen pohtimisen mielekkääksi. Se ei välttämättä automaattisesti johda mihinkään koska johtopäätös oikeasta tekemisestä saattaa ”maksaa liikaa”. Itse kuitenkin kirjoittamalla näitä ajatuksiani lähinnä itselle koen siitä olevan hyötyä vaikka (jos näitä joku oikeasti lukee) taitaa olla saman toistoa pääosin. Välillä jää kirjoittamattakin kun tuntuu että niitä samoja horinoita se kirjoittaa viikosta toiseen.

Saattaisi olla hyödyllisempää vääntää puttia senkin aikaa mitä tänne kirjoittelee.

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1668 on: 15.10.18 - klo:12:55 »
2. Olen peruslaiska. En ole tarpeeksi tyhmä enkä tarpeeksi motivoitunut systemaattiseen treenaamiseen. Näen asian nimittäin niin, että on vähän karrikoiden kaksi mahdollisuutta. Motivoituminen ymmärryksen kautta, jolloin näkee miksi tehdään ja mihin mennään. En vain ole tarpeeksi kiinnostunut jotta motivoituisin. Toinen vaihtoehto on olla niin tyhmä ettei mieti vaan tekee niinkuin sanotaan. En koe olevani sitäkään. :) tämä on toki mielipidekysymys.

Tämä osuu aika napakymppiin. Muutama vuosi sitten tajusin mikä on minun suurin ongelmani kehittymisessä fribaajana; laji on niin hauskaa vaikka siinä ei ole kovin hyvä - ei erityisesti motivoi treenaamaan.


Mulla on tää, ihan selkee homma. Tosin muotoilisin tuon niin että olen riittävän hyvä jotta melkeinpä radalla kuin radalla pelaaminen on hauskaa. Toki vaikeilla radoilla tulos on reippaastikin plussalla. Haen siis sitä että jos olisin ihan paska, niin varmaan motivoisi treenaamaan itsensä edes tälle tasolle jotta ei ihan joka kiessillä vituta osua joka puuhun. Toinen on se että about tällä average joe tasolla juurikin treenin määrää/laatua pitäisi nostaa jotta kehitys jatkuisi. Tähän sadan metrin kerhoon, eri heittotyylit kokolailla kattavasti hallitsevaksi, ihan ookoo puttia esittävien joukkoon asti kehitys tulee ihan vaan pelaamalla paljon.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1669 on: 16.10.18 - klo:08:37 »
2. Olen peruslaiska. En ole tarpeeksi tyhmä enkä tarpeeksi motivoitunut systemaattiseen treenaamiseen. Näen asian nimittäin niin, että on vähän karrikoiden kaksi mahdollisuutta. Motivoituminen ymmärryksen kautta, jolloin näkee miksi tehdään ja mihin mennään. En vain ole tarpeeksi kiinnostunut jotta motivoituisin. Toinen vaihtoehto on olla niin tyhmä ettei mieti vaan tekee niinkuin sanotaan. En koe olevani sitäkään. :) tämä on toki mielipidekysymys.

Tämä osuu aika napakymppiin. Muutama vuosi sitten tajusin mikä on minun suurin ongelmani kehittymisessä fribaajana; laji on niin hauskaa vaikka siinä ei ole kovin hyvä - ei erityisesti motivoi treenaamaan.


Mulla on tää, ihan selkee homma. Tosin muotoilisin tuon niin että olen riittävän hyvä jotta melkeinpä radalla kuin radalla pelaaminen on hauskaa. Toki vaikeilla radoilla tulos on reippaastikin plussalla. Haen siis sitä että jos olisin ihan paska, niin varmaan motivoisi treenaamaan itsensä edes tälle tasolle jotta ei ihan joka kiessillä vituta osua joka puuhun. Toinen on se että about tällä average joe tasolla juurikin treenin määrää/laatua pitäisi nostaa jotta kehitys jatkuisi. Tähän sadan metrin kerhoon, eri heittotyylit kokolailla kattavasti hallitsevaksi, ihan ookoo puttia esittävien joukkoon asti kehitys tulee ihan vaan pelaamalla paljon.

Tuohan on ihan hyvä tapa arvioida asiaa. Toisaalta taas se on todella henkilökohtainen kokemus ihan siksikin että lajimme tuntuu viehättävän sellaisiakin pelaajia joilla osaamisen taso ei ole kovinkaan korkea. Mikä on tietenkin hieno asia.
Toki näin on monessa muussakin lajissa. Poikkeuksen luulisi tekevän esimerkiksi seiväshyppy joka ei varmaankaan ole kovinkaan hauskaa jos ei osaa ollenkaan. :)

Eli varmaankin jos osaa suhteuttaa oikein oman pelaamisen omaan osaamistasoon niin pelistä on helpompi nauttia. Jos kuvittelee olevansa parempi kuin onkaan lienee tiedossa ahdistuksen hetkiä kun hyvää tekemistä on kovin harvoin.
Tämä on oikeastaan se miksi koen saunapalaverit tärkeäksi. Kun siinä ihmetyksessä menee saunaan ja käy kierroksen läpi niin kovin usein löytää huonon kierroksen jälkeen sieltä hyvää tekemistä. Jos häviää itselle viisi heittoa niin eihän se ole kuin viisi heittoa.


Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1670 on: 16.10.18 - klo:08:56 »
Tämä laji on hirveä perfektionistille, kun vaikeustaso huipulle pääsyssä on järjetön. Siksi on hyvä olla tavoitetaso ja nautintotaso realistinen, koska jos hakee kuuta taivaalta ja ei treenit ja tiedot riitä, au!

Syöminen ja juominen ei ole prossan tai kahden juttu pahimmillaan sipatessa. Nuo kaksi eivät ole ainoat tasaisuutta kamppaavat tekijät, kuten aiemmin mainitsin, mutta ovat no brainereita toteuttaa, kun eivät lisää vaivaa. Ne muut osa-alueet, mitkä saavat sössimään pelinsä, ovat työläämpiä korjata. No free lunch osastoa sori.

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1671 on: 17.10.18 - klo:09:31 »
Ari esitti täysin virheellisen väittämän, mikä olisi pitänyt eilen korjata. En mä hae 1-2 % tehon lisäyksiä, vaan parempaa toistettavaa tulosta radalla, koska se on ainoa mittari, millä lasketaan suorituskykyä kisassa. Jep ei se rating, vaan kierrostulos :-)

Toistettavaa tulosta hakiessa pitää hakea pääpeliä, muun elämän haittojen välttämistä ja jos tuuri käy, avustusta sekä tekniikan parannusta. Ei yhdellä 1-2 % tehon lisäystä tuovalla muutoksella, vaan useilla niin, että sekä heittopituus ja tarkkuus ynnä toistettavuus kasvaa. Siten parantaen tulosta kierroksesta toiseen vähentäen vaihteluväliä, eli Arin pähkäilemä osa peliään. Syy miksi kirjoitin.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1672 on: 17.10.18 - klo:15:01 »
Näyttäisi siltä, että on vaikeaa ellei mahdotonta kommunikoida niin että voisi olettaa Jannen ymmärtävän. Niin nytkin.

”Kieli on yhteinen, mutta ymmärrys ei”
                          - Jarkko Martikainen

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1673 on: 18.10.18 - klo:05:14 »
Ei kyse ole siitä, ettenkö aikoja sitten olisi ymmärtänyt, ettet halua kommentointia, vaan siitä, että toiveestasi huolimatta tarvitset sitä. En kirjoita, kirjoittamisen vaivasta iloiten, vaan siksi, että tarvitset apua selvästi, kun epätasaisuus harmittaa ja olet jumissa laiskuutesi  muutoshaluttomuutesi kanssa. Koska parannusta ei tule wanhalla tavalla päätä seinään samalla tavalla hakaten, vaan muuttamalla toimintaa.

Kun lainauksia käytät, tässä toinen sinne päin, kun sanatarkasti en alkuperäistä osaa. Idea Einsteinilla meni tyyliin jos toistat koetta miljoona kertaa ja odotat saavasi eri tuloksen joka kerta kuin aiemmat testit ovat antaneet, olet hullu. Tulkitsen sen tarkoittavan frisbeegolfissa jatkuvasti samaan ongelmaan törmäävälle toimintatavan muutostarvetta.

Kun pelkkä muutostarpeen tunnustus on iso kynnys (kuulemma anonyymit alkoholistit eivät ota mukaan ongelmaa tunnustamatonta, kun ei heitä voi auttaa) ja tietoisuus muutostarpeesta ei riitä mihinkään, pitäisi tietää, miksi muuttaa mitä ja miten. Ei ole muuttunut toiminnaksi tiedon tarjous, olet jumissa kuin alkoholisminsa kieltävä juoppo ja on tarve kopauttaa pää pohjaan niin kovaa, että saisit laiskuuden ylitetyksi. Edes minimitöisillä muutoksilla. Muuten ei ole kovin nopeaa kehityskäyrää ennustettavissa. Varsinkin ikääntyville tulevien fyysisten rajoitteiden kanssa. Jos et sitä ymmärrä ja halua muuttaa, se on vapaa valintasi ja ihan ok, muttei sitten kannata marista julkisesti, kun suksi ei luista. Et saa sympatiaa minulta, jonka ura lajissa on vammaisurheilua ja mulle rajat suorittamiseen on oman suorittamisen ulkopuolelta saneltuja ja sulla onnistumisen avaimet on omissa käsissä.

Luuletko paistettujen varpusten suuhun lentämistä ilman omaa työtä odottavia sympatisoitavan? Tuplatuho siitä että avustusyritysten monet kerrat valuvat kuin vesi hanhen selästä. Sekin on ok, ihmisillä on vapaa valinta ja kun et yrittämisestäni huolimatta ota vinkkejä vaariksi, teen kuten ennenkin. On raja, missä on todettava turhaksi auttamisyritykset, kun autettava on pysähtyneen kehityksen tilassa. Ihan kuin aa, totean vaivannäön turhaksi auttamisyritysten kilpistyessä haluttomuuteen, kyvyttömyyteen tai ymmärtämättömyyteen.

Ei minulla ole rajattomasti aikaa tuhlattaviin lost causeihin sen enempää kuin muillakaan. Kun ei onnistu auttamisesi, teen tuloksellisempaa touhua ajallani itselleni ja muille. Saapa edes joku hyötyä, kun sinä et. Onnea valitsemallesi tielle. Jos saa povata, älä itke Iines, kun teet juuri kuin ennen ja tulokset ovat samat miinus iän tuomat haitat, eli v käyrä nousee. Aging is a shitshow.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1674 on: 18.10.18 - klo:10:00 »
Tämä on oikeastaan vain vastine Jannelle. Yritän kuitenkin hieman yleisemmin kirjoittaa ettei tulisi sellaista käsitystä että käytän tätä mahdollisuutta henkilökohtaisen kirjeenvaihdon ylläpitämiseen.

Tällä kertaa kommunikoinnissasi paistaa jonkinlainen turhautuminen ja hermostuminen siihen kun kohde ei ymmärrä omaa parastaan vaikka sitä yrität erilaisissa paketeissa tarjoilla. Uskon, että olet ihan kauniilla ajatuksilla liikenteessä vaikka kykysi kommentoida itse asiaa usein katoaakin johonkin tajunnanvirran kaltaiseen katkeamattomattomaan tekstiin.

Aloitin tämän "blogin" (joka mielestäni ei oikeastaan ole blogi kun sitä samaa tekstiä tuotetaan jatkuvasti) aikoinaan ajatuksena jakaa tunnelmia sekä pelaamisen ympärillä, että frisbeegolfiin liittyvän organisoinnin puolelta senverran kuin kykenen. Kommmentointia saisi mielestäni olla enemmänkin ja luen mielelläni muidenkin kirjoituksia. Olen vain huomannut, että on vaikea kirjoittaa sellaista tekstiä johon ihmiset osaisivat tulla ikäänkuin mukaan ja jatkaa keskustelua. Samalla olen huomannut, että muiden blogeihin kirjoittaminen on aika hankalaa.
Itse olen pitänyt mielenkiintoisena sellaisia kirjoituksia joissa on menty niin pitkälle, että pelaamiseen liittyvät tunteet on saatu mukaan. Toisille tunteiden jakaminen tuo mielestäni kierroksen tai kilpailun läpikäymiseen paljon lisää informaatiota ja mielekkyyttä pelkän toimintaan perustuvaan kertomiseen verrattuna. Tämä siis luonnollisestikin oma mielipide.

Koskapa joudun ns. viran puolesta hieman pyöristelemään sanomisiani ja välttämään liiton mielipiteenä esiintymistä samalla joudun täälläkin typistämään hieman näkökulmia harrastamisesta. Olisi tietenkin aina välillä aika hienoa tuulettaa oikein kunnolla, mutta eiköhän kaikki tiedä mitä siitä seuraa :)

Olen siis ajautunut enimmäkseen tilanteeseen jossa käyn läpi pelaamista ja siihen liittyvää tunnetta. Välillä ja oikeastaan aika usein huomaan toistavani itseäni eikä välttämättä se tunnetila siellä ole sellainen jonka osaisi eri tavoin vajavaisilla sanallisilla kyvyillään avata. Se hieman ahdistaa.
Kaikki meistä jotka ovat hieman pidempään pelanneet ovat varmasti heittäneet paljon hyviä heittoja. Huonojakin on tullut ja tulee jatkuvasti. Pidän oivana harjoitteena ihmetellä sitä miksi se hyvä heitto ei tullut vaikka olen sellaisen aiemminkin osannut heittää.

Harmi jos Janne on saanut sellaisen kuvan, että odotan kehittyväni tai edes etten vanhemmiten hidastu tekemättä asialle mitään. Tässähän viime aikoina olen ehtinyt pohtia (mielestäni aiemminkin) motivaation ja tiedon siirtämistä käytäntöön. Tai oikeastaan sitäkin että voiko sen hyväksyä että motivaatio ei riitä? Entä jos en ole valmis uhraamaan menestyksen alttarille muuta vapaa-aikaa ja silti kykenen nauttimaan pelaamisesta.

Olen pitänyt oikeastaan aika paljon siitä, että käyn aika nopeasti yksittäisen kierroksen jälkeen kierroksen heitto heitolta. Samalla kun yritän löytää sieltä sen tunteen joka tekee siitä mielestäni mielenkiintoisempaa koen useinkin löytäväni niitä kohtia joissa homma lähti pieleen. Mustien hetkien huomaaminen ei vaadi erityistä lahjakkuutta, mutta ajatuksenahan onkin tavoittaa se miten sieltä tullaan pois.
Huonosti pelaamisessa on se hyvä puoli, että sitten kun onnistuu sieltä kuopasta kaivamaan itsensä ylös ja pelaamaan paremmin niin se on aika hienoa. Se on juuri sitä itsensä voittamista jota tavoittelen enemmän kuin itse kilpailun voittamista. Onko se sitten väärin on toinen asia.

Luin Jannen edellisen kirjoituksen pariin kertaan. On vaikea välttyä ajatukselta että aikamoisessa tunnemyrskyssä on tullut kirjoitettua. Ikävää jos ymmärtämättömyyteni aiheuttaa noin ikävää suhtautumista. Aikamoisia kielikuvia itsestäni olet saanut aikaan ja mielestäni noista voisi vaikka jo loukkaantuakin.

Sorrun aina välillä väittelemään kanssasi ja myönnän että se olisi antoisampaa jos ymmärtäisin paremmin mitä haet takaa. Tarkoituksenasi on varmasti auttaa ja siksi pyrin olemaan hermostumatta kanssasi.
Tapanasi on kuitenkin olettaa, että se mahdollinen tutkimustietokin joka sinulla on oikeuttaa sinut olettamaan että tiedät asiasta sen mikä oikeuttaa sinut pitämään keskustelun toista osapuolta tietämättömänä.
Siinä kohtaa kun puhutaan ihmisten tunteista ja pään sisällä liikkuvista asioista voi tutkimukset ja muut heittää romukoppaan. Keskiarvolla ei tee mitään jos kyseessä on yksittäinen ihminen jonka ajatukset saattavat poiketa rajusti keskiarvosta olematta silti lähtökohtaisesti vääriä.

Taas taisin sortua toistamaan itseäni eri tavoin. Toivon, että kirjoituksiini kommentoidaan varsinkin jos kirjoitukseni tarkoitus tuntuu epäselvältä. Tarkoitus ei ole itkeä omaa osaamattomuutta toivoen kehityksen tulevan ilman harjoittelua. En edes haluaisi välttämättä puhua että analysoin kierrosta ja heittojani. Omassa mielessä se mitä saunapalaverissa tapahtuu kuvaa hyvin sitä mihin pyrin. Käymään tapahtuneen läpi ja sitten kirjoittamalla hyötymään siitä henkisesti. Ehkä joskus oppimaan omasta tekemisestä jotain mistä on oikeasti hyötyä. Ehkä johonkin muuhunkin kuin frisbeegolfiin.

Eiköhän tämä paasaus riitä.

Ps. Kommentoikaa ihmeessä näitä blogeja. Välillä tuntuu, että ihan oikeasti kirjoittelen itselleni pöytälaatikkoon.
Olen kuitenkin saanut useita keskusteluja aikaiseksi "livenä" ihmisiltä jotka ovat tätä raapustelua lukenut ja uskoisin että se auttaa jaksamaan. Jos palaute yksittäiselle kirjoittajalle on tällaista mitä nyt sain Jannelta saattaa tulla sellainen olo, että kaikki ovat sitä mieltä että nyt on setämiehen aika lopettaa tuo nyyhkyttäminen.


Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1675 on: 18.10.18 - klo:14:00 »
Tunteita pitää olla niin pelikentällä, kuin nettipalstoillakin :)

Harjoittelin yhden kesän erittäin määrätietoisesti (oman mittapuuni mukaan) ja määrällisestikin kohtuullisen paljon. Tavoitteena oli menestyä Englannin EM kisassa, harjoitus todellakin kantoi hedelmää ja kotiintuomisina pronssi ja rating ka neljältä rundilta oli 995.

Uskon, että kaikki hiemankin pidempään mukana olleet tietää, varsinkin kun kyseessä on herkkä tarkkuuslaji, että hyvälaatuiset toistot ratkaisee koko pelin. Mulle ei tulisi mieleenikään vetää samanlaista kesää enään uudelleen. Tykkään liikaa pelata eli kiertää rundia, laskea tuloksia, pikkukisaa kaverien kanssa jne. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, ettenkö haluaisi kisan jälkeen analysoida omaa tekemistä, usein tätä tehdään myös esim. Villen kanssa maanantai aamuisin s-postilla, kunhan siis itse on ensin saanut (saunassa myös) käytyä läpi kaiken oleellisen.

En usko, että omassakaan kisapelaamisen läpikäynnissä se perimmäinen tarkoitus on kehittyä aina vain paremmaksi, vaan nimenomaan toi omien heikkouksien esiintuominen ja miksei myös vahvuuksien löytäminen. Tämä on harrastus, joka vie mukanaan ja siitä tykkää puhua, kirjoittaa jne. Viimekesältäkin mukava esimerkki. Huomasin, että muutamissa ekoissa kisoissa mun 2-3 aloitusväylää olivat heikkoja. Havainnoin tämän ja loppukesän pääsääntöisesti pelasin ne 2-3 ekaa väylää par lukemaan jatkuvasti. Ei suurta eroa ratinkiin, saatika maailmanrauhaan, mutta itselleni tuli hyvä mieli. Ongelma > havaittu > korjattu :)


« Last Edit: 18.10.18 - klo:14:08 by letiss »

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1676 on: 18.10.18 - klo:14:10 »
Ps. Kommentoikaa ihmeessä näitä blogeja. Välillä tuntuu, että ihan oikeasti kirjoittelen itselleni pöytälaatikkoon.
Vaikea sanoa, paljonko täällä foorumilla enää pyörii harrastajia kommentoimassa, kun samat noin viisi blogia on ainoat, joihin tulee säännöllisesti päivityksiä, eikä muualla palstalla juurikaan mitään tapahdu. Jos lohduttaa, niin ei niitä kommentteja tule yhtään enempää muidenkaan otsikoihin.

Minusta kirjoituksiasi on mukava lukea, koska
a) sinulla on lajin parista paljon kokemusta
b) sinulla on lajin parissa merkittävä rooli
c) kirjoitat selkeää, laadukasta tekstiä

Monesti nousee jotain ajatuksia kirjoituksistasi, mutta niiden pukeminen jollain tavalla keskustelua edistäviksi sanoiksi on sen verran työlästä, että usein jää tekemättä. Toivottavasti jaksat silti vähintään ylläpitää nykyistä kirjoitustahtia.
« Last Edit: 18.10.18 - klo:19:27 by JaskaT »

Offline DJSigma

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 127
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1677 on: 18.10.18 - klo:15:08 »
Kyllä näitä luetaan. Kynnys kommentoida on vaan välillä korkea.

Kierrosten purkuja on mukava lukea ainakin silloin, kun osuu itselle tutulle radalle, jolloin pystyy visualisoimaan mielessään ne heitot.

Yleisesti kirjoituksiisi, ja siihen miten näkökulmat suorituksiin ja suorittamiseen ihmisillä eroaa; mä näkisin, että olet ehkä löytämässä aika hyvin sitä, mikä mielestäni tällaisen aikuisurheilijan tulisi löytää omasta tekemisestään. Eli sen, että tässä nyt ihan oikeasti vaan harrastetaan, ja harrastushan on pohjimmiltaan jotain jota tekee siksi, että saa siitä mielihyvää, ja on valmis jopa siitä maksamaan. Eli silloin pitää osata pysyä sillä tekemisen tasolla millä mielihyvä säilyy. Toiselle se voi olla kaiken maksimointi, yritys tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista ja sitten kun ei enää pysty, vaihtaa harrastusta, koska ei ole kivaa jos ei pysty tekemään täysillä. Toiselle se taas on sitä, että katsotaan kuinka pitkälle se oma tekeminen riittää, mutta kunhan nyt vaan pidetään hauskaa. Ja jos alkaa menemään liian vakavaksi, vähennetään tekemistä, koska ei ollut enää kivaa.

Se listauksesi kohta 2 osui myös minuun todella kohdalle. En mä jaksa treenata jotain osa-aluetta älyttömästi. Tiedän, että siksi en ole neljässä kesässä tämän paremmaksi tullut, mutta on mulla silti ollut kivaa. Viime sunnuntaina oli hyvä esimerkki, konttasin ihan kohtalaisen pahasti kierroksella Kippasuolla (+20), mutta keli oli mahtava ja oli aivan järjettömän hienoa päästä heittämään pitkän tauon jälkeen (kiireiden takia 6 viikkoa taukoa), vieläpä t-paita päällä, aurinkoisella säällä, kaverin kanssa ja hienolle radalle. Ainahan tietty voi silti spekuloida jälkeenpäin, että mitä jos ei olisi heittänyt ekalla väylää kolmea outtia, tai mitä jos olisi kuula kestänyt siinä yhdellä väylällä, jossa puttasi kuudesta metristä ohi. Ja että millähän saisi hyvän ja huonon päivän eroa pienennettyä. Mutta en mä silti etsi elämäntaparemonttia, jolla laitetaan kaikki pienetkin osaset kuntoon.

Offline Juhanuha

  • Tomoottajat
  • Konkari
  • *
  • Posts: 974
  • Natural Born Disc Golfer
    • View Profile
    • Natural Born Disc Golfer
  • Oikea nimi: Juha Kytö
  • Seura: Sipoon Discstroyers ry
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1678 on: 18.10.18 - klo:16:09 »
Suomalainen ei kommentoi.
Are you Natural Born Disc Golfer? https://nbdg.fi

Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1679 on: 18.10.18 - klo:16:27 »
Tuosta vaan mieleen juolahti että Arilla saattaa pelin ailahtelevaisuudessa olla kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin "huono päivä." Enemmän uskon itse siihen että kun mies pystyy parhaimmillaan haastamaan omassa luokassaan parhaat oikein mallikkaasti, kuten tämän vuoden SM kisatkin näytti. tarvitaan noin pitkässä juoksussa enemmänkin kilpailu kipinää, kun lähtee huonosti alistuu siihen että jep tällä kierroksella ei olla parhaimmillaan ja tiedostaa sen että nyt tulee kuokkaan. Siinä sitä sitten alapanta roiskuu. Kuitenkin pappa penttala painanut vuosi tolkulla kärkikahinoissa rating luvun heitellessä tosi marginaalisesti, laiskuuttahan se on ettei käytä 10h viikossa treenatakseen jotta voisi muutama heitto kierroksella parantua, mielestäni viisautta on se että ymmärtää ettei se harjoittelu kuitenkaan paranna peliä niin paljon että sitä kannattaisi vaalia. Kyllä oman itsensä päivän kunnon arviointi ja sen mukaisesti suunnitelmallisuus on se mikä tuolla tasolla varmasti on kaikkein tärkeintä. Itse uskon että puheenjohtaja homman tuoma sosiaaliupseerin toimi oikeasti vie oman pelin keskittymisen todella helposti ja aiheuttaa juuri tuollaista haitari liikehdintää tekemisen laadussa muuten solidisti korkealla tasolla olevalle pelaajalle. Tsemppiä Arille liitopäivien työntekoon, olet hyvä puheenjohtaja liitolle ja mies paikallaan. Toivottavasti pesti jatkuu jos mies itse asiasta on kiinnostunut.