Muiden blogeja lukiessa saa aina välillä ideoita omaankin. Aitattaren blogikeskustelussa päästiin seiftaamisen ja omien parien pariin. Mainiota.
Tapanin seiftaaminen näyttää varmasti erilaiselta kuin jonkun muun seiftaaminen. Tästä päästäänkin taas siihen omilla vahvuuksilla pelaamiseen.
Tapanin vahvuudet on eri kuin mun vahvuudet ja siksi Tapani miettii eri lailla näitä kuin meikäläinen, saati sitten joku muu.
Talin ykkönen on hyvä esimerkki. Itse olen laskenut aika lailla samalla lailla kuin Tapani, neloseen on mahikset ja vitonen pitäisi pystyä ottamaan ilman mokellusta.
Avaus taitaa olla meillä vain erilainen vaikka en tiedäkään miten Tapani avausta lähestyy...
Avataan oma paketti. Jos kierros aloitetaan ykköseltä niin otan käteeni FLX Buzzzin ja pyrin heittämään suoran heiton. Pääsen maltilla sellaisen 90m ja olen siinä mutkan lähistöllä. Hyvä avauksen jälkeen forella kakkosheitto ja matkaa pitäisi olla enää 50-60m joka suoritetaan hieman paikasta riippuen joko forella tai bäkkärillä sillä samalla Buzzzilla.
Helppo nelonen, mutta vaatii meikäläiseltä noin 2,5 hyvää heittoa. Vitoseen saa heittää yhden vähän huonomman jos ei mennä outtiin.
Jos kierrosta on takana jo vähän enemmän voi fore tuntua paremmalta. Silloin mennään foreantsalla kovaa.
Nämä ovat siis ns. seiftiosaston heittoja. Riskin otto ei omalla kohdallani juurikaan kannata kun käsi ei riitä kolmoseen kuitenkaan. Voisin avata Crankilla, joka menisi kuitenkin joko oikealle metsään tai outtiin vasemmalla.
Tämähän on siis vain matematiikkaa. Kuinka isolla prosentilla kiekko on kentällä tai siellä mihin sen halusin...
Koskapa tämä on urheilua, tapahtuu matkalla kaikenlaista jota ei ollut suunniteltu. Eipä tämä muuten mielenkiintoista olisi ollutkaan.
Tänään kahden viikon tauon jälkeen rohkeasti Kaatikselle, joka onkin vuodenaikaan nähden mainiossa kunnossa. Tervetuloa testaamaan 19 väylää... Muistathan kuitenkin, että Kaatis on maksullinen rata...
Ykköselle tälle päivälle tyypillinen fore. Liian hiljaa. Korille kymppi puskien välistä alamäkeen. Bagtagia oli tarjolla joten päätin yrittää. Alarautaan ja rollit metsään. Helppo nelonen ekalle väylälle. Kakkoselle vitonen, joten kahden väylän jälkeen ei paljon kerrottavaa jälkipolville ole.
Kaikenkaikkiaan raportin voi jättää tähän. Lopputulos taisi olla yhdeksän päälle radan parin, joka ei todellakaan ole häävisti. Kaikenlaista outoa sattui matkalla. Esimerkkinä väylän 11 umpisurkea ysi johon mahtui matkalle pommiannukkaa, sneppiforea, ylikääntyvä kiekko vastatuuleen ja alamäestä tuulella lähestymisen vaikeus. Järkyttävää, mutta silti yritin joka heitolla.
Puttaamisesta pitää muistaa vain yksi asia. Saata. Yksinkertaista.
BagTag numero 11 roikkuu kuitenkin minun bägissäni koska Jani pelasi vielä huonommin
Väylälle 17 hukkaamani First Run DD on jälleen oikeassa paikassa. Avauksen jälkeen päätin vielä seikkailla oikean kautta ennenkuin kasvukausi alkaa vähän etsimässä syksyllä hukkaamaani kiekkoa ja siellähän se oli kiltisti talvehtinut. Erinomaista, näitä kun ei haluaisi turhaan hukkailla.