Joko kaikki loppuu!
Kissin viimeinen ohje takaraivossani soiden hyppäsin edelleen sikeästi nukkuvan Loordi Lallyn yli, ja pääsin kun pääsinkin Esan pakeille. Romahdin tuolille Esaa vastapäätä, tokaisten.
" Ihan hullua sakkia täällä nykyään"
" Miten niin? Eihän täällä ole minun lisäkseni kuin Kirsi ja Johanna. Eivätkä he mitään hulluja ole." ihmetteli Esa
" No ei tietenkään. Hehän ovat ihania, mutta ne muut tyypit" jankutin ja jatkoin.
" Lattialla kuorsaa lihava mies. Ala- ja yläkerran väliä ramppaa vähäpukeinen bodari nainen. Vähän tuhma Venäläis- Suomalainen harmaavarpunen pyrkii iholle. Oravan näköinen mies penää pidempiä kahvitaukoja, ja sössöttävä teini pimu ärsyttää kirjain koodeilla. Hevimaakarin oloinen varajeesus väittää että NDGE15 on virhe ja ovella oli vastassa joku puolihullu vartija!" tilitin.
" Nyt taidat olla väykkä vähän väsynyt, ei kait pukkaa sterssiä? virkkoi Esa huolestuneen näköisenä.
" Ai mitä pukkaa?" kysyin.
" Sterssiä, sterssiä!"
" Ei voi olla totta, nyt saa jo riittää" nousin tuolista ja lähdin nopeasti ovelle.
" hei rosvo! se on virhe jos nyt lähdet. Minä golf alan merkittävänä ammattilaisena väittäisin että olet ehkä vähän tuhma..en tiedä! jos et tule heti takaisin!" huusi toimari perääni. Käänsin vielä ovella pääni ja huusin vastauksen.
" En enää kestä tätä juttua!"
Toimistosta kuului vaan " Sillai kai" kun hyppäsin kolmella loikalla yli Loordin, väistin Svetlanan törröttävät huulet ja ohitin etuoven ulkopuolella päivystävän turva alan merkittävän ammattilaisen. Jatkoin ripeää kävelyä kohti parkkipaikkaa kun huomasin kuusen oksien heilahtavan, ja " sillai kai" huuto kaikui puiden latvuksista.
Kun olin ohittamassa tulevan kilpailun ykkösväylän teetä, päätin mennä ihailemaan maisemia heittopaikasta käsin.
Kummasti alkoi siinä kroppaa nykimään, ja niimpä otin muutamat varjoavaukset. Ristiaskeleet, kädenojennus taakse, tiukka veto ja ainakin mielikuvitelmissa kiekko väylää pitkin kauniisti alas asti.
Mielikuvat haihtuivat saman tien kun takaani kuului isoon ääneen tervehdys. Käännyin ympäri ja hämmästykseni oli suurempi kuin Antero Erhiö! Paljasjalkainen kesäisiin vaatteisiin pukeutunut kummajainen ojensi ripeästi kättä.
" Tässä tassu, elikkäs käpälä. Rontgoteus Hittavainen"
" väykkä vaan" vastasin
" Mie tuossa ihmettelin että mitä sie touhuat?" luolamiehen näköinen olento tokaisi.
" Kuiva harjoittelin vaan ohimennen frisbeegolfkiekon heittoa" vastasin
" Heittoa?"
" Heittoapa heittoa" heitin
" Oo iäneti! Justiinhan mie sanoin että heittoa. Ei hyvältä näyttänyt!"
" No minulla on vähän kroppa jumissa. Mutta kyllä vauhdinotto ristiaskeleineen sujui ihan hyvin" kehuin.
"Oo iäneti, mie kerron. Olen kalavaleinen jäsenkorjaa-ja. Mie pystyn näillä silmillä ja näillä käsillä kahtomaan ja tunnustelemaan mikä sinua vaivaa" hän leuhki.
" kiitos vaan, mutta enköhän minä pärjää ilman kalavaleisen jäsenkorjaa-jan apuakin"
" Sinä tiiät. Muttet tiiä! Sanon nyt siulle. Kun otat vauhtia, niin älä ota ristiaskeleita" hän neuvoi
" Miksen?" kysyin
" Kun niitä ei tarvita. siun pittää vaihtaa ne väliloikkaan"
" väliloikkaan?"
" oo iäneti! juurihan mie sanoin että väliloikkaan. Mie näytän" ja sen sanottuaan hän lähti laukkaamaan ympäri heittopaikkaa. Väliloikilla höystetty laukka näytti huvittavalta, mutta en uskaltanut sitä ääneen sanoa.
" Ehkä tuo väliloikka on pätevä sadetanssissa taikka noitien karkotuksessa. Mutta ei se oikein toimi frisbeegolfissa" annoin politiikon kommentin.
" Sie ite tiiät! Mie jätän siut sitten rauhaan jos apu ei kerta kelpaa. mie lähden jurtalle. Siellä on naiskomitean kokkous ja mie olen kuitenkin piällikkö joten paikalla oloni on välttämätön."
Ja ilman sen kummempia hyvästejä Hittavainen väliloikkasi pitkin golfkeskuksen nummia kadoten kohta näkyvistä.
Aurinko alkoi jo laskeutumaan maillensa, ja minä mietin päätä pudistellen että onko tässä mitään järkeä?
Muta ku näin edessäni golfkeskuksen kauniit maisemat ja valkoisen klubirakennuksen, niin hymy levisi puleiden poskieni väliin.
KYLLÄ ON!