Mä arvasin että joku luettuaan edellisen viestini alkoi miettimään että kui sillä väykällä on nyt ollu muka niin hyvä päivä?
Treenasin aika paljon puttia..normi ja haara staililla. Ja itseluottamus kasvaa koko ajan. Iltapäivällä vielä ennen hämärän laskeutumista, otettiin kaverin kanssa rajamäen kiinteällä koko perheen neppis radalla 2 *10 väylän kisa.
Olkapää kesti hyvin, mutta lapaluut hitsautuivat heti parin heiton jälkeen yhteen. Kisamme oli tiukka neljän väylän jälkeen olin jo 3 jäljessä, mutta sitten alkoi lyyti kirjoittamaan, elikkä lintu laulamaan taikka siis väykkä heittämään.
Avaukset taktiikalla sinne sun tänne, mutta lähärit ja putit kuin unelmaa, mutta maailma on totta! Ja voitto kotiin neljällä heitolla!
Se oli ensimmäinen suurvoitto pitkiin aikoihin, ja kun eilen illalla Kenostakin tuli 8 ekuu, niin voin vaan todeta että hyvin menee.
Itsekritiikkiin törmäsin tässä alkuillasta, kun vanhempi tyttäreni soitti kuulumisistaan, ja kysyi että mitä meinaan illalla touhuta? Minä siihen että papalla on keilakisat! Hän siihen että onnea kisaan, ja pappa siihen että enhän mää onnella heitä vaan taidolla! jolloin viereisellä sohvalla loikoillut vaimo pyrskähti nauruun ja varsin äänekkäästi jollei peräti ivallisesti päästi suustaan vielä PYH! äänen.
Taidan illalla kokeilla haaraheittoa, josko pääsisi nauttimaan haarakaadosta!
Ehkä vähän tuhma...en tiedä!
