Nyt kun minun frisbeekauteni on päättynyt ainakin kilpailujen osalta, niin lienee aika supistettuun jälkipeliin.
Tämä vuosi lähti siis käyntiin pienellä julkisella uhoamisella, millä kuvittelin motivoivani itseäni harjoittelemaan ja kilpailemaan aktiivisesti. Samalla uskoin tulosteni parantuvan ja sijoitukseni kilpailussa nousevan kohti huippua!
Heittelin toki enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä, tosin esim. stadin pappa kingit Savolainen ja Pohjalainen heittää varmasti viikossa enemmän kuin minä koko kesänä mutta kuitenkin. Elämän tilanteeni ei kuitenkaan suo minulle montaakaan kisaa vuodessa, mutta niissäkin kävin enemmän kun vuosiin, eli niiltä osin Mission syysmyrsky 2016 eteni ihan suunnitelmien mukaan. Mikään muu ei sitten sujunutkaan Strömsön malliin, vaikka aikoja sitten tuli Strömsössä harjoiteltua aika paljonkin.
Kilpailu kilpailun jälkeen huomasin olevani taulostaulukossa jumbo paikalla, huipentumana SM-kisojen hävettävä floppi suoritus. Myös huonot rating pisteet oli oikeasti tarkoitus parantaa huomattavasti, mutta toisin kävi. Kisa kisalta huonommat pisteet, enää en edes tiedä missä mennään. Kaiken kaikkiaan kilpailullisesti pohjanoteeraus, mutta silti pääsääntöisesti nautin pelaamisesta....ja kauhia usko parempaan oli koko ajan säilynyt!
Muutama positiivinenkin juttu tuli koettua. Olin jollakin tavalla herättämässä henkiin 10 vuotta haudassa maannutta NDGE kisaa, mikä pelattiin huhtikuussa Nurmijärvellä. Vaikka aika pahasti sokkailin kisan omalta osaltani järjestelyn ja tietysti kilpailemisenkin osalta, niin jollain kierolla tavalla nautin kuitenkin pitkästä aikaa TD:n hommista. Ja juurikin sen takia päätin jatkaa NDGE tarinaa ainakin vielä ensi vuonna.
Toinen ja vielä tärkeämpi juttu oli kun herätettiin Rajamäen viikkokisat uudelleen henkiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Kisa tapahtumista tulikin leppoisat, ja kotikutoiset (niinkuin silloin ennen vanhaan) rennon fiiliksen illan viettäjäiset. Ja kaiken lisäksi kisapäivissä oli yhteisesti sovittua joustovaraa...lähinnä mun futismenojen mukaan. Mutta siltä osin erittäin mukava kesä.
VALO! Viimeisen viikkokisan, ja sitä seuranneen Rajamäen päättäjäiskisan yhteydessä näin VALON!!! Jostain sain jonkinmoisen ymmärryksen pelaamiseeni, ja sitä myötä pelini onkin hieman mennyt parempaan suuntaan, viimeisten viikkojen aikana.
Ensimmäinen näyttö olivat edellämainitut kisat, ja viimeiseksi jäänyt isompi kisa eli Hyvinkään Ruskamasters. Siellä olin ensimmäisen kierrokseen jälkeen peräti jaetulla toisella sijalla, ja sen myötä pääsylippu ykkösryhmään grandmastereissa toiselle kierrokselle. Oli upeaa pelata ikäluokkani kovien tekijöiden kanssa samassa ryhmässä.
Pelaaminen kärkiporukoissa hajoitti kuitenkin hieman peliäni, ja niinpä aina välillä unohdin ns. valon tuoman pelikirjani heittojeni mennessä tyypilliseksi roiskimiseksi. Tulokseni hieman heikkeni, ja kovassa seurassahan se tarkoittaa armottomasti putoamista kärjen tuntumasta, mutta 5. sija oli kuitenkin kauden kohokohtani. Sen jälkeen olen pelaillut itsekseni tai kavereiden kanssa joitakin kierroksia neljällä eri radalla, ja kaikissa olen tehnyt oman henk.koht ennätykseni. Jospa se sittenkin!