EM-kisamuistelot, osa 3.
2012 EM-kisat pelattiin Englannissa.
http://www.bdgaopen.co.uk/ Nämä sivut olivat vielä tallella ainakin tänään.
Liiton foorumilla heräsi paljon keskustelua valinnoista, osallistumismaksuista ja vaikka mistä. 17 sivua.
https://keskustelu.frisbeegolfliitto.fi/viewtopic.php?f=30&t=1890Itsellä oli jännät paikat kun siirryin kyseisenä vuonna pappasarjaan, joten ei ollut näyttöjä annettuna edellisen vuoden kisoissa.
MPM kuitenkin kiinnosti, joten hallituksen keskusteluissa jääväsin itseni seuraamaan valintakeskusteluja sivusta.
Rating riitti kuitenkin siihen aikaan vielä kisapaikkaan, joten eikun laukkua pakkaamaan hyvissä ajoin.
Keskustelua lukiessa näytti meikäläisen ikinä paras rating 971 olevan MPM-porukan toiseksi paras, Käpä paineli ihan omassa luokassaan tonnin ratingilla.
Nelikymppisiä alkoi olla jo senverran, että siihen luokkaan valittiin aika iso joukkue. Into oli jo silloin päällä monella, koska perumisia ei siihen luokkaan juurikaan tullut.
Pelkkä joukkueen valinta herätti paljon keskustelua, jossa jo sitten keskusteltiin liiton rahanhankinnasta, kulujen maksamisesta ja kaikenlaisesta mikä puhutti ihmisiä. Laji selvästi oli kovassa kasvussa kun alettiin vertailemaan muihin lajeihin ja uusia keskustelijoita tuli tähänkin keskusteluun mukaan.
Osallistumismaksu oli 165£ joka oli aivan eri luokkaa kuin koskaan ennen. Osallistumismaksuun oli laskettu tiimattojen hankinta muun muassa mukaan eli aika iso osa osallistumismaksusta meni kentän ja systeemien rakentamiseen.
Ensimmäistä kertaa ainakin meikäläisen aikana oli käytössä harjoitteluaikojen varaus. Piti varata tiiausaika myös harjoitteluun ja harjoitteluunkin oli asetettu rajauksia. Se oli toki ymmärrettävää siinä mielessä, että pelaajia oli todella paljon mukana aiempaan nähden. Aikamoinen hässäkkä olisi ollut käsillä jos tilannetta ei olisi yritetty mitenkään hallita.
Paikallissääntöjäkin oli. Yhteen lampeen ei saanut mennä missään tapauksessa. Jos meni lampeen ja jäi siitä kiinni, luvattiin karkottaa kampusalueelta ja melkein maastakin. Lammessa oli jotain sellaista minkä haluttiin pysyvän siellä. Eli sieltä ei kiekkoja haettu. Alueella oli paljon jäniksiä, jotka sairastivat jotain sokeaksitulosairautta ja kentältä löytyikin paljon jäniksiä jotka olivat joko kuolleita ihan muuten vaan tai sitten puoliksi syötyjä. Joku osasikin kertoa, että jos jänis ei näe mitään niin se ei liikukaan ja muuttuvat helpoksi saaliiksi.
OB-sääntöjä oli hieman muokattu. Rakennukseen osuminen aiheutti yhden rangaistusheiton merkitsemisen tuloskorttiin. Säännön mukaan jatkettiin kuitenkin siitä mihin kiekko laskeutui. Muutama väylä oli asetettu siten, että oli mahdollista osua kampusalueen rakennuksiin.
Tästä käytiin omassakin ryhmässä pariin kertaan keskustelua kun olisi 100m päästä nähdä osuiko se siihen seinään vai ei. Tietenkin asiasta oli vain kahdenlaista mielipidettä eli keskustelu oli sinänsä helppoa
Lupauduin hallituksessa hankkimaan paidat kisoihin. Ensimmäistä kertaa saatiin sponsori joka hoiti kulut pääosin. Loput jäi liitolle.
Kiirehän siinä tuli ja tarkkanakin yritettiin olla. Sain toimittajalta tarkat mitat paitojen koosta ja niiden mukaan yritettiin sitten saada koot kohdalleen. Vieläkin harmittaa kun meni vähän säätämiseksi. Suurimmalla osalla pelaajista paita oli niin tiukka, ettei sen kanssa voinut pelata. Isompia kokoja saatiin sitten jaettua pienemmille ihmisille, mutta meinasi ottaa vähän sieluun kun meni perseelleen yksinkertainen homma.
Rahastaminen tuntui olevan kohdallaan kun kampuksen normihinta. Samoihin aikoihin oli Lontoon olympialaiset ja niiden jälkeiset paralympialaiset, jonka johdosta taisi olla tarpeetonta paljonkaan jaella alennuksia mistään.
10 sivua käytiin liiton foorumilla keskustelua ennen kisaa. Paljon oli siis sanomista, eikä suomalaiseen kisajärjestämiseen tottuneet suomalaiset olleet pelkästään tyytyväisiä etukäteen järjestelyihin.
Jonain iltapäivänä oli pituusheittokilpailu. Mentiin poikain kanssa katsomaan, että miten se kiekko oikein lentää. Karsinnoissa ei ollutkaan paljon porukkaa ja Kai Vesa tulikin kohta pyytämään, että menisin osallistumaan pituusheittokisan karsintoihin kun hän heitti juuri sata metriä eikä sillä haluaisi mennä finaaliin.
Kaitsu joutui hetken ympäripuhumaan meikäläistä, joka oli sandaalit jalassa ja kiekot kämpillä.
Pitihän sitä sitten mennä kun kauniisti puhuttiin. Lainasin Käpältä Blizzard Bosseja ja heitin sandaalit nurmikolle.
Karsinnoissa lipsahti Bossilla, jota en ole koskaan aiemmin heittänyt 150m ja finaaliin
Finaali oli sitten oikeastaan heti siihen perään, joten lainakiekoilla ja paljain jaloin mentiin. Olihan se vähän outoa kun oikein kuulutettiinkin heittämään ja sitten meni sinne rykimään. 130m taisin saada finaalissa, jolla irtosi helposti kolmas sija. Finaaliin taisi päästä kolme. Eli EM-pronssia pituusheittokilpailuissa
Itse kilpailusta ei ole kovin paljon hehkutettavaa. Olin onnistunut vähän aiemmin voittamaan SM-kultaa, joten olihan niitä paineita itsellekin asetettuna.
Neljä kierrosta, tasaista suorittamista. 957 ja 971 taisivat olla kahteen kertaan ratingit. Muuten meni ihan kivasti, mutta olisi ollut taas Behmillä puttivideolle tekemistä. Ennen kierroksia tuskailin pelkkää puttaamista puttikorien ympärillä. Välillä tuntui menevän, mutta pääsääntöisesti joutui pyörimään siinä aika pientä rinkiä, jotta sai edes jotain sisään.
Käsittämättömän tuntuinen vaiva, jonka muistan parantuneen välittömästi EM-kisojen jälkeen Nummelanharjun viikkokisoissa. Takaraivossa asti on muistikuva Nummelanharjun kakkosväylältä, jolloin tuli yhtäkkiä flashback siitä, miten putataan. Sen jälkeen menikin sitten sillä kierroksella kaikki.
Kilpailussa kuitenkin 17. sija, joka toki oli pettymys lähinnä siksi etten pystynyt pelaamaan omasta mielestäni niin kuin osasin. Onneksi onnistujia löytyi läheltä. Jonen muistan tuskastelleen SM-kisoissa, mutta EM-kisoissa setä Leskinen paineli jaetulle kolmannelle sijalle. Viimeisen kierroksen rating 1029 tarkoittaa Jonellakin jo aika kohtuullista kierrosta.
Neljä kaveria oli samassa tuloksessa ja muistan kuinka pitkään arvottiin sitä miten jatketaan. Välillä puhuttiin sudarista ja välillä jaetuista mitaleista. Ongelma oli tietenkin siinä, että pronssimitalia oli vain yksi kappale eikä sitä voinut silpoa. Palkinto arvottiin sitten Jonelle. Muistaakseni loppujen lopuksi muidenkin piti palkinto saada, mutta ei ole mitään hajua kävikö näin.
Mielenkiintoinen kilpailu, josta on jänniä muistoja.
Yksi tuli vielä mieleen. Nelosväylä taisi olla jotain 75m kahdella tuplamandolla varustettu väylä. Eli puuränni loivaan ylämäkeen. Ihan tarpeeksi leveä. Tiimatto oli laitettu sellaiseen outoon monttuun, josta heittäminen oli hankalaa. Moneen kertaan katsoin kohdan josta heitän, mutta kilpailussa en kertaakaan saanut mandoja mentyä oikein. Joka kerta dropparin kautta. Tuosta väylästä tuli aika kammotus, enkä tosiaan siitä selvinnyt kertaakaan vaikka ei se mikään vaikea ollut.
Tulipas pitkää tekstiä.
Laitetaan vielä linkki PDGA:n sivuille.
http://www.pdga.com/tour/event/12523
