Rakkaudesta lajiin

[Ari]

Täälläkin on hyvä erikseen kiittää herra Saturia sukeltelusta ja meikäläisen kiekon palauttamisesta. Kiitos erikseen myös kahviseurasta.

[Ari]

Vesisateet eivät pilanneetkaan koko loppuviikkoa ja päästiin hakkaamaan palloa.
Olinkin kaivannut oikein hyvää testiä aivoille ja sainkin perjantaina pelattua hyvää peliä.
16 väylää hyvää peliä tarkoitti että olin "vain" +10 tuon jälkeen mikä on meikäläiselle oikein hyvää tekemistä.

Sitten par kolmoselle. 140m lyönti alamäkeen oli melkein hyvä. Pallo pitää lyödä vähän vasemmalle jotta se sieltä sitten pyörii lipulle. Pari metriä liikaa vasemmalle, mutta näytti ilmassa vielä ihan hyvältä. Meni kuitenkin raffin puolelle jossa osui kallioon josta pomppasi greenin taakse. Näytti ihan siltä, että kyllä se sieltä löytyy, mutta  löin kuitenkin varapallon greenille. Ei löytynyt. Hitto. Vielä harmitukseen sähläsin kolme puttia ja tein triplabogeyn. Auts.
18 väylällä ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Oikealla on outti ja vasemmalla vesi jonne on vaikea lyödä.
Draiverilla hanat oli huono idea. Pallo meni korkealle ja kaartoi reilusti oikealle mennen tietenkin todella hienosti outtiin. Tiiltä lähtee kolmas lyönti. Ei saa missata oikealle, joten tulee muuten huono lyönti joka ei oikeastaan nouse edes ilmaan vaan pomppii hienosti vesiesteeseen. No niin.
Viides lähtee vesiesteen vierestä ja lentää mäntyjen sekaan reilusti vasemmalle. Ai että sattuu sieluun. Rinteestä melkein ok chippi menee greenin reunalle. Seitsemäs kahteen metriin josta melkein sisään ja ysi korttiin.
Tästä ei välttämättä ymmärrä muutakuin että pelasin 10 päälle 16 väylää ja kaksi viimeistä väylää +8.
Sillälailla. Kierros oli kuitenkin itselle aika hyvää keskitasoa vaikka loppuun tyrinkin eli oli oiva mahdollisuus tehdä kesän paras kierros. Ei onnistunut.

Eilen lauantaina käytiin Pickalassa pelaamassa Forest niminen kenttä. Tykkäsin kovasti. Draivi oli hukassa, mutta kokeiltiin sitten pienemmillä mailoilla joilla pääosin pysyi väylällä. Greenit oli aika liukkaat, joten puttaamisen kanssa meinasi olla haasteita.

Tulevalla viikolla olisi tarkoitus keskittyä frisbeen heittelyyn jos vain kelit antaa periksi. Tänään jo voisi aloitella mutta ollaan ensin töissä hetki.

[Ari]

Maailma muuttuu ja elää nopeasti. Töissä on vähän sairastelua ja loput ihmiset on lomalla joten niiden pitää tehdä töitä jotka on olemassa. Näin jää tänään Karkkilan viikkokisat väliin kun aamuvuoro jatkuu seuraavaan aamuun saakka
Ehkäpä siitä sitten pääsee Hyvinkäälle kiertämään kisaradat. Itseä hieman ihmetyttää tosin kun kilpailussa on niin vähän pelaajia. Hyvinkään kisat on yleensä olleet täynnä hyvissä ajoin. Ehkä ensi viikonloppuna tapahtuu jotain sellaista tärkeää mistä en minä tiedä vielä mitään.

Käytiin eilen Karkkilassa kurkkimassa uudistuksia ja tietenkin pelihommissa.
Väylille on tehty joko etutiit tai takatiit ja taisi yhtä väylää oltu lyhennetty. Tähän soppaan on sotkettu sitten se että sähköyhtiön mielestä puita oli liian lähellä sähköjohtoja niin pieniä muutoksia on tullut sitä kauttakin väyliin. Lähinnä mahdollisiin pelilinjoihin.

1. Takatii olikin jo olemassa, mutta aina kinkkinen ykkösväylä on kyllä hieno tunneli. Vaatii oikeasti hyvän heiton että tähän sen kakkosen kaivaa.

2. Tällä väylällä ehkä merkittävin uudistus. Aiemmin tiukka par 3 on nyt par 4 pidennettynä. Takatiiltä käytännössä pitää heittää loivaa antsaa ja edelleen päästä kapeasta portista siellä jossain sadan metrin päästä. Portti ei näy tiille, joten tätä olisi ollut hyvä päästä vähän enemmän testailemaan. Pelikirjaan saattaakin tulla avaus maltilla Buzzzilla ja siitä korille. Korille ei näillä käsillä ykkösellä pääse. Ihan tykkäsin tästä. Tässä saattaa tulla sitten eroja aika huolella.

3. Tämä pidennys ei ensinäkemältä tuntunut parannukselta. Itselle sopivan vaikea aiempi väylä on nyt pidempi eikä tietenkään yhtään helpompi. Tässä saattaa itsellä käydä niin että on fiksumpaa pelata kolmosta kuin yrittää hienoa superheittoa ja kakkosta. Loivaa annukkaa niinkuin ennenkin, mutta nyt sen pitäisi mennä jo yli sata metriä. Pidemmälle heittäville saattaa olla hieno midariheitto.

4. Tässä taisi olla vain etutiin muutos. Ihan vänkä lyhyt väylä, jossa pitäisi heittää pitemmälle kuin ihan meikäläisen fore riittää. Ehkä vähän harmittaa ns. suoraan pelaamalla huijaaminen jossa toki on riskinsä.

5. Alamäkiväylällekin oli tullut etutii hieman eri kulmaan. Ei pelattu.

6. Tässäkin edelleen on pelikirjassa kaunis foreantsa. Eilen tosin luulin ettei tarvitse heittää ollenkaan vaan se riittää kun päästää kiekosta irti. Tässäkin vähän harmittaa ns. suoran heiton mahdollisuus. Olisi aika hienoa jos joutuisi heittämään väylää pitkin. Aika pieneen reikään tosin pitää osua jos suoraan lähtee leipomaan.

7. Tiitä on vedetty taaksepäin ja sitä kautta saatu tästä todella paljon vaikeampi. Forelinja on käytännössä pelattu pois ja vanhan tiin kohdalla on aika kapea aukko johon osua. Pidän tästäkin muutoksesta koska aina on vähän harmittanut kun on periaatteessa hienon mallinen väylä jota "paikalliset" pelaavat heittämällä täysillä metsään ja toivoen että ui puiden välistä korille. Täällä Karkkilassahan on näköjään tällaisia suoraan pelattavia huijausväyliä useampia

8. Tähän on tullut etutii. Takatiiltä heitettäessä meikäläinekin voi päästä korille jos vain heittää tarpeeksi alivakaan Buzzziin ja luottaa että se kääntyy kyllä yli. Antsalla en pääse. Tykkään väylästä vaikka kakkosia teen tähän varmaankin 1/20. Eilen olin 11 metrin putilla joka on jo aika hyvää tekemistä.

9. Etutii tullut tähän. Oikealta puolelta sähköyhtiö poistanut puita, joten hysselinja houkuttelee taas. Toisaalta se suora heitto Buzzzilla on aika perustekemistä, mutta jos ensimmäiset koivut huolettaa tai tuulee reilusti niin voi lähteä vakaalla kiekolla hysseä kaivamaan kassista. On siellä vieläkin se outti ja muutama puu, mutta kyllä se kieltämättä houkuttelee.

10. Tähänkin on tullut etutii. Meikäläiselle keskellä väylää oleva koivu on vähän meh. Olisi tällaiselle sadan metrin heittäjälle tarpeeksi vaikea ilmankin, mutta onhan se siinä pelotteena. Ja vasemmalla oleva outti tuo vähän lisää pelotetta.

11. Tässä on tuotu koria lähemmäs. Meikäläinenkin pääsi nyt forella noin kymppiin. Puitakin oli väylän vasemmasta reunasta hävinnyt jonkin verran, mutta ei oikeastaan vaikuta kovinkaan paljon varmaankaan pelaamiseen.

12. Fiilisteltiin tätä kuinka hieno väylä tästä tulisi kun voisi viedä 50m taaksepäin tietä tiitä. No ei tietenkään voi kun on näitä muita väyliä. Tässä kuitenkin sähköyhtiö on tehnyt ikävästi kun oikealla ollut iso puu on lähtenyt.
Aiemmin meikäläisellä oli melkein pakko painaa matalalla heitolla pieneen reikään ja toivoa että pääsee pelaamaan kolmosta. Nyt voi surutta painaa vakaata kiekkoa hyssessä outtia kohti luottaen että kyllä se feidaa. Sain yhden testiheiton rinkiinkin, joten tämä helpottui kyllä meikäläiselle huomattavasti. Mandosta ei tarvitse enää huolta kantaa.

13. Vasemmalla on puskat kasvaneet senverran että taitaa olla foren heittämisen aika ohi. Mennään sitten lyhyttä väylää bäkkärillä ja Zonella. Eilen kuitenkin tähän helppoon väylään puttaamalla helppo kakkosnelonen.

14. Kyllä kuumottelisi heittää hieno flippaava heitto tähän ja unelmoida kakkosesta. Toisaalta 125m on tosi pitkä matka näille käsille eikä siihen kapeaan reikään taida  kuitenkaan osua. Joten tähän sinänsä kivan malliseen väylään on järkevämpää pelata kolmosta. Forella aukosta kentälle ja neppi korille. Tehokkainta varmasti meikäläiselle.

15. Kentän turhimmalle väylälle on tehty hieno muutos joka on ollut joskus aiemminkin kisoissa. Kori on viety aika lähelle outtia mutta nyt ei yritetä enää heittää antsaa metsän läpi vaan pitää kuumotella forella outtilinjan päältä.
Korotettu kori varmuuden vuoksi. Tähän sopisi kyllä hyvin droppari, jotta ei tarvitsisi ihan niin paljoa arpoa mistä meni ulos varsinkin jos heitetään bäkkärillä loivaa antsaa. Hyvä uudistus.

16. Tästä väylästä olen tykännyt aina. Perusheitto niin pitkälle kuin pääsee ja sitten pitää vielä survoa ihan tarpeeksi leveään ränniin. Outtiin heittäminen on helppoa, mutta sopivasti aseteltu meikäläisen kädelle. Isompikätisille varmasti helppo perusväylä kun voi painaa loivaa hysseä outin päältä hyviin asetelmiin.

17. Tässä tuulee aika usein vähän vastaan ja oikealta vasemmalle. Vasemmalle outtiin pääsee helposti ja on kovin helppo hakea liian oikealta linjaa ja flipauttaa vastikseen kiekko oikealle outtiin. Väylä on tarpeeksi leveä vaikka mihin, mutta kyllä ne outit siellä kuumottaa. Itsellä kahdella tosi hyvällä heitolla mahdollisuus vaikka kolmoseen, mutta eilinen kutonen oli hyvä muistutus siitä ettei se aina ole niin helppoa.

18. Tässä pidennys on ihan oiva ratkaisu. Tuleekin reilun sadan metrin heitto. Hieman on juuri siellä hyvän heiton linjalla puita, mutta kyllä sinne korille varmaankin pääsee. Mielenkiintoinen väylä.

19. Tässä perushysseväylässä on jotain mikä tekee siitä vähän vaikeamman kuin onkaan. Varmaankin se kun ei näe koria ja siellä sisäkurvissa on mando. Kakkosiahan tähän pitäisi, mutta kokemus on ettei niitä ihan niin vain tule.

20. Ratakartan mukaan tässä ei ole saarta, mutta aika usein on kisoissa ollut. Sama heittohan siihen heitetään, mutta onhan se jännä sen saaren kanssa.

Kaikenkaikkiaan uudistusten jälkeen Karkkilasta takatiiltä on tullut rata jossa pitää pelata paremmin kuin aiemmin pelatakseen hyvin. Uudistukset pääosin mahdollistavat huonoilla heitoilla lisää huonoa tulosta, joten eroja on tiedossa aiempaa enemmän. Ainoa lyhennys oli looginen lyhennys, josta todennäköisesti seuraa enemmän varianssia tuloksiin kun pelaajat alkavat yrittää kakkosia.
Tykkään.

[Ari]

Tuossa kun lueskelin Teron kirjoituksia tuntemuksista niin en voinut olla kommentoimatta. Samalla jäin miettimään, että olisi kiva tietää miten paljon muut miettivät näitä muita asioita kuin vain sitä pelaamista?
Kiekon lentorata ja sen heittäminen on hienoja juttuja, mutta loppujen lopuksi suurin osa meistä osaa heittää hyviä heittoja. Se miten niitä heitetään usein ja oikeissa paikoissa ei ole tuuria vaan taitoa käyttää pään sisällä olevia resursseja oikein.

Kymmenen metrin putin on meistä jokainen pistänyt tahallaan sisään. Eli me osataan se.
Sen osaamisen toistaminen on toki lihasmuistiasia, mutta aivan varmasti enimmäkseen uskon ja keskittymisen asia.

Eilen juuri puhuttiin että kun menee puttaamaan puttia niin voi päättää että laitan sen sisään. Se ei vain riitä, sen lisäksi pitää uskoa että mä laitan tämän sisään. Ne kerrat kun menee puttaamaan ja tietää heti että mä laitan tämän sisään on maagisia. Niitä ei voi valita. Todennäköisesti mitä parempi olet pelaamaan sitä useammin sä vain tiedät laittavasi tämän sisään.
Olen paljonkin miettinyt näitä. Aina voi valmistautua hyvin. Pitää tietää mitä on tekemässä ja luottaa siihen että se toimii. Tällä kaudella on ollut hetkiä jolloin olen tiennyt koko ajan osuvani juuri tuohon aukkoon mihin pitää osua. Ja sitten juuri tällä hetkellä on hetki jolloin mietin ihan liikaa asioita ja päähän ehtii tulla muitakin ajatuksia kuin vain se kiekon toimittaminen oikeaan paikkaan.

Oikeasti omiin ajatuksiin voi vaikuttaa, mutta ei siten että nyt vain päätän olla ajattelematta jotain. Ei se niin toimi.
Ihminen ei voi valita mitä murehtii vaikka kuinka kävisi terapiassa kuulemassa ettei kannata murehtia sellaisista asioista joihin ei voi vaikuttaa. Kyllä me kaikki se tiedetään ja silti me välillä pyöritellään sellaisia asioita joilla ei ole mitään merkitystä, ne voitaisiin ratkaista kun vain menisi tekemään ja silti ne jää roikkumaan jostain syystä.

Ja se on se mikä tekee urheilusta mielenkiintoista. Se miten sä kaivat itsestäsi parhaan suorittamiskyvyn esiin juuri silloin kun pitää. Vielä mielenkiintoisempaa on se kun se kaivaminen ei onnistu.
Puijolla nähtiin monenlaisia suorituksia viikonloppuna. Lauri Lehtinen pelasi viimeisellä kierroksella -14. Sillä on varmasti hieno tarina joka perustuu siihen että Lauri teki oikeita asioita ja peli kulki.
Itseä kiinnostaisi paljon enemmän miten Seppo Paju teki ensimmäiselle kierrokselle +5.
Olisi minun mielestäni todella mielenkiintoinen nähdä Youtube-video jossa Seppo kävisi läpi heittoja ja tunnetiloja.
Tai sitten vaikka kirjallisesti täällä, tai missä vain. Seppo taisi pelata sen jälkeen ihan kelvollisia kierroksia eli sai koottua itsensä.
Itse pelasin viime vuonna Puijolla juuri tuollaisen karmean kierroksen. Taisin olla +8 yhdeksän väylän jälkeen.
Omasta mielestä kyse oli pääosin herpaantumisesta ja siitä seuranneista turhista outeista liitettynä huonoon tuuriin jotka näkyivät rolleina. Sitten kun piti koittaa korjata tilannetta niin tarjosi mahdollisuuden epäonnelle jota tuntui riittävän. Välillä niin vain käy. Aina ei parempi jalkapallojoukkue voita, useimmiten kyllä mutta välillä kaikki vedot osuvat veskariin tai tolppiin. Ja väärälle puolelle. Hyvätkin vedot menevät vähän ohi ja niinpoispäin. Sitä kutsutaan urheiluksi. Ja niin pitääkin.

[Ari]

62-väyläinen kilpailu Hyvinkäällä takana. Saunassa tuijotellaan seinää, mutta haetaan tästä saunan lämmitessä vähän tunnelmia.

Sahanmäen kierros meni kivassa kelissä eilen perjantaina. Päällimmäisenä tunteena jäi pettymys omaan tekemiseen. Pääsin jooa aika kivaan alkuun birdie, bogey, birdie, birdie aloituksella.
Näytti hyvältä ja pelaaminenkin oli kivaa. Aloitimme väylältä kolme. Väylälle 10 saakka ihan ok pelaamista hyvän alun jälkeen.
Kympille on tullut viime käynnin jälkeen uusi tiipaikka keskelle väylää ja outti molemmin puolin väylää. Itsellä tämä outti johti siihen että loiva hysse Starfirellä noin 90m avaukseksi keskelle väylää. Ei kannata yrittää mitään kun outti vaanii. Siitä sitten vastatuuleen oli tarkoitus heittää Shrykellä pikku antsa niin että varmasti ei mene vasemmalle outtiin. Heitin korkean heiton joka varmaankin lähti nokka pystyssä kun ei edes yrittänyt kääntää oikealle vaan työnsi itsensä reilusti outtiin. No niin.
Siitä sitten oli 65m korille joten Zonella forea. Hyvä. Paitsi että se vastatuuli. Zonesta kun loppui vauhti niin tuuli pääsi alle ja työnsi kiekon noin kuuteen metriin. Vastatuuliputti. Aivan surkea ja siihen oikeastaan taisi loppua kunnolla puttaaminen kunnes joskus loppukierroksesta sain vähän kiinni.
Parit birdiet ja pikku sohlailua johti lopputulokseen -3 joka maistui pahasti pettymykseltä. Ja maistuu edelleen. Kentälle jäi ihan liian paljon heittoja. Ei hyvä.

Kärkikortissa kuitenkin Nummenmäkeen lauantain ratoksi.
Avausväylä. Fore on ihan ok. Sitten hankalasti steppaillen Buzzz keskipuuhun josta tietenkin kick outtiin. Oli siellä parempaakin tekemistä, mutta molempia Nummenmäen kierroksia värittivät putin totaalinen katoaminen. Sinne meni. Puttasin vitosesta väkisin ”normaalisti” ohi koko laitteesta.
Painonsiirto ei vain onnistunut ja toisen kierroksen lopuksi oli siirryttävä haaraputtiin kun ei saanut aikaan mitään.
Molemmat kierrokset +4 ja paha mieli. Pariin olisi voinut ihan hyvin pelata, mutta sitten olisi pitänyt jättää nuo totaalimissit vähemmälle. Kärki karkasi horisonttiin ja jäin sinne jonnekin miettimään että mitähän helvettiä seuraavaksi.

Olipa kuitenkin siistiä yrittää taas parastaan. Ei löytynyt. Taisi olla jotain 930 päälle olla rating-keskiarvo ja tätä luokkaa se on nyt ollut ihan jo hetken. Pitääpä vähän mietiskellä millä eväillä lähdetään Karkkilaan ensi viikonloppuna.

[Ari]

Senverran on tänään lihakset kipeänä, että eiköhän se lihasten ja varmaan aivojenkin väsyminen ole syynä siihen ettei saanut yhteistyötä toimimaan.

Mainitaan nyt vielä itselle muistutukseksi että kahteen päivään kolme kierrosta golfia ei välttämättä tue kokopäiväiseen frisbeegolfkisaan valmistautumista. Silti oli todella kivaa pelata golfia eli ei oikeastaan harmita

[Ari]

Kävin eilen Karkkilassa vähän vahvistamassa pelikirjaa ja katsomassa löytäisikö sen jonnekin kadonneen putin. Jouduin toteamaan jo ennen viikkokisoja puttaillessa, että puttihan ei ole kadonnut minnekään. Ainoastaan itseluottamus.
Oli aika vaikeaa saada puttaamisesta kiinni kun tuntui heti ettei se mene. Sain kuitenkin väännettyä niskalenkkiä ajatuksista ja pääsin ennen viikkokisoja vähän parempaan tekemiseen kiinni.

Aloitettiin väylältä kuusi. Heitin löysän foreantsan joka jäi noin kymppiin. Ensimmäinen putti jännitti, mutta sitähän tänne tultiin hakemaan.
Löysä putti ei oikein jaksanut olla edes yrityksen näköinen ja vähän piti taas aivojumppaa harrastaa.

Seuraavalla väylällä peli eteni niin että oli sellainen seiskan par putti. No se oli sitten juuri sellainen kuin viikonloppunakin huonoimmat putit.
Kiekko meni kuuteen metriin, mutta puun taakse josta oli pakotettu haaraputti. Enhän mä sitäkään saanut sisään, mutta siitä ne tärinät sitten meinasi alkaa. Kuusi seuraavaa väylää meni käytännössä ilman puttaamista, mutta ehti sitä miettiä.
Sen jälkeen missasin kyllä putteja, mutta ne oli hyväksyttävämpiä missejä kun muistuttivat jo puttaamista.
Ei kai tässä auta kuin koittaa viihdyttää itseään puttikorilla niin että saa jonkinlaista itseluottamusta siihen.

Olen aiemminkin puhunut pelaamisesta. Eilen oli viikkokisoissa jälleen kiva seurata nuoren miehen heittämistä. Heittää minua pitemmälle, lähestymisetkin sujuu ja puttaa paremmin. Taisin kuitenkin voittaa nuoren miehen seitsemällä heitolla.
Juteltiinkin hieman ja yritin varovasti kehua heittämistä ja muistuttaa että nyt tarvitsee enää oppia pelaamaan. En ole ihan varma, että oliko ihan yhteinen ymmärrys asiasta, mutta pelaamalla se tulos tehdään.

Illalla saunassa mietiskelin, että keskittymisen rakoillessa alkaa aivotoiminta hajota ja tulla outoja ajatuksia. Samalla kun heittämiseen tulee virheitä kropan väsyessä niin ajattelukaan ei välttämättä pysy mukana. Ledgestone Openin videoita katsellessa siltä vaikeammalta kentältä keskityin oikeastaan enemmän katsomaan ja arvioimaan sitä pelaamista kuin heittoja. Paul McBethillä hajosi pää kun ei onnistunut vaan puupomput vielä rankaisivat. Käytännössähän on helppo neuvoa, että heitto kerrallaan eikä se heittotaito ole mihinkään kadonnut. Paulillakin turhautuminen näkyi inhimillisenä hermostumisena eikä ehtinyt kuin ottaa kiekon bägistä kun se oli jo heitetty. Ja sinne meni ne kisat. Erittäin mielenkiintoista.
Miksikäs se pää ei hajoaisi tällaisella perustuupparilla jos maailman parhaatkin kykenee hajoamaan.

Vaikea sitä on siinä kohtaa niin vain nielaista ja uskoa tulevaisuuteen kun tuntuu ettei mikään onnistu. Ja silti se on se seuraava heitto ainoa joka ratkaisee.

Täytyypä keksiä tähän jokin ratkaisu ja alkaa myymään urheiluterapiaa.

[takarivi]

Illalla saunassa mietiskelin, että keskittymisen rakoillessa alkaa aivotoiminta hajota ja tulla outoja ajatuksia. Samalla kun heittämiseen tulee virheitä kropan väsyessä niin ajattelukaan ei välttämättä pysy mukana.

Se on juuri noin. Tuttu tunne. Parhaiten pärjäävät ne joilla rutiini kestää heikkojenkin hetkien yli.

[Ari]

Kävin työaikana Oittaalla rangella vähän laittamassa draivia jiiriin. Samalla kun jollekin muulle yrittää opastaa heittämistä niin saattaa löytää itselleenkin jotain mitä ei muistanut. Niin tälläkin kertaa.

Puttaaminen selkenee hiljalleen. Vasemmalta puolelta oikealla kädellä puttaaminen tuntuu ajoittain ajautuvan oikealle. Näyttäisi siltä että jälleen piti putin hajota että tämän ihminen huomaa.
Nyt sitten haetaan itseluottamusta ja luottoa siihen että uskaltaa putata.

SM-kisoihin valmistautuminen alkaa edetä. Kippiksellä pitäisi ehtiä vielä käydä, mutta majoitus ainakin on järjestyksessä joten eiköhän tämä tästä.

Lauantaina sitten Karkkilaa. Pelikirjaa luodaan saunan lauteilla heitto kerrallaan.

[Ari]

Kaksi kierrosta Karkkilaa takana.

Ensimmäisen kierroksen muistikuvat ovat kaksijakoisia. Lämmitellessä puttasin pari niin huonoa puttia, että meni sitten itseluottamus koko maailmankaikkeuteen ja puttaaminen oli tosi tuskaista. Peli kulki muuten ihan kivasti.
Normaaleja pikku virheitä sinne tänne, mutta ihan jees. Eli siellä se peli odottelee puttaamisen helpottumista.

Väylä 9 koitui kuolemaksi tällä kertaa. Koskapa ei uskaltanut Buzzzia tarjota suoraan vastatuuleen niin päädyin hysselinjaan jota olin pitänyt vähän varalla juuri tätä varten. Starfire lähti vähän matalana ja feidasi kuitenkin puskin yli aika kivalle etäisyydelle. Paikalle saapuessa sitten huomattiin kiekon olevan 15cm outissa.  Yhdessä päädyttiin siihen että kiekko kävi sisällä heittolinjan perusteella. Harmitti tietenkin hieman kun ei siitä sellaista suoraa näköhavaintoa ollut, mutta loogisesti ajateltuna oli käynyt sisällä. Kympistä oksien välistä putti alarautaan ja rolli outtiin. Tällä kertaa kuoli 20cm päähän rajasta. Matkaa samanverran, mutta sitten jo herpaantui tunnelma senverran etten osunut koko laitteeseen ja kutonen korttiin. Hyvä puoli tässä oli, että kaameasta triplasta huolimatta en lopettanut pelaamista tai sen enempää hajonnut siihen vaan tein seuraavalle väylälle nostobirdien.

Toinen mikä oikeastaan jäi mieleen vesisateen lisäksi oli väylällä 12 jossa heitin aika hyvän loivan hyssen ehkä 12m korista. Toki olin puiden takana, mutta siinä oli sellainen 80cm linja korille. Saattaa toki johtua siitä triplasta, mutta päädyin päättelyketjuun että pitäähän sitä yrittää. Yritin. En tietenkään osunut siihen aukkoon ja huonosta asennosta haaraputtikaan ei kasimetrisenä mennyt sisään. Siinä olisi ollut kyllä peliliike pistää alle ja jatkaa matkaa kun otti huomioon ettei se putti ollut siellä päinkään. Eli epätoivoinen lottopallo ilmaan ja silmät kiinni. Ei voittoa.

+3 oli ihan ok tekemistä ilman puttia. Ei siitä sen enempää pahaa mieltä.

Toiselle kierrokselle lähdettiin vesisateessa. Katoksessa pääsi vähän puttailemaan ja kävin muutaman Buzzzin heittämässä saadakseni vähän tuntumaa. Putti tuntui vähän paremmalta ja kyllä se vähän parempi oli. Sentään osuin useammin laitteeseen ja yhden yli kympinkin pistin tahallaan sisään.

Mieleen jäi ykkösväylän avaus. Vesisateessa päädyin foreen jotta pääsisin varmemmin aukosta ja ehkä pitemmällekin. Fore lähti itse asiassa aika kivasti. Matalana niin, että luistelisi sitä asvalttia pitkin mahdollisimman pitkälle. Putille pääseminen ei ollut edes unelmissa, mutta jos helpon kolmosen saisi.
Kiekko osui maahan. Oletin sen luistavan eteenpäin ja sitten myöhemmin skippaavan pois väylältä. Se pysähtyikin kuin seinään ja pomppasi väylän oikeaan reunaan. Tätä sitten ihmeteltiin kunnes paikalle saapuessa todettiin, että kiekko oli yrittänyt mennä etutiin maton alle. Asvaltille oli laitettu matto merkkaamaan etutiitä. Kiekko yritti tunkeutua väkisin sinne maton alle, mutta eihän sinne mahdu kun ei siinä ole oikeastaan mitään rakoa.
Sillä lailla.

Toinen mieleen jäänyt asia on väylällä 11 jossa avaus oli hieman onnekkaasti sisällä heitettyäni PauliDessulla forea hieman kovempaa kuin aiemmin ja suorempanakin. Korille oli 25m ja puita välissä. Ei oikein mitään järkevää linjaa korille. Päädyin sitten yrittämään sellaista korkeaa forerolleria. Eli heittämään oksien välistä ylöspäin ajatuksena että maahan tullessa se kiekko sitten rollaa vähän eteenpäin ja kaatuu vasemalle. Näin sen sieluni silmin näin ja tuntui hyvältä idealta. Jostain syystä oli Zone kädessä ja sen enempää asiaa miettimättä heitin Zonella pikku foren pystyssä kolme metriä korkealla olevaan aukkoon. Meni aukosta hienosti, sitä en osannut epäillä ollenkaan. Sitten vain tapahtui jotain mikä jälkikäteen oli loogista. Se kiekko yritti feidata kun siitä loppui vauhti ja tippui eri kulmaan maahan kuin olin ajatellut ja rollasi oikealle ja 13m päähän korista. Eihän se tietenkään sieltä mennyt.
Sellainen scramble-seikkailu jossa jälkikäteen ajateltuna oli tarpeeksi aikaa miettiä asia loppuun saakka, mutta ilmeisesti ei vain osannut.

Mainitaan nyt vielä väylä 7 jossa en ihan osunut vaadittavaan aukkoon ja tietenkin pomppu vasemmalle meni outtiin. Sieltä ei osannut sitten kuin 30m eteenpäin kun tuli puu eteen. Sitten tuli ehkä päivän hienoin heitto kun vedin Shrykellä metrin aukosta seitsemään metriin, mutta puiden taakse. Hieman harmitti kun ei oikein voinut kunnolla edes putata ja kutonenhan siitä tuli. +1 kuitenkin ja ratinkia melkein oman verran.
Ehkä se putti sieltä normalisoituu.

 Hieman hämmentäväähän on tarjota itselleen mahdollisuuksia hyväänkin kierrokseen, mutta olla kykenemättä sitä lunastamaan. Ehkä se itseluottamus sieltä vielä.

[Ari]

Ehkä pitää vain alkaa filosofiksi ja lopettaa turha yrittäminen.

Vahingossa tulin kirjoittaneeksi Facebookissa johonkin ketjuun frisbeespiritistä ajatuksiani ja Jere tietenkin meni kaappaamaan nämä aivomehuista pikaisesti tulleet ajatukset frisbeelehteen. Ei siinä mitään, ei siellä mitään ole mitä en voisi allekirjoittaa.

EM-kisojen yhteydessä nousi taas esiin spoilaaminen. Tulosten kertominen julkisuudessa ennenkuin on tullut videotuotantoa jonka kaikki olisivat nähneet. Mietiskelin tuossa autolla ajaessa asiaa tämän frisbeespiritin kannalta.
Jos ajatellaan että otettaisiin toiset ihmiset huomioon niin sehän joltain näkökunnalta voisi tarkoittaa että osattaisiin olla hiljaa käynnissä olevista kisoista ja annettaisiin ensin kaikkien katsoa videot ennenkuin keskustellaan. Jos näin tehtäisiin niin ne jälkilähetyksen katsojat olisivat onnellisia. Miten sitten määritellään koska on tarpeeksi kulunut aikaa videon ilmestymisestä jotta voidaan olettaa kaikkien nähneen videon? Entä jos joku onkin ollut töissä eikä vielä ole ehtinyt katsoa? Pitäisikö sekin ottaa huomioon?
Parasta ehkä olisi jos ei keskusteltaisi kilpailuista ollenkaan. Toisaalta meillä on ihmisiä jotka haluaisivat keskustella, spekuloida ja arvioida kilpailuja livenä muidenkin kanssa. Ehkä jopa ihan tuntemattomien.
Mitenkäs heidät sitten otettaisiin huomioon? Pitäisikö heidän esimerkiksi perustaa oma Facebook-ryhmä kilpailuista keskusteluille. Sehän olisikin kätevää. Tosin sehän tarkoittaisi että tämä pieni spoilaamista pelkäävä ryhmä määrittäisi mitä Frisbeegolf Suomi-ryhmässä saa tehdä ja ei saa. Olisiko se frisbeespiritin mukaista?
Vai onko se frisbeespirittiä että ne jotka eivät halua spoilaantua eristävät itsensä maailmankaikkeudesta?

Nyt kun frisbeegolf on saanut julkisuutta ja on tullut tunnustetuksi että se henkilöitä kiinnostaa niin kaikki suuret ja pienemmätkin uutissivustot julkaisevat kisatuloksia. Samaten ihan uutisissa saattaa törmätä frisbeegolfiin tai jopa Urheilucastissa puhutaan olkalaukkuvaelluksen SM-kisoista. Tai ainakin Väinöstä.
Onko siis edes relevanttia olettaa että frisbeegolf Suomessa käytävä keskustelu paljastaisi mitään sellaista mihin ei voisi törmätä ihan missä tahansa? Mielestäni ei.

Toki olen itsekin sitä mieltä, että jos ei tiedä lopputulosta niin urheilun seuraaminen on mukavampaa. Yhtenä kesänä olin aika paljon pihalla hommissa ja luurit korvissa. Kuuntelin YlePuheelta tulleita uusintoja Suomi-Ruotsi maaotteluista 70-luvulta ja olihan ne ihan jänniä vaikka oli melkein 50 vuotta vanhoja.
Ei vain mielestäni ole frisbeespiritin eikä minkään muunkaan reilun pelin mukaista olettaa että 20000 ihmistä pitää suunsa kiinni että sata ihmistä saa jännittää jonkun viime viikonloppuna pelatun kisan videota katsoessa.

Mitä enemmän tätä mietin sitä absurdimmalta se vaatimus kuulostaa.

Ehkä pitäisi ennemmin laatia ohjeistus siitä montaako putteria saa puttikorilla käyttää. Itse olen sitä mieltä että kaksi olisi hyvä, mutta mikäs minä olen mitään sanomaan ja juuri siksi siellä sitten odotellaan kun viidellä kaverilla on kaksi ja yhdellä neljä. Eikä silti ole mitään sääntöä sille. Hitto.

[Ari]

SM-kisat Oulussa on nautiskeltu. Suora lähetys studioselostuksella itselle sopivaan aikaan oli aika miellyttävää. Ihan koko aikaa en omaa elämää tuohon käyttänyt, mutta viimeinen kierroskin toimi ihan kivasti vaikka vain luureista kuuntelemalla. Tykkäsin ja olen ihan mielelläni mukana maksamassa tuosta tuotteesta noin 6€ kuukaudessa. Seurailin silti jälkilähetystäkin naisten kierroksesta, joten nyt on aika hyvin kartalla mitä ihmettä siellä oikein tapahtui.
Naisten luokan voitosta kisaamisessa oli enimmäkseen kyse siitä löytääkö Eve EM-kisoihin hukatun puttinsa. Näyttäisi siltä, että kaksi ekaa kierrosta oli liian pitkä aika olla putti hukassa, mutta hyvällä nousulla sieltä sitten kakkoseksi selkeällä marginaalilla.

Miesten puolella puhuttiin paljon siitä onko kenttä liian helppo. Par-lukemista voi keskustella loputtomiin ja ehkä olisi ollut mukavamman näköisiä lukemia tarjolla vähän tiukemmilla pareilla, mutta heittojen määrä onneksi ratkaisee. Ainakin jännitys pysyi koko kisan ajan kun viimeisellä väylällä vielä jouduttiin miettimään miten kukakin ottaa riskiä ja miten aiemmin lopettaneiden kierrokset vaikuttavat voittokamppailuun. Oikein jännittävää ja mielenkiintoista.

Mielenkiintoista nähdä tuleeko jonkinlaista keskustelua SM-kisojen näyttämöistä. Ainahan sitä pientä mussutusta on ollut ilmassa jos ei olla pelattu kaikille miellyttäviä kenttiä, mutta olisi varmaan ihan paikallaan käydä keskustelu realiteeteista. Suomessa on rajallinen määrä seuroja joilla on kyky järjestää näin iso tapahtuma. Samalla kun liitto joutuu miettimään, että maantieteellisesti pitää välillä vaihtaa maisemaa ja paikkakuntaakin niin hakemusten rajallisuuskin tuo tähän ihan oman tunnelmansa. Hakemuksissa on esiteltävä tuote ja liiton vaatimusmäärittely alkaa olla aika laaja vaikkei siellä mitään erityistä vaaditakaan. Laatutuotetta kuitenkin haetaan ja sellaisen saamisen varmistaminen kiinnostaa varmasti eniten. Toivotaan että saadaan tulevaisuudessa runsaudenpulaa SM-kisahakemuksista.
Kannattaa hakijana muistaa, että liitto mielellään antaa ensin pienempiä kisoja järjestettäväksi niin että pääsee vähän treenailemaan vaikka sitten parigolfin SM:ien kanssa. Vuosien saatossa aina on saatu kisat vaikkei niitä hakemuksia ole koskaan liikaa ollut.

Sitten alkaa oma matka kohti viimeisiä SM-kisoja nelikymppisissä. Kippis kutsuu keskiviikkona ja torstaina jo pelataan.
Puttaamisessa olen kärsinyt samasta taudista kuin Eveliina. Olen yrittänyt hoitaa puttiflunssaa levolla ja toisaalta puttaamalla.
Päätin yrittää olla järkevä ja pitää puttaamisen harjoittelun rajallisena, jottei keskittymisen kadotessa ala tuska iskeä päälle.
Selkeästi on hieman haasteita edelleen. Tiedän kyllä miten se homma menee, mutta suorittamiseen pitää käyttää ihan liikaa energiaa. Parhaimmillaanhan puttaaminen tapahtuu yhtä automaattisesti kuin muukin pelaaminen, mutta kun se ei toimi niin pitää ihan liikaa miettiä.
Olen kuitenkin saanut jo ihan positiivista kehitystä asiaan ja eiköhän se taas siihen puttaamiseen kaadu

Pieniä treenejä putissa tulen jatkamaan ja muuten yritän olla asiaa miettimättä liikaa. Jos se vaikka löytyisi kun ei etsi.

[Ari]

SM-kisasta on ensimmäinen kierros pelattu. Ongelmaksi koitui oikeastaan eilinen. Eilen käytiin Vierumäellä pelaamassa ja sain jonkinlaisen venähdyksen tai revähdyksen heittokäteen.
Hieman yllättäen käsi oli kipeä vielä aamullakin.

Lämmittelyssä sitten oli vähän hämmentävää kun ei oikein tiennyt onko tuosta haittaa vai ei. Päädyin sitten enimmäkseen puttailemaan ja vähän hieromaan kättä niin ettei ainakaan lämmittelyssä hajoa.
Ykkösen tiille mennessä päätin että koitan heittää kovaa ilman että yhtään varon kättä ja katsotaan sitten. Käsi ei siinä varsinaisesti sanonut mitään, mutta taisin enemmän keskittyä siihen että heitän kovaa kuin mihin suuntaan. Shryke lähti pikku hyssessä ja vastatuulessa flippasi ja osui parkkipaikan heittoverkkoon. Olisi saattanut vaikka pysyä kentällä jos olisi lähtenyt suoraan eteenpäin.
Kakkosheitto lähti sitten tietenkin parkkiksen reunalta josta sitten vakaalla kiekolla outin päältä vain eteenpäin. 35m korille. Zonella loiva hysse tipahti kolmeen metriin ja nousi pystyyn. Kiersi sitten koko kukkulan vaikka näytti jäävän vitoseen. Kympin putti ei mennyt joten kutonen korttiin.

5-6 avausheittoa vihlaisi heittäessä kättä senverran että taisi päästä kiekko sen takia aikaisin kädestä. Aika haastavia tilanteita sai noilla heitoilla aikaiseksi.

Pelasin kuitenkin yllättävän hyvää frisbeegolfia. Varsinkin väylillä 6 oli hyvää tekemistä vaikka pari pirkkoa jäi ottamatta huonohkojen lähestymisten takia.

Puttaaminen oli suurinpiirtein normaalilla tasolla. En missannut lyhyitä, mutta ysimetriset olivat liian kaukana. Ja aika huonojakin. Yli kympistä ei oikeastaan edes hyviä yrityksiä.

+6 on 9 heiton päässä kärjestä. Sijoitus taitaa olla 48. Taikapisteitä 925 joka tuntuu vähän enemmältä kuin pelaaminen. Oikeastaan tuntuu että yksittäisinä väylinä Kippis ei ole niin vaikea kuin kokonaisuutena. Nelikymppisten paras tulos oli -3.

[takarivi]

Tsemppiä kisaan, toivottavasti paikat kestää.

Kippis ei tosiaankaan ole mitenkään liian vaikea. Kävin pari kertaa kesällä siellä kokeilemassa ohikulkumatkalla. Kaikki väylät on selätettävissä. Lähinnä niissä tulee vastaan se ilmiö, että tulee yritettyä liikaa. Väylät suorastaan houkuttelevat heittämään liian pitkälle.

[Ari]

Tämähän on ollut varsinainen kokemus. Toinen kierros alkoi ihan kivasti, puttasinkin pari ekaa väylää oikein kivasti ollen jo kahden väylän jälkeen miinuksella. Kakkosväylän birdie jäi selvästi mieleen.
12 väylän jälkeen olin -1 ja ihan hyvillä mielin. Sen jälkeen ilmeisesti loppui patterit ja käsikin alkoi varovaisesti muistutella olemassaolostaan. Viimeiselle väylälle siirtyessä olin +2 ja tunnelma ihan jees vaikka oli aika vaikeaa ollutkin viimeiset väylät.
18 alamäkeen alle sata metriä ja saariväylä. Iso saari. Buzzz on liian korkea ja feidaa outtiin takatuulen avustamana. Dropparilla päätän laittaa vähän lähemmäs kuin edellisenä päivänä ettei tarvitse putata koska edellisenä päivänä joutui tekemään vähän hommia saadakseen viisimetrisen ylämäkeen sisään.
Virhe. Vähän liian pitkä osuu betonirenkaaseen ja ehkä hieman epäonnisesti ei jääkään siihen alle vaan rollaa melkein kymppiin. Jaahans. Viides lähtee ja tunnelma alkaa olla epätoivoinen. Tuulessa kympin putti ylämäkeen ja joudun pakottamaan itseni puttaamaan kunnolla. Taitaa osua ketjuihin joista alarautaan ja rollailemaan. Rollailee tuulen avustamana ehkä kymmenen sekuntia joista osan matkaa outin rajaa pitkin kaatuen lopuksi sisään. Kasimetrinen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä eikä ole mitään käsitystä miten laittaisin putin sisään kun takana on tyhjää ja rollaahan se taas kilometriin.
Tässä kohtaa sielu on palasina siinä keinonurmella. Käännän kiekon katolleen ja liuutan sen siihen betonirenkaaseen kiinni.
Joudun vielä tuskastelemaan kanssapelaajien kanssa kun pitää sitten ihan laskemalla laskea että seiskahan siitä tuli. Kanssapelaajilla ei ollut hauskaa eikä oikeastaan niilläkään jotka sattuivat olemaan paikalla näkemässä tämän farssin lopun. Kiitos kaikille jotka yrititte lohduttaa mutta kieltämättä olin aika hämmentyneessä tilassa. Onneksi tämä on vain frisbeegolfia ja suurien tunteiden kokeminen jälkeenpäin ajateltuna enimmäkseen vain mielenkiintoista. Romahdin siis sitten samaan lopputulokseen kuin ensimmäisellä kierroksella.
Illalla jo kykenin hermostuneesti asialle nauramaankin. Onneksi olin jo pilannut kilpailuni ensimmäisellä kierroksella niin meni siihen samaan läjään.