Uusi päivä, uusi yritys.
Ruukin golfkeskus näytti parhaita puoliaan joulukuun alkupäivinä. Aurinko yritti olla näkyvissä ja pari astetta lämmintä tuntui eiliseen verrattuna mahtavalta.
Ratamestarit olivat suunnitelleet Karvikseen sopivan radan mielessään päivän lyhyys. Väylät olivat maltillisia eikä päivän parhaat tainneet tehdä yhtä nelsota enempää. Peli eteni nopeasti ja toiselle kierrokselle TD intoutui venyttämään yhtä väylää reilun sata metriä ja päästiin heittämään oikein kunnolla...metsään.
Ensimmäinen kierros alkoi osalta ihan kivasti. Putti oli perinteisesti kankeaa, mutta kolmosta isompaa ei korttiin tullut. Kakkosia sieltä täältä. Puilen välin paikkeilla tuli musta hetki kun avaukset, lähestymiset ja puttikin oli hetkellisesti ihan sekaisin. Taisi unohtua sekä juominen, että syöminen. Onneksi sattui sopivat väylät ja selvisin kolmosilla, tosin juuri ja juuri. 48 heittoa, jaettu kakkossija ja Hirsimäkeen kolme heittoa.
Toiselle kierrokselle siis ykkösväylältä. Tunnelma oli kohdillaan tuttujen kesken ja huonoa läppää riitti koko kierrokselle. Ykköselle liian lyhyt avaus ja kolmonen. Ei hyvä.
Kakkosväylällä piti heittää vähän alaspäin, onnistui mutta liikaa ja kiekko osui bunkkeriin. Pomppasi onneksi ulos, mutta kyllä siitä nelosen sai kun lähestyminen ei skipannutkaan ollenkaan. Jaaha, kisan eka nelonen.
Kolmosväylällä ihmeteltiin paria paskakasaa, jotka olivat ilmeisesti supikoiran jätöksiä. Melkein ok avaus paineli kuitenkin forella piikkisuorana lammen jäälle ja jäi sinne. Rakkaan DD:n kohtalo oli vaakalaudalla. Sain sen kuitenkin ongittua rannalle, ob neljä kuitenkin korttiin. Kaksi peräkkäistä nelosta kentälle, jolle ei nelosia pitäisi tehdä.
Seuraavakin väylä oli foreväylä ja sain ihan kelpo foren kehdeksaan metriin. Puttaaminen tuntui oudolta ja horjahdin putin jälkeen vasemmalla jalalla 10cm linjan etupuolelle. Katsoin Janneen joka totesi, heittoasentovirhe. Aivan oikein.
Eipä siinä muuta, mutta kun se meni sisään. Uusi yritys.
Eipä ole helppoa se. Eihän se tietenkään mennyt ja meni vielä seitsemään metriin. Kolmonen kuitenkin.
Sääntöjen mukaan pitää pelata ja hienoa, että löytyi mies huomauttamaan asiasta. Vielä merkintä tuloskorttiin ja seuraavalle väylälle.
Pakko myöntää, että neljäs kierros kahteen päivään ja tuollainen virhe kahden bogeyn jälkeen eivät olleet avuksi pelissäni. Onnistuin loppujen lopuksi tekemään viisi nelosta ja neljä kakkosta. 55 oli katastrofi. Tipahdin tulosluettelossa jonnekin kauas. Sain kuitenkin loppua kohti hieman hommasta kiinni ja lopetin kahteen kakkoseen joista viimeinen vielä hyvällä putilla.
Erinomainen kokemus. Ruma romahdus, heiton uusimisen epäonnistuminen ja silti sain väsyneenä vielä homman toimimaan. Hyvä.
Itse kilpailuhan meni tietenkin ihan perseelleen kun häviää itselleen seitsemän heittoa. Huono kierros, mutta erinomainen kokemus. Tätä pitää veivata vähän saunassa.
Kahden nelosen jälkeen ei ahdistanut vaikka laskinkin kilpailun voiton menneen joka tapauksessa. Uskoisin tuon heittoasentovirheen painaneen isoimman riemun senverran syvälle, että samaan syssyyn tuli sitten muutama virhe lisää.
Tämän kun saa puitua takaraivoon hyvälle mallille niin uskon tämän olleen kasvattava kokemus. En ole romahtanutkaan tähän malliin sitten kun TaliOpenin viimeisellä väylällä pelasin kutosen kun pelikirjan mukaan yli kolmosta ei voinut siihen ottaa...
Väykkä voitti selvästikin itsensä.
hyvä.
Kisan jälkeen Jani taisi organisoida pikaisesti pituusheittokisan, jossa heitettiin klubitalon pihalta hienoiseen alamäkeen. Täytyy myöntää, että joillakin kiekko lähtee varsin nopeasti kädestä.
Kotimatkalla yritin olla avautumatta omista kokemuksistani ja pystyin siihen aika kivasti.
Sent from my iPad using Tapatalk