Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 807150 times)

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2055 on: 10.05.20 - klo:10:44 »
Good luck. Tohon löytyy vapaaehtoisia päivystäjä varmasti pilvin pimein.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2056 on: 10.05.20 - klo:21:52 »
Oikeassa elämässä seura koostuu ihmisistä. Seura ei tee mitään. Vierastan ilmaisua ”seuran pitäisi”.
Se on sama asia kuin ”jonkun pitäisi”. Itsellä ei ole tällaiseen aikaa, hyvä kun ehtii välillä pelaamaan.
Asiakseni olen toki ottanut ihmisten piinaamisen Kaatiksella pelimaksujen osalta ennen kierrosta, eli olen varannut siihen hieman ylimääräistä aikaa. Jos mahdollista niin kyselen vähän ”mistäs sitä on tultu” tahi jotain.

Tänään kävin Kaatiksella. Hillitön tuuli. Peliseura oli mainiota. Valitettavasti jo siinä heti aluksi selvisi että keskittyminen on tänään haastavaa. Sormuskin aamulla kehotti ottamaan rennosti. Koskapa en uskonut sormusta niin rankaisin itseäni hakkaamalla loppupäivän halkoja ja juoksuttamalla koiria.

Olen tässä vähän pyöritellyt uusia koronaohjeita odotellessa eri rooleista johtuvia näkökulmaeroja. Ehkä avaan jossain vaiheessa hieman ajatuksiani tästä. Katsotaan nyt ensin mihin päädyn ajatuksissani :)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2057 on: 12.05.20 - klo:11:11 »
Kiitos teille kaikille jotka olette osanneet ottaa yhteyttä ja kysyä asiallisia kysymyksiä puhelimella, sähköpostilla tai ihan kasvotusten. Tuntuu että järki on monella päässä vaikka tuolla Facebookin puolella välillä ajatus näyttää joillakin rakoilevan.
Koronaan ja siihen liittyviin riskeihin ei osaa kunnolla vastata kukaan ja se tietenkin mahdollistaa erilaisten arvailujen lisääntymisen. Tänään aamulla tutkija sanoi että näyttäisi siltä, että aerosolityyppinen tarttuminen on helpompaa kuin he olivat ajatelleetkaan. Eli ihan kaikki se mitä tulee suusta tuo tullessaan aerosoleja. Kukaan ei tietenkään osaa sanoa miten paljon sitä taudinaiheuttajaa pitää kaverin suusta tullessa nauttia, mutta pelkkään yskimiseen vetoaminen ei enää olekaan ainoa syy vältellä ihmisiä. Hieman on jännittävää miten tämä homma etenee kun aletaan avata paikkoja vaikka ymmärrän ettei se virus mihinkään häviä odottelemalla. Toivotaan että päättäjät osaavat hallita tämän tilanteen.
Suomen poliitikot ovat kyllä itseni yllättäneet. Koulujen avaamisesta tuli oppositioltakin vain maltillista mussuttamista vaikka odotin syöksyä syvään päähän. Itsestään selvää joka tapauksessa on että kun tätä selvitellään niin väärin on sammutettu tulipalo. Se on taas sitten politiikkaa, mutta tuo että ymmärretään olla lyömättä kun tiedetään ettei itsellä olisi välttämättä parempia aseita näyttää meikäläisen silmään siltä että maailmalla on vielä toivoa :)

Facebookissa on taas kaikenlaista keskustelua. Ryhmäkoot hirvittää osaa ja osa näissä isoissa ryhmissä pelanneista ei kykene näkemään kokonaistilannetta kentällä joko hajaantuakseen tai päästelläkseen takana jonottavia ohi. Hankaluutta tässä aiheuttaa se jos edessä oleva ryhmä arvioi kentän olevan täynnä eikä ohittamisella siten saavuteta yhtään mitään hyödyllistä. Takana tuleva ryhmä taas ei välttämättä näe edessä olevan porukankin jonottavan joka tiillä ja ahdistuu siten ihan turhaan. Tämä sama efekti on havaittavissa golfkentällä jossa väylät ovat vielä pitempiä ja muihin ryhmiin on vaikeampi pitää kontaktia yllä eri tilanteissa. Turhaa tuskastumista.
Toimivia ratkaisujahan tähän on vähän. Ajanvarausjärjestelmä ei tietenkään toimi kun ei meillä ole mitään organisaatiota sitä valvomaan.
Tiillä istuva päivystäjä olisi tietenkin hyvä idea, mutta siihen tarvitaan joku ihminen jolla on aikaa, halua ja myös auktoriteettia ohjeistaa ihmisiä toimimaan oikein. Tätä ei tosiaan seura ratkaise vaan ainoastaan henkilö joka kokee tähän kutsumusta.

Roolituksesta mainitsin jo aiemmin. Koronan kohdalla olen päässyt ja joutunutkin miettimään eri ihmisten näkökulmia näihin tilanteisiin. Ihan joka roolissa en tämänkään lajin osalta ole koskaan ollut, mutta jos vähän hahmottelisin näitä näkökulmia jotka ainakin itselle selittävät jonkinverran sitä mitä täällä tapahtuu. Ehkä nämä on yleistettävissä joka puolelle.

Aloitetaan ns. ruohonjuuritasolta.

1. "Kaljapussipelaaja" pelaa frisbeegolfia silloin tällöin, oikeastaan aina samalla kentällä ja vain samojen kavereiden kanssa. Jos kavereita on enemmän kuin neljä yhtä aikaa paikalla se ei ole syy pilkkoa porukkaa pienempään vaan pelataan samassa porukassa. Muutama olut siinä sivussa menee kivasti ja tölkithän voi jättää kentälle kun seura ne sieltä kerää saadakseen rahaa. Koronaan kaljapussipelaaja suhtautuu legendaarisesti olemalla välittämättä koko asiasta koska minuunhan se ei tartu. Samalla tavalla mandot ja outit jäävät huomioimatta koska ei jaksa. Erilaisia kylttejä ei kannata lukea koska ne saattavat velvoittaa johonkin. Lajin säännöt tämä pelaaja osaa hyvin koska Kalle on ne kertonut saatuaan ne tietää Penalta. Ovatko ne oikeita sääntöjä? Sillä ei ole merkitystä koska pääasia on että frisbeegolf on hauska laji.

2. Seurajäsen käy pelaamassa säännöllisesti ja on kiinnostunut lajin säännöistä senverran että viikkokisoissa käydessään oppii paljon uutta ja on siitä kiinnostunut. Sääntökirjaa ei selaile kun oppiihan sitä näinkin. Seurajäsen ei välttämättä tiedosta että monellakaan radalla kunta ei siivoakaan aluetta ja uudemmat henkilöt olettavat radan olleen aina täällä eikä siihen liittyvät huoltotoimenpiteet kuulu minulle.
Neljän hengen ryhmäkoosta tämä henkilö pyrkii pitämään kiinni mutta pitää itseään niin valistuneena että kykenee ottamaan koko kentän huomioon vaikka olisi kuuden hengen ryhmä. Mielellään seurajäsen kertoisi muillekin miten pitää käyttäytyä, mutta ei oikein uskalla.
Korona-aikana seurajäsenestä erilaiset frisbeegolfiin liittyvät ohjeet ja rajoitukset tuntuvat vähän oudoilta, mutta pyrkii kilttinä suomalaisena niitä noudattamaan koska niin pitää tehdä.

3. Seura-aktiivit ovat olleet mukana seuran toiminnassa ja mielellään neuvovat muita. Heillä saattaa olla ymmärrys siitä, että jos frisbeegolfaaminen ei ohjeiden mukaan onnistu niin kentät saattavat mennä kiinni. He myös lukevat liiton ohjeet kiinnostuneina ja yrittävät ymmärtää mitä järkeä näissä on. Seura-aktiivien kanssa keskustellessa on yhteinen ymmärrys elämän rajallisuudesta ja jaetaan omaan henkiseen kestämiseen liittyvä rajallisuuden tunne saaden siitä taas huomiseksi virtaa. Osa seura-aktiiveista on kiinnostunut liitonkin toiminnasta ja siitä miten liiton yläpuolella oleva toiminta vaikuttaa liiton toimintaan. Seura-aktiivi on pääosin PDGA:n jäsen ja osallistuu sekä pelaajana että jossakin roolissa myös järjestäjänä kilpailutoimintaan.

4. Liittotason toimijat ovat pääosin seura-aktiiveja jotka ovat jostain syystä ajautuneet liiton toimintaan mukaan. Liiton toiminnassa pääsee mukaan salaseuraan ja päättämään ketkä pääsee SM-kisoihin. Liittotason toimijana joutuu aktiivisesti seuraamaan valtion ohjeistuksia ja porukalla miettimään miten tämä vaikuttaa meidän lajiin. Joutuu ja pääsee osallistumaan ohjeiden laatimiseen ja tiedottamiseen. Osa seurajäsenistä kokee liittotason toimijat poliitikoiksi jotka vain pyörittelevät asioita päättämättä mistään ainakaan mitään järkevää.
Liittotasolla kuitenkin pitää jo unohtaa yksilöt ja miettiä miten järjestelmä toimii. Se on välillä kovin haastavaa kun itsekin on pelaaja ja parhaiten ymmärtää frisbeegolfia tietenkin omasta näkökulmastaan. Koronaan suhtaudutaan tällä tasolla lähinnä valtion ohjeita seuraten ja pyrkien niitä noudattamaan isommassa mittakaavassa. Tällä tasolla pitäisi olla jo kiinnostunut mitä tapahtuu seuraavalla tasolla.

5. Olympiakomitea
Olympiakomitean kautta menee kaikki suomalainen liikuntatoiminta. Se on järjestötason toimintaa jossa yksilö katoaa harmaaseen massaan eikä frisbeegolf olekaan iso juttu. Frisbeegolf on juuri niin iso kuin se ansaitsee ja tällä hetkellä se on pieni lajijärjestö joka pyrkii ansaitsemaan oman asemansa valtakunnallisella liikuntakartalla. Frisbeegolf ei Olympiakomitean koronastrategiassa näy mitenkään irtonaisena vaan kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tämän tason toimijoilla ei välttämättä ole mitään käsitystä siitä miten frisbeegolf toimii lajina.

6. Suomen eduskunta ja hallitus
Tällä tasolla sitten määritellään jo vaikka mitä. Frisbeegolf on kadonnut lajien massaan niinkuin pitääkin ja keskustelu koronasta käsittää koko valtakunnan isona asiana. Liikunta-asiat ovat hienoinen sivuasia kaikkien muiden tärkeiden asioiden joukossa ja kulkee kokonaisuuden mukan.
Frisbeegolfin ei kuulukaan olla tällä tasolla mukana keskustelussa.

Sekä ylä- että alapäässä on tasoja joilla en ole ollut mukana katsomassa tätä meidän lajia. Tuonne väliin olisi voinut vielä kehitellä ainakin yhden tai kaksikin yleistystä, mutta koitetaan hieman herättää keskustelua näillä yleistyksillä.
Koitan lukea tämän illlalla itsekin että tiedän voinko seistä omien asioiden takana. Ajatuksena oli vähän mietiskelemällä hahmottaa erilaisten roolien vaikutusta siihen miten asiat nähdään ja hakea ymmärrystä sille miten kukakin toimii.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 577
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2058 on: 12.05.20 - klo:21:31 »
Mielenkiintoinen jaottelu. Jotain siitä vielä puuttuu, ja sen mukana paljon. Mihin väliin tuota porrastusta tulevat kaupalliset toimijat? Kiekkokauppiaat, ratojen suunnittelijat, mainosnäkyvyyttä hakevat sponsorit, somevaikuttajat jne. Entäs ammattiurheilijat? Ammattiurheilu on äärimmäisen tärkeä osa nyky-yhteiskuntaa. Trumpin suurimpia huolia oli koronan alkuvaiheissa se, että joutuu katselemaan vanhoja uusintoja urheilukilpailuista.
Sanoisin että on vähän liikaa yleistetty että kaikki seurojen ulkopuoliset ovat roskaavaa kaljaporukkaa. Hyvin paljon näkee lapsiperheitä ja muita satunnaisia kiekonviskelijöitä.

Toki sitten mietin itseäni, että mihin portaaseen kuuluisin. Kuulun useampaan, ja sitten kuitenkaan en mihinkään. Joskus olen mukana tuossa ykkösryhmässä. Seurapelaaja olen toki myös.  Seura-aktiivi en koe olevani, vaikka talkoisiin osallistunkin aina kun mahdollista. Kun aloitin tämän lajin harrastamisen muutama vuosi sitten, tein itselleni selväksi, että vain liikun ja urheilen. Otan rusinat pullasta ja harrastan vain liikuntaa, enkä anna itseni sekaantua järjestötoimintaan. Siihen ajauduin muissa harrastuksissa joskus riittävästi. Sain kuitenkin junailtua itseni pois seura- ja liittotoiminnasta. Jotkut harrastavat lajia, toiset järjestötoimintaa.

Eduskunnan ja hallituksen rinnalle ottaisin myös kuntien tehtävät. Ne ovat lähinnä seurojen toimintaa, mutta tekevät asioita lakien velvoittamana, sillä niillä on velvollisuus tuoda asukkailleen mm. liikuntapalveluita. Suurin osa Suomen radoista taitaakin olla kuntien perustamia ja ylläpitämiä. Näin ainakin täälläpäin. Laukaassa on jokaisen koulun yhteydessä kunnan ylläpitämä fribarata.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2059 on: 13.05.20 - klo:09:57 »
Hyvä kun joku reagoi. Itseasiassa en ajatellutkaan alunperin kattavani koko kenttää joka näkökulmasta vaan ehkä enemmänkin tajusin että tuo kaljapussiporukka on sellainen ryhmä johon en ole koskaan kuulunut ja sen näkökulmasta pelaamisen hahmottaminen on vaikeaa.
Ajatuksissani alunperin tuo jaottelu jäi vain liittotasolle ja nuo ylemmät tasot tulivat vähän niinkuin puolivahingossa. Ei tokikaan ole tuolta tasolta kokemusta tietenkään.

Luonnollisestikin tuonne väliin mahtuu pienempiä ryhmiä ja keskustelussa väkisinkin joutuu yleistämään aika paljon. Harva täällä kuljeskelevista identifioituu vain yhteen näistä. Eikä ollut tosiaankaan tarkoitus tuolla ykköstasolla leimata kaikkia kaljan juojiksi :)

Ammattiurheilijoiden näkökulma on toinen mitä on vaikea hahmottaa. Oma käsitykseni meidän parhaista pelaajista on että edelleen lajiin suhtaudutaan yhä vakavammin urheiluna ja harjoittelussa on oltava muutakin kuin kierrosten pelaamista. Kuitenkin lajista on vaikea saada elantoa joten jatkossakin parhaimmistossa on selkeitä harrastajia ja sitten niitä joilla on mahdollisuus lajiin panostaa.
En osaa sanoa mitä ajatuksia pelaamisesta meidän parhailla on, mutta haluaisin tulkita heidän ajattelunsa tuonne aktiivipelaajien suuntaan.

Hienoa että tuot esiin tuon rusinat pullasta ajattelun. Nykyään joillakin paikkakunnilla kunta jo oikeasti on miettinyt kenttien huoltoja ja toteuttaakin niitä niinkuin muutakin liikuntapaikkahuoltoa. Toivottavasti tämä on tulevaisuutta. Itse olen tullut lajin pariin siihen aikaan kun oli itsestään selvää että rataa ei ole jos ei tehdä hommia. Itse siellä puskutraktorina toimineena on välillä vaikea hyväksyä toimineensa joillekin ihmisille vain heidän pelaamisensa mahdollistajana. Kiitoksena vielä saa kaljatölkkejä, roskia ja vittuilua niin välillä puuskuttaa. Silloin tarvitsee yleensä ymmärtävän keskustelun joltain jolla on sama into lajin kanssa toimimiseen. Yhdessä kun pääsee vähän puhisemaan niin sieltä se motiivi löytyy. Ennenkaikkea jos pystyy ajattelemaan mahdollistavansa oman harrastamisen niin helpottaa vähän.
Ongelmaksi tietenkin tulee kun monella paikkakunnalla se aktiivien joukko on yhä pienempi ja rusinan syöjiä yhä enemmän. Joillakin paikkakunnilla radat jo kasvaa heinää kun väsy tuli eikä kukaan halua ottaa hoidosta vastuuta. Siinäkin on uudistumisen paikka. Jotain pitää keksiä.

Kiitos kommentista.

Haluaisin erikseen korostaa että näillä mun kirjoituksilla ei ollut tarkoitus syyllistää ketään vaan hakea yleistä ymmärrystä meille kaikille

Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2060 on: 13.05.20 - klo:14:17 »
Mielenkiintoinen jaottelu. Jotain siitä vielä puuttuu, ja sen mukana paljon.


Takarivin puutteita voisimme vielä täydentää yhdellä "isolla" ryhmällä, joka on back eli ns.
paluumuuttajat. Niin meillä Vihdissä, kuin varmasti monilla muillakin fribailu paikkakunnilla
korona on ajanut "wanhat parrat" takaisin radalle. On ollut hienoa huomata, ihan omassakin
ystäväpiirissä tämän ryhmän paluu. Ruuhkavuodet, työt tai mikä ikinä onkaan ajanut nämä
ex heittelijät naftaliiniin aikoinaan, mutta paljon niitä on taas radalla näkynyt.

En mä oikeasti tiedä, kuinka iso tämä ryhmä on, mutta oman pienen kokemuksen perusteella voisi
olla jonkinmoinen :)
« Last Edit: 13.05.20 - klo:14:20 by letiss »

Offline DJSigma

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 127
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2061 on: 13.05.20 - klo:15:20 »
Hyvää pohdintaa.

Itse olen "freelancer". Tai vähän tuommoinen "rusinat pullasta", mutta en seuraile, kierrän ratoja kuitenkin sen mukaan missä milloinkin mieli tekee heittää, ymmärrän ja osaan sääntöjä ja etiikkaa, mutta en toisaalta pahemmin lähden ketään opastamaan niistä ellei ihan kohdalle satu. Pari kertaa olen kaljaa juonut kierroksella, mutta se hölskyy ikävästi kun koko ajan liikutaan, niin menee maku. Ja muutenkin yleensä autolla liikkeellä.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että eihän ne toisia huomioonottamattomat ole mikään tämän lajin erikoisuus, oli kyse sitten hidastelusta, roskaamisesta, rajoitusten noudattamisesta tai ilkivallasta. Kaikki me ollaan kusipäitä, toiset vaan vähän enemmän, ja vaikka toisinaan isommille kusipäille toivonkin vähän pahaa tai ainakin harmia, niin luulen, että hyvin monessa kohtaa kyseiset tapaukset ovat valistuksen vaikuttamattomissa. Ei ne puhetta kuuntele. Eiköhän meillä ole aika iso määrä jengiä vankiloissakin, joille on varmasti kyllä sanottu, että älä varasta tai lyö.

Siksi yritän luottaa esimerkin voimaan, ja toimia itse oikeammin. Ehkä joku, edes oma jälkikasvu, jotain mallioppii.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2062 on: 16.05.20 - klo:10:05 »
Ehdottoman samaa mieltä siitä että se on ihan sama ihmistyyppi joka paikassa joka vain ei osaa ottaa muita huomioon vaan ajelee oma napa edellä mihin tahansa. Selkeästi on vain ikävää että tämä on juuri se ihmistyyppi jonka tekemisiä pitää selitellä ja selvitellä.
Tällä viikolla sain yhteydenoton naisihmiseltä joka kertoi kotipaikkakunnallaan olleen tilanteen jossa häntä ja hänen ystäväänsä oli frisbeegolfarit uhanneet väkivallalla. Aika vaikea oli todeta muuta kuin että käsittämätöntä toimintaa jota ei voi puolustella millään eikä mitenkään. Aikamoista perseilyä joka tapauksessa.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2063 on: 17.05.20 - klo:22:22 »
Tänään aamulla sormus näytti kohtuullisen kivoja lukemia. Muutama päivä menikin heikommalla palautumisella. Kympiltä olikin tiiausaika Kaatiksella. Itsellä oli isoin bagtag, joten neljän hengen ryhmässä lähdettiin hakemaan onnistumista. Heittäminen oli aika jees, puttaaminen oli lähellä surkeutta.
Muutama huomio itselle.

Puttaa. Ai että se harmittaa kun ei puttaa vaikka puttaa. Vajaa liike varovasti ei ole koskaan tie onneen.

Alan saamaan otetta alivakaaksi vuosien saatossa hakatuista Buzzzeista ja uskallan heittää niitä jo pikku hyssessä kohti jotain väylän ulkopuolista kohdetta luottaen siihen että kyllä se siitä kääntää yli.
Tämä on ollut pitkänjuoksun haaste ja usein olen kääntänyt kiekkoa jo valmiiksi antsaan heittäessä eikä siitä tietenkään toivottua tulosta tule. Alivakaammilla kiekoilla kikkaileminen saattaa toki aiheuttaa haasteita kisahommissa mutta eihän tähän ole mennyt kuin kohta 15 vuotta. Ehkä se tästä.

Pieniä haasteita aiheuttaa kun kiekot kuluvat juuri sopiviksi ja sitten kun yksi sieltä välistä katoaa järveen niin pitää järjestys muodostaa uudelleen. Tänään bägiin pääsi oranssi DDx. Opetellaan siis uutta jälleen.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2064 on: 24.05.20 - klo:21:05 »
Nyt on ollut mahdollisuus pienen kotijumpan lisäksi käydä säännöllisesti pelaamassa.
Ehkä se näkyy vaikka aika usein Kaatis takatiiltä jossain vaiheessa vain paljastuu liian vaikeaksi.

Ykkönen on lyhennetty että nurmikko saa kasvaa, joten ihan vertailukelpoista tulosta ei kaikenkaikkiaan saa mutta eilen takatiiltä ensimmäiset seitsemän väylää -4. Itselle hieman yllättäen pirkkoväylinä 1,5,6 ja 7. Pirkkometsään mennessä nitkahti heti kun tein kasille tuplan ja muutenkin neljän väylän pirkkometsään +4. Lopputulos pariin on meikäläiselle hyvää tekemistä.

Tänään etutiiltä. Seitsemän ensimmäistä väylää -6, tein kakkoselle parin. Sitten rauhoittuikin tilanne ja tein 11 bogin. Seuraava pirkko väylälle 19 ja lopetus pirkkoon tarjoaa tulokseksi -7. Se on meikäläiselle aika hyvää tekemistä. Olikin aika kiva pelata vähän helpompaa kenttää välillä, joten jatketaan takatiiltä pelaamista :)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2065 on: 13.06.20 - klo:22:29 »
Mielenkiintoista varianssia pelaamisessa. Kaatiksella on mennyt aika kivasti, mutta Nummelanharjun pari kierrosta hieman heikommin. Leksan opit ovat alkaneet kasvaa korkoa ja useammin tuntuu lähtevän kiekko hyvin kädestä kuin aiemmin.

Tänään seikkailtiin Sibbessä. Osittain kutsuttunakin lähdin Ramirent Openiin. Kaksi kierrosta Sibbeä, toinen keltaista ja toinen sinistä rataa.
Ensimmäisellä kiessillä homma tuntui olevan aika hanskassa. Kolme bogia on vähän liikaa kun ei sitten saanut kuitenkaan kuin seitsemän pirkkoa. Mörkölle bogi, samaten siihen metsässä olevaan par neloseen jossa aikamoisten seikkailujen jälkeen selvisin bogilla. Nämä kaksi voi jotenkin nielaista, mutta väylällä 18 foreneppi kuuteen metriin. Siitä ketjuja hipoen jännäputti ohi laitteesta ja rollit alamäkeen. Kakkosnelonen. Ratinkia 939 eli ei ihan nappiin.
Toiselle kierrokselle kuudentena. Hieman vakaampaa peliä, lopputulos -1. Ei millään pysynyt parempien peesissä, joten yritin viisi viimeistä väylää seurata tilannetta ja yrittää ottaa painetta omasta pelaamisesta. Rahoilta putosin viimeisellä putilla joka oli Kempaksen reilun kympin putti sisään viimeisellä väylällä. Itse jouduin yrittämään forella puskasta mutta jäi matalaksi. Ei jäänyt paha maku vaikka rating olikin hieman alle oman tason kun toiselta kiessiltä 972.

Uskoisin että tässä oli vähän lisäfiilistä kun päästiin kisailemaan niinsanotusti normaalisti.

Saunapalaverin jälkeen kommenttina itselle. Olisi voinut päättää ja ymmärtää tuossa lyhyen putin missaamisen kanssa sellainen juttu että jos ei mene sisään niin todennäköisesti se on nelonen.
Eli ihan sama putata sitten kunnolla kun aletaan puttaamaan. Niin. Helppo sanoa.
Samalla tuli mieleen että se 10 väylä keltaisella radalla meni neljällä, bogitin olisikohan se kasi.
Kaamea fore sisäkurviin ja sieltä joku upsiviritys toiselle puolelle väylää... oksien kautta rapisten vajaaksi ja sitten vielä joutui puttaamaankin kun lähäri meni vähän pitkäksi.
Puttaaminen oli yllättävän ok.
« Last Edit: 13.06.20 - klo:23:07 by Ari »

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2066 on: 17.06.20 - klo:09:28 »
Nummelanharjun viikkokisoissa piti ukkostaa ja sataa. Ei sitten kuitenkaan. Ei tuullutkaan oikeastaan juurikaan, joten selkeä tuloskeli.
Sain seurakseni kolme junnua joista kaksi kuitenkin jo pelasi ihan virallisia kisoja. Olipa aika siistiä nähdä kuinka viattoman innoissaan nuo junnut olikaan pelaamisesta.

Oma peli alkoi vitoselta. Ensin kävelyä lämmittelyksi ja sitten vähän Seth Munseyn outoja käsien pyörittelyjä ja heilutteluja.
Pari ekaa väylää pelasin pariin, mutta ne onkin kentän hankalimmat väylät. Sitten päästiin kevyemmälle osastolle.

Homma alkoikin toimia sitten hiljalleen. Ysin avaus ei ihan jaksanut mennä väylää pitkin, joten siihen alarautaputti joka sekin oli aika hyvä haku. Sitten alkoi homma toimimaan. Ei tarvinnut ihan mahtavia avauksia kun putti kulki. Oli hämmentävää kuinka helppoa oli puttaaminen eilen.
Tarina jatkuukin oikeastaan väylällä kolme. Siihen mennessä olin -10 eli oli paukuteltu Nummelanharjua vähintään mainiosti.
Hetken odottelun jälkeen päästiin jatkamaan peliä. Tässä vaiheessa johdin viikkokisoja, mutta se ei ollut niinkään kiinnostavaa kuin se että muutaman vuoden takaa pelattu 47 omaksi ennätykseksi alkoi kolkutella. Kaksi väylää jäljellä, peli kulkee ja homma toimii. Nyt haetaan ennätystä.
DDx käteen ja isoa antsaa heittämään. Tarpeeksi korkea mennäkseen puiden yli, mutta sitten kuitenkin liian korkea kääntääkseen yli. Auts. Näki heti ettei tästä hyvä heilu. Sinne miljoonan puun metsään, korille ehkä 40m. Kapea ränni ehkä 50cm leveä johon osuin. Ehdin jo iloita ränniosumasta kun kiekko osui puuhun. Siinä meni par. Polvelle ja vähän leveämpään ränniin yrittämään. Kops osui siihen kapeimmassa kohdassa olevaan mäntyyn. Auts. Kympin putti 40 cm rakoon. Tästähän tulee vielä sanomista. Putti oli kuitenkin niin hyvää tänään, että osuin tuohon maagisen pienen näköiseen väliin. Korkeussäätö vain meni pieleen ja alarautaan.
Tällä kertaa selkeä hyökkäys ei onnistunut. Vitonen on tupla tuohon väylään, joten -8 kortissa jatketaan. Nauratti. Onneksi ei ollut isommat kisat. Olen tosin tähän päättänyt että jos on oikeat kisat ja on hyvin pelattu niin heitetään avauksella fore. Tällä kertaa ei :)
Nelosen tiille ja tietenkin pirkon hakuun. DDx lähti todella hyvin kädestä, käänsi vähän yli ja kaartui takaisin hipoen oikean laidan puita. Korille kävellessä paljastui että oli sellaisen seitsemän metriä pitkä. Eli noin 120m heitto... Hyvältä tuntui, mutta tuuppasin putin alarautaan.
Taisi sitten kunto kestää 16 väylää hyvää pelaamista :)

Saunapalaverissa paljastui että putin lisäksi avaukset olivat jonkinverran normaalia parempia. Nummelanharjulla on monta väylää joilla tuo kolmosen huono avaus olisi johtanut vain par-tulokseen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että ihan tarkoituksella lähdin hyökkäykseen. Ei vain onnistunut. Mutta olipa hyvää peliä.

Nyt sitten kohti Juhanusta. Ensi viikolla alkaa ProTour Talissa ja sinnekin pitäisi ehtiä jossain välissä. Nyt on vain itselle järkätty niin paljon tekemistä että pitää ihan kaivella aukkoja elämään.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2067 on: 26.06.20 - klo:10:58 »
No niin. Tänään alkaa Talin ProTour.
Tali on niitä harvoja paikkoja joissa nöyrtyminen onnistuu. Taliin lähtiessä varastosta käyn kaivamassa kassiin yhden Buzzzin lisää mukaan ja vastuuta tulee Buzzzille tänään reilusti.
Treenikierroksella neljä birdietä on varmaan sellainen määrä minkä voisi hyvällä kierroksella tehdä. Sitten on vain kyse siitä montako muunlaista merkintää saadaan aikaiseksi.

Hereillä pitää olla.

Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2068 on: 27.06.20 - klo:00:35 »
Melko tasaista näyttäisi olevan MP40 Pro tourilla kun nelossijaan on kolme heittoa matkaa ja ukkoja parikymmentä samoilla lukemilla siinä tyrkyllä.
Tsemppiä jos niitä vihreitä satelisi lauantaina sitten enemmän korttiin.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 551
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2069 on: 27.06.20 - klo:23:16 »
Kaksi kierrosta takana. Ei oikein lähde.

Eka kierros alkoi ihan kivasti parilla parilla vaikka ykkösillä tinttasin kakkosheiton kymmenen metrin päässä olevaan puuhun.
Kolmosella tuuripompuilla selvisin bogeylla. Nelosella meinasi uhata romahdus kun avasin neljään metriin mutten saanut puttia sisään. Sain kuitenkin itseä niskasta kiinni ja puttasin ”itselle normaalisti”.
Aikamoista pelailua oli eikä yhtään pirkkoa, joten yhdellä tuplalla varustettu kaksi bogia tarjosi lopputulemaksi +4. Sillä 954 taikapistettä joka tuntui aika paljolta.

Tänään sitten sekoilu alkoi heti. Avasin neljäntenä. Kaikki muut olivat heittäneet liikaa oikealle. Korjasin muiden heitot ja vetäisin Buzzzin reilusti vasuriin. Kiekko osui koivuun ja pomppasi kohti outtia. Ei mennyt outtiin kun taisi pysähtyä ob-tikkuun. Sieltä alhaalta kuitenkin heitin toisen huonon heiton joka sitten meni outtiin. Sitten jo hieman parempaa ja väänsin ykköselle kutosen. Aika heikkoa.

Kakkosella missasin mandon ja heitin sitten lähärin pitkäksi ja alarautaputilla varmistin toisen kutosen peräkkäin. No niin. Kaksi väylää ja +3. Tänään piti parantaa... taitaa mennä hankalaksi.
Kolmosella puupompulla vasemmalle josta ei voinut kuin putata väylälle... parilla selvisin taikaheiton avulla, mutta onpas hankalaa.
Neloselle heitin eiliseen verrattuna identtisen heiton ja jännäputtasin kakkosen. Ehkä se tästä.
Vitoselle hyvä heitto neljään metriin josta missasin putin....
Tällaista puolisekoilua.
Kasilla meinasi sitten herpaantua ote kokonaan kun avaus meni liikaa oikealle. Totesin että pelikirjan mukaista forea ei mahdu heittämään. Siinä kohtaa sitten herpaantui ote ja lähdin heittämään pieneen aukkoon antsaa alivakaalla Buzzzilla. Jos olisi mennyt niin olisi ollut kisan hienoin heitto. Mutta kun ei mennyt vaan huono heitto feidasi outtiin. Tässä kohtaa meni hetki keräillä sielun kappaleita kun vain tajusin olleeni yksinkertaisesti tyhmä. Takaysillä lopputulema pariin joten sehän meni ihan jees.
+4 tähänkin.

Ei tuolla +4 tuloksella tee tässä kisassa oikein mitään. 950 tämänpäivän tekosilla. Ei vain maistu mansikalle yhtään tällainen. Ei se ihan kaukana ole, mutta nyt ei vain lähde.

Lähdinkin rouvan kanssa pelaamaan kierroksen golfia illalla, joten sai ajatukset pois hetkeksi kisasta.