Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 802156 times)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2265 on: 05.09.22 - klo:15:10 »
Hyvin menneiden kisojen jälkeenhän pitäisi olla tyytyväinen kiekkoihin ja kaikkeen mitä bägistä löytyy.
Olen tuossa vähän vihjaillut uudistuksilla ja sitä kohti tässä ollaan menty. Toki olen toiminut täsmälleen omien ohjeideni vastaisesti kun aiemmin olen kertonut ohjaavani ostamaan stokkikiekkoja jottei ole sitten niiden erikoiskiekkojen varassa.

Itsellä siis bägissä tällä hetkellä tällaista

Putterit
1 Super Soft Omega Millennium (näillä on putattu kohta 15 vuotta ja vaikeaa on luopuminen, mutta varastot ovat olleet liian pienet)
1 P2 Flex1 Discmania (Tämä tuli etukäteen ajateltuna lähimmäs noita Omegoita ja on ehkä hieman kovempi, mutta nahkeana tuntuu aika hyvältä putata. Todennäköisesti kun vakiinnuttaa paikkansa niin Omegoista aika jättää lopullisesti)

Lähentymisosasto
2 x Cryxtal FLX Zone
1 X Cryztal FLX Buzzz Dynamic Discsin logolla eli jostain 1400-luvulta
1 x Cryztal FLX Buzzz Powergrip 10 years
1 X GLO FLX Buzzz bottom stamp
1 X Z GLO FLX Buzzz Ledgestone 2022 (tai jotain sellaista)
1 x FLX Buzzz OS

Väylädraiveriosasto
1 x Star Firebird Innova
1 x Halo TL3 X-out Innova
1 x Halo Sidewinder Innova
1 x Halo Roadrunner Juliana Korver Innova
Väylädraiveriosastolla on aiemmin ollut pelkkä Firebird, joten joko ollaan menty eteenpäin tai sitten johonkin outoon suuntaan. Väyliksien kanssa on ollut aiemmin sellaista hankalaa että kapearimmisenä ovat tuntuneet käteen todella kummallisilta eikä heittämiseen oikein ole ollut luottoa. Nyt alkaa olla tilanne jossa pitäisi draiveriosastolta tuuppia väkeä pois jotta mahdutaan bägiin.

Draiveriosasto
1 x First Run DD (Tätä on vaikea poistaa, täydellisen ennustettava meikäläisen kädelle joten täsmäase)
1 x Hysteria S-line DD (Tämä kiekko kun häviää niin ei oteta toista tilalle mutta paljon samaa kuin edellisessä)
4 x S-line DDx (eri vakauksilla, tälle osastolle tulee todennäköisesti liikettä mutta vaikea on pois näitäkään heitellä kun kuvittelen niillä olevan enemmän eroja kuin onkaan)
1 x S-line DD3 (aika vakaa malli, uskaltaa tuupata tuuleen ja menee molemmilta puolilta hyvin eteenpäin)
1 x Halo GG Wraith (tällä hetkellä bägin vakain kiekko, liitää kuitenkin mutta kestää tuulta mainiosti. Myrskyllä ei kyllä vakaus riitä)
2 x Halo Shryke (tuntuu olevan tällä hetkellä se kiekko joka menee ennustettavimmin pisimmälle. Eli palaa myös takaisin vaikka kerää itseensä metrejä)

Bägiin on tungettuna vielä yksi Halo Shryke joka on selvästi muita kuluneempi ja välillä tuntuu hyvältä idealta sitä heitellä.

Katsotaan taas joskus ollaanko hyljätty nuo väylikset.
Tällä hetkellä Halo Sidewinder menee kuin Buzzz suoraan, mutta pitemmälle. Juuri tällaista etsin ja nyt pitää vain opetella sitä heittämään. Osaa mennä myös forella suoraan.
Halo Roadrunner on siellä vähän testissä, mutta olen onnistunut heittämään sillä muutaman niin kauniisti oikealle kääntyvän heiton että tuntuu kuin olisi tärkeää opetella käyttämään tällaista kiekkoa. Myös foreantsat toimii.
Halo TL3 on sitten vähän vakaampi ja tuntuu toimivan sekin.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2266 on: 14.09.22 - klo:10:11 »
Vaihdoin jo tuon x-out TL3:n Eveliinan TL3:n ihan vain siksi kun Eveliinan kiekko on niin hieno.

Taikapistepäivitykset saapuivat. Tätä päivitystä oli kiva odotella kun on pelannut hyvin.
945 -> 963 eli +18 pistettä tuntuu hyvältä. Tuolla kun saisi sen pidettyä niin pelaisi ihan stabiilia peliä omastakin mielestä.

Nyt korkean paikan leirille treenaamaan Syysmyrskyä varten.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2267 on: 26.09.22 - klo:13:53 »
Kotikentällä 13. kerran pelattu Syysmyrsky on ohi. Ennakkotiedoilla en viitsinyt ketään vaivata joten kommentoidaan tekemisiä jälkikäteen.

Ensimmäisellä kierroksella aloitettiin kakkosväylältä.
Ensimmäinen heitto vasemmalle puuhun, toinen heitto vasemmalla olevaan koivuun josta patent pendingillä yritin pelastaa itseni heittämällä alivakaata korkealle. Seurauksena oikealle tuhannen puun metsän oikealla puolella olevaan metsään. Lopputulos kuusi heittoa joten bogilla aloitettiin. Ei kovinkaan vahvaa suorittamista ja vähän oli mies ihmeissään, että mitäs täällä oikein tapahtuu.

Peli lähti siitä sitten rullailemaan aika kivasti, bogey oli kohta paikattu ja välillä pirkon jälkeen nollattiin tilanne bogilla nollaan. Siinä nollan paikkeilla pyörittiin kunnes viimeisenä pelatulle ykköselle puiden välistä pujotellen kiekko vitoseen ja pirkko. Tuon pirkon jälkeen ei voinut enää nollata bogilla, joten lopputulos ensimmäiseltä kierrokselta -1. Kärkipaikka hieman yllättäen ja 987 taikapistettä alustavasti. Hyvää peliä vaikka juuri ne pari lyhyttä puttimissiä jättivät tonnin kiessin toteutumatta.

Toisella kierroksella sitten tutussa seurassa. Kolme Nummelan herraa ja Ville Piippo. Kukaan ei oikein loistanut. Aloitettiin ykköseltä.
Kolme ensimmäistä väylää pariin. Kakkosella vaadittiin yksi loistava heitto että saatiin par aikaiseksi.
Neljäntenä pelatulla väylällä 5 kakkosheiton jälkeen oltiin korin alapuolella loivasti ehkä kympissä. Itsestä tuntui että se on liian lähellä siihen ettei yritetä. Ihan hyvä putti keskelle alarautaa, josta rollit tietenkin parin pompun jälkeen 30m korin alapuolelle puskan taakse. Olisi voinut käydä huonomminkin, mutta vitonenhan siitä tuli. Helposti. Vähän sattui sieluun, mutta oli sentään kunnollinen yritys. Seuraavalla väylällä paikkasin tilanteen ja jatkettiin nollassa.
Ysiväylälle birdie hienolla kakkosheitolla ja sitten pirkkometsään. Pirkkometsä antoi ensimmäisiä viitteitä siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin. Tuplabogey väylälle 11, bogey väylälle 12 ja bogey väylälle 13 antoivat kolmen väylän pirkkometsään +4 heittoa. Tässä kohtaa oli vähän tuuriakin että päästiin noinkin vähällä varsinkin väylällä 13.
Tulos oli siis tässä kohtaa +3. Harmitti. Väylälle 15 onnekkaasti kiekko osui kumpuun ja ennennäkemättömästi kiipesi kummun yli ja rollasi vitoseen. Putti oli mallia hyvä, mutta epäonnisesti läpi ketjuista ja pariin oli tyytyminen. Aika nopeasti nollattiin tuuri tässä.
Sitten pelattiin pari väylää ihan hyvää peliä. Väylälle 17 avaus kuuteen metriin ja putti alarautaan. Keskelle sentään. Tällaista sattuu. Jotenkin oli sellainen fiilis ettei kaikki ole ihan hyvin ja on vaikeaa heittää rennosti repimättä. Tuli heitettyä yleisesti hieman hiljaa.
Väylälle 18 kahden heiton jälkeen olin kympissä ja kaikkien yllätykseksi pistin putin sisään. Vähän kuin olisi musta hetki mennyt ohi ja nythän tässä peli alkaa uudelleen. Johdin tässä kohtaa kolmella kun ei kukaan muukaan pelannut hyvin.

Tästä alkaa sitten uusi jakso. Ensimmäisellä kierroksella väylällä 18 heitin juuri sinne minne ei saa heittää eli oikealla olevaan puskaan. Sieltä selvisin eka kierroksella nelosella. Se on huono paikka. Kysyinkin pelikumppaneilta minne tällä väylällä ei kannata heittää ja kerroin heittäneeni ensimmäisellä kierroksella juuri sen puskan sisään. Onnistuin tekemään sen uudelleen. Olin siellä saman saakelin puskan sisällä noin puoli metriä eri paikassa joten päätin kokeilla jotain muuta kuin heittämistä ja tuuppasin sormirollerin postilaatikon kokoisesta aukosta kohti koria. Se olikin ihan hyvä heitto. Kiekko tietenkään ei mennyt korille, mutta kiipesi noin kymppiin sinne vasemmalle rinteeseen. Sieltä sitten mietittiin hetki onko kympissä ja sovittiin kiekon olevan yli kympissä niin ei tarvitse sitten säikähtää jos meinaa lähteä kiekon perään.
Putti oli vähän vasemmalla, osui alarautaan ja pomppasi pystyyn rollaten alamäkeen reiluun kymppiin. Sieltä puoliksi kuusen alta putatessa oli vähän koivukin edessä joten eihän se mennyt. Tuplabogey ja kolmen heiton johdosta suli kaksi heittoa.
Väylä 21 (20 ei pelattu) surkea antsayritys jäi vaivoin sisään ja yhtä vaivoin sain putattua kolmosen. Ville teki kakkosen, joten siihen meni se johto. Tässä vaiheessa olin vielä sitä mieltä, että kyllä se tästä kunhan vain keskityn kunnolla.
22 avaus ennen minua on kaikilla huono. Itse vedän kiekon vasemmalle rinteeseen niin ettei se kuitenkaan rollaa alas sieltä. Forella Buzzz lähtee ihan hyvin kohti koria, korin takana hipaisee maahan ja rollaa kymppiin kiinni puolikasvuiseen puuhun. Huonosta asennosta puttaan rinnetontilta ohi koko korista. Auts. Toinen putti kutosesta on ihan hyvä, tosin tulee tolpasta ulos. Tässä kohtaa kun teen toisen tuplan niin on vähän epäuskoista tämä meininki.
23 avaus. On lähdettävä vähän hyökkäämään jos meinaa mitään, joten forella yritän. Eihän se hyvä ole, mutta menee aika pitkälle kun ei osu mihinkään. Puiden välistä kakkonen noin 12 metriin. Ville on tekemässä nelosta joten tästä kun laitan sisään niin se on yhden ero. Eihän se ole kovin hyvä yritys ja molemmille nelonen. Se on sitten paljolti siinä.
24 Pakko kai se on holaria hakea, joten forella hanat sinne ylös. Eka rundilla onnistui. Nyt osuu ennen nurmikolle menoa koivuun.
Kakkosheitolla yritän pelastaa jotain, mutta eihän se skippaa. Jää noin seiskaan koivun taakse niin, että joudun haaralle. Ei osu koriin. Ei tainnut enää ihan moti riittää. Sieltä vähän korin alapuolelta sitten tuskainen tuuppaisu huonosti menneen kierroksen viimeiseksi heitoksi. Alarautaan ja kolmas tupla viimeiseen kuuteen väylään. Ohhoh. Onnittelut Villelle ja hetkeksi epäuskoisena tuijottelemaan lattiaa.

Saunassa ehdin tätä pohtia ja todeta ettei tässä nyt ollut mitään erityistä. Vähän huonoista puteista tuli katastrofeja ja pari hyvää puttia ulos korista. Sellaista sattuu. Sattuu tietenkin sieluun kun sellaista sattuu yhdelle kierrokselle. Todettiinkin Villen kanssa että nyt olisi saanut voiton helpolla, mutta on myönnettävä ettei meikäläisestä ollut sitä ottamaan. Ikävästi repsahti lopputulos +9 joka antaa 921 taikapistettä eli menihän se pahasti alakanttiin. Siellä oli oikeastai paljon hyvää, mutta jäi tuosta mietittävää.

Puttiin se ratkesi mutta erilailla kuin aiemmin. Tällä kertaa puttaaminen muistutti puttaamista vaikkei mennytkään kaikki sisään. Kohti uusia pettymyksiä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2268 on: 03.10.22 - klo:10:13 »
Viikonloppu viikolla 39 olikin aika vauhdikasta menoa. Ensin koko viikko töissä, pitää tehdä vähän puskuria kun on tulossa vähän ulkomaanreissua niin tunnit täsmää. Viikonloppuna kuitenkin NDGE ja kauden päätapahtumana seuranmestaruuskilpailut.

NDGE taisi mennä ensimmäistä kertaa ilman treenikierrosta perjantaina. Eipä olisi ehtinytkään, joten onneksi on käyty ennenkin vaikka olihan siellä vähän uusiuduttukin.
Väykän pelaajakokous pysyi ehkä ensimmäistä kertaa aikataulussa ja päästiin aloittamaan melkein ajallaan. Hyvä meininki oli niinkuin aina ja ihmiset olivat hyväntuulisia vaikka tiedossa oli pitkä päivä, paljon kävelyä ja pitkiä väyliä. Järkäleellä ei paljon midariheittoja tarvita, joten melkein aina heitetään täysillä.

Ensimmäisellä kierroksella kärsin hentoisesti erikoisesta vaivasta. Forelähestymiset ovat olleet oikeastaan sellainen vahvuus johon aina voi luottaa. Nyt kuitenkin jostain syystä 30-50m lähestymiset lähtivät järjestään suoraan kohti koria ja tietenkin sitten feidasivat poispäin. Tämä tarjosi ihan liian monta tilaisuutta mokata putti. Eihän ne kaikki menneet. Pelaaminen oli muuten aika kivasti kohdallaan. Pelasin ensimmäisen kierroksen pariin, joten hyvinhän se meni. Muutamalla väylällä huono heitto osui juuri väärään kohtaan ja maksoi heti ainakin sen yhden heiton.  Jaettu kakkossija ekan kierroksen jälkeen. Ei isompia tuntemuksia varsinkin kun sain Buranan aamulla kun tuntui alaselässä pientä vaivaa.

Ruokailu ja kohti toista kierrosta. Pieni tauko ei tehnytkään pelkästään mainiota vaan tuntui aika jäykältä. Aloitettiin väylältä 19 joka on yli 300m par viisi. Ensimmäinen heitto lähti liian hyssessä kun ei sitten tuullutkaan niin paljon kuin luulin ja kiekko painoi vasemmalle ja koivuun. Sieltä sitten reagoin niin, että seuraavassa ei ollut liikaa hysseä vaan se käänsi yli ja cutrollasi sitten aika paljon takaisinpäinkin. Siitä se sitten hiljalleen lähti toimimaan niin, että tapahtumia oli toisella kierroksella paljon vähemmän.
Viimeiselle väylälle 18 lähdettäessä Piippo oli kadonnut jo horisonttiin. Tässä kisassa ei vain olisi ihan helpolla riittänyt. Olin ennen viimeistä väylää kakkosena yhden heiton marginaalilla. Väylä 18 on kentän vaikein väylä. Ensin pitäisi osua nurmialueelle ja päästä kuitenkin mahdollisimman pitkälle, sitten heittää oikealle kääntyvä kiekko niin ettei se mene oikealle outtiin, vasemmalle greenille eikä pidemmällä bunkkeriin. Eli vaikea on, kovinkin vaikea. Heitin aika sellaisen perusheiton Sidewinderillä väylän oikeaan reunaan. Sieltä sitten hyvä fore joka meni ihan suunnitellusti männyn vasemmalta puolelta. Spotterina toiminut pelaaja sanoi kiekon jääneen kummulle noin 15m korille. Hyvä. Paineet on kaverilla. Sauli heittikin kakkosheiton siihen samalle kummulle. Paitsi että kun käveltiin paikalle niin mun kiekko ei ollutkaan kummulla vaan se löytyi kummun takaa kauniisti bunkkeriin rollanneena. Hitto. Saulin putti ei mennyt, joten jos haluaa tulla kakkoseksi niin olisi 12m putti. Pieni tuumaustauko. Kori on alempana kuin minä, jos ei osu koriin niin ei jää ihan lyhyttä puttia. Kahdella heitolla koriin tarkoittaa jaettua kakkossijaa. Päädyn sitten yrittämään. Yritys ei ole huono, mutta viisi senttiä liian matala ja pamahtaa alarautaan. Kiekko jää metriin ja jaettu kakkossija.
Toinenkin kierros par-tulokseen eli 160 heittoa yhteensä. Vaikka matkalle mahtuu kaikenlaista niin pitää olla tyytyväinen, tekeminen on tällä hetkellä varsin tasaista.

Mielenkiintoista oikeastaan on ettei peli kaatunut puttiin.

Sunnuntain seuranmestaruuskisat Kaatiksella. Pelattiin kaksi erilaista layouttia, yhteensä 27 väylää.
Jostain syystä heittäminen kulki koko ajan hyvin, puttaaminen oli tosi jäykkää varsinkin alussa jossa missasin alarautaan muutaman ringistä.
Loppujen lopuksi tarina päättyi viiskymppisten osalta meikäläisen sudden death voittoon, joten menihän se riittävän hyvin kauden päätapahtumassa.

Nyt sitten seuraavaksi parin viikon päästä Epilään Masteritourin viimeiseen osakilpailuun ja sitten varmaankin voisi pitää kauden päätöstapahtumana Drava Foresteria Kroatiassa.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2269 on: 03.10.22 - klo:11:25 »
NDGE on tapahtuma jossa heitetään frisbeetä, mutta ehkä kuitenkin vähintään yhtä merkittävässä roolissa on tavata tuttua, osa viimeaikaisia ja sitten on ihan vain sellaisia joita ei ole välttämättä nähnyt vuosiin tai sitten nähdään vain NDGE:ssä. Väykkä uhkailee vuosittain kilpailun loppuvan, mutta toivotaan ettei niin käy. Tällaiselle tapahtumalle on paikkansa ja siellä saattaa saada mielenkiintoisia näkökulmia ja uutta ajateltavaa.

Itse kohtasin kaksi ihmistä jotka erikseen keskustelussa mainitsivat huomioineensa meikäläisen mainion pelivireen tänä kesänä ja kyselivät onko jotain salaisuuksia. Kuulemma oikein kylillä asiasta keskustellaan. Mielenkiintoista. Saattaisi olla osittain imartelevaa olla tällaisen huomion kohteena tai sitten sen voi ajatella niinkin että mitenkäs tuo noin hyvin pelaa kun se ei ole noin hyvä. No, totuus on varmaankin siellä jossain. Ei tässä nyt mitään pelkkiä tonnin kiessejä ole pelattu, joten ei kai se nyt ihan loppuun saakka niin iso yllätys ole jos pelaan välillä hyvinkin :)

No, tämä sai kuitenkin saunassa aikaa kun itse kisoissa ei ollut niin paljoa miettimistä. Kykenin pelaamaan niin ettei tullut pitempiä mustia hetkiä vaan jäivät yksittäisiksi väyliksi epäonnistumiset. Tähän pitää pyrkiä. Jäin siis tätä vähän erikseen miettimään, siis onko siellä jotain mistä voisi saada kiinni.

En jaksa nyt alkaa kaivelemaan taaksepäin mutta taisin täälläkin mainita kuinka näin itsestäni kuvan golflyönnissä ja aloin ihmettelemään että miten se kroppa mailan kanssa voi kääntyä noin mutkalle mutta frisbeetä heittäessä heitän pelkällä kädellä ja näytän rautakangelta.
Samalla kun hahmotin heittämistä hartiakäännön kautta uudelleen niin saan nykyään ehkä jopa pidemmälle kuin koskaan kiekkoa heitettyä. Toki kiekot ovat kehittyneet, mutta jostain syystä tuo hartioiden pieni lisäkääntö on tuonut lisää mitttaa muttei kuitenkaan tunnu vaikuttavan tarkkuuteen vaikka liikkuvia osia onkin lisää.

Toinen asia mihin olen jo vuosia yrittänyt kiinnittää huomiota on päättää mitä yrittää. Olen täällä avautunut kymmeniä kertoja siitä kuinka huomasin yhtäkkiä heittäneeni vaikken ollut vielä saanut päätettyä mitä yritetään. Tätä on tehty tietoisesti, mutta en osaa sanoa olenko siinä varsinaisesti onnistunut muutenkuin siksi, että nyt kun niitä väylädraivereita on tullut lisää bägiin ja alan hahmottaa mitä niillä voi tehdä niin on useammin selkeämpää mitä yritetään ja millä kiekolla. Buzzz on tosi hyvä kiekko ja sille on jatkossakin paljon käyttöä, mutta nyt kun sinne 5 ja 10 nopeusluokkien väliin on tullut enemmän vaihtoehtoja niin on helpompi päättää mitä yritetään ja millä kiekolla. Aiemmin on ollut kuitenkin aika iso käppi siinä kiekkojen välissä vaikka sitä olenkin selitellyt paikkaavani erilaisilla Buzzzeilla. Näin on yritetty tehdäkin, mutta erilaisten moldien testaaminen on tässä kohtaa tuottanut tulosta. Kun saa päätettyä mitä tekee niin sitä sitten yritetään. Huonoja heittoja tulee jatkossakin, mutta on vaikea heittää hyvää heittoa jos ei tiedä mitä yritti. Uskoisin tässä olevan sen salaisuuden jolla ehkä ollaan nyt 1-2 heittoa aiempaa paremmalla mallilla.
Puttaaminen ei kuitenkaan ole parantunut muuten merkittävästi kuin että hetkeen se ei ole kadonnut kokonaan niin ettei siitä tule mitään. Yksittäiset puttirallit tai ohiputit on saatu korjattua ainakin yleensä eivätkä ole liikaa päässeet vaikuttamaan tulokseen.

Katsotaan nyt miten se vanhuus ihmiseen vaikuttaa. Toisaalta tuntuu jo nyt vähän pöljältä, että olen väheksynyt väylädraivereita siksi etteivät ne tunnu niin hyviltä kädessä. Itselläkin on kuitenkin ollut tiedossa että jos niitä vain heittää niin voi niillä oppia heittämäänkin :D

Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2270 on: 04.10.22 - klo:10:45 »
Läheltä on päässyt seuraamaan tätä kehitystä ja uskonkin, että sun extra 10-15m on multa pois :)

Lähäripeli sulla on ollut koko aikuisiän hyvää eli 35m....65m menee aikalailla lähes aina kahdella karsinaan.
Putti on hieman parantunut, mutta harvoin se niin heikkoa on ollut, mitä täältä lukijoille on auennut. Se
on ollut siellä 65%...75% luokkaa "aina". Välillä menee se 4-5m ohi, kuten meillä kaikilla aikuisten sarjoissa
pelaavilla. Iso ero sen sijaan on avauksissa, näin mutulla sanoisin, että avauksilla olet tänä kesänä sen 2heittoa /rundi
ottanut tuloksesta pois.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2271 on: 13.10.22 - klo:10:25 »
Kommentointi on aina mukavaa, se kun vahvistaa sitä että joku edes joskus näitä lukee muukin kuin itse :)

Uskoisin tuon puttaamisen olevan niin paljon henkimaailman hommia, että sitten kun se epävarmuus iskee niin edes sisään mennyt putti ei tunnu menneen sisään jos se on huono. Päälle jaa vain ajatus siitä ettei tästä mitään tule.
Siksi uskonkin että on aika tärkeää jotenkin käydä näitä kierroksia läpi niin että pääsee sen kuplan ulkopuolelle tarkastelemaan ihan vain kliinisesti numeroina tekemistään. Aiemminkin olen maininnut, että keskimäärin tekeminen on aika samanlaista aina ja pienet yksittäiset virheet tai onnistumiset värittävät sitten kokonaisuutta.

Kisakausi lähestyy loppuaan ja ensi viikonloppuna painitaan Epilässä Hamsteritourin osakilpailussa viimeistä osakilpailua. Vai oliko se Masteri?
Valitettavasti tämän masteritourin järjestelyt eivät ole vakuuttaneet niin kokonaisuutena kuin yksittäisinä kilpailunakaan vaikka ainakin omalta osalta toiveissa oli jos nyt ei ihan Protourin kaltainen niin ainakin vakavasti otettava kokonaisuus jossa ikääntyneet keskenään kävisivät kilpailemassa paremmuudestaan.
Päätin osallistua tähän kiertueeseen ja sen nyt käyn loppuun saakka. Toki oma menestys kiertueella vaikuttaa asiaan, mutta palaute pelaajien keskuudesta ei ole ollut kovinkaan kiertuetta mairittelevaa.

Epilässä kuitenkin pelataan ja käytiin viime viikonloppuna tutustumassa kenttään. 15 väyläisestä saadaan 18 väyläinen tekemällä kolme lisäväylää jotka eivät olleet pelattavana viime viikonloppuna mutta kartalta arvailtiin sitten mitä saadaan.
Ensimmäiset kaksi väylää pelataan metsässä ja sen jälkeen tuntuu ettei oikein hahmota enää juuri mitään. Väylät tuntuvat olevan varmaankin käytännön takia (turvallisuuden) varsin samankaltaisia. 100-115m suorahkoja väyliä ilman isompia krumeluureja. Ratakartan mukaan näyttäisi olevan outtiakin, mutta aika harvalla väylällä se on oikeasti pelissä.
Todennäköisesti näemme kilpailun jossa erot eivät kasva isoiksi ihan siksi, että suurin osa pelaajista joutuu noilla 110m väylillä pelaamaan vain kolmosta. Sadetta ja ilmeisesti tuultakin on luvattu, joten sillähän niitä eroja sitten saadaan aikaiseksi. Kerran pelattiin kenttä läpi ja todettiin ettei toisesta kierroksesta olisi mitään erityistä hyötyä kun aika peruspelaamista ja selkeää suunnittelua.

Vuonna 2009 olen pelannut Epilässä. European Openissa. Sijoitus oli 43. joten nykymittaristollahan se olisi aivan huikeaa tekemistä. Siihen maailmanaikaan kilpailuun pääsi osallistumaan kun maksoi osallistumismaksun. En muista, että olisin ryhmäarpajaisissa saanut mitään lottovoittoa pääsemällä pelaamaan jonkun jenkin kanssa, mutta kyllä siellä kävellessä niitä senaikaisia väyliä muistui mieleen. Saattaa olla, että yksi tai kaksi väylää on ainakin lähellä niitä väyliä.
Tuossa kisassa hävisin Seppo Pajulle 2 heittoa ja voitin Teemu Nissisen. Ei taida olla tarpeen muistuttaa että pojat ovat olleet tuohon aikaan 15 vuotiaita. :D

Mökin talvikuntoon laittamisesta näyttää olleen vähän fyysistä seuraamusta. Alaselkä ja niska kipuilee. Saattaa olla että kun kylmässä sateessa nosteltiin laituria niin ihan koko aikaa ei kyennyt ottamaan sellaista asentoa josta olisi ollut hyvä nostaa. Toivotaan että saisi nämä jumitukset ennen viikonloppua paremmaksi.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2272 on: 16.10.22 - klo:18:28 »
Epilä käyty ja pelattu. Istun tätä kirjoittaessa lentokentällä odottelemassa koneeseen pääsyä. Kilpailu päättyi noin neljä tuntia sitten.

Kierros 1
Saattaa olla ehkä oudoimpia kierroksiani koskaan. Heittäminen kulki mainiosti. Neljällä väylällä en ollut edes kakkosringissä puttaamassa pirkkoa, mutta muuten pääsin yrittelemään.
Kaitsu on tilastomagneetti ja kertoi tilastoja kesken kierroksenkin. Seitsemän puttimissiä ringistä. Pari vitosestakin.
Puttaamisen perusteella ei kovin kummoista.
Kuitenkin -7 ja kolmen heiton kaula kakkoseen. 1008 etukäteistaikapistettä. Vaikka hyväksyn muutaman missatun putin niin illalla kävi mielessä, että entä jos olisi ollut vielä puttipäiväkin…
Toisaalta pari puttia meni kakkosringistäkim ja ehkä tärkein huomio oli etten pelännyt puttaamista vaikkei ne menneetkään.

Illalla käytiin syömässä ja pitkästä aikaa biljardisalilla.
Tampereen parasta pizzaa ja vähemmän laadukasta biljardia. Kivaa oli.

Toinen kierros.
Oli aika erilainen päivä. Ykköselle birdie ja kakkoselle bogey. Kolmoselle birdie kakkosringistä…
Aika paljon enemmän oli varianssia pelaamisessa ja lopputuloksena seitsemän birdietä joka on sama kuin ykkösrundilla, mutta neljä bogia. Normaalimman tuntuinen kierros. Alustavissa 973 taikapistettä joten eihän tuosta itkemään voi alkaa.
Olen tässä kaffikuppi kädessä yrittänyt vähän meitiskellä mikä sai noin ison varianssin kierroksiin. Ehkä se eka rundi oli vain suonenveto.

Kolmas voitto masteritourilla ja koko kiertueen voitto. Toivottavasti tämän kiertueen jatkuessa panostetaan vähän enemmän järjestelyihin.

Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2273 on: 16.10.22 - klo:21:17 »
Onneksi olkoon voittoisasta pelistä.
Minkälaisia terveisiä tour järjestelyihin olisi ensi kaudelle? Tuli vaan mieleen että voisihan sitä tuolaisenkin kisan järkätä. Vähän kummaa palautetta kuullut sieltä täältä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2274 on: 18.10.22 - klo:23:43 »
Onneksi olkoon voittoisasta pelistä.
Minkälaisia terveisiä tour järjestelyihin olisi ensi kaudelle? Tuli vaan mieleen että voisihan sitä tuolaisenkin kisan järkätä. Vähän kummaa palautetta kuullut sieltä täältä.

Tämän taustahan on protourilla josta wanhukset irroitettiin omaksi tourikseen. Tämä on ihan ok.

Nyt vain MINUN mielestäni (ei siis mikään isomman porukan tai edes pienen) olisi pitänyt päättää halutaanko tehdä touri jossa kilpailee Suomen parhaat ikäluokkapelaajat. Tämä tehtiin protourin osalta kehittyen hiljalleen arvostetuksi touriksi joka halutaan voittaa vaikka oltaisiin jo Suomen mestareita ja muutenkin hyviä. Eli onnistuminen siellä. Eli jos päätetään tehdä tour jonka status on korkeampi kuin muiden peruskisojen niin tourin kisojen pitää poiketa muista kisoista.
Nyt pelattiin kahden kierroksen kisoja kierros päivässä. Kahden kierroksen kisoja on paljon, joten pitää keksiä jotain muuta. Kolme kierrosta? Ehkä lauantaina kaksi ja sunnuntaina golflähdöillä?
Nyt erottiin normikisasta yhdellä tavalla. Kahden kierroksen kilpailu maksoi 60€.
Minullehan tämä 60€ sopi mainiosti kun voitin kolme killpailua. Mutta houkutteleeko tuo muuten pelaajia? Ei näköjään. Kisoissa tuntui olevan tilaa vaikka vanhuksia pitäisi olla liikkeellä paljonkin huhujen mukaan.
Eli jokin on pielessä. Sitten kun heittäminen alkaa niin kaikki tietävät mitä tapahtuu.

Tuntui että tämä kiertue ei kiinnostanut oikein ketään. Ei liittoa, sponsoria (kiitos mukanaolosta), kisajärjestäjiä, pelaajia saati katsojia.
Pulsean videoita tuskin katseli kovinkaan iso joukko, eikä niitä koosteita ole vielä näkynyt.

Mitä tehdä? Pitäisi päättää ketä halutaan palvella? Jos halutaan joku pikku kiertue ikäihmisille niin mielestäni liiton ei pitäisi sotkeutua siihen mitenkään.
Jos halutaan tasokas tapahtuma niin sitten pitää miettiä vähän enemmän. Miten erotutaan muista kisoista.
Jos tehdään kolmipäiväisiä kisoja golflähdöillä niinkuin protourilla niin ihmettelen jos niihin ei löydy pelaajia kunhan panostetaan siihen.
Kuitenkin protourilla ainakin miesten puolella neli- ja viiskymppisiä muistelen olleen jonoon astikin. Pelaajamäärät on kuitenkin kasvaneet ja taso nousee koko ajan.

Nämä siis omia ajatuksia joita olen toki monen kanssa keskustellut ja sitä kautta omaa mielipidettä rakentanut.
Näitä keskusteluja olen siis käynyt lähinnä niiden kanssa jotka ovat olleet pelaamassa tourilla.

Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2275 on: 20.10.22 - klo:15:39 »

Minkälaisia terveisiä tour järjestelyihin olisi ensi kaudelle?

Vähemmän luokkia, vaikka kirpaisee esim. minua. Lauantaina 2 rundia ja sunnuntaina finaalirundi tulosjärjestyksessä. 4 kisaa ja
vikassa kisassa tuplapisteet. Vähemmän luokkia sen johdosta, että max osallistuja määrä siis 72.
Miehissä 55 pois ja 65 jos sellainen on. Naisiin en uskalla ottaa kantaa, ettei kukaan pahoita mieltään, mutta 1-3 kisaajan luokat, tarvitaanko ?

Lokakuun puolessa välissä ei enään kisoja.

Järjestäjille vaateita esim. vessa, yhdenmukainen tuloskirjanpito. Lisäksi saisi esim. nurtsi olla ajettuna väylillä, jossa pelataan.

Loppukaneettina vielä, että esim. liitto ei vielä ole ottanut mitään yhteyttä palkintorahojen suhteen eli hieman aktiivisuutta
toivoisin sieltä suunnalta.

Nämä tuli heti mieleen.
« Last Edit: 20.10.22 - klo:15:45 by letiss »

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2276 on: 30.10.22 - klo:18:48 »
Drava Forester 2022. Neljäs kerta itselle kun kautta päätellään Kroatiassa.
Kyseessä on enemmän tai yhtä paljon tapahtuma kuin frisbeegolfkilpailu.
Suurin osa ainakin ulkomailta tulevista pelaajista majoittuu samaan hotelliin jossa on iltaisin yhteistä ohjelmaa erilaisista kilpailuista ruokailuihin. Välillä käydään maistelemassa viiniä ja viihdytään yhdessä.
Hauskaa on ja aina pääsee vielä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Drava Foresterissa pelattiin tänä vuonna kolme kertaa 21 väylää noin samaa rataa kuin Euro tourilla joten aikaisempaan verrattuna oli haastavampia väyliä tiedossa.

Ensimmäisellä kierroksella toisella pelatulla väylällä (3) alkoi haasteet. Eestaas väylää sinkoiltuani otin vielä kolmen putin greenin, joten triplabogeylla jatkettiin matkaa. Homma ei oikein tuntunut lähtevän käyntiin kunnes kierroksen loppuun iski suonenveto ja pelasin viimeiset viisi väylää -5. Taistelusta tuli sitten ihan hyvä kierros. En osaa sanoa miten se peli nyt sillälailla lähti käyntiin.

Kakkoskierroksella pelasin ykköskortissa ja samanlaista tuskaa tuntui olevan ilmassa. Vähän varovaista eikä saanut oikein tehoja kun tuntui koko ajan siltä ettei saa riuhtoa. En osannut sitten heittää oikein ollenkaan kovaa ja kiekothan tekee silloin ihan omia juttujaan. Toinen kierros +1 ja pari heittoa alle oman ratingin. Aika hankalaa oli.

Kolmoskierroksella tänään tuntui että pelasin paremmin. Valitettavasti se ei näkynyt tuloksessa.
Virheet tulivat vääriin kohtiin ja välillä tuntui että hyvänkin heiton jälkeen oli huono jatkopaikka. Mielenkiintoiseksi kierroksen teki kun pelasin käytännössä toista pelaajaa vastaan koko ajan finaalipaikasta. Alkaessa olin kuudentena yhden päässä vitosesta ja viisi pääsi finaaliin.
Koko kierros mentiin aika tasaisesti, molemmilla aika paljon varianssia suorittamisessa mutta eestaas mentiin. Loppujen lopuksi +2 tuloksella päädyin tasatulokseen kaverin kanssa ja molemmat finaaliin.

Finaalissa ei paljon ollut meikäläisellä muuta panosta kuin että saimme pelata finaalissa vain niin kauan että tulee ero ja huonompi poistuu areenalta. Kuusiväyläinen finaali oli rakennettu niin että katsojat pystyivät seuraamaan heittoja koko ajan. Toisen väylän birdiellä pääsin jatkamaan pelaamista, mutta erot olivat jo niin suuria että yleisölle pelaamiseksihan se vähän meni. Jone pelasi tänään kidan hotroundin ja vielä finaalissa varmisti itselleen kolmossijan ja muistopalkinnon. Hyvää tekemistä kauden päätteeksi.

Hieno tapahtuma. Itsellä vähän mietittävää. Mihin se itseluottamus häviää ja miten sen saisi takaisin kesken kierroksen. Puttaaminen oli huonointa pitkään aikaan. Enimmäkseen kuitenkin uskalsin putata, joten huonompaakin olisi voinut olla.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2277 on: 01.11.22 - klo:14:07 »
Eilinen päivä meni matkustaessa, mutta huomasin käyttäväni aika paljon aikaa siihen että mietin mikä oli erilailla kuin aiemmissa syksyn kisoissa. Ensimmäisen kierroksen suonenvetoa jos ei olisi tullut niin jokainen kierros olisi ollut jotakuinkin samaa luokkaa.

1. Putti oli erikoista. Ehkä kerran oli aivan luokaton putti mutta enimmäkseen huono puttaaminen liittyi korkeussäätöön. Kun puttaaminen on epävarmaa tulee keskityttyä ihan liikaa siihen että se lähtee kohti koria. Sitten kun onnistuu siinä niin helposti se pamahtaa alarautaan. Tällekin reissulle löytyi yksi oululainen jonka mielestä puttaamisessa heitetään kiekko koriin ja sillä selvä. Niinpä.
Eli sain putattua, mutta ihan liian usein ei mennyt sisään. Siksi ei siitä puttaamisesta voi olla niin huolissaan kuin joskus aiemmin.

2. Tässä tulee sitten aika paljon samantyyppinen ongelma. Jostain syystä aiemmissa kisoissa heitetyt kiekot eivät suostuneet toimimaan niinkuin ne toimivat aiemmin. Sidewinderin suora lento on ollut useilla kierroksilla tarpeen ja nytkin olisi ollut. Jostain syystä en vain millään tuntunut saavan kulmaa kohdalleen. Esimerkkinä vaikka väylä 9 jossa yritin heittää suoraan puuta kohti jotta se siitä kääntäisi hieman yli palaisi takaisin. En saanut kertaakaan Sidewinderiä nousemaan edes plaaniin. Yritin reagoida tähän kierroksien aikana, mutta en oikein tuntunut löytävän sellaista kiekkoa joka lentäisi suoraan niissä kohtaa joissa sitä vaadittiin.
Useita heittoja jäi tälle matkalle. Huonoja heittoja tulee aina, mutta nyt oli jotain outoa tekemistä.

3. Tästä seuraavasta tulee olla eniten huolissaan. 65m ja alle lähestymiset ovat olleet meikäläisen vahvuus oikeastaan aina. Väylällä 17 heitettiin ensimmäinen heitto ränniin josta se feidasi vähän aukeammalle. Osuin tuohon ränniin joka kierroksella ja missasin joka kierroksella seuraavan heiton jonka piti olla meikäläisen leipälaji. Forella pienehköön aukkoon. En kertaakaan tuolle väylälle. Useita vastaavanlaisia oman vahvuusalueen mokailuja tuli tässä kisassa.

Hämmentävää. Toki kilpailussa piti heittää tarkasti pienehköihin aukkoihin eikä virheisiin ollut varaa, mutta varominen ei ole vaihtoehto. Epävarmuus osumisesta aiheuttaa tietenkin varovaisuutta, mutta olipahan haastavaa pelaamista.
Ongelmalistasta voisi päätellä, että olisin pelannut 100 pinnaa alle oman ratingin mutta keskiarvo taisi olla 2 heittoa alle.
Kuten aiemmin tuonne kirjoitin niin en varsinaisesti kuitenkaan ole pettynyt. Pelaaminen vain välillä menee näin, kun ei ihan suju niin epäonnistumiset ruokkivat epäonnistumisia. Joka päivä oli kiva mennä pelaamaan ja finaaliinkin oli kiva mennä vaikka peli oli ollut hankalaa ja tiesin muutaman kymmenen ihmisen tuijottavan tekemistä.

En oikein vielä tiedä mitä tästä voi oppia. Hyvin menevillä kierroksilla on hyvä tatsi kiekkoihin eikä tarvitse epäillä ollenkaan etteikö ne tekisi niinkuin pyydetään, mutta sitten kun sitä tatsia ei ihan ole niin tällaisilla radoilla tulee äkkiä paha mieli.

Viisi viimeistä kierrosta frisbeegolfia pitäisi tulla seuraavaan päivitykseen ja niiden keskiarvo on aika tasan oma rating tällä hetkellä joten tuskinpa siellä kovin isoa liikettä nähdään tulevassa päivityksessä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2278 on: 17.11.22 - klo:12:22 »
Jäi vaivaamaan senverran, että olen päätynyt seuraavaan päätelmään Kroatian osalta.

Draivipeli ei ollut erikseen isommalti paskaa. Loppujen lopuksi jäin itselleni muutaman heiton koko kisassa jos keskiarvoja katsellaan joten pikkuvikoja lähinnä. Uskoisin että putti olisi voinut olla vähän parempaa, mutta muutama epäonnistuminen niissä meikäläisen varmimmissa lähestymisissä on merkittävin muutos ns. normipeliin.
Harmi ettei riittänyt into silloin heti kirjoitella itselle ylös väyläkohtaisia koska sieltähän sitä voisi kaivaa "tilastoja" omasta pelistä jälkikäteenkin. Nyt niitä on turha yrittää miettiä.

Pienestä se oikeasti on kiinni. Tuollakin oli niin monta mahdollisuutta saada epäonninen puupomppu joko huonoon tai hyvään paikkaan että yksittäisen kilpailun sisällä tapahtuva varianssi vaikuttaa helposti muutaman heiton. Eli koitetaan jatkossakin pelata niin hyvin kuin osataan :)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2279 on: 02.12.22 - klo:13:37 »
Tämä on nyt varmaankin sitten se offseason. Pari kertaa olen ollut melkein menossa heittämään, mutta aina on keksinyt jotain miksi ei sitten kuitenkaan. Lunta on maassa senverran ettei koko aikaa ole mielessä frisbeen heitteleminen.
Seurarintamalla tietenkin valmistellaan tulevaa kautta ja eilenkin hallituksemme kokoontui ihmettelemään tulevaa syyskokousta ja tietenkin samalla budjetoimaan ensi vuoden tapahtumia. Eli mielessä on kyllä kaikenlaista.

Seuran pipokin oli ensimmäistä kertaa päässä.

Ensi kauden ajankohdat kiinnostaisi tietenkin jo kovasti. SM-kisat vanhuksille järjestetään Valkeakoskella, mutta johtuen kaikista muista mahdollisista kilpailuista liitto sovittelee päivämääriä kaikenmaailman tourien ja muiden kisojen suhteen. Siinä onkin jokavuotinen säätö ja show liiton henkilökunnalla. Ehkä ne sieltä hiljalleen saadaan varmistumaan.
Avoimen luokan osalta siirrytään varmasti koko ajan enemmän siihen, että tourien järjestäjät järkkäävät kisansa silloin kun itselle sopii koska toureja ja kisoja kovillekin pelaajille on niin paljon ettei keskinäinen sovittelu ole ihan yksinkertaista. Jos ymmärsin oikein niin Eurotour pisteli päivämäärät kohdalleen ihan vain itsekseen ja nyt sitten muilla järjestäjillä onkin miettimistä että otetaanko Eurotour huomioon vai mennäänkö omilla aikatauluilla ja luotetaan omien kisojen vetovoimaan. Onhan siinä miettimistä.

Ihan kohta jaellaan jo ensimmäisiä EM-kisapaikkoja ratingin perusteella. Viiskymppisissä ei taida olla suomalaisista kukaan niin korkealla, että suoria ns. henkilökohtaisia paikkoja olisi jaossa suomalaisille. Sen jälkeen sitten pistävät maittain jakoon edustuspaikat, jonka jälkeen maat sitten ihan itse päättävät millä logiikalla ja kenet halutaan lähettää maata edustamaan. Itse sain hilattua ratingia suomalaisten keskuudessa sinne kärkiporukkaan viiskymppisissä, joten jos vain paikkoja on tarpeeksi niin voihan sitä käydä sellainenkin vahinko että pääsisi maataan edustamaan. Kisat on Unkarissa, joten ennenkuin EU on päättänyt unkarilaisten tukirahojen poisvetämisestä, Unkari päättänyt tukeeko se Suomen NATO-jäsenyyttä ja muutamaa muuta poliittista päätöstä niin katsotaan sitten miten frisbeegolf politisoidaan osaksi kokonaisuutta.
Toivotaan tietenkin että järki voittaa ja kaikilla on jo ensi kesänä hyvä mieli, mutta onhan tässä nähty minkälaista väkeä tuolla on touhailemassa.

Ensi kautta olen aloittanut valmistelemaan siten, että aloitin bodaamisen. Salillakäynti on edelleen yhtä hankalaa kuin aiemminkin. Pakko aikatauluttaa ja kieltää itseltään turha säätäminen niin tulee käytyä. Hauiksen näyttämiset on taidettu tällä iällä jo näyttää, joten enemmän kiinnostaa yleiskunnon nostaminen. Parasta salillakäynnissä on edelleen se kun se on ohi ja voin olla tyytyväinen itseeni kun olen saanut itseni pakotettua sinne.
Salilla oma protokolla on painaa viiden minuutin sykkeiden nosto yleensä polkemalla fillaria. Sitten mennään sellainen 40 minuuttia parilla juomatauolla laitteelta toiselle jakaen rasitusta eri ruumiinosille. Sitten lopuksi viitisen minuuttia joko fillaria tai soutulaitetta. Sykkeet ylös ja lihaksia rasitukselle. Kai se on jotain circuittia tai jotain. En tiedä.
En edelleenkään tiedä mitä laitteita ne on siellä, en pysty siis keskustelemaan nimillä niistä vempeleistä ja niiden hyödyistä eri paikkoihin.
Aiemmin mulla oli ohjelma jossa luki käytännössä ne numerot joiden perusteella etsin sen laitteen mitä piti vedellä ja lapusta katsoin paljonko painoja aluksi laitetaan. Se oli helppoa. Nyt kun meni uudelle salille niin numerothan on eri ja laitteetkin ainakin eri värisiä.
Koen olevani jo senverran kokenut saliheppu, että pystyn tavoittamaan eri ruumiinosat suhteessa niihin vehkeisiin. Niitä sitten vedellään, painot olen koittanut valita niin että rasitus tulee enemmän toistojen kautta kuin yksittäisillä vedoilla. Tätä sitten koitetaan jatkaa omaan vapaaseen tahtiin itsensä pakottamalla. Tiedossahan on että hyvää se ihmiselle tekee, mutta kyllä tässä on meikäläisellä tekemistä.
Aluksi kun kunto on heikko niin on helppo tiedostaa miksi siellä käydään, mutta sitten kun alkaa bodaaminen tuottaa hieman tulosta niin tekosyiden keksiminen helpottuu kun ei ole sellaista painetta koko ajan rampata kun ollaan niin hyvässä kunnossa.

Ai saakeli. Tein puolen vuoden sopimuksen, eli toukokuun alkuun asti olisi tarkoitus yrittää bodailla tasaisesti ja kesä tehdään sitten jotain ihan muuta kun asutaan mökillä ja mitä kaikkia tekosyitä sitä nyt jo ehti keksiäkään.