Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

KOHTI IKÄMIESLUOKKIA JA NIIDEN YLI

<< < (2/237) > >>

gunners:
Ne oli hienot kisat kaikenkaikkiaan. Paitsi kova ukkonen keskeytti meidän Nokian kierroksen, juuri kun olin aloittanut mahti nousun.

Sain hommattua seuramme edustajille kisapaidat sponsoroituna. EM-kisa statuksella sain itselleni sponsorit mitkä maksoivat osallistumis maksuni, ruoka ja hotelli kulut. Sain viikoksi auton bensoineen :D Oli hauskaa kun lähdin hotellilta radalle kisapaita päällä missä oli Suomen lippu ja teksti Finland,  niin aulassa istunut pikkutyttö sanoi äidilleen " katso äiti, maajoukkue urheilija" vähäks mä leijuin!

Sain muuten silloin yhden Itävaltalais pariskunnan ostamaan Edu Kettusen levyn.

mantee:
Harvoin tänne foorumille kirjoittelen, mutta senkin edestä kyllä luen.

Kesän alussa muutin Nurmijärvelle (Herunen) ja aloin miettimään ympäriltä seuraa, jossa musta olisi eniten hyötyä. Hyötyä musta on enemmän tekijämiehenä kuin pelaajana, mutta en ole osannut valita ympärillä olevista seuroista mieleistäni. Hyvinkää, Vihti, Karkkila, Riihimäki, Mäntsälä, Hyrylä yms. Kaikki lähes saman ajomatkan päässä ja hyviä ratoja.

Rupesin miettimään että kai Nurmijärvelläkin on oma seuransa, mutta se ilmeisesti tuli tiensä päähän. Kun selvittää ja lukee vanhoja kirjoituksia, tekstistä löytyy yhdistelmällä "Nurmijärvi+frisbeegolf" aina maininta Väykästä.

Maaniitty-Ihantolassa ja Nurmijärvigolfissa pelatessani olen aina katsellut ympärilleni, jos törmäisi siihen kuuluisaan Väykkään ja saisi mahdollisuuden selvittää että tarvitaanko Nurmijärven frisbeegolfskenessä auttavia käsiä, koska intoa kyllä löytyy.

Nyt sä kirjoittelet tänne niin mulla on vihdoin mahdollisuus kysyä noita asioita :).

gunners:
Terve vaan!
Kuuluisaa väykkää ei olekaan...ainakaan Nurmijärvellä! Mutta olet oikeassa ettei Nurmijärvellä ole tällä hetkellä toimivaa seuraa. aikoinani olin perustamassa sellaista, ja DGC Bats oli aika toimiva ja menestyvä pikkuseura.
Mutta koska en viime vuosina ole ehtinyt erinnäisistä syistä hoitaa puh.joht hommia kunnolla on seura ajautunut hunningolle. En ala tässä enempää sitä asiaa ruotimaan, mutta mielelläni keskustelisin siitä. Tällä hetkellä kilpailevat pelaajamme edustavat kuka mitäkin seuraa, minä kunniakasta Nummelan frisbeeseuraa.
Kiitos mielenkiinnosta!

Flick Maniac:
Elikkä tosissaan...  ;) Mikä onni että uusia laatublogeja sikiää näin sopivasti talven alla.  8) "Vanhojen partojen" muistelot (jos kohta myös ajankohtaiset edesottamukset) ovat kiinnostavaa luettavaa!

gunners:
Moustache open 2014

Kaksi vuotis missioni ensimmäinen kisa kisailtiin Nummelanharjun kunniakkaalla radalla. Etukäteen rataakin haastavammaksi tehtäväksi osoittautui räkäjarrujen kasvattaminen. Tai ei kasvattaminen vaikeaa ollut, mutta niitten kanssa eläminen tuntui vähintääkin oudolta! Koska alkuu vieroksuin kovasti uusia karvojani, päätin kasvattaa myös parran. "isi, sä näytät ihan spurgulta" oli nuorimmaiseni mielipide uudesta lookistani. Vanhempi tyttäreni piti uutta naamaani ihan karseena! Kaikesta kannustuksesta huolimatta ajoin partani päivää ennen viiksi kisaa.

Olin harjoitellut putteja ja draiveja aika paljon ennen kisaa, ja kaiken lisäksi menin edellisenä päivänä harjulle treenaamaan radan useallakin kiekolla. Yrytin selvittää millä kiekolla kunkin väylän heitän. Siellä oli muitakin mm. Keuruulta asti mukavaa ja iloista porukkaa tutustamassa lauantain päänäyttämöön. Oma fiilis senkuin kasvoi!

Lauantai aamuna valmistauduin kisaan hyvällä aamiaisella , venyttelyllä (uskomatonta), ja ajamalla ajoissa kisapaikalle. ¤5 minuuttia ehdin ennen pelaajakokousta lämmitellä pimeällä, sumuisella radalla. Ketjujen kilinöistä päätellen en ollut yksin. Fiilis oli mitä parhain, vaikka automatkalla tullut viesti Hämiksen pois jäännistä harmittikin. Tunsin kuitenkin olevani enemmän kuin valmis kohtaamaan Villen, Matin ja kumppanit.

Kisan TD oli viettänyt edellisen illan Ismo Leikolan keikalla, ja sen huomasi pelaajakokouksen juonnosta. Arin sanelu luukku suolsi hyvää läppää siihen malliin että rento, hyvä fiilis valtasi varmasti kaikkien kilpailijoiden mielen. Hyvän mielen, kova kisa hyvän asian puolesta!

Poolini aloitti väylältä 9. Jackall käteen, rento mutta tarkka heitto korin juureen, ja pirkkoa korttiin. Niin luki uuden uutukaisen pelikirjani ensimmäisellä sivulla. Todellisuus olikin sitten jotain ihan muuta: Jackall käteen, hampaat irveessä väkinäinen kiskaisu oikealle pöpelikköön. Loistavaa! tätäkö varten tein kaikki viimeisen päälle viimeistelyt. Venyin kuitenkin bogiin, ja päätin aloittaa kisan uudestaan. Väylät 10 - 13 heitin vaivattomasti pariin. Väylä 14 on ollut minulle aina ONGELMA! Taas kerran päätin heittää suoran heiton mutkaan. Matolla sain kuitenkin päähäni pistää hieman annukkaa, päästäkseni muka lähemmäksi koria. No kiekkohan kääntyikin heti MANDO puun jälkeen oikealle metsään. Ja siinä vaiheessa loppui pelikirjan lukeminen. Kuvittelin että kun otan Hirven kouraan niin enköhän ton metsän läpi heitolla parilla selviä. Ei muutakuin Hirvi käteen, aivot narikkaan ja silmät kiinni! Ja olisivat saaneet pysyäkin kiinni, sillä siinä heitettiin sitten muutama muukin heitto ennenkuin odottamiseen kyllästyneet pelikaverini pääsivät seuraavalle väylälle.

Väylältä 15 vaivaton bogi. Kuudellatoista avaus kuusi metriä ylöspäin hiekkaseinään. Siitä sitten juoksuhiekalta kakkosheitto oikealle pöpelikköön, mutta jo kolmannella olin siinä aukossa. Seuraava heitto oikealle puitten sekaan, sieltä loistava lähestyminen korin ohi alas parkkipaikan tuntumaan jne. Ja koska 17 ja 18 oli samanmoista rämpimistä, alkoi lounaan odottelu. Loppukierros olikin sitten pakkopullaa...enkä tiedä naurattiko se edes poolikavereitani.

Hyvän lounaan ja Alenin Matin kanssa käydyn henkevän keskustelun jälkeen toiselle, ehkä kaikki anteeksi antavalle kierrokselle. Aluksi heitinkin kuin nuori Jumala, ja tunnelma kohosi ...kunnes kohtasin vitos väylän. En kiusaa teitä jälkipelillä tämän enempää, mutta tällä kertaa ainakin aidosti nauratin pooli kavereitani. Oman nauruni aitoudesta en mene takuuseen!
Loppu olikin sitten mitä oli. Voitin kuitenkin yhden sarjalaiseni, mukavan garndmasterin Haminasta ( vaikka ManU fani onkin). Tosin voittoni perustui siihen että hän oli ensimmäisellä kierroksella lyönnyt heittokätensä männyn runkoon niin kovaa, että joutui pelasi rystyset verissä ja turvoksissa loppukisan.

Kisa oli erittäin hieno. Mutta valehtelisin jos väittäisin etten ollut hyvin pettynyt suoritukseeni....jälleen kerran!

Mutta jo seuraavana päivänä päätin että ei muutakuin treeniä, ja ryhdikkäästi kohti uusia pettymyksiä!

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page

[*] Previous page