Frisbeegolf-forum.fi

Kirjoittaja Aihe: Rakkaudesta lajiin  (Luettu 533967 kertaa)

Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 329
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2115 : 24.10.20 - klo:11:10 »
Meinaatko että jotakuta kiinnostaa meikäläisen mielipiteet enää ensi vuonna :)

Noin kahdeksan vuoden prosessin jälkeen Nummelanharjulla on nyt kunnan toimittama roskis. Legendaarista. Osittain on sellainen olo, että on saavuttanut jotain kun tällainen melkein pieni asia on toteutunut. Kohti seuraavaa prosessia.
« Viimeksi muokattu: 24.10.20 - klo:11:12 kirjoittanut Ari »

Poissa mykey

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 268
    • Profiili
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2116 : 24.10.20 - klo:20:36 »
Kyllä raikkaat mielipiteet aina kiinnostaa ja nyt kun saadaan vanha Ari takaisin tänne ilman PJ nuijan tuomia velvoitteita niin varmasti veret hyydyttäviä tarinoita saadaan lueskella.

Poissa letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 109
    • Profiili
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2117 : 26.10.20 - klo:10:49 »
Ainakin Spotifysta löytyy PG:n podcast-jakso jossa tunnin verran meikäläisen horinoita frisbeegolfista. Itse en osaa sanoa miten se meni, mutta jos jaksat kuunnella niin kerro sinä :)

Hienostihan se meni, par keskustelua ei ole koskaan liikaa :) Ymmärrän, että kutsu esitettiin liiton PJ:lle, mutta itse odotin enemmän myös kisamuistoja, saavutuksia yms. Muutenkin joskus alkaa jo puuduttamaan nämä upeat kisavideot Ameriikan maalta, missä laitetaan avaus kupin juureen ja nostellaan sisään. Elämänmakuiset ja samaistuttavat puttirallit ob heittoineen on useasti omaan silmään vähintään hyvää vaihtelua
ja toivoisinkin niitä lisää ATK:lle katsottavaksi. Juha staffeineen on alkanut työstämään hyvää matskua, niin ehkä hänelle aukeaa myös tämänlainen rikkaus ?
« Viimeksi muokattu: 26.10.20 - klo:14:29 kirjoittanut letiss »

Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 329
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2118 : 02.11.20 - klo:09:54 »
Kiitoksia palautteesta. Itse olen ihan tyytyväinen siihen sisältöön mitä sinne tuli. Yritin kuunnella sitä ehkä enemmän siten että onko siellä sellaista sisältöä joka jaksaisi kiinnostaa ihan tavallista pelaajaakin. En tosin tiedä olisi meikäläisen saavutukset nelikymppisissä miehissä kovinkaan paljoa ketään kiinnostaneet, mutta ehkä Jessen tyylliin pari tarinaa jostain kisareissulta olisi tuonut siihen vähän keveyttä :)
Jessen podcasten kuuntelin eilen ja tietenkin kun on itse pelaillut samoja kisoja samaan aikaan niin oli oikein viihdyttävää sisältöä. Jos taas on tullut lajin pariin viime aikoina niin Jesse ei välttämättä sano kovinkaan paljon.

Seuranmestaruuskisoissa viikonloppuna herrat Leskinen ja Kotamäki olivat alentaneet itsensä kiusaamaan nuorempiaan. Molemmat kärkikorttiin toiselle kierrokselle ja loppuun asti onnistuivat kiusaamaan. Nyt olisi toisella kierroksella Kaatiksella ollut tarjolla tiukkaa kilpailua jossa mentiin eestaas tulosliuskalla. Itse onnistuin vääntämään loppuun neljä pirkkoa joka riitti kilpailun voittoon tällä kertaa.
Kyynärpää kiukuttelee ja nyt onkin hyvä kohta antaa kiekkojen hetken levätä. Kohtuullisesti pystyin pelaamaan mutta foren heittäminen selvästi oli varovaista toimintaa kun välillä nykäisi ikävästi. Tällaista lienee sitten vanhan ihmisen elämä, joten hyvään aikaan tulee pikku tauko jos ei osu kohdalle mitään erityistä.

Liiton puolella on väännetty syystoimia. Valtionapuhakemus ja muuta sellaista mitä voidaan tehdä syyskokouksen jälkeen on ollut agendalla. Eli hommat etenee sielläkin oikeaan suuntaan. Tulevalle puheenjohtajalle pidetään perehdytystä puheenjohtajan toimeen jotta kaikki olisivat muutokseen valmiita vuodenvaihteessa.


Poissa letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 109
    • Profiili
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2119 : 02.11.20 - klo:13:11 »

Seuranmestaruuskisoissa viikonloppuna herrat Leskinen ja Kotamäki olivat alentaneet itsensä kiusaamaan nuorempiaan. Molemmat kärkikorttiin toiselle kierrokselle ja loppuun asti onnistuivat kiusaamaan. Nyt olisi toisella kierroksella Kaatiksella ollut tarjolla tiukkaa kilpailua jossa mentiin eestaas tulosliuskalla. Itse onnistuin vääntämään loppuun neljä pirkkoa joka riitti kilpailun voittoon tällä kertaa.


Oli mukava lopetus kaudelle, kivaa kisaamista ja varsinkin ei PDGA kisassa sitä ennemmin kisaa tiukasti ja häviää, kuin voittaisi "reilusti".

Muutenkin pitäisi saada enemmän tällaista "kamppailua" omaan kalenteriin. Ne enkat on jo tutuilla radoilla tehty ja eihän niihin enään pääse käsiksi, nyt heiteltiin koko kärkipooli ehkä hieman alakanttiin, mutta homma pysyi mielenkiintoisena, koska kisailua oli ilmassa.


Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 329
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2120 : 03.11.20 - klo:22:50 »
Kieltämättä selvästikin pelin taso oli kohtuullisen alhaalla, mutta kisa oli sitäkin mehevämpi. Sedät ja Tädit kiertuetta tulee välillä ikävä vaikka formaatti ei selvästikään sopisi kovin hyvin nykyiseen hektiseen kisakalenteriin. Siihen aikaan kun tuota pelattiin oli aika vähän kisoja ja meitä setiä täteineen riittävästi kiinnosti viikolla sinkoilla ympäriinsä pelaamassa leikkimielisen tosissaan kilpaa :)

Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 329
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2121 : 22.11.20 - klo:20:30 »
Kyynärpää vähän vihoitteli ja itsellenikin ehkä hieman yllättäen maltoin kuin maltoinkin olla ihan vain pelaamatta hetken aikaa.
Eilen melkein lähdin, mutta tänään sitten Kaatikselle.

Pelaaminen oli hakemista ja mielenkiintoisesti sitä sitten piti oikein ihmetellä että mitäs ihmettä.
Kakkosväylällä alkoi heti sellainen tarina jonka viitsii oikein jakaakin. Kaatiksella oli kohtuullisen normisuunnasta tuuli eli Lohjalta tuulee.
Kakkosväylällä se tarkoittaa että oikealta vasemmalle tuulee ja se tuo mielenkiintoisen lisämausteen pelaamiseen varsinkin takatiiltä.
DDx lähtee aika hyvin niinkuin yritinkin, pikku annukkaan ja väistää sen vasemmalla olevan kiekonsyöjäpuun. Tällä kertaa kuitenkin aika läheltä, joten pikku skipillä puiden alta rinteeseen ja kaukaakin näki kuinka pinkki kiekko rallatteli mennä rinnettä alas. Vähän toivoin että se löytyisi rinteestä, mutta siellä se ison kuusen "sisällä" loisti jo kaukaa. Pikku neppi väylälle kuusen alta ja siitä kohtuullinen heitto DD3:lla aika lähelle satasen tolppaa. Matkaa ehkä 104m alamäkeen kapeaan ränniin joka kaartuu loivasti oikealle. Cryztal FLX Buzzz kädessä ja rauhallinen heitto ihan ränniiin ja ehkä yksi tämän kesän parhaista heitoista nähtiin kun kiekko jäi vitosen lyhyeksi. Se on sitten toinen asia että vetäisin reippaan putin kokonaan ohi ja tein lopulta seiskan. Sillä lailla.
Seuraavalla väylällä pistin sitten ekan kerran ikinä forella kiekon lampeen. Hiphei. No joo, se pelaamisesta.

Ennenkuin lähdettiin pelaamaan paikalle tuli pari ehkä 30v nuorta miestä ja selvästi eka kertaa paikalla. Juteltiin siinä hetki ja kaapattiin jannut mukaan. Muutama vuosi pelaamista takana eikä taidot olleet kehittyneet ihan kilpatasolle saakka. Eikä ollut ollut halujakaan vaan kiva laji ja silleen. Siinä seurailin sivusta kun ei ollut niiden jalkojen kanssa niin tarkkaa ja kunhan vippailtiin. Hyväkäytöksistä nuorta miestä ja oikein mukavaa oli. Ehdin siinä mietiskellä kuinka tämäkin laji on mahdollista niin monella eri tasolla. Tarkasti pojat olivat menemättä heittolinjoille ja odottivat hienosti omaa vuoroaan, mutta muuten sääntöjen kanssa oli vähän niin ja näin. Pojille (nyt ne muuttui jo pojiksi) tämä tuntui sopivan ja otettiinkiin sääntöhommat jutun aiheeksi vasta kun oli pelattu koko kierros.
Olipas hieno kokemus jutustella kun kaverit olivat rehellisesti sitä mieltä, ettei me mitään tiedetä säännöistä. Käytiin sitten noita perusjuttuja hieman läpi ja siinä parkkiksella ehdittiin katsella hieman heittotekniikkaakin. Kauniisti pojat kiittivät seurasta ja neuvoista.

Itseä jäi mietityttämään kun siinä jossain kohtaa oli kovin lähellä etten lähtenyt poikia jo aiemmin opastamaan ja sotkemaan niiden peliä. Jälkikäteen olen tyytyväinen kun maltettiin olla puuttumatta pikkujuttuihin jotka eivät vaikuta oikeastaan mihinkään. Pojilla ei ollut ajatustakaan mistään viikkokisailuistakaan, joten mitäs sitä niillä säännöillä. Olivat kuitenkin kiinnostuneita kun juteltiin ja todettiinkin että oikeastaan on helpompi pelata niiden sääntöjen mukaan kuin yrittää sopia itse niitä sääntöjä.

Olen tässä syksyn mittaan ollut väylädraiverista vähän innoissani vaikken ole sellaista bägiin löytänytkään. Jone esitteli TL3 kiekkoa ja se tuntui nopeasti aika kivalta vaikka noiden kapearimmisten kanssa temppuilu on ollut aina hieman hankalaa. Ehdin asiaa tänäänkin jo veivata vaikka mille mutkalle kun huomasin Discatsin jonkun mainoksen jossa oli jotain kiekkoja ja huomasin että siellähän on tuollainen TL3. No perhana.
Koskapa omistaja on tuttu ja liike Nummelassa otin puhelimen käteen ja koitin kysyä onko kauppa auki. Siinä soiteltiin hieman ristiin ja ehdin jo todeta etten lähde nyt mitään kiekkoja ostamaan kun juuri Nummelan keskustassa puhelin soi ja huomasin olevani kohta jo hiplaamassa niitä kiekkoja. Halo TL3 pari kappaletta lähti mukaan. Olipas ihanan nahkeaa muovia. Ja kuulemma hieman vakaampaa kuin normi, joten todennäköisesti ei sitten kuitenkaan ihan sellaista mitä olin metsästämässä :) Suoraa kiekkoa joka olisi nopeampi kuin Buzzz. FD tuntuu olevan mutta on niin pienestä kiinni että sitä vetää liian kovaa. Eli pitäisi harjoitella eikä se ole ihan heti niin todennäköistä.
Eli sitä osaa olla innoissaan kuin ilmapallo jos kohdalle sattuu. Eipä noita kiekkoja ole hetkeen tullut juurikaan ostettua ja olen tyytyväinen kun en suostunut edes kokeilemaan esimerkiksi Get Freaky Zonea. Kaikkeen ei pidä lähteä joten pidättäydytään nyt kerrankin. Kaamea karkkikauppa se on, kaikki kiekot oikeastaan jotain erikoisversioita ja tietenkin normaalia kalliimpia juuri siksi.

Jos et ole vielä itsellesi ekoja kiekkoja ostanut niin koita pysyä ns. normaalikiekoissa joita saa mieluiten kaupasta. Jossain vaiheessa harrastukselle tulee turhaa hintaa kun oikeastaan jokainen kiekko bägissä on jollain lailla erityinen eikä niitä tietenkään saa mistään.

Johan tuli taas kirjoiteltua, mutta päivän kohtaaminen "uusien harrastajien" kanssa sai ajatuksia liikkeelle.


Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 329
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2122 : 28.11.20 - klo:12:04 »
Katselin ensin Hirsin osallistumisen Frisbeegolfkeskusteluun ja sitten Parviaisen Juhon PG-podcastin luureista koiralenkillä ja jäin mietiskelemään viime kautta ja ehkä omia kisajuttuja enemmän kuin normaalisti.

Murhetta ei montaa päivää jaksa huonostakaan pelistä kantaa mutta mielessä on kyllä joitakin kertoja kun olen varmasti lähinnä puhunut siitä miten mikään ei tuntunut onnistuvan. Juhon kertomus omasta onnekkuudestaan ja siitä ettei viitsi osallistua tuohon epäonnistumiskeskusteluun oli mielenkiintoista. Niinhän se tosiaan menee että jos pelataan kahden kierroksen kisa niin kierrosten välissä mennään jonnekin syömään ja enimmäkseen kertaamaan miten huono tuuri oli tai missä kaikkialla epäonnistuttiin. Nopeasti muisteltuna jos sattui pelaamaan hyvän kierroksen niin ne kaverit ovat yleisesti aika hiljaa ja myhäilevät itsekseen. Toki voi aina kertoa missanneensa pari lyhyttä puttia mutta ei se ole oikein vakuuttavaa kun muut kulkevat kädet maata laahaten ahdistuneina.

Myönnän helposti sortuvani tuohon masennukseen ja lähinnä miettimään mikä meni pieleen. Täällä kuitenkin on tullut jo aiemminkin huomattua, että sitten saunapalaverissa on aika helppo poimia sieltä se mihin se homma kaatui. Harvoin se yhteen huonoon heittoon kaatuu. Puttaamiseenhan se yleensä hajoaa :)
Työssäni olen joutunut huomaamaan ettei sitä aina saa itse valita mitä murehtii. Toisen kannustaessa näkemään asioissa lähinnä positiivista tuntuu tuollainen lähinnä vittuilulta. Jos vain miettii alarautaan puttaamista niin ei se päättämällä lopu. Tähän sitten taas on kaikenlaisia harjoituksia olemassa joilla voi saada ajatusten kohteen muuttumaan.

Juho kertoi että seuraava heitto on se tärkein heitto. Näinhän se tietenkin on. Sellaisina päivinä kun oikeasti pystyy keskittymään siihen yhteen heittoon yleensä onnistuukin. Itse ainakin huomaan helposti jääväni miettimään jotain yksittäistä epäonnistumista tai sitten yritän hahmottaa mikä siinä putissa nyt taas on pielessä. Tämä on tietenkin merkittävää eikä ole vaikeaa päätellä että onnistumiset ruokkivat onnistumisia.
Onnistumisen jälkeen on helppo mennä jatkamaan pelaamista ja miettiä vain seuraavaa suorittamista.

Käyn aika tarkkaan omaa pelaamista kierroksen jälkeen läpi. Jälkikäteen lähinnä käyn läpi avaukset, sitten putit ja sen jälkeen koitan kaivaa sieltä sen kohdan missä homma lähti laukalle jos se lähti. Ajattelin ensi kaudelle päästä vähän syvemmälle tähän ja koittaa havainnoida tarkemmin omaa keskittymistä.
Onnistun usein kisakierroksella normaalia heittelykierrosta paremmin. Todennäköisesti siksi, että kun peli etenee hitaammin ehtii paremmin miettiä mitä aikoo tehdä. Ajoittain havahdun yhtäkkiä siihen että vauhdinotossakin vielä mietin mitä olen yrittämässä. Tämä on tietenkin lopputuloksen ennustamisessa aika katastrofaalista. Voihan sitä onnistuakin, mutta tähän olen päättänyt yrittää keksiä jonkun keinon jolla varmistan ennen heittoa että tiedän edes itse mitä yritän.
Yksinkertaisesti pitää päättää mitä yrittää. Näillä taidoilla se ei takaa onnistumista mutta jos ei tiedä mitä yrittää niin onnistumisen todennäköisyys on varmasti pienempi. Eli lisää keskittymistä olennaiseen. En ole vielä ihan keksinyt tarkoittaako se pitempää keskittymistä vai lyhyempää, mutta päätös pitää olla olemassa ennenkuin aletaan ottaa vauhtia seuraavaan heittoon.

Kaikenlaista sitä ihminen pääsee miettimäänkin. Onhan näitä tullut veivattua ennenkin ja varmasti jälleen pääsen itseäni ruoskimaan jälkikäteen näistä.

En tiedä kuinka moni teistä on käynyt katsomassa Joensuussa pelatun Mastereiden SM-kisojen finaalikierroksen videon Youtubesta. Olen siinä mukana ja peli sujuu ihan kivasti noin puoleenväliin saakka. Olen katsonut useita kertoja kyseisen videon löytääkseni sieltä jotain sellaista josta olisi apua. Peli vain häviää yhtäkkiä. Yksi puolihuono heitto, sitten surkea heitto ja sen jälkeen mustaa hetkeä useampi väylä. Sitten hiljalleen loppua kohti palataan normaalimpaan tekemiseen. Sen mustan hetken aikana mitalisijat katoavat horisonttiin. Niin pitikin. Olen yrittänyt nähdä kehonkielessä jotain, tai tekemisessä mutta ei itseä osaa näköjään nähdä niin että siitä jotain näkisi. Ainakaan minä en osaa.
Näistä mustista hetkistä pitäisi tietenkin päästä eroon. Usein reagoin pariin huonoon heittoon viemällä käden bägin taskuun ja kaivamalla sieltä jotain syötävää. Jos sitten vaikka syy olisi sokereissa tai ainakin saa jotain muuta ajateltavaa kun mussuttaa evästä.


Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 329
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2123 : 06.12.20 - klo:21:56 »
Tänään itsenäisyyspäivänä saunassa seinää tuijottaessa huomasin jälleen miettiväni lähinnä epäonnistumisia. Mastereiden SM-kisat Lausteella tuli jostain mieleen.
Ykkösväylä. En tietenkään yrittänyt mitään tässä, mutta en löytänyt tähän sellaista avausta josta kohtuullisen turvallisesti pelaisi sen kolmosen. Hieman hämmentää vieläkin. Juuri tällaiset väylät pitää osata ratkaista paremmin.
Väylä 4. Kertoo varmaan paljon etten edes muista montako kertaa heitin tähän foren. Ainakin kerran.
Sama homma. Sellainen väylä johon ei tarvitse kovinkaan kummallista avausta jotta jatkoheitolle jää kohtuullisen helppo paikka. En osaa. Toki pitää heittää ylämäkeen ja kaikkea.
Kakkosheitolla tässä sitten pitäisi osata myös ajatella. Huomasin jälleen että ei pitäisi yrittää koriin vaan heittää mieluummin vähän pitkäksi. Taisin nimittäin heittää kaksi kertaa lyhyeksi siihen puskaan ennen koria. Ei ole niin vaikea väylä.

Mitä tästä tuskastelusta seuraa? Selvästikin tarve selkeämmälle pelikirjalle. Pitäisi osata vähän ajatella vähän pitemmälle ja jättää isompi marginaali virheiden varalle. Muutenkin liian usein yrittää korin alle kun pienemmällä riskillä pääsisi vitoseen.

Taas jäi itselle muistikirjaan näitä samoja juttuja. On se ihmeellistä ja kiehtovaa tämä frisbeegolf.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja Joulun odotusta juuri sinulle.

Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 329
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Vastaus #2124 : 15.12.20 - klo:09:59 »
Se alkaa olla lopun ajat käsillä. Tänään on viimeinen liiton hallituksen kokous jossa olen läsnä. Olisi tietenkin ollut hienoa olla fyysisessä kokouksessa, mutta ollaan turvallisia eikä turhaan kokoonnuta kun ei ole ihan pakko.
Korona on liiton hallituksen vakiokeskustelunaihe. Tilannetta seurataan ja pyritään suuntaamaan omaa toimintaa niin että se on linjassa muun toiminnan kanssa. Tällä hetkellä kun on alueellisia rajoituksia niin liiton rooli on ehkä hieman pienentynyt kun isoja linjoja ei voi tehdä vaan pitää kehottaa olemaan kartalla oman alueen osalta. Toivotaan että nämä rajoitteet riittävät ja homma jossain vaiheessa normalisoituu.
Frisbeegolfinkin pitää kuitenkin olla mukana ottamassa tilanne huomioon ja pyrkiä olemaan osana ratkaisua eikä aiheuttamassa turhia ongelmia. Vaikka ollaankin ulkona ja on mahdollista pelata varsin turvallisesti, vaatii se silti meiltä kaikilta asian ymmärtämistä ja varsinkin sen että sairaana ei nyt pidä mennä minnekään.

Olen tässä aloitellut vähän personal trainerin kanssa hahmottamaan henkilökohtaista tulevaisuutta. Selkeää on, että jumppaa pitää tehdä jotta äijä pystyy tekemään mitä haluaa.
Ollaankin juteltu tarpeista ja haluista ja muokattu sen mukaan ohjelmaa.
Yleiskunnon kohottaminen on tärkein asia ja sen jälkeen pyritään ottamaan huomioon lajikohtaisia asioita. Selkeästi kuitenkin aloitetaan liikkuvuuden ja varsinkin lajiin liittyvän liikkuvuuden lisäämisellä.
Mielenkiintoisia rutinoita kuuluu sieltä täältä kun koitetaan saada lantiota liikkuvammaksi. Polvet eivät oikein taivu ja kokonaisvaltaisten liikkeiden tekeminen on haastavaa. Samalla kun PT kertoo miksi tehdään ja miten tehdään niin olen huomannut kykeneväni hieman paremmin motivoitumaan tähän salitreenihommaan. Edelleen mieluummin tekisin jotain muuta, mutta kun tietää miksi ja miten on helpompi nähdä myös se mitä siitä parhaimmillaan seuraa. Ehkä se tästä.

Käytiin Laakspohjassa pelaamassa ja peli kulki yllättävän hyvin. Draiveissa varsinkin oli paljon positiivista, ne lähtivät paljolti oikeaan suuntaan ja eteenpäin. Harmi että tässä tie vie nyt lomalle lumisempiin maisemiin lukkiutumaan jouluksi mökkiin niin taitaa olla heittäminen vähissä. Koitetaan silti saada jumppaa tehtyä niin pystyy ehkä jatkossa sitten paremmin pelaamaankin.

Kohti viimeistä vuotta nelikymppisissä...