Rakkaudesta lajiin

[letiss]

3. Takaraivosta tuli nopeasti Masterikisa. Nummela. Olisikohan 2012 tai 2013. En muista. Loppuun saakka taisteltiin Jonen kanssa voitosta ja muistaakseni olin viimeisellä väylällä yhden perässä. En muista. Sen muistan että heitin asiallisen avauksen ja olin ehkä kuuden metrin päässä korista. Ainoa ongelma oli, että joko piti venytellä sivulle huolella tai putata kahden männyn välistä. Päädyin yrittämään siitä välistä. Ei mennyt kun tuuppasin siihen mäntyyn. Ai että kun se välkkyi pitkään mukana vaikkei siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Olisi vain pitänyt osua siihen väliin joka ei ollut kauhean iso. Olisi mielenkiintoista muistaako Jone tuosta mitään vai tuuletteliko se vain siellä voittoaan

Omasta muistista sanoisin, että tämä (18) ei ollut kisan vika väylä meillä, mutta kisan jälkeen juteltiin, että siihen ratkesi. Muistan kyllä, että yksi oli eroa ja sä teit tähän tuplan (5) ja mä taisin tehdä par`n. Molempien avaus meni aukosta, mutta jatkosta ei käryä.

[riddy]

Minäpä nyt tartun syöttiin ja muistelen vanhoja juttuja. 

1. Pelasin erinomaisen kisan kun kävin ensimmäistä kertaa Tyynessä 2018. MA2-sarja, mutta 160 pelaajaa (!) pelkästään siinä sarjassa, joten kärkisijoille vaadittiin hyvää tekemistä. Finaalikierros Nevasissa, kärkikortti, tuulinen sää ja kaikilla vähän hankalaa. Sain lopussa tarvittavat putit pönttöön ja päädyin jaetulle toiselle sijalle kolmen muun kaverin kanssa. Lähdettiin Sibbeen sudaroimaan. Jännittävä tilanne, mutta mä rakastan näitä hetkiä lajissa ehkä eniten. Kaksi kaveria pelasi itsensä nopeasti ulos, mä jatkoin Latvialaisen kilpakumppanin kanssa. Hieman oli jo hyvä olo, kun totesin että podium-paikka on varmistettu. Kolmen väylän jälkeen siirryttiin biitsille. Kaikki tietää mistä tässä on kyse, paha paikka kun ei käsi riitä kunnolla veden yli. Mä oon ensimmäisenä vuorossa ja tuulee ihan reilusti. Kulunut Fuzion Enforcer laukusta ja hanat vasenta reunaa suoraan. Kiekko liitää täysin suoraan, laskeutuu turvallisesti inbounds ja selkeellä pelipaikalla. Aivan loistava heitto, paineet kaverille eikä siellä sitten ihan pysynyt homma hallussa. Sain layupata rauhassa korille ja voitin neljän pelaajan sudarin hopeasta. Näiden kokemusten takia tätä lajia pelataan.

2. Toinen pikaisesti mieleen palautuva tapaus oli myös sudari. 2019 kevätkisa Mijasin punaisella radalla. Ei ollut kovin kummoista tekemistä ja tuulikin vaikeutti taas elämää. Sain kuitenkin tsempattua kierroksen loppuun pari tärkeää pöröä ja päädyin jaetulle kolmannelle sijalle. Onneksi TD halusi peluuttaa tässäkin tapauksessa sudareita, niin päästiin jännittämään. Ykkösellä kumpikin otti nätisti nostopirkot. Kakkosella kaveri avas todella hyvin, mulla jäi vähän outoon paikkaan missä en ollut edes treeneissä kertaakaan. Lähestyminen jäi oksiin pahasti lyhyeksi ja kaveri laittoi omansa 6-7m korilta. Mulla on alamäkeen pitkä putti, muistikuvien mukaan lähelle 20m matkaa (ei varmaan todellisuudessa ihan niin paljoa). Putti oli ollut heikkoa ja nyt on vielä huono asento. Kelailen kuitenkin, että tässä tilanteessa ei ole mitään hävittävää, joten painetaan rohkeasti... Rauhallinen keskittyminen ja kädestä lähtee ylivoimaisesti viikonlopun paras putti, kovaa ja komeasti pönttöön. Tulkitsin, että kaveri tuli tilanteessa hieman yllätetyksi, eikä sitten saanut omaa puttiaan enää sisään.

3. Kolmas tapaus oli Sibbessä, ehkä 2021. Nykyinen 2. väylä, pitkä ja vaikee par 4. Avaus liukui lopussa liikaa vasemmalle, pari metriä ulos väylältä. Suoraan edessä on kapee gäppi. Ehdottomasti järkipeli olisi laittaa joku layup väylälle, mutta tiedostan, että mun vahvuus on aukkoihin osuminen. Toisaalta vaakakupissa on täysin varma tieto, että jos tämä heitto ei osu linjaan niin luvassa on todennäköisesti vähintään tuplabogi. Otin riskin. Hieman kuluneella Saintilla kova rysty paikaltaan aivan täydellisesti aukkoon ja liitää kaikki ne metrit mitä oli otettavissa. En edes muista minkä tuloksen pelasin väylälle, mutta se heitto oli niin täydellinen. =)


Hieman negatiivisempia kokemuksia

1. Peurungan kevätkisa huhtikuussa 2018. Oli vielä monta senttiä sohjoa maassa. Väylä oli ehkä nykyinen 12, joku 120m koko matkan oikealle kaartava ja selkeästi liian pitkä väylä minulle. Draivaan tiiltä Trespassilla hyvään linjaan, ei täydellinen, mutta selkeesti pelipaikoille. Mutta eipä löydy sitten millään. Märkään sohjoon ei jää selviä jälkiä ja muutama minuutti potkittiin maastoa tuloksetta. Epäuskoisena kävely takaisin tiille. Ei varmaan koskaan ole 100m tuntunut niin pitkältä matkalta. Eikä tietenkään pää kestä sellaista tilannetta. Rankun jälkeen kolmas heitto tiiltä heti puihin ja kimmoke erittäin huonoon paikkaan. Kutonen piti tehdä. Triplabogi, ihan viattomalle miehelle. Sen jälkeen en ole enää erehtynyt kuvittelemaan, että golfissa mikään olisi reilua. 

2. Viime kesänä Kapina Open Nivalassa. Ensimmäinen kierros aloitettiin väylältä 8. Tein kaksi hyvää pöröä heti alkuun, mutta sitten oli edessä radan signatureväylä. Hyvin kapea koivukuja, outtia kummallakin puolella. Draivi pehmeällä Judgella oli lähes hyvä, mutta osuu oikealla koivuun ja kikkaa vasemmalle. Outtiin tietysti. Ei ollut ensimmäinen kerta ja pää pysyi melko viileenä. Tämä on siitä ikävä paikka, että koivutuubin ulkopuolelta ei ole helppoa lähestyä korille. Pakostakin joutuu haastamaan puita. Pelaan polvelta matalaa kämmentä ylivakaalla kiekolla. Aivan hyvä heitto on menossa korille, kunnes löytää puun, pomppaa pystyyn ja rollaa outtiin. Tässä on nyt hieman samoja elkeitä kuin tuossa Peurungan tapauksessa. Nyt keittää korvien välissä ja puttaan kiukuissani 15-metrisen niin kovaa niin kauas, että en saa paluuputtia sisään ja teen quad-bogin. Tarina jatkuu vielä sillä tavalla, että tein heti seuraavalle väylälle pörön ja olin neljän väylän jälkeen +1 yhdellä quadilla.

3. Perämeri Open 2019, toukokuun alkua Meri-Toppilassa. Ensimmäinen kierros, väylä numero 2. Kaikissa isoissa kisoissa pelattu 174m par 4 ojan vieressä, metsäpillistä läpi, sitten vasemmalle kummun yli ja kori oikealla taskussa. Avausheitossa kiekko lirvahti kädestä liian aikaisin, eli tein juuri sen pahimman virheen minkä tolle väylälle voi tehdä. Oon aivan toivottomalla paikalla mörrissä vasemmalla, mutta en kuitenkaan yksin. Toinen kaveri oli lähes samassa mestassa ja hän pelasi mielestäni ylettömällä riskillä vasemmalta ojan yli, koko matka outin päältä ja puiden välistä väylälle. Se näytti niin hienolta, että päätin lähteä perässä. Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, että tässä ei käy hyvin. Kämmenellä kiekko oksan kautta keskelle ojaa. Ollaan edelleen metsässä ja neljäs heitto lähtee. Pääsin kuitenkin seuraavalla ulos, mutta tuplabogihan siitä tuli.

Hauskahan näitä oli kelailla. Kaikki nämäkin reissut ovat olleet erinomaisia ja hölmöilyistä on opittu. Väitän, että nykyään kisapää kestää paremmin ja tyhmät ratkaisutkin ovat harvemmassa. Ehkä.

[Ari]

3. Takaraivosta tuli nopeasti Masterikisa. Nummela. Olisikohan 2012 tai 2013. En muista. Loppuun saakka taisteltiin Jonen kanssa voitosta ja muistaakseni olin viimeisellä väylällä yhden perässä. En muista. Sen muistan että heitin asiallisen avauksen ja olin ehkä kuuden metrin päässä korista. Ainoa ongelma oli, että joko piti venytellä sivulle huolella tai putata kahden männyn välistä. Päädyin yrittämään siitä välistä. Ei mennyt kun tuuppasin siihen mäntyyn. Ai että kun se välkkyi pitkään mukana vaikkei siinä nyt ollut mitään ihmeellistä. Olisi vain pitänyt osua siihen väliin joka ei ollut kauhean iso. Olisi mielenkiintoista muistaako Jone tuosta mitään vai tuuletteliko se vain siellä voittoaan

Omasta muistista sanoisin, että tämä (18) ei ollut kisan vika väylä meillä, mutta kisan jälkeen juteltiin, että siihen ratkesi. Muistan kyllä, että yksi oli eroa ja sä teit tähän tuplan (5) ja mä taisin tehdä par`n. Molempien avaus meni aukosta, mutta jatkosta ei käryä.

Onneksi myönsin itsekin ettei ole selkeää muistikuvaa. Näin ne muistot vain jonnekin katoaa.
Tulihan noita kommelluksia ja onnistumisiakin myöhemmin mieleen lisääkin, mutta ei niitä nyt miljoonaa voi laittaa tulemaan.

[Ari]

Kiitokset Mikalle muisteloista. Sopivan mittaista tekstiä ja kun puhutaan lyhyistä tapahtumista niin sai hyvin kiinni mitä ja missä.

Olen vähän mietiskellyt tuota kisakalenteria. Siihen toki vaikuttaa nuo isot kisat ja niiden toteutuminen tai toteutumattomuus aika paljon. En ole kovin tarkkaan oikein uskaltanut kalenteria ottaa käteen kun on jo tiedossa, että jos siihen ymppää nuo masteritourin kisat päälle niin joutuu varmaan jo kotona selittelemään varsinkin kun osa on selvästi reissukisoja. Tyyni jää nyt pelaamatta mikä harmittaa kyllä. Tyynissä on saatu kivasti ison tapahtuman meininkiä ja tykkään kyllä kun pitää erilaisia kenttiä hallita, mutta tuostahan on jo moneen kertaan kirjoitettu.

Itselle hahmottui jossain vaiheessa että tätä diipadaapaa on nyt jo 153 sivua ja suurin osa siitä on meikäläisen horinoita. Pitäisi varmaan lukea koko "kirja" läpi ja koittaa laskea kuinka paljon on sitä samaa toistoa jonka välttäminen on aika vaikeaa jos aikoo tekstiä tuottaa. Kuitenkin olen sortunut muutakin kirjoittamaan kuin noita kisakierrosten kokemuksia. Niissäkin on vaikea olla toistamatta itseään kun yleisesti ottaen väylät pelataan aika samalla lailla kuitenkin ja käytettävät sanat loppuu kuitenkin.
Voidaan toki sopia ettei kukaan niitä vanhoja muista eikä uudelleen lue

Kuuntelin eilen pitkin päivää Niko Rättyän juttuja Ykkösringissä. Olihan se aika pitkä sessio, mutta Niko on aika hyvä tuottamaan tekstiä niin ettei se tunnu koko aikaa toistolta. Tulihan sieltä monta juttua ainakin kahteen kertaan mutta ei tuntunut haittaavan ainakaan minua. Tuollaiset rauhassa tuotetut haastattelut joissa ehditään käsitellä asiat kiirehtimättä voivat olla viihdyttävää materiaa. Saadaan välillä muitakin kysymyksiä kuin aina ne samat ja vastauksetkin voivat olla hyvää tekstiä.

Nyt kun on kevättä rinnassa täällä etelässä. Siis lämpimämpää kuin pitäisi niin alkaa kummasti tehdä mieli pelaamaan kunnolla. Kentät ovat kuitenkin vielä aika talvikuosissa ja eiköhän tuota talvea ja luntakin vielä tule. Valoisa aika kuitenkin lisääntyy koko ajan, joten eiköhän tässä taas kohta päästä pelaamaan ihan tosissaan.

[Ari]

Kävin tänään päivällä hallissa heittämässä tunnin verran. Jälkikäteen mietittynä tunnissa ehtii heittää kyllä aika monta kiekkoa. Olipa kuitenkin aika hienoa heittää tasaiselta alustalta joka ei luista joka suuntaan. Ai että.
Samalla pääsin vähän testailemaan uusia kiekkoja ja hieman vertailemaan niitä keskenään. Hienoinen yllätys itselle oli että ensimmäisen kerran Halo-muoviset kiekot poikkesivat toisistaan. Tämä oli tietenkin ikävä pettymys, koska tähän saakka on aika samanlaisia olleet kiekot.

Poistin tästä alta pitkän pätkän psykologista jargonia. Ajatukset tuntuivat päässä hyviltä ja yritin ne tuoda tähän mutta kirjoitettuna tuntui etten osaa niitä oikeasti siihen hyvin tuottaa joten poistin koko paskan.

Innovan HaloJay ei ollut tykännut olla muiden kiekkojen kanssa. Oli painunut keskeltä montulle ja oli aika alivakaa tuollaisenaan.

[Ari]

Töiden ohella on nyt pystynyt aika hyvin tekemään muutakin kuin ulkoiluttamaan koiria. Salitreenit on saatu siihen vähintään kolmeen kertaan viikossa, jos mahdollista niin joka toinen päivä. Moti on siltä osin siis pysynyt kohdallaan. Ulos heittämään ei ole tullut lähdettyä kun ei ihan mihin tahansa keliin viitsi lähteä liukastelemaan. Uskoisin, että meni vähän jo takaraivoon kun lupailtiin etelän talven olevan jo ohi ja nyt kun luvataankin lisää lunta ja muutenvaan liukasta niin ei vain nappaa. Puttaamista on päässyt tekemään omalla pihalla niin, että asvaltille on saanut jalat pysymään paikallaan. Jäällä puttaaminen on ihan turhaa hommaa, joten aina välillä on tullut vähän puttailtua.

MM-kisaprojekti hämmentää yhä enemmän. Mikael Häme kertoi Disc Golf Streamin Skins-matsissa Espanjassa olleensa heittämässä toisella kentällä joka oli 650m meren pinnasta. Kiekot olivat olleet merkittävästi vakaampia ja Mijakseen siirtyessä oli vaikeuksia hahmottaa miten kiekot käyttäytyy... ja me ollaan menossa yli kolmeen kilometriin. Hämmentävä asia jota ei ollut tosiaan osannut ajatellakaan.

Mancaven kiekkokasoja tuli vähän viriteltyä niin että pysyvät paremmin kasoissa. Vähän kotoisia puutöitä

[Ari]

Käytiin rouvan kanssa pikareissu Levillä. Innostuin hiihtämään kahtena peräkkäisenä päivänä. Hiihtäminen on kyllä meikäläiselle sellaista sykejumppaa että nytkin oli 160 keskisyke tunnin lenkillä. Useampi päivä meni tuosta palautuessa kun Oura väitti sykkeiden olevan koholla ja kehotti lepäämään. Ajattelin hieman maksimoida ja hieman syyllisyydentuntoisena jätin salireissutkin väliin. Tänään olisi tarkoitus aloittaa uudelleen salilla treenaaminen ettei jää ihan kesken.

Las Vegasissa aloittivat kauden. Ei olisi monikaan uskonut etukäteen että 75% suomalaisista jää cutiin. Naisten puolella Eveliina sai yhden hyvän kierroksen mutta ei se riittänyt kun oli kaksi aika heikkoa alla. 935 keskiarvolla olisi naisissa pitänyt pelata jotta pääsee cutista läpi. Eveliinan kertoman mukaan oli ensimmäinen cutista putoaminen ikinä.
Miesten puolella mennään aika hurjaa settiä. 1020 rating-keskiarvolla olisi pitänyt painaa, jotta olisi päässyt cutista läpi. Väinöllehän se on omaan ratingiin pelaamista, mutta ei sekään näköjään ihan niin helppoa ole. Parista heitosta taisi olla kiinni.

Olisi kyllä hienoa jos Väinö nyt tekisi videon Youtubeen jossa kertoisi mikä meni pieleen. Eikö ole kunnossa, tuliko tyhmiä virheitä vai mikä homma? Itse ainakin arvostaisin enemmän rehellistä analysointia kuin hyvien heittojen näyttämistä ja videoiden tekemistä onnistumisten jälkeen. Hieman on onneksi Ykkösringissäkin jo uskallettu alkaa haastamaan pelaajia kertomaan myös vaikeista hetkistä eikä keskustelemaan vain mukavuusalueella. Tästä olen tainnut avautua ennenkin, mutta ehkä olen väärässä ja suuri yleisö haluaa vain Strömsötä esille.

Muutamia kiekkohankintojakin on tehty. Vakaata draiveria etsiessä kävin Discatsilla hiplaamassa kiekkoja. Uusi Halo Dessu oli hyvän näköinen ja lankesin sitten Infinite Discsin tosi hyvän näköiseen "Dessuun". Innovan halo-muovia siis sekin ja ilmeisesti on siis vain stämpätty Infinitelle. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan. Nämä hankinnat rahoitin viemällä omasta mancavesta yhden kiekon vaihtokappaleeksi. Olin joskus hankkinut Paul McBeth 4x Buzzzin ja ne onkin nyt varsinkin jenkkilässä aika kovissa hinnoissaan.

[Ari]

On tullut viime aikoina oltua senverran luurit päässä että on tullut tutustuttua englanninkieliseenkin frisbeegolf-podcast-tarjontaan. Oma huomio on jälleen muutoksessa. Voi toki olla, että jenkeissä on jo aiemmin tehty asioita erilailla, mutta oma käsitys on sellainen että aika nätisti on asioita puhuttu kun ollaan samaa porukkaa. Suomessa tämä tuntuu olevan vielä aika vallitseva käytäntö, mutta jenkkipojilla on selvästi ilmassa uskaltamista. Sanotaan jos joku on putannut huonosti ja nyt on parissa castissa veivattu Kevin Jonesin pelikirjaa Las Vegasissa. Jones hävisi viimeisillä kierroksilla kisan ja aika moni tuntuu olevan sitä mieltä että hävisi kun alkoi seiftaamaan ja siten tarjosi muille voiton avaimia.
Ihan mielenkiintoisia näkökulmia. Itse ainakin kaipaan juuri tällaista erilaisten näkökulmien kaivamista ja uskaltamista. Ei sellaista hyminää jaksa kuunnella. Kaikki tietää että joku epäonnistui kisassa täydellisesti niin pitää se voida sanoa.
Ei se onnistumiseksi hymisemällä muutu. Samaa kaipaan pelaajiltakin.
Vahingossa löysin mielenkiintoisen Väinön videon. Oli vuosi sitten käynyt läpi omaa 2018 viimeisen kierroksen pelaamista. Vaikutti mielenkiintoiselta. Olisin kaivannut vielä enemmän puhetta valinnoista. Varsinkin silloin kun tehtiin vääriä valintoja. Väinö toki selitti heittäneensä tuolloin alivakaampia kiekkoja jotka ei enää mahdu bägiin. Hyvä alku kuitenkin. Katsoin kommenttejakin ja löytyi aika nippu muitakin joille tuollainen avaaminen oli ollut mielenkiintoisempaa kuin onnistumisten kertaaminen.

Seppokin aloitti uuden podcastin. Toivotaan että saadaan hieman erilaista sisältöä ja kuvakulmat mielenkiintoisiksi.

[Ari]

Lunta tulee hiljalleen vain lisää eikä kovin paljoa sitten kuitenkaan huvita lähteä kahlaamaan vaikka heittämään olisi hinku. Kävin seuran vuorolla vähän vippailemassa ja leikittiinkin hieman tarkkuuskisoja ja puttihommia tietenkin.
Omalla pihalla viimeksi tänään kaivettu auringolle vähän asvalttia esiin, jotta pääsee lämmittämään mutta ennenkaikkea puttitreenin alustaksi.
Jaksoin tänään noin 80 puttia ennenkuin alkoi tuntua kädet kylmältä ja keskittyminen rakoilla liikaa.

EM-kisapaikka tuli sitten kuin tulikin, joten tänä vuonna on kalenterissa isoja kisoja.
Toukokuussa Masteritouria kotikentällä ja SM-kisat Valkeakoskella.
Heinäkuun alussa MM-kisat Arizonan Flaggstaffissa
Elokuussa EM-kisat Unkarissa
Syyskuussa Syysmyrsky

Tuohon kun sitten lisäilee mahdollisuuksien mukaan kisoja niin onhan siinä taas kesäksi pelaamista.
Itse en tuota ratingia sen enempää suojele, jos on pienempiä kisoja jotka sopii muuhun elämään niin pyrin menemään paikalle. Meikkuun en mene . Hyvää ratingia saa pelaamalla hyvin.
Miikka oli ilmeisesti tuon keväisen kisansa järkännyt niin, että joillakin oli ennakkoilmoittautumismahdollisuus eikä sitten enää paljon tarvinnut muiden yrittääkään. En väitä mitään, mutta tuolla kylillä vähän jutellaan tällaisia

Punttisalihommat on edelleen käynnissä, haba ei ole kasvanut jalkapallon kokoiseksi joten voidaan vielä jatkaa. Personal Trainerin kanssa käydään tekniikkajutusteluja kokemuksien pohjalta. Vasemman polven patella näyttää kipeytyvän kosketuksesta, joten vältellään sitä. Onneksi ei ole vielä vaikuttanut liikkumiseen, joten koitetaan olla sitä liikaa kiusaamatta.

Wacossa pelattiiin viime viikonloppuna. 1060 keskiarvo olisi riittänyt kärkeen ja 10 sakkiin 1040 keskiarvo. Taso on siis sellainen, että voittaja pelaa yli oman ratinginsa todennäköisesti aika reippaastikin. Kovin montaa lipsua ei saa sinne sattua ja paine on varmasti kova.
Pitää koittaa olla realisti näissä menestystoiveissa. Suomalaisilla tarvitaan normipelaamisen lisäksi jonkinlaista suonenvetoa kun ollaan kuitenkin pääosin parhaita 2-3 heittoa per kierros jäljessä. Se on sitten kuitenkin aika paljon kun pelataan 3-4 kierrosta. Onneksi on aina mahdollista pelata huikeaa peliä ja ylittää itsensä, joten toivotaan suomalaisonnistumisia. Harmillisesti siellä on 10x jenkkejä jotka ovat vähintään samantasoisia yrittämässä samanlaista suonenvetoa päästäkseen parrasvaloihin. Sitä kutsutaan kilpailuksi, joten toivotetaan se tervetulleeksi.
Nyt pitää vain keksiä keino nostaa rating (pelaamisen keskiarvo) senverran korkealle ettei jäädä pitkällä juoksulla liikaa.

Kisoja tulee nyt joka viikonloppu jenkeistä joten tarjontaa riittää ja rahalle saa vastinetta.

[mykey]

En tiedä mitä kylillä jutellaan mutta Piazza open kilpailussa olen jo vuosia mainostanut rekisteröitymisen alkamisen ajankohdan vain team almost facebook sivulla ja e-meilillä edellisen vuoden kisassa mukana olleille. Nykyään hieman kömpelöä on se tosiasia että metrix kilpailu ei saa olla julkinen ennen kuin SFL sen hyväksyy. Ei muutu näkyväksi vaikka SFL sen hyväksyy, eli toimitsijan täytyy muuttaa manuaalisesti kilpailu näkyväksi hyväksynnän jälkeen. Pdga sanctiointi tulee samantien meiliin mutta mitään tietoa ei ole koska kilpailu on metrix hyväksytty ja muutettavissa julkaistuksi. Jos kisan hakee ja määrittelee ilmon aukemisen  viikon päähän valmiiksi ja ilmoittaa rekisteröitymisen aloituksen jossain jo ennakkoon niin välttämättä kilpailu ei kovin montaa päivää ehdi esillä olla julkisena sen jälkeen kun SFL hyväksyntä nappia on painanut.
Itse kilpailun luon heti kun on tiedossa milloin NDGE pelataan koska näin on aikataulullisesti pyritty tekemään jo viimeiset 8v. Samoin kuin se että rekisteröityminen alkaa noin 10viikkoa ennen kilpailua joka vuosi. Ei siinä sen kummempaa salaseura toimintaa ole.
Kisa haettiin vasta 04.02 kun apu td lisenssit oli ok / pdga sanctiointi saatiin 09.02 ja hyväksyntä SFL puolelta metrix oli tipahtanut päälle jossain vaiheessa jonka huomasin aamusta 11.02 laittamalla kilpailun julkiseksi.
rekisteröityminen alkoi 11.02 kello 18 josta laitoin meiliä edellisen vuoden kilpailijoille ja team almost facebook sivulle. Olihan siinä päivä aikaa 50v luokassa mukaan päästä kun 12.12 näyttäisi viimeinen kisaan päässyt ollut ilmoittautunut.
Tänä vuonna kisa meni poikkeuksellisen hitaasti täyteen kun kukaan ei ollut tunti rekisteröitymisen jälkeen vielä jonossa.
Näitä kisahommeleita kun järkkää omien töiden ohella parikymmentä vuodessa niin ihan kaikkia asioita ei ehdi aina katsella kuntoon. Onneksi ari Skogby end of 2023 kisassa on 31.12.2023 vielä tilaa yli puolet paikoista. Tervetuloa.

[Ari]

Oikeastihan jokainen järkkää kisoja niinkuin itse tahtoo
Se mitä kylillä puhutaan on ihan toisarvoista, eihän siellä puhuttaisi jos tiedettäisiin miten asiat on mutta välillä salaliittoteorioista tulee ihan mielenkiintoisia kun ne tarpeeksi kauan tuolla pyörivät.

Itsellä kun elämä on aika hektistä välillä niin joutuu näitä rekisteröitymisiä vähän miettimään. Isojen kisojen osalta kalenterin rakentaminen on helppoa, jos aikoo olla mukana niin on syytä laittaa se kalenteriin. Sitten on paljon näitä kisoja joihin on kiva mennä jos elämä suo. Itse en pidä siitä, että ilmoittaudutaan joka paikkaan ja perutaan niitä sitten kun elämä ei taipunutkaan tai ei huvittanut. Jätän mieluummin ilmoittautumatta ja katson sitten lähempänä onko kisassa tilaa jos elämään sopii. Tällä tavalla tietenkin jää kisoja pelaamatta, mutta olen saanut kuitenkin aika monessa kisassa olla mukanakin. Joskus on laiteltu TD:lle viimeisellä viikolla viestiä että tulen mielelläni jos jono vetää.

[Ari]

Olen saanut frisbeegolfia vähemmän pelaavilta ja pelaamattomilta kovasti onnitteluja EM-kisapaikasta. En ollut huudellut tuosta MM-kisoihin lähtemisestäkään julkisesti joten senkin julkistaminen Facebookin seinällä herätti huomiota.

Eilen sitten sohvalla istuessa aloin asiaa vähän miettimään. Olen varmaan aiemminkin jotain asiasta avautunut, mutta ehkä jokin voi olla eri näkökulmasta tai jäähän nämä tekstit muutenkin lukematta jos sisältö ei kiinnosta joten kirjoitan silti.

Olen elänyt sen ajan frisbeegolfissa kun SM-kisat olivat vain yksi kilpailu muiden joukossa, tai jopa sarja. Käytännössä kaikki pääsivät mukaan. Omalla kohdalla olen ollut etuoikeutetussa asemassa päästessäni SM-kisoihin pelaamaan myös viime vuosina vaikka taso onkin noussut jatkuvasti. En siis osaa vielä ajatella ettei SM-kisat olisi omassa kisakalenterissa.

EM-kisojen osalta olin mukana avoimessa luokassa kaksi kertaa. Ensimmäisiin kisoihin pääsin mukaan kun soitin tarpeeksi monta kertaa liiton pj:lle joka sitten varmaankin väsyi siihen soitteluun 2008 ja päästi joukkueeseen.
2010 oli vielä sitää aikaa kun Suomella oli paljon paikkoja, muttei lähtijöitä. Olin liiton hallituksessa ja pääsin mukaan joukkueeseen todennäköisesti ensisijaisesti sen takia kun osasin avata suuni oikeaan aikaan.
2012 olin Suomen mestari, mutta en muista miten nuo paikat jaettiin. Saattaa olla että liiton hallituksessa oleminen auttoi asiaa, mutta silloin mukana ensimmäistä kertaa mastereissa ja saattaa olla että taso riitti.
2014 ja 2016 oltiin jo ihan oikeissa valintaprosesseissa ja alkoi tuntua siltä, että paikan saaminen tarkoitti että oikeasti oli Suomen parhaita pelaajia joiden joukosta valittiin mukaan.
Siihen se sitten loppui. Seuraavissa kisoissa olin jo 46 vuotias ja nelikymppisiin tunki mukaan koko ajan parempia pelaajia.
2023 siis kuudennet EM-kisat. Kisojen näkyvyys ja merkitys on selvästi kasvanut koko ajan ja oikeasti tuonne valitut lähtevät pelaamaan jos vain kykenevät. Itse koen tämän valinnan oikeasti valintana ja mahdollisuutena vetää Suomen paita päälle ja lähteä sinne yrittämään parhaansa. Sillä on merkitystä. EM-kisoihin lähteminen on hienompaa kuin MM-kisoihin koska ainakin vielä MM-kisoihin voi lähteä melkein vain mukaan ilmoittautumalla kunhan on kerännyt edellisenä vuonna pisteitä riittävästi.

MM-kisat on oikeastaan aika samanlainen kokemus kuin JapanOpen2014. Kilpailu johon on vielä mahdollisuus päästä mukaan. Kokemus. Uskon, että MM-kisat kokevat vielä muutoksen kunhan saadaan jokin tolkku tuohon jenkkikeskeisyyteen. Muuttakoon vaikka nimen Yhdysvaltain Maailmanmestaruuskisoiksi jos se on merkityksellistä, mutta muu maailma on tulossa lajiin mukaan niin että kisojen täytyy lähteä kiertämään. Ymmärrän, että jenkeille se tarkoittaa jostain luopumista, mutta ei tässä pidä omaa nokkaa katsoa.

Luin jostain että sitten kiikkustuolissa on hienoa kun on muistoja eikä vain toteutumattomia unelmia.
Vaikutti hienolta ajatukselta käydä hakemassa niitä kokemuksia jotka oikeastaan voisivat jäädä tekemättäkin.
Ehkä ne sitten vanhanakin muistaa.

Eilen illalla pidin pimeässä pienet puttitreenit koiralenkin jälkeen. Ehkä se siitä.

[Ari]

Kannattaa täällä käydä ihmettelemässä. Kausi alkaa nyt sitten ensi viikolla Miikan kisassa. Näyttää olevan aika hyvä kattaus ainakin eteläisen Suomen kärkipelaajia ikäihmisten osalta paikalla.

[Ari]

Käytiin tiistaina ihmettelemässä Skogbyn saloja. Keskemmälle viikkoa oli luvattu sateita niin mammanpoikina mentiin mukavammalla kelillä. Suurin ihme olikin, että Skogbyssä oli lunta melkeinpä samanverran kuin Nummelassa.

Miikka on askarrelut muutoksia ja lisäyksiä.
En niistä numeroinneista ymmärrä, mutta se ei liene tarpeenkaan. Jos aloittaisi ykköseltä niin ilmeisesti pelattaisiin ensin ykkönen normaalisti. Se onkin aika vänkä väylä. 108m puuränni. Jotenkin on aina ollut vaikea osua siihen aukkoon kun se vielä kääntää silleen nätisti oikealle. Hyvä väylä.

Urheilukentällä on käsittääkseni seuraava väylä. Vähän on hommaa askarrella sinne viivoja kun Miikka on päättänyt että kentän ulkopuoliset alueet on hazardia ja korin ympärillä on pieni rinki joka on sisällä. Eli saa heittää ensin 120m ainakin ja väistää moukarihäkki toisessa päässä jonka jälkeen voi nepata korille. Viivoja ei ollut eikä osattu oikein mitään tulkita, mutta tämä on siitä hyvä että sitä voi pelata monella lailla. Saapa nähdä miten se toteutetaan oikeasti.

Toinen "uusi väylä" on metsänhoitotietä vajaa 150. Kapeaa tietä ja kääntyy vasemmalle. Pääasia olisi tietenkin osua ränniin. Siitä hyvä, että eroja tulee varmasti. Parhaiten onnistujat tekee kolmosia ja sitten tulee sitä otheria varmasti aika paljonkin kun osutaan joka puuhun. Kolmoseen vaaditaan kyllä jo hyvää tekemistä.

Sitten palataan melkein normaaliin. Kakkosväylä on normaalisti 90m ylämäkeen ja oikealle puiden väliin. Nyt pelataan ehkä 140m jossa pitäisi ensin osua puuränniin joka on 70m ja sitten siitä pääsee normiväylälle. Tämäkin on ihan pelattavissa kolmella ja heikompana hetkenä puut kolisee sitä otheria. Väylä on riittävän leveä vaikka kapea.

Kolmosväylän uudistus on viedä tiitä kymmenisen metriä  taaksepäin. Oiva uudistus. Väylä johon aiemmin on tullut lähinnä kakkosia tai kolmosia teettää varmasti enemmän nelosia kuin kakkosia. Ihan on tehtävissä, mutta selvästi vaikeampi kuin aiemmin.

Sitten pelaillaan normileiskaa sinne kymppiväylälle jossa aiemmin oli "pellolla" mänty mandona. Nyt onkin laitettu kaksi mandoa. Se aiempi mando onkin toinen mando ja ensimmäinen pitää kiertää oikealta, toinen vasemmalta. Eli tästä tulikin enemmän tekninen heitto kuin hanat täysillä. Mielestäni aika kiva uudistus ja tuo varmaan hieman eroja tämäkin. Tässä saa tiiltä tuijotella männyn kylkeä, mutta  niinhän se on kaikkialla missä on mandoja.

Sitten jätetään pari väylää välistä ja heitetään alamäkeen perusheitto. Tässä onkin aika paljon merkitystä sillä onko vielä lunta vai päästäänkö jo hiekalle kiekkoja tiputtelemaan.

Sitten tulee yhdistelmäväylä 14+15 jossa väylän 14 mando kierretäänkin oikealta ja pelataan 15 koriin. Tässä tuli mielestäni ensimmäinen oikein huono uudistus. Näyttää kartalla paremmalta kuin luonnossa. Ei oikein keksitty kävelemälläkään mihin avaus pitäisi yrittää saada kun joka paikassa on yhtä paljon puita kakkosheiton edessä. No, se on varmaankin sama kaikille

Sitten joku X2 jota on pidennetty sen jälkeen kun itse olen viimeksi käynyt ja saatu aikamoinen erotteluseparaattori.
Käytännössä korille pääseminen vaatii montun yli heittämisen. Monttu on outtia, joten sitä pitää vähän miettiä miten kaukaa sinne lähtee leipomaan. Kori on aika lähellä montun reunaa ja maa laskee vähän poispäin montusta eli hyväkään heitto ei välttämättä jää siihen korin lähelle. Jos kympistä putataan kohti outtia niin onhan se aika jännää. Nelosella voittaa varmasti fieldiä ja todennäköisesti tässä ei lähdetä liikoja leikkimään.

Loppuun sitten perusleiskaa.

Skogbyhän perusmallina edustaa Sahanmäki ja Nummelanharju-tyyppistä vanhan mallista frisbeegolfkenttää. Ehkä epäonnistumiskenttä on lähimpänä totuutta. Eli se joka vähiten epäonnistuu voittaa ja putilla on aika iso merkitys.
Lyhyemmillä väylillä on edelleen kyse siitä tuleeko kakkonen vai kolmonen, mutta noita pitempiä erottelevia väyliä on senverran monta ettei todennäköisesti tarvitse pelata -10 ollakseen pelannut ihan kivasti. Mielenkiintoista nähdä.
Kauden eka kilpailu, joten paljon on muutakin kuin jännää ilmassa.
Ainakin ensimmäiseen osakilpailuun on tulijoita, toivotaan että Saturin Setätouri ottaa tuulta alleen.

[Ari]

Kisakausi alkaa tosiaan huomenna. Ihan valtavan luottavainen ei omaan heittoon osaa olla kun heittämistä on takana niin vähän, mutta pitäähän sen heiton sieltä selkärangasta nousta. Samahan se on kaikilla. Suurin osa aloittaa kautensa lähes kylmiltään, joten ei tässä varmaan liikaa tasoitusta anneta.
Parissa päivässä on ilmeisesti lähtenyt Skogbystä lunta oikein huolella ainakin valokuvien perusteella, joten sehän on melkein juhannuskeliä huomiseksi.

Eilen yritin pariin kertaan vähän puttia kertailla, mutta oli motivaatio-ongelmia. Tai ehkä enemmänkin ei vain jaksanut oikein keskittyä ja löysi lähinnä sitten heikkouksia tekemisestä. Periaatteessa on hyvin tiedossa mitä putissa pitää tapahtua, mutta välillä on vain kovin vaikeaa sitä saada aikaiseksi.

Maailma tuntuu olevan täynnä keskustelua tällä hetkellä. Viime viikonlopun Austin Open vai mikä se oli herättää keskustelua. Paul McBeth tuntui olevan tyytymätön väyliin ainakin ennen kisaa. Eilen kuuntelin kuinka Paige Pierce oli sitä mieltä että hieno rata. Tuntuu jakavan mielipiteitä aika paljon. Vaikea tietenkin muodostaa telkkarin ruudulta mielipidettä väylistä, mutta itse olin jotenkin positiivisen yllättynyt että golfkentälle oli saatu aika monipuolista tekemistä. Outtia oli tietenkin paljon ja tuulella varsinkin tulee sitten pikkuvirheistä nopeasti isoja jolloin saattaa rankaisua tulla henkilötasolla paljonkin. Väylä 17  joka oli oikealle kääntyvä dogleg par 4 herätti varsin paljon tunteita.
Kyllä yksi tuollainen mahtuu kentälle. Jos väylä on kovin tiukka ja väylän ulkopuolinen alue on järkyttävää tikkumetsää niin ehkä kannattaisi pilkkoa oma suorittaminen vähän lyhyemmäksi. Nyt nähtiin paljon kovia avauksia joilla yritettiin päästä mutkan taakse pirkkopaikkaa hakemaan. Sitten kun meni metsän puolelle niin lähdettiin mielestäni ihan typeryyttään tosi usein hakemaan sitä sormirolleria joka tuntui poikkeuksetta painavan toiselle puolelle väylää sinne lepikkoon jossa ratkaisuna useammin oli toinen sormirolleri. Ammattilaisetkin siis lankeavat toivomaan että se menisi hienosti tuurilla puiden välistä eikä mikään maassa oleva vaikuttaisi kiekon kulkuun. Putti väylälle ja mahdollisesti paria pelaamaan. Bogillakaan ei tuntunut jäävän paljoa fieldille, joten järki käteen. Juuri tämän takia mielestäni hyvä väylä. Tuntuu että jenkeissä kuitenkin on näitä kapeita metsäväyliä vaikka kuinka paljon, joten en oikein ymmärrä miksi tämä nyt olisi ollut niin huono. Tietenkin kun sitä ei ole pelattu tuhansia kertoja niin väylän ulkopuoliset alueet eivät ole kuluneet ja on hankalampaa mutta juuri siksi pitää keskittyä pysymään väylällä. Vaikka sitten lyhyemmillä heitoilla.
Väylä 18 tuntui olevan sitten ratakartankin mukaan aika erikoinen ja nähtiinhän siinä paljon outtia. Miehillä ja naisilla oli eri tiit, joten ei voi niitä verrata. Joku totesi naisilla olleen vaikeampi väylä tämä. Nopeasti ihminen kuitenkin oppii kun loppua kohti yhä useampi tähänkin sen birdien teki.
Maailman parhaat kun on pelaamassa niin väylien pitää olla vaikeita jotta niitä eroja saadaan. Ei ole ihan helppo rasti suunnitella sellaista kenttää jossa tulee eroja, mutta väylät eivät olisi jotenkin supervaikeita. Pelkällä pituudella näitä ei ratkaista joten on ihan mielenkiintoista nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Locastron seuraaminen on mielenkiintoista. Hienoa nähdä miehen nopeuttaneen puttirutiinejaan. Toisaalta näkee kauas kuinka virheet aiheuttavat kiehuntaa miehen päässä. Hatun heittäminen ja maahan lyöminen on ollut videollakin jo monta kertaa lähellä. Haittaisiko pieni sopiva hatun paiskominen vai onko parempi kerätä sitä tuskaa sisäänsä? Tuleeko se sieltä sitten kerralla ulos vai pystyykö hillitsemään itsensä? Toivotaan, että mies pystyy pelikentällä toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. Sisällähän asuu se sama kaveri, joten nyt pitää vain oppia uusia toimintatapoja työpaikalla.
Olisi hienoa jos joku pystyy näyttämään kykenevänsä muuttumaan tai edes muuttamaan toimintaansa.
Senverran on itse ollut paikallakin näkemässä tämän kaverin kiukuttelua, ettei Nikko ihan heti meikäläisestä ykkösfania saa.

Muutenkin on ihan  hauska kun tuota kärkiporukkaa on niin paljon, että voi valita itselleen sopivia lempparipelaajia isommasta joukosta. Mietiskelin jossain vaiheessa tähänkin perusteluja.
Tykkään itse kun pelataan sääntöjen mukaan, reippaasti, ei askelputtaamista (koska niin vaikea nähdä onko se ok).
Ricky olisi ihan hyvä tähän, mutta valitettavasti tuo outojen hoitomuotojen käyttö itsensä kunnossa pitämisessä on mennyt jo sille tasolle ettei osaa arvostaa.
Nämähän on kaikki ihan toisarvoista, mutta kannaahan joku Pelicansia liigassakin vaikkei siinä ole mitään järkeä

Tällä hetkellä olen huomannut suomalaisten lisäksi tykkääväni Eaglen pelaamisesta. Tykkään myös kun kyetään myöntämään ettei kulje. Lizotten kanssa on senverran tuttu että se tavatessa moikkaa joten siinähän on jo hyvä syy seurata sen tekemisiä. Kun Simon alkoi pelaamaan vähän järkevämmin niin huomasin tykkääväni siitä enemmän vaikka "Simon-line" on kieltämättä todella viihdyttävää. Näitä uudempia kavereita tulee seurattua aina kun pääsee seuraamaan. Ehkä sieltä nousee sellaisia kavereita joista jotenkin vain tykkää vaikkei siihen ole mitään syytä.