Rajalliset resurssit ovat kaksisuuntainen tie, kun ei nappaa treenata tai muuttaa toimintaa tai uskoa muita sen verran, että kokeilisi, vaan suoraan epäillään, ettei tuo mitään tiedä sekä ei vaivaudu dataa hankkia todisteeksi, ettei toinen todella mitään tiedä... Yksikään valmentaja ei ikinä ole törmännyt tuollaiseen valmennettavaan, joka rakensi itselleen lasikaton kehitykseen nakkisuojaksi, ettei tarvitse kuunnella valkkua. Ei se mitään tiedä, enkä jaksa reenaa. Käsi ylös, kuka on nähnyt tuon tai tehnyt itse :-)
Näin palkkaamattomana on helppoa säästää omia rajallisia resursseja ja sijoittaa sellaiseen toimintaan ja henkilöön, joka saa hyötyä.
Sulle on kerrottu, että olet pysähtyneen kehityksen tilassa ja et usko. Niksejä edistykseen annettu>roskikseen. Mitäpä tässä enemmän tekemään, kun se vain ahdistaa sua, ei se ja vittuilu ole tarkoitus. Vapaasti tarjottu, vapaasta tahdosta hylätty, vapaasta tahdostani käytän jatkossa aikaani muuhun. Yksinkertaista asiapohjaista, ei tässä mitään tunteille ja itkun väännölle ole sijaa. Jos asiat eivät vaikuta uskottavilta ja tuntuvat uhkaavan omaa mukavuuden haluasi ja maalaan synkkiä ennusteita kehityksen hitaalle tai olemattomalle kasvulle työnteko- muutos- ja ymmärryshaluttomuudelle tarjotun tiedon suhteen, olet missannut faktapitoisuuden.
Tunnereaktiot ovat omiasi ja ymmärrettäviä, ahdistaahan se, jos tykkää edistyksestä ja ei tule sitten vielä kyseenalaistetaan. Vielä ikävämpää on se, jos epäilijä heittää dataa, eikä lokaa, saattaa kuulostaa niin todelliselta, että rupeaa epämukavuusalue tuomaan defenssireaktion.
Mutku mun maailmankuva ja halu on kehittyä ilman työn (väitetyn lisätarpeen ja kohteen muutoksen myös) tekoa. Ristiriitahan siitä syntyy väittäjän ja helppouteen pyrkivän maailmankuvan välillä, joten yksi kolmesta psykologisesta perusdefenssimekanismeista on reflektio. Tavan kansa voisi kutsua hyökkäykseksi. En se minä ollut, joka ei viitsi tehdä työtä Janne prkl vittuilee asiatta tunteisiin perustuen. Eikä tiedä mitään mitätöinti varmuudeksi päälle.
Ettei vain tarvitsisi tehdä mitään muutoksia ja nähdä vaivaa on pikkuongelma maailmankuvan haasteelle. Minäkö en muka olisi niin tietävä ja lahjakas, että pitäisi työtä tehdä? Amatöörit treenaa, en minä.
On vain aika monelle muulle selvä asia, ettei työtä tekemättä tule edistystä. Jäi yksi positiivinen asia povauksesta, jos on ikä miinustekijä, vapaammin itsenäsi kisatessa ilman liiton työtehtäviä voi auttaa kunnollisen verryttelyn tekemistä ja siten tulosta voi tulla. Usein yksi muutos oikeassa paikassa tuo isoja etuja, kun ketjun heikoin lenkki...
Toi sun sepitys tyhjästä revittynä, että mä muka ajattelen vain teorioiden ja keskiarvohenkilöiden perusteella on ilmentymä sinusta. Ei se osu minun kuvaukseeni, kun en tee noin. Jos olen jotain tuollaista kirjoittanut, se on vain kuvaus ilmiöstä (lukijan tulkinta, heikko kirjoitus osaltani?) ja miten se enemmistölle vaikuttaa, tiedän varsin hyvin ison vaihteluvälin ihmisissä. Päälle tulee sovellus henkilökohtaisesti. En tiedä, kuinka monta yksikölle räätälöityä ohjetta olen tehnyt. Mahdotonta laskea. Muistuuko usein toistamani pyyntö kaikille, eikä vain pitkälle jonolle edeltäviä asiapohjattomia väittäjiä, kokeilkaa itse, miten vaikuttaa pituuteen, tarkkuuteen ja toistettavuuteen? Ei ole ihan ekasta kerrasta kyse :-) Sillä kokemuksella voin sanoa, että tässäkin lajissa on monia luulijoita, jotka eivät luonnon lakeja kunnioita ja luulevat nousevansa niiden ylle ihan ilman työn tekoa. Kuten kokeilla eri tapaa niin usein, että oppivat toteuttamaan sen oikein, jotta näkee todellisen potentiaalin. Ei yleistä palautteen perusteella työn teko laajassa mittakaavassa, onneksi jotkut saavat sentään pikavoittoja välillä heti avustavista muutoksista.
Mukavuudenhalu, mikä ihana syy jättää kehittyminen väliin. Lajityypillistä ihmisille siten tyypillinen este kehittymiselle. Kyllähän helpon tien mieluummin valitsee kuin työn teon. Se on fine kehittymisen kustannuksella. Sen kun lepää vain, siinä on tunne-elämän paikka. Kun arvostaa itseisarvona itseään, ei ole tarve olla huippufribaaja oman arvon luojana, joten armeliaisuudella itseään kohtaan on täysin hyväksyttävää olla treenaamatta. Ei siihen muiden lupaa ja hyväksyntää tarvita, jokainen tekee niin kuin on oman elämän kokonaisuudelle hyvä.
Juuri tuota kokonaishyvää Arille olen ajanut takaa, kun harmia aiheuttaa tulos, kun haluaa parempaa, eikä ole kiinnostusta tehdä tarvittavaa työtä. Loppumaton kierre tuo. Pysyvältä vaikuttava noidankehä, joka jumittaa, jos ei ratkaista.
Pari ulospääsyä on ainakin. Tyytyy nykytasoon, kun se ei tee Arista huonompaa ihmistä. Tai reeniä, viisaammin tekemistä ellei molempia. Vapaa valinta tai joku muu tapa. Feel free, teet kuten hyvältä tuntuu, ei se muilta ole pois fribassa, treeniaika on pois perhe-elämältä, jos ei saa perhettä mukaan.
En ole insinööri, joka höpönlöpöartikkeleista lukee ja uskoo väitteen, että isosta vaihteluvälistä on vain joku piste totta, kun toimittaja niin kirjoittaa tai oppikirjan tekijä, noin keskiarvona :-) Huomasitko tahallisen vitsini? Tein kuten sinä lokeroin.
Tosin tuntemani monet inssit lankeavat tuohon yhden pisteen vaihteluvälin sijaan ajatusvirheeseen koko ajan toistuvasti huolimatta monesta virheen aiemmasta osoituksesta. Insinööritauti on oikea ilmiö valitettavasti, mä en kanna kyseistä tautia. Todiste kirjattu tänne eilen hakusana Colin Jackson kertoo, että tiedän vaihteluvälin olevan olemassa. 9x nopeimmin lihassolujen osuudesta lihaksessa hyvän ja geneettisesti huipun välillä. Yhdessä osassa ihmisyyttä, järjetön määrä muita esimerkkejä on olemassa. Kaikkea ei ole ihmiskunta tutkinut ja kollektiivisesti olemme ignorantteja ties kuinka paljosta.
Osaan jopa soveltaa käytännössä sitä, että vaihteluväli tarkoittaa epäselvyyttä. Kun sanon tehneeni maratonin pyörällä, liitän mukaan määreen yhden tutkimuksen mukaan, missä metabolinen kustannus juoksu 42, x km vastaa 180 km pyörällä. Kerron lisää, että tuollainen väite on fuulaa johtuen monesta tekijästä. Yleensä vain ilman vastuksella perustelen asiaa ja siitäkin vain osalla, kun tiedän, että muutkin kuin Ari saavat datasta ilma virtaa korvien läpi reaktion lyhyellä oppimäärälläkin.
Noin todisteena kun Ari heitti asiattoman epäilyn toiminnastani esitän maratoonariväitteeni kyseenalaisuuden todisteeksi osan vaihteluvälin selittävää fysiikan teoriaa: Vauhdin tuplaus vaatii 4x tehon tuottoa tyynellä säällä. Kun pyöräilijä kulkee maratoonaria nopeammin, tuuli vaatii suurempaa tehon lisäystä pyöräilijältä. Eli ei 180 km yleensä vastaa maratonjuoksun rasitusta.
Jos kerran pyörämaratonin pituuden noin straw man väitteeseen perustuu triathlonin kuningasmatkan 180 kmn pyöräosuus, ei ole ihme, että pyöräilijät epäilevät. Yleinen pyöräilijöiden kritiikki on, että perinteisesti 200 km pidetään pitkien matkojen aloituspisteenä. Mun pisin reissuni jää noiden kahden väliin. Yleensä en heitä sellaista lisämutkaa matkaan, mutta kun vääriä syytöksiä esitetään... ;-) Lukemani artikkeli pyörämaratonin mitan määrityksestä ei maininnut, laskettiinko soolona ajavaa, vai pyöräilijöille tyypillinen ryhmäajo. Niiden eron selvittäminen aiheuttaa monille silmien kynsimisen, annetaan armon käydä oikeudesta, kun olen lukenut niin ristiriitaisia mittaustuloksia, etten tiedä hittoakaan, missä mennään itsekään. Riittävän hyviä tutkimuksia en ole lukenut, joten näettepä tiedostukseni, etten tiedä kaikkea.
Vaan mihin perustuu Arin luulo, etten tietäisi frisbeegolfista niin, että piti epäillä? En halua vastausta, vaan pohdintaa syytösten heiton syystä, koska sieltä voi löytyä kehityksen avaimia fribaajana ja ihmisenä kasvuun. Voi olla vaikeaa löytää vastauksia ilman riittävää tietotaustaa psykologiasta, mutta on se kaikille sallittua pohtia. Arilla lienee keskivertoa parempi tietopohja päätelmien tekoon, joten hyvät mahdollisuudet tunnistaa tilanne, syyt ja korjaus.
Olisin jo halunnut aloittaa vähemmän kommentoinnin Arin ketjuun, mutta kun asiatta esitettiin tuulesta temmattuja syytteitä. Hyvä peruste sille miksi ennen moni valkku samassa tilanteessa on alentanut odotuksia tai ollut pakotettu takomaan järkeä päähän ja jos ei opi, ulos treeniryhmästä. Palkatulla on moraalinen ja ammatillinen velvoite auttaa valmennettavaa eteen päin. Ei näin tälleen harrastuspohjalla varsinkaan ilman valmennussuhdetta. Siksi olen oikein tyytyväinen lähes tai täyteen radiohiljaisuuteen. En näe syytä kommentoida tässä ketjussa, jos ei kyseessä ole asiattomien väitteiden korjaus. Siis laajemmin kuin Arin vaikuttavien virhepäätelmien tai väärän datan korjaus. Eli paras tapa olla turvassa vastauksiltani on olla kommentoimatta mitään minusta, niin ei synny palautetarvetta.
Toivottavasti löydät tasapainon halujen, tulosten ja työn välttämisen välillä. Sopii toivoa, että kirjoituksistani olisi apua sinulle ja jos ei, niin edes jollekin muulle, ettei yritys ollut turha. Kaikkia ei voi auttaa Dr. Doolittle