Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 802241 times)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2280 on: 15.12.22 - klo:07:12 »
Katsoin Discmanian uusimman mainosvideon Mystery Boxista jokin aikaa sitten ja lankesin. Tilasin boxin varmaankin enimmäkseen siksi että pääsisin käsiksi heti tuohon Horizon-muoviin joka muistuttaa ainakin ulkonäöllisesti Haloa.

Ehkä itsellenikin yllätykseksi tuohon lankesin koska aika vähän tulee nykyään testailtua kaikkea kun varasto on jo täynnä kiekkoja. Onneksi töissä on pari poikaa nyt aika innoissaan ja jo fiilistelivät kiekkoja hiplatessaan ensi kevään heittohommia eli huijaan itseäni että poikien innostusta tässä vain pidetään yllä :)

Tuo Italian Blendiksi kutsuttu muovi tuntuu kyllä ainakin lämpimänä hyvältä. Kiva päästä sitä vähän testailemaan. Horizon tuntui aika samalta kuin Halo, muttei ehkä ihan niin nahkealta. Ehkä sitten lämpimässä heittokelissä mutta ei se heti ainakaan ihan Halolta tunnu. Lentoratahan tuossa DD1:ssa pitäisi olla meikäläisellekin toimiva, mutta tuollaisia kiekkomalleja on ollut jo aiemminkin eli taitaa lähinnä sopia tuohon Discmanian sarjaan paremmin vaikka olisihan se DD siellä jo ollut hylättyjen moldien laatikossa odottamassa.
Boxissa oli oikeastaan yksi kiekko jota todennäköisesti en tule juurikaan heittämään. Hard Logik ei tuntunut kovinkaan hyvältä ensikosketuksella mikä ei tietenkään yllätä jos bägi on puolillaan pehmeämuovisia kiekkoja.
Muuten ajattelin kyllä tarjota pienen mahdollisuuden kaikille kunhan kevät koittaa.

Joulua odotellessa siis pikku jumppaa kolme kertaa viikossa salilla, mutta Jouluksi Espanjaan. Kiekkojakin ajattelin ottaa mukaan vaikka ehkä menee aikaa enemmän golfkentällä.
Ja siitähän se laskettelu kohti uutta kautta sitten alkaa.

Ehkä jossain vaiheessa pääsee varmistelemaan kesän kisarupeamia. SM-kisat vanhuksilla ovatkin jo toukokuussa, joten nehän on sitten pelailtu nopeasti alta pois. Tämän hetken suunnitelmissa Tyyni taitaa jäädä väliin kun joka paikkaan ei vain pääse, mutta eiköhän nuo suunnitelmat tuosta kehity.

Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2281 on: 23.12.22 - klo:11:20 »
Noista master SM kisoista nousi taas perus kohu kun heti äitienpäivän jälkeen ns  vanhoilla meriiteillä pelataan ja osa ei sitten uskalla keväällä edes pelata ettei rating kuopsahda.
Mitä mieltä itse olet?

Omasta mielestä olisi yksinkertaista jos sovittaisiin että master sm kisat on aina elokuun ensimmäinen viikonloppu.
Paikan kilpailuun saisi puolustava ikäluokan mestari ja tammikuun rating päivityksen mukaan osallistumisluokan paras rating pelaaja.
Loput paikat jaettaisiin sitten master pro-tourilla sijoitusten mukaan. Näin saataisiin pro-tourille merkitys kun SM kisoihin pääsisi kahden valitun lisäksi vain pro-tour järjestyksessä.

Olisko mahdoton malli?

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2282 on: 25.12.22 - klo:10:24 »
Mastereiden SM-kisojen päivämäärä on herättänyt tosiaan keskustelua. Jokaisella on tietenkin henkilökohtainen näkemys ja toki itsekin mieluummin pelaisin elokuun lopulla SM-kisoja, mutta jos ajattelee asiaa ilman omia mieltymyksiä tai intressejä niin tuskin päivämäärä vaikuttaa juurikaan siihen ketkä siellä on kärjessä.
Pohjoisempana asuvien huoli on tietenkin kun talvi on sielläpäin vasta väistymässä niin ei pääse oikein pelaamaan vielä kunnolla kun pitäisi jo isoa kisaa pelata.
Olisihan se hienoa jos olisi jo etukäteen tiedossa milloin on SM-kisat. Siihen päästäkseen pitäisi aika monen kisakalenterin olla valmiina myös jo etukäteen ettei sitten mentäisi päällekkäin. Luonnollisestikin pitäisi olla hakijoita niin että päästäisiin asiaan vaikuttamaan. Jos ymmärsin oikein niin jälleen mentiin vähillä hakijoilla eikä järjestäjälle käynyt myöhemmin joten tässä ollaan. En oikein tiedä mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä jos olisi liiton päässä päättäjänä?

Erilaiset paikanansaitsemisjärjestelmät on sinänsä ihan ok, mutta vaikuttaako nekään sitten loppujen lopuksi siihen kuka voittaa? Ne parhaat saa paikkansa millä tahansa systeemillä ja mitä useampi kierros pelataan niin sitä todennäköisemmin parhaat on ylimpänä. (Ratingillä parhaat tai muuten parhaiksi tiedetyt)
Luonnollisestikin tämä jakomalli pitäisi sitten suhteuttaa luokkien pelaajamääriin ja jos vielä sitten kaivetaan raha esiin niin voisi jäädä jollakin hyvällä pelaajalla rahatilanteen vuoksi karsinnat pelaamatta jos lähimmistä karsinnoista ei paikka irtoaisikaan. Karsintakisojen sijainnille tulisi muutenkin iso merkitys, jossakin sivummalla olisi fieldi pienempi kuin etelän keskuksessa pelatessa. Toisaalta karsintakisoilla saisi vähän lisää jännitystä kesään, mutta en oikein usko että sieltä uusia voittajia saataisiin kuitenkaan liikkeelle.

Kun päästään tilanteeseen jossa liitto voi asettaa oman kalenterin ennen hakuprosessia niin että voi rakentaa tällaisen kilpailuhimmelin niin en mä laita vastaan.


Lähdettiin rouvan kanssa Espanjaan jouluksi ja kävin Mijaksen punaiset pelaamassa aatonaattona. Otin mukaan oman joululahjan. Pikkubägi jossa Haloja Dessu, Shryke, Sidewinder ja TL3, Cryztal FLX Buzzz, FLX Buzzz, Zone ja P2 puttaamiseen. Kaikki käytännössä uusia kiekkoja paitsi putteri.

Dessu oli alivakaampi kuin luulin, mutta Shryke ja Sidewinder toimivat heti hienosti. Pelasin -12 yhdellä bogeyllä joten menihän se hyvin. Vaikea sanoa miksi, mutta olihan se aika kivaa. Sortsit jalassa eikä juuri tuullut joten hienon hienoahan se oli vippailla.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2283 on: 04.01.23 - klo:09:48 »
Etelän leiritys jatkuikin sitten viikon flunssalla. Kävin vähän nokka tukossa pelaamassa viikkokisoja sinisellä leiskalla. Ihan kivasti erilaisia leiskoja joten Mijaksessa on kyllä pelattavaa vaikka tuo hiekkakivi vähän vie isointa riemua. Tammikuussa tosin sen antaa anteeksi kun voi sortsit jalassa painella.
Löysin Mijaksen kaupasta HaloFirebirdin niin saatiin yksi oikeasti vakaa kiekko bägiin. Kakkosväylän avaus ja eka heitto ikinä korin alle, joten toimii.
Pelaaminen toimi ihan kivasti, kunnes puolivälin jälkeen alkoi tuntua varmaankin sairastamisen jälkeen että patterit alkaa tyhjetä. Pari laiskaa bogia korttiin ja sitten vähän väkisin tsemppaamalla vielä viimeiselle väylälle pirkko pöytään niin sain pelattua sinisen leiskan pariin. Se on ihan hyvää tekemistä, nyt tuulikin vähän enemmän kuin punaisilta pelatessa.

Keskitytään nyt sitten nöyrtymisharjoituksiin. Pallogolf on aika hienoa ja koitetaan löytää sieltä taas vähän tekemisen meininkiä. Kolme kierrosta takana tällä reissulla ja eilen reissun ensimmäinen birdie. Aika hienoa. Frisbeegolfin ja golfin parien vertaaminen on ihan turhaa hommaa, joten jätetään asia vain siihen että joskus kun tuntui että maila oli paremmin hallussa niin tein keskimäärin 0,5 birdietä per kierros. Ennätykseni taitaa olla neljä birdietä yhdellä kierroksella, mutta kolmea en ole tainnut tehdä koskaan. Golfkierroksia taitaa olla takana reilut 500 joten siitä voi vähän saada näkökulmaa :)

Ps. Pääsin ratsastuskentälle vähän heittelemään. Näyttäisi siltä että tuosta HaloTL3:sta voi tulla vielä aika hyvä kaveri kun siihen vähän tottuu.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2284 on: 19.01.23 - klo:12:04 »
No niin. Kotimaa, märkää lunta ja takaisin töihin. Kai sitä voisi pitää sellaisena märkänä rättinä, mutta kyllä arkea pitää ihmisen kestää. Ja arkihan on se mikä luo juhlan. Jos elämä on pelkkää juhlaa niin juhlasta tulee arkea jolloin voi olla vaikea löytää elämästä juhlan aiheita. Joten velvollisuudet hoidetaan nöyrästi jotta se kisapäivä on sitten oikeasti juhlapäivä.

Kausi lähestyy kovaa vauhtia ja loman jälkeinen paluu kuntosalille on suoritettu. Kylläpä oli taas haastavaa työntää itsensä sinne salille vaikka tiedossa on että itsellehän sitä hyvää ihminen vain haluaa tehdä. Tätä varmaan hoen täällä loppuun saakka jos ei tapahdu jotain todella outoa.

Kisahommissa kalenterin rakentaminen on vähän vielä auki vaikka sitä ollaan tässä kokonaisuutena rakentamassakin.
SM-kisat on toukokuussa joten sinnehän tietenkin panostetaan kevätkauden harjoittelussa. Valkeakoskella ei ole vielä käyty pelaamassa, joten pitää sinnekin retki suunnitella varmaan pariinkin kertaan. Ehkä siellä pelataan jotain viikkokisoja ennen SM-kisoja niin pääsisi vähän paikallisten "kisalinjoja" näkemään. Katsoin lomalla yhden kisan ensimmäisen kierroksen Korkeakankaalta.

Masteritourin voitto viime vuodelta vähän kuulostaa velvoittavalta, mutta en ole katsonut kalenteria tarkemmin. Kaatikselta aloitetaan, joten kotikisasta saattaa saada riemua tuolle tourille. Itse kaipaisin ehkä sitä näyttöä etukäteen siitä, että tuon tourin kanssa ollaan tosissaan. Tammisaarikin on listalla, joten eiköhän ainakin sinne pidä rientää vaikka pidemmät reissut jäisi väliin. Sentterillä olen tykännyt aina pelata, joten sekin kiinnostaa. Puijo on vähän kaukana, mutta viimeksi siellä käymisestä jäi kyllä hampaan väliin aika paljon hiekkaa ja outtipaaluja.

Liiton EM-kisavalinnat tulevat varmaan jossain vaiheessa tässä alkukeväästä ja viimevuotisen perusteella voisin kuvitella olevani viiden joukossa kun valintoja tehdään. Missään ei ole tietoa montako paikkaa viiskymppisille on Suomelle varattu, joten tämä saattaa jäädä hyvinkin turhaksi unelmaksi. EM-kisoja olen ehtinyt käydä viidet ja omasta mielestä Suomen pelipaidassa esiintymisessä on kyllä jotain todella hienoa. Luonnollisestikin lähdetään jos valinta osuu kohdalle. Valintaprosessiin vaikuttaa luonnollisestikin sekin miten kovia nimiä siirtyy viiskymppisiin junnuista. Ei siis turhia haihatella, näytöt on annettu.

Useamman vuoden suunnitelmana ja toiveena on ollut että olisi mahdollisuus lähteä MM-kisoihin pelaamaan. Tänään olen varannut lennot Flagstaffiin, Arizonaan vaikka kisoihin ei vielä edes voi ilmoittautua. Hotellista on alustavasti varattu huone, joten suunnitelmat etenee.
Pääsy noihin kisoihin on nykyään vielä vähän kummallinen, kun sinne ei mennä edustamaan varsinaisesti maata vaan itseä. Liitolla ei siis ole mitään sanomista siihen kuka saa Suomea lähteä edustamaan. Voisi kuvitella, että lajin kasvaessa tähän tulee vielä muutos. Ehkä samalla kun saadaan MM-kisat jenkkilän ulkopuolelle. Arizona on senverran korkealla, että kiekoista tulee ohuemmassa ilmassa vakaampia. Eli tulossa on pikku totuttelu ilmastoon ja kiekkoihin ennenkuin hyvillä mielin lähdetään tulosta hakemaan. Kaikenkaikkiaan tulossa on turistireissu. Tämä on niitä reissuja joita sitten kiikkustuolissa voi muistella meni kisat hyvin tai huonosti. Jenkkien ykkösrinki viiskymppisissä painelee tonnin paremmalla puolella ja nimet on tuttuja Youtube-videoilta. Onhan meikäläinenkin näyttäytynyt Youtubessa, mutta kaikki varmaan tietää mitä tarkoitan :D
Eli jos kärkeen on sellainen 50 taikapistettä niin useamman kierroksen kisassa joutuu venymään ehkä hieman enemmän kuin on mahdollista realistisesti ajatella. Ulkomailla pelaaminen on aina erilaista ja sieltä jää erilaisia retkimuistoja reppuun. Saapa nähdä.


Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2285 on: 21.01.23 - klo:00:14 »
Ei ihan tavallinen kisaohjelma tuo SM,EM,MM ja vähän touria päälle, siinä saattaa joutua ihan treenaamaankin jotain äijä joogaa ja korin halailua next level henkisen yliotteen saamiseksi kun rautaa nostaessa saa sitä ison Arskan lisää kuitenkin.
Tsemppiä sinne salille treeni hommiin..

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2286 on: 23.01.23 - klo:12:23 »
Kuuntelin Powergripin podcastia jossa Tapani suositteli kaikille pienempienkin kisojen pelaamista, jotta pääsee paremmin kiinni omaan tasoonsa ja mahdollisesti voittokamppailuihinkin. Voittaminen kun on jollain tapaa aina samanlaista ja sen harjoitteleminen on yhtä tärkeää kuin häviämisenkin.
Mun "urahan" on alkanut aikoina jolloin kilpaileminen tarkoitti SM-kisoja ja kaikenlaisia isompia kisoja joihin ei menestymisen näkökulmasta olisi ollut mitään asiaa. Toisaalta kun on alusta lähtien ollut kisaturistina pelaamassa maailmallakin ja päässyt näkemään kaikenlaista niin nyt on sitten muisteltavaa.
Avoimen SM-kisoihin ei tietenkään olisi koskaan pitänyt mennäkään, mutta PDGA:n sivuilta näkee että 2007 meikäläisen neljä ensimmäistä kisaa olivat SM-sarja kokonaisuudessaan. Ei muita virallisia kilpailuja. Jostain liiton foorumin kätköistä voisi löytää Karvalakkikisoja ja Liiton Kansallisen sarjan kisoja, mutta taikapisteitä on haettu heti niin korkealta kuin niitä on vain tarjottu.
2008 lähdettiin poikain kanssa jo Järvaan Stockholm Openiin ja sitten pitkän soittelun jälkeen pääsin jo EM-kisoihin Saksaankin. Samana vuonna minusta tuli pro kun olin 19. SM-sarjassa kun 20 parasta palkittiin rahapalkinnoin. Muistaakseni 50€ tuli palkintorahaa sijoituksesta.

Joidenkin mielestä pelaamalla isoja kisoja saa parempaa ratingia. Voi olla että hieman helpommalla saa parempaa ratingia kun aina joku hyväkin kyntää, pitää kuitenkin pelata hyvin saadakseen hyvää ratingia. Muutama piste sinne tänne on nyanssi kokonaisuudessa, joten sitä saa mitä heittää.
Omasta mielestäni en ole keräillyt erikseen isoja kisoja vaan ennemminkin mennyt sinne minne olen päässyt. Kun olen kiertänyt ProTouria niin onhan se saattanut tarkoittaa etten ole ihan kaikkiin pikkukisoihin itseäni lähtenyt työntämään, mutta on siellä ainakin tässä lähialueella niitäkin. Meikkuun en taida enää mennä enkä sokkona pelaamaan rating-kisoja.

Saattaa tosiaan olla, että jos olisi keskittynyt pelaamaan lähiseudun C-tierejä niin voisi olla muutama voitto enemmän. En kuitenkaan pelaa frisbeegolfia voittaakseni. Maanantaina pitää silti mennä töihin, joten mieluummin nautiskelen kilpailemisesta kuin yritän varmistaa mahdollisimman monta voittoa. Senverran on kisajärjestämistä itselläkin takana, että osaa arvostaa kilpailuja joihin voi kilpailija vain tulla paikalle ja keskittyä pelaamiseen. Asiansa osaava TD on tehnyt hommansa etukäteen ja kun aletaan pelaamaan niin homma rullaa loppuun saakka TD:n ohjauksessa. Aina palkintojen maksuun ja muihin velvollisuuksiin saakka. Joistain kisoista on tullut sellainen kokemus ettei ole tarvetta saman järjestäjän kisoihin itseään tunkea.

Tulevat EM-kisat olisi itselle hieno kokemus. Nykyään paikka EM-kisoihin on ansaittu ja jos sinne paikan saa Suomea edustamaan niin onhan se jo osoitus siitä että onnistumisia on tullut. Parit ensimmäiset kisat menivät itseltä avoimessa luokassa siten, että ilmoitin voivani lähteä mukaan ja tulin valituksi. 2012 lähtien on joukkueeseen pääseminen ollut koko ajan vaikeampaa ja ovi menikin kiinni 2016 jälkeen jolloin viimeksi pääsin mukaan.
MM-kisat harmillisesti käsitellään edelleen erilailla. Jollain tavalla pitäisi päästä tilanteeseen, jossa MM-kisoihinkin valittaisiin pelaajia edustamaan maataan. Tällä hetkellä meillä vain on kilpailu jonka nimi on MM-kisat eikä se edusta MM-kisoja ainakaan sellaisena kuin itse toivoisin edustavan. Ehkäpä tähän saadaan hiljalleen muutos.

Pari kertaa salilla ollessa on tullut mieleen että tästä sitten saattaa olla jotain hyötyä MM-kisojenkin kannalta. Oikeasti tietenkin jokainen itseään fiksuna ihmisenä pitävä tietää että ihmisen kannattaisi olla mieluummin hyvässä kuin huonossa fyysisessä kunnossa. Fyysinen kunto tukee henkistäkin olemista joten jumppaaminen ja touhuaminen on varmasti hyödyllistä. Jokainen tietysti sitten asettaa ne tavoitteet itselleen. Itseä ei hauiksen ympärysmitta kiinnosta eikä penkkitulos vaan haluan vain yleisesti olla paremmassa kunnossa.
Jos nyt sitten vanhemmiten tuo aineenvaihduntakin hidastuu niin kai sitä on parempi kuluttaa enemmän energiaa kun ruoka tuntuu olevan edelleen aika hyvää. Samanlaista motivoimista ja muistuttelua tämä jumppaaminen vaatii kuin muukin itsestään huolehtiminen joka vaatii viitsimistä.

Puttaamiseen pitäisi tietenkin saada aika paljon lisävarmuutta ja ajattelinkin tänään singahtaa seuran salivuorolla leikkimään.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2287 on: 26.01.23 - klo:09:58 »
Olen koirien kanssa lenkillä käydessä paljolti kuunnellut suomenkielisiä podcasteja. Urheilucast, Kimanttia, Ykkösrinki ja Oulun poikien HCDG-podcast ovat värittäneet koiralenkkejä. Nyt kun Urheilucast on ollut tauolla niin olen laajentanut tajuntaa kuuntelemalla myös jenkkien podcasteja varsinkin Lizotten siirron vaikutuksista.
Koskapa olen näin vanha niin kuuntelen autolla ajaessa aika paljon YleAreenan politiikkaohjelmia. Politiikka kiinnostaa vaikkei olekaan kiinnostusta lähteä siihen mukaan touhottamaan.

Jenkkihöpinöissä ärsyttää hieman se kun siellä tuntuu edelleen olevan vaikeaa käsittää että maailmassa on muitakin kuin heidän oma tontti. Paulin euroopan valloitus tuntuu olevan lähinnä typerä idea koska ei ketään kiinnosta jokin eurooppalaisten höpöhöpösarja. Samalla nähdään että heidän Protourinsa tuote on vaarassa kun Paul lähtee pelaamaan viikkokisoja eurooppaan. Joku sentään osasi vähän nähdä että Discraftilla saattaa olla intohimoja euroopan suuntaan.
Sitten kun joka puolella on tietenkin käyty läpi pelaajasiirtojen merkitystä niin ei mitään mainintaakaan eurooppalaisista pelaajista. Niklas mainittiin kuuden sekunnin ajan, mutta muuten kaikki pyörii vain jenkkipelaajien ympärillä. Jopa naisissa on vaikea nähdä, että täältä pesee ja linkoaa.
Tietenkin euroopan koko lajissa on edelleen jotain 10% joten pyöriihän se touhu jenkeissä, mutta luulisi että Väinöt ja Niklakset jo todistaisi että täälläkin on jotain mielenkiintoista tarjolla.

Hienoa kehitystä meidän näkökulmasta on tietenkin että saadaan sopimuksia videoinneista tämänkin mantereen kisoista. Onko se sitten Paulin ansiota vai oliko muutenkin jo aika tälle. Toivotaan että saadaan hyvää kisaa aikaiseksi ja ikkunaa meidänkin pelaajille.

Nyt kun on muutama aste plussaa ja ainakin täällä etelässä nurmikkokin alkaa näkyä niin huomaa että kiinnostaahan se heittäminenkin ihan erilailla. Kaatiksella on tullut käytyä ylläpitämässä hieman heittoliikettä ja kävin seuran salivuorollakin vähän puttailemassa ja heittämässä.
Ensi viikolla on jo helmikuu ja sehän on lyhyt kuukausi. Maaliskuussa etelässä pääsee jo lumetta heittämään ja valo lisääntyy koko ajan.

Masteritourin päivämäärät on julkaistu ja jengi pääsee kisakalenteria rakentamaan.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2288 on: 27.01.23 - klo:12:35 »
Omana pikku huomiona huomioin, että jotenkin selkä tuntuu olevan suoremmassa kuin aiemmin. Olen salilla aika paljon panostanut tuohon keskivartaloon, joten jos vaikka sitten olisi jotain kehitystä tapahtunut. Katsotaan jos vingun kohta kun on selkä kipeä.

Mielenkiintoinen asia on jälleen naisten pelaamista koskeva juttu. Siellä on taas päätelty asioita ja ilmeisesti päätetty että kun naiset tekevät liian vähän pirkkoja niin pitää lyhentää väyliä. Tähän pitää vähän tutustua. Tämähän on todella monimutkainen eikä ollenkaan yksinkertainen asia. Pitäisi osata käsitellä asiaa ulkopuolelta eikä henkilöinä. Jokaisella on oma näkökulma, mutta kun päätetään asioita jotka koskee kaikkia niin ei pitäisi olla vain omia näkökulmia vaan isompia kokonaisuuksia. Ei ole ihan helppoa nähdä asioita oman mielipiteen ulkopuolelta, joten jännä nähdä minkälaista mussutusta löytyy kun selviää miten hommaa on hoidettu.
Omasta mielestä parasta olisi pelata mahdollisimman monipuolisia väyliä jolloin pitäisi osata monipuolisesti käsitellä kiekkoa.

Eilen kuuntelin vielä Nick&Matt showta jossa keskusteltiin siitä pitäisikö kisoja pelata useammalla kentällä vai voisiko esimerkiksi korin paikkoja muuttamalla saada vaihtelua. Ihan mielenkiintoista keskustelua josta itselle jäi päälle vain sellainen ajatus, että jos pelataa useammalla kentällä niin olisihan se jotenkin fiksua että ne olisivat keskenään erilaisia. Viime vuonnahan Tyynessä pelattiin setämiehissä se yksi rata jonka nimi ei tule nyt mieleen jossa oli lähinnä aika lyhyitä väyliä. Omasta mielestä ei kovinkaan kummallinen kisaratana, mutta kun se oli yksi kolmesta niin se oli ihan ok vaihtelua. Jos siellä olisi pelattu kolmen kierroksen kisa niin olisin varmaankin jättänyt väliin.

Kaikenkaikkiaanhan kun joku järjestää kilpailun niin sen voittaa se joka heittää vähiten heittoja. On melkein toisarvoista voiko jotain kenttää pitää puttikisakenttänä, liian avoimena, liian tiukkana, vasurin ratana tai jotain muita tekosyitä omalle menestymättömyydelle. Opettele heittämään sellaisia heittoja joita frisbeegolfissa tarvitaan. Jos ei kiekko lennä 150m vaikka jollain väylällä pitäisi niin sitten pitää ratkaista se väylä jotenkin muuten tai jäädä kotiin.

Mielipiteitä saa olla. Itse pidän eniten monipuolisuudesta. Ylös, alas, vasemmalla, oikealle, puuränni, avointa ja mitä kaikkea. Toisaalta eniten tykkään sellaisista väylistä joilla pitää heittää useampia hyviä heittoja peräkkäin saavuttaakseen hyvän tuloksen. Usein nämä väylät tarkoittavat myös kisan kannalta erojen syntymistä. Kaatiksen 11 on hyvä esimerkki. Takatiiltä teen parii kolmosta vuodessa, viimeksi tein yhdeksän kun ei oikein osunut mihinkään väleihin ja vielä yksi outtikin. Ai että mä tykkään siitä miltä se väylä näyttää ja miten vaikea se on itselle. Koko viime kesän tuntui siltä etten millään osu siihen aukkoon. En sitten millään. Niin hieno väylä. Tykkäänkin usein sellaisista väylistä jotka ovat itselle vaikeita. Ehkä olenkin jonkinlainen masokisti.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2289 on: 31.01.23 - klo:15:01 »
Tänään heräsin uusiin ajatuksiin. Nyt aloitetaan täällä forumilla Road to Flagstaff 2023.

Todennäköisestihän sisältö on tätä samaa hörhöilyä ja samojen asioiden hokemista uudelleen ja uudelleen.
Ajattelin piinata itseäni ja painostaa tätäkin kautta itseäni pitämään motivaatiota yllä.

Bägi on ollut tähän astikin aina mukana joten pidetään jatkossakin. Putterit on menneet vaihtoon, joten uusilla P2:lla pitäisi saada homma haltuun. Päätin kaivaa jonkun kassin mihin saa useamman putterin mukaan auton takaluukkuun koska olen useimmiten samassa paikassa auton kanssa.
Kotona on puttikori (jonka tosin olen luvannut seuran salivuorolle koriksi), mökillä on kaksikin joten treeniolosuhteet pitäisi olla kohdallaan kunhan vain motivaatio vie korille. Harmi kun Suomessakin aurinko työntää ultraviolettisäteilyä senverran ettei niitä puttereita voi pitää kotonakaan korissa odottelemassa. Tähän pitää keksiä jokin niin helppo juttu ettei se vaikuta putti-intoon.
Tästä näkee kuinka hentoinen se motivaatiota ylläpitävä lanka on. Pitää löytää sellaisia keinoja joilla välttämiskäyttäytyminen ei pääse voitolle.
Töissä painitaan lasten kanssa juuri tämän välttämiskäyttäytymisen kanssa, joten pitäisihän sitä sitten itseä osata kohdata ja ohjata.

Salillakäyntiä on tarkoitus ylläpitää toukokuulle. Sitten asutaan jo mökillä ja siirrytään ylläpitävämpään jumppaan kuminauhojen ja kahvakuulien kanssa. Eli makaamaan sohvalle mielikuvitusharjoitusten kanssa.

Heittämistä ajattelin yrittää pitää yllä muutenkin kuin vain pelaamalla. Puolen tunnin heittoharjoituksia sovitettuna muuhun elämään. Sen lisäksi tietenkin pelaamista. Töissäkin on pihalla kori ja olen suunnitellut huijaavani lapsia niin että ne luulevat frisbeegolfin olevan kivaa jolloin pääsen itsekin pelaamaan. Tätähän on tehty jo pitkään eli tämä ei ole uusi asia, mutta ehkä se putterikassi takaluukussa tuo vähän juttua tähän.

Isoin haaste on Frisbeegolfin MM-kisoissa se, että kisat pelataan Arizonassa yli 2000 metrin korkeudessa. Tämä vaikuttaa kiekkojen lentämiseen kuulemma merkittävästi. Olisikohan se niin, että ilma on ohuempaa niin kiekoista tulee ylivakaampia. Siis ovat ylivakaampia. Samaten kun ollaan niinkin korkealla niin happea on ilmassa vähemmän joten olisi hyvä olla mahdollisimman hyvässä kunnossa jaksaakseen pelata.
Eli bägi menee ainakin jollain tasolla uusiksi kunhan sinne pääsee. Tätä on tietenkin aika mahdoton alkaa tässä harjoitella kun ei missään lähimaillakaan pääse noin korkealle kuin lentokoneella. Taitaa olla paikallisille aikamoista etua.

Tässähän on unohtunut tietenkin se, että saattaa käydä niinkin ettei sinne kisaan edes pääse. Voi olla ettei taso riitä jos tulijoita on tarpeeksi tai tietenkin vaikka saakelin korona- tai muut rajoitukset hyökkäävät kimppuun. Elämä on täynnä riskejä, joten kilpailuun lähtemisen harjoittelusta tuskin on haittaa vaikka jäisi toteutumatta. Voihan tässä tietenkin rikkoa itsensäkin jos oikein sopivasti sattuu. Sovitaan ettei satu.

Liitto julkisti eilen, että EM-kisajoukkuetta täydennetään aiemmin valittujen lisäksi niinsanotuilla maapaikoilla. Maille on annettu eri luokkiin lisäpaikkoja aiemmin julkistettujen lisäksi. Omalla kohdalla tämä lisää jännitystä aika paljon siksi, että Suomella on kaksi paikkaa 50+ luokkaan. Ville Piippo on tietenkin ihan selvä tapaus. Suomen mestari ja 15 pinnaa korkeampi rating kuin vaikka meikäläisellä.
Paikat jaetaan hakuprosessin kautta ja kävinkin eilen täyttämässä kupongin ja nyt sitten odotellaan. Uskoisin olevan paljon kiinnostusta kisapaikkoihin, joten hakukomitealla on päätettävää varmasti reilusti ja voitaneen pitää varmana että joillakin on paha mieli kunhan valinnat tehdään. Arpa on siis heitetty jo ja noppa pyörii. Asialle ei voi enää mitään, joten koitetaan olla murehtimatta.

Olihan tässä taas tekstiä. Olkaapa aktiivisia kommentoimaan tai kyselemään jos tulee jotain mieleen. Aina välillä tuntuu ettei näitä kukaan lue.


Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 575
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2290 on: 31.01.23 - klo:22:37 »
Kyllä näitä joku lukee. Minä ainakin.

Hienoa että laittaa itsensä likoon. Yrittää parantaa peliään. Itsellä tahtoo treeni jäädä. Millaisia heittoharjoituksia suunnittelet? Tekniikkaa. Mittaa. Tarkkuutta? Onko vain heittelyä vai teetkö oikein suunnitelman?

Treenaaminenkin on oma lajinsa. Toiset ovat siinä lahjakkaampia kuin toiset.

Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2291 on: 01.02.23 - klo:11:05 »
Näistä jutuista toki olemme jo hörisseet rundeillakin, mutta omia ajatuksia. Pelaan frisbeegolffia, koska se on mukavaa. Se on mukavaa monellakin tasolla eli
se on kaikille setämiehille hyvää liikuntaa ulkona, sosiaalinen aspekti ja myös isona osana tämä kilpaileminen. Puttiharjoittelu ei ole mitään ed. mainituista vaan jumalattoman tylsää.
Itsekin olen yrittänyt joskus harjoitella puttia, mutta viimeistään 10min kohdalla tulee aika typerä olo, että mitä mä tässä teen, tää ei ole yhtään kivaa.
Salillakin tulee joskus käytyä, jotta temppeli pysyisi mahdollisimman terveenä ja mahdollistaisi tämän kivan harrastamisen mahdollisimman pitkään. Omasta seurasta löytyy aika
monia hyviä esikuvia, kun haluaa nähdä mitä tarkoitetaan hyväkuntoisella esim. MP 70 luokan pelaajalla.

Mä en ole vielä aivan varma, olenko siis huonosti motivoitunut vai vain mukavuuden haluinen, kun en vaan halua hinkata sitä puttia (tarpeeksi) ?
Tottakai minulla on halu pelata aina vain paremmin, mutta ymmärrän toki myös sen työn, mikä sen eteen tulisi tehdä.

Tiedän kuitenkin sen, että motivaationi harrastamiseen pysyy pidempään yllä, kun teen vain niitä asioita, jotka tuntuvat mukavalta. Joskus kauniina kesäiltana
yksi karpalolonkero takapihan terassille ja muutama putteri mukaan. Se tuntuu ihan kivaltakin :)


Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2292 on: 01.02.23 - klo:23:56 »
Ehkä pitää alkaa motivoimaan omaa peliä vaikka haastelemalla penttalaa kaikenlaisiin pikku putti kisoihin tuossa valon salliessa.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2293 on: 02.02.23 - klo:10:22 »
Kiitoksia aktiivisuudesta.
Jonen kanssa olen erittäin samalla linjalla. Frisbeegolfia pelaan siksi, että se on kivaa. Ajoittain olen kyennyt muutaman ihan harjoitteluksi tehtävän drillin tekemään kiekkojen kanssa, mutta yleisesti ottaen olen enimmäkseen laiska tekemään mitään. Osa tätä "julkistusta" on asettaa painetta sille että tulisi oikeasti tehtyä jotain. Pääsen sitten tänne ruoskimaan itseä jos olen ollut laiskempi kuin yritin olla.
En usko, että tämä motivaatio tulee tarkoittamaan päivittäistä putin hinkkausta. Tottakai pitää saada uudet putterit sillälailla hanskaan, että tietää miten ne kulkee mutta oikeastihan kisaputtaaminen on ihan eri asia kuin tunnin puttitreeni.
Puttitreenin kanssa aion tehdä niinkuin aiemminkin. Puttaan sen aikaa kun jaksan keskittyä. Jos saisi tehtyä asiaa vain useammin.
Näistä päiväkirjamerkinnöistä on varmasti helppo huomioida että puttiin se kaatuu. Tyhmä ei saa olla joten pitäähän sille yrittää jotain tehdä.

Treeneistä en ole mitään isompaa alkanut rakentamaan, mutta ajatuksia on.
Viime vuonna sain väännettyä itseni pelaamaan noilla väylädraivereilla. Edelleen olen sitä mieltä ettei ne tunnu käteen vielä täydelliselle joten niiden kanssa pitää vielä hakea luottoa kohdalleen. HaloSidewinderiin olen ihastunut, mutta TL3 tuntuu siltä että se täydentäisi väylishommia kivasti. HaloRoadrunner tuntuu hyvältä alivakaana väyliksenä, mutta meillä on vielä matkaa siihen että mä tiedän miten se oikeasti toimii.
Buzzzeja olen kouluttanut aiemminkin ja käynyt muutaman kerran ihan erikseen "Buzzz-kassin" kanssa heittämässä.
Viime vuonna sain lisää mittaa heittämiseen ja sen asian ylläpitäminen ja kehittäminen on myös tarpeen. Vartalon kääntäminen heittäessä selvästi välillä unohtuu ja siitä seuraa luonnollisestikin asioita joita ei ollut ajatellut. Vanhojen tapojen siirtäminen historiaan olisi tärkeää, joten pitää päästä vain heittämään lisää ja miettimään miten se kaikki tapahtuu.
Heittämisen osalta olen käynyt vähän mielikuvaharjoituksia ja ajattelen tällä hetkellä, että haluaisin päästä tilanteeseen jossa ennen heittoa olen päättänyt missä kulmassa kiekko kädestä lähtee. Jos sitä ei sitten saa siinä kulmassa lähtemään niin sehän on huono heitto. Kun kiekko lähtee kädestä niinkuin yritän niin sen jälkeen siihen ei voi vaikuttaa ja voi vain takaapäin seurata osasiko tulkita fysiikan lakien vaikutuksen kiekkoon oikein. Tässä kohtaa tulee armo mukaan kuvioon. Ei voi olla pahoillaan jos kiekko lähtee suunnitellusti kädestä.
Keskittymisestähän tämä on kiinni ja olen ajatellut miten saisin heittotapahtumasta sellaisen että jokin rutiini pakottaisi ensin miettimään ja sitten vasta heittämään.

Olen vuosien saatossa leikkinyt erilaisia puttikisoja joissa pikkupanoksena jätskiä tjms. Tämä kyllä tekee puttaamisesta mielekkäämpää ja tuo vähän keskittymistäkin paremmin mukaan. Eri etäisyyksiä ja kulmia pääsee treenaamaan kun vuorotellen valitaan puttipaikkoja. Kokonaisuudessa tietenkin olisi tärkeää myös rauhassa miettiä sitä puttia ja ymmärtää mitä siinä putissa yrittää tehdä. Sitten vain toistoja.

Salihommista olen jälleen Jonen kanssa samaa mieltä. En varsinaisesti käy salilla frisbeegolfin takia vaan siksi, että kykenisin itseni kanssa kulkemaan pidempään fyysisesti terveenä. Jos jumpasta on hyötyä lajiin niin sehän on vain hienoa.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2294 on: 05.02.23 - klo:20:25 »
Sunnuntaipäivän kulku. Aamulla Kaatis. Oli yllättävän kylmä kun tuuli ja tuuli pari kertaa yllätti heittäjänkin. Hauskaa oli tietenkin liikunnan ja ulkoilun kannalta oltiin matkassa. Ykköstägi pysyi edelleen mukana.

Koiralenkille osasin pistää vähän enemmän päälle kun oli jo oltu ulkona aiemmin. Sitten vielä salille niin siinähän se pyhäpäivä taas menikin.
Salilla säästetään sähköä, mutta nyt sattui sopiva aika ja saunakin oli vielä päällä. Kävin siellä mietiskelemässä vähän aamuista kierrosta. Oli muutama aika hyvä heitto ja ehdinhän mä kyytiä odotellessa hetken kotona pakkasessa puttaillakin.

Ajattelin koittaa saada tänne hieman liikettä ja haastaisin lukijat ja muut kirjoittajat haasteeseen. Ne joilla ei ole omaa blogia voivat kommentoida tähän meikäläisen blogiin. Ajattelin sellaista että jokainen voisi kirjata kolme sellaista heittoa jotka ovat jääneet mieleen positiivisessa mielessä omalta "uralta". Mieluiten tietenkin aika intuitiivisesti ja tietenkin mitä parempi tarina niin sitä hienompi heitto. Toiseksi sitten voisi kertoa kolme sellaista heittoa jotka eivät heittäessä naurattaneet, mutta nyt jo vähän pystyy hymyillen kertomaan. Jätetään siihen sitten vielä yksi bonussektori jos tulee oikein hyvä juttu mieleen.
Tästä voisi saada hieman liikettä tänne. Nyt reippaasti kirjoittelemaan.

Hauskintahan näissä on, että ne on kirjoittajan omia mielikuvia. Joku on saattanut olla paikalla ja muistaa ihan erilailla. Sekin tietenkin halutaan esiin.

Voin aloittaa.

Hyvät muistikuvat
1. Tampereen protour muutama vuosi sitten. Silloin kun pelattiin ne uudet par vitoset. Heitin ekaa par vitosta ja pääsin kahdella heitolla noin sadan metrin päähän korista toiseen mutkaan. Väylä on siis käytännössä U:n mallinen ja vaatii aika hienoa tekemistä näillä käsillä että pelaa edes pariin. Olin vähän sisäkurvin puolella ja näin kuinka aika hienosti sellainen foreantsa menisi väylää pitkin ja korille. DDx käteen ja aivan huikea Urheiluruutu-materiaalia oleva heitto noin kuuteen metriin. Näytti itsellekin tahalliselta. Ai että se aina välillä tulee mieleen kun on niin hyvän heiton heittänyt. Muistelisin tehneeni siitä birdien joka ei todellakaan ollut pelikirjassa.

2. 2012 SM-kisat, viimeinen kierros. Viimeinen väylä. Beast. Pelattiin silloin ihan niinkuin nytkin. Väittäisin että olin yhden heiton edellä ja putattuani 17-väylällä nelimetrisen parin vapisevin käsin siirryttiin viimeiselle väylälle. Heitin avauksen sinne mutkaan minne se pitää nykyäänkin heittää. Tämä ei ole vielä se heitto minkä muistan. Muistan kuinka jännittävää oli. Outtia joka paikassa, ei varmaankaan katsojia kuitenkaan kolmea enempää, mutta panoksena Suomen Mestaruus. Väittäisin, että lähtökohta oli ettei outtiin ole varaa heittää. En heittänyt. Heitin metriin täydellisen heiton. Melkein kiinni siihen heinäpaaliin jonka päällä se kori oli. Nyt alkoi sitten muisti temppuilemaan enkä ole ihan varma enää oliko siinä korin alla heinäpaali. Nykyään ei ole, mutta väittäisin ettei ole. Ihan aina ei ole pää kestänyt tiukassa paikassa, mutta reilu kymmenen vuotta sitten niin kävi. :)

3. Kun piti kerran kirjoittaa niitä heittoja mitkä tuli ensin mieleen niin viime kesän SM-kisat. Pikkarala. Enhän mä niitä väyliä muista, olisiko jotain 13 sellainen 85m metsäväylä siellä par vitosten välissä. Periaatteessa ihan meikäläiselle sopiva väylä. En vain kertaakaan ollut osunut koko kisassa sinnepäinkään. Viimeinen kierros joka oli mennyt aluksi vähän sinnepäin. Siinä omaa vuoroa ihmetellessä yhtäkkiä tuli mieleen, että nyt kun olen sitä Sidewinderiä heitellyt niin sehän voisi forella toimia tähän ihan kivasti. Siinä hetken kikkailin ja mietiskelini. Sitten heitin siihen jotakuinkin täydellisen foren. Pirkko korttiin ja siitä alkoikin meikäläisen spurtti siihen loppuun. Pronssille onnistuin kiipeämään, mutta se onkin sitten ihan eri tarina.

Toiseen suuntaan.

1. Ensimmäisenä tulee mieleen Englanti. Joukkuefrisbeegolfin MM-kisat. Parigolfina pelattiin ja pelasin Tapanin kanssa. Tämä ei oikeastaan ole kauhean negatiivista, mutta tuli ekana mieleen. Jotakuinkin satametrinen aika perusväylä jos muistan oikein. Alternatena pelattiin ja Tapani heitti vähän vajaaksi ja puskaan. Loppujen lopuksi meikäläinen makaa pitkin pituuttaan siellä puskassa ja pitää vasemman käden sormea lienä ja heittää pikku rollerin sieltä puskan alta. Tästä löytyy jostain youtubesta videokin. Nyt jo naurattaa eikä se silloinkaan ihan kamalaa ollut, mutta tuli ekana mieleen.

2. European Open joskus 2010 huitteilla. Kaamea keli. Ykkösen tiillä kun käänsi kiekon heittoasentoon niin se kansi satoi täyteen vettä heti. Pääsin juuri ja juuri läpi siitä portista. Kierros keskeytettiin kun olimme puttaamassa ykkösen korilla. En ole itseasiassa ihan varma oliko se sama kierros kun olimme siirtymässä sinne arboretumiin. Silloin se eka väylä siellä taisi olla 12. Nykyään voi olla erilailla. Isot pojat heittelee siihen aika paljon rollereita. Sateen ja myrskyn takia kierros keskeytettiin ja me muistaakseni oltiin lähikoulun katoksessa reilun tunnin odottelemassa kelin paranemista. Ryhmässä oli mm. Jeremy Koling ja siellä katoksessa oli ainakin Paige Pierce ja tietenkin läjäpäin suomalaisia.
No päästiin jatkamaan ja meikäläinen omalla vuorollaan siihen tiille. Siinä on muuten heti tiin edessä sellainen lammikko joka on outti. Koskapa en heittele juurikaan tahallisia rollereita niin fore tuntui järkevältä ratkaisulta siinä. Ehkä pitkä tauko teki tehtävänsä, mutta vetäisin forella täysiä siihen tiin edessä olevaan lätäkköön ja otin reteen. Ai että nolotti. Maailman silloin ehkä paras foremies Koling oli näkemässä kun noloilin siellä. Ai saakeli. Jos kysyisi niin varmastikaan ei muistaisi koska ei ketään kiinnosta. Mutta meikäläinen muistaa. :)

3. Takaraivosta tuli nopeasti Masterikisa. Nummela. Olisikohan 2012 tai 2013. En muista. Loppuun saakka taisteltiin Jonen kanssa voitosta ja muistaakseni olin viimeisellä väylällä yhden perässä. En muista. Sen muistan että heitin asiallisen avauksen ja olin ehkä kuuden metrin päässä korista. Ainoa ongelma oli, että joko piti venytellä sivulle huolella tai putata kahden männyn välistä. Päädyin yrittämään siitä välistä. Ei mennyt kun tuuppasin siihen mäntyyn. Ai että kun se välkkyi pitkään mukana vaikkei siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Olisi vain pitänyt osua siihen väliin joka ei ollut kauhean iso. Olisi mielenkiintoista muistaako Jone tuosta mitään vai tuuletteliko se vain siellä voittoaan :)

Illalla varmaan tulee parempiakin mieleen. Nämä tuli sillai sukkana.

Bonussektorina muistan kun opin itsestäni jotain. Englannin EM-kisoissa heitettiin mäen päältä tien yli ja tien takana oli järkyttävän kokoinen lehtipuu. Siis ehkä 30-40 halkaisija poikittain. Heitin liian lähelle sitä puuta ja kiekko sujahti sinne puun sisään. Siellä puun sisällä oli aika pimeää, mutta siellä ei ollut pelkästään oksia kun se puu oli niin pirun iso. Siellä oli sellaisia paikkoja joista pääsi ihan heittämään eteenpäin. Oma kiekko ei ollut sellaisessa paikassa. Pidän itseäni vähän tyhmän rehellisenä. Seisoin yksin siellä keskellä sitä puuta. Kaksi metriä oikealla olisi ollut sellainen kohta josta olisi päässyt heittämään aika hyvinkin. Kävi mielessä, että jos siirtäisi markkerin tuohon sivuun niin tästähän pääsisi eikä varmaan jäisi ikinä kiinni. En siirtänyt. En ollut voittamassa kisaa enkä edes menestymässä, mutta vahvasti epäilen että miten olisin itseni kanssa asiaa käsitellyt jos olisin huijannut. Heitin siitä missä kiekkoni oli enkä päässyt ekalla puun sisältä pois. Rehellisyydestä jää kuitenkin itselle hyvä mieli. Itsensä kusettaminen on aika typerää ja pitää tietää miten se itseen vaikuttaa. Aina välillä tulee se puu mieleen. Ei siksi että olisi pitänyt potkia markkeria vaan siksi, että olen edelleen aika tyytyväinen siihen että pelasin oikein.

Tulipahan taas tekstiä. Ottakaahan koppi haasteesta ja koittakaa selvitä siitä :D