KOHTI IKÄMIESLUOKKIA JA NIIDEN YLI

[gunners]

Eilen mukava iltapäivä Kaatiksella viikkokisailemassa. Pelattiin vaihtelevassa säässä upea kuntoisella radalla 5 hengen poolissa. Sain seurakseni KKp Batsin Laaksoset, TD- Tompan ja itse kenttämestari Janin.
Rentoa mukavaa heittämistä kaikki tyynni! Itse onnistuin kykyihini nähden ihan mukavasti. Onnistumisista jäi mieleen väylä 2. Avauksella olin kauimpana korista, mutta kakkosheiton jälkeen olin lähimpänä koria, n.3 metriä.
Parasta oli kuitenkin että kauhuväylät 8, 9, 10 ja 11 selvisin yhteensä +2 lukemilla.....toki pelasimme etutiiltä. Mutta silti! Aria lainatakseni "tykkäsin"
Lopputulokseksi sain sopivasti SFL jäsennumeroni 69

Nyt muiden kiireiden takia taitaa tulla neljän päivän heitto breikki..prkl!

[Flick Maniac]

Hetkinen, onko minullakin siis SFL jäsennumero?

[Ari]

On.

[Flick Maniac]

I am a man, not a number.

[gunners]

Minä olen Herra 69

[Fattom]

Lucky number!!!

[gunners]

Eilen piti mennä erään stadilaisen laji legendan kanssa pelaamaan Maaniittu - Ristikivi - Keinukallio akselilla.
Mun piti kuitenkin aamulla käydä Kannelmäessä pakoputki korjaamo Tiittasen veljeksillä näyttämässä Astran häkäpönttöä. Rajamäessä paistoi aurinko, latasin cd soittimeen Pelle Miljoonaa, ja ajoin miljoonaa motaria pitkin kohti pääkaupunki seutua.
Kantsussa satoi kuitenkin vettä oikein tosissaan, ja päädyimmekin puhelimitse että siirretään fribakierrosta tuonnemmaksi. Paha vaan että kaverin ja minun kesälomat alkavat olla taputeltu. Eilinen oli kaverin viimeinen lomapäivä, ja mullakin enää 3 viikkoa.
Kannelmäestä lähdin kuitenkin keskustaan, ja vallitsevien olosuhteiden kunniaksi vaihdoin mölytoosaan Miljoonasateen kokoelma cd-formaatin.
Keskustassa kävelin European Open sateenvarjon alla sateen pieksemää kehää, kunnes yhtäkkiä sade loppui. Joku väänsi hanan off asentoon.
Nyt pitää päästä jonnekin heittämään....tuttu ja turvallinen Tali on vähän matkan päässä. Sinne!
Matkalla soitin setämies Penttalalle yhden kiekko mallin tiimoilta. Ystävällisesti neuvoi hän, vaikka elikin kiireistä EM-kisa aikaa Oulussa. Pointtiin, missä aina iloinen Nina myi mulle himoitsemani muovin palan, ja sitten Talin kierrokselle.
Kisahan piti saada aikaan vaikka itseään vastaan. Pohjilla edellinen +9 rundi, nyt siis sen kimppuun. Ja mitä ihmettä? En pystynyt voittamaan edes itseäni vaan tasapeliin oli tyytyminen 9-9 plussilla höystettyinä.
Paljon oli hyvää, ja tarpeeksi sitä tuttua koheltamista.
Väylä 1. Olin kahdella heitolla sen viimeisen mutkan kohdalla, väylän vasemmalla reunalla. Mullahan hyvät mahdollisuudet vitoseen (ellei jopa neppariin). Kolmas heitto huolimattomasti männikön läpi outtiin. Loppu aikamoista räpellystä, ja lumiukko korttiin. Pilvistä pudottiin maanpinnalle nopeasti.

Väylä 2. Avaus mandoportista sisään, ja kakkonen. Pirkko tolta väylältä....minulle!!

Väylä 4. Tällä kertaa tuloksena 5. Kyseinen väylä on mulle aina pelkkää arpapeliä.

Väylä 8. Tämäkin kuuluu mun niin sanottuihin silmät kiinni- heitto-kädet ristiin-kop kop- silmät auki - outti, vai missä se on? väyliin. Tällä kertaa selvisin nepparilla

Väylä 17. Avaus puoliväliin keskelle väylää, kakkonen metrin päähän rajasta. Kolmas heitto uskomattoman kömpelö oikealle pusikkoon. Uusinta korille ja kutonen.

Tali alkoi kutkuttamaan oikein tosissaan, koska väyliä 4 ja 8 lukuunottamatta alan löytämään heittolinjoja. Toivottavasti ehdin vielä tällä viikolla sinne rikkomaan ennätykseni.

Eilisen kiekko hankinnan jälkeen uskon bägini sisällön olevan täydellinen minulle. Ja kun varakiekkojakin löytyy, niin mikään ei estä nousuani kohti kansainvälistä huippua

[gunners]

EM-kilpailut ovat alkaneet!!! Onnea ja menestystä kaikille Suomalaisille!!
Maanantaina olisi ollut kova into pelata Tali toiseenkiin kertaan, mutta silloin alkoi painamaan päälle yleisurheilu kisojen toimitsija hommat, ja niiden jälkeen hari apilla vetämään futisharkat.
Eilen oli kovasti kiireinen päivä, mutta Nurmijärvellä hoidettujen asioiden jälkeen Helsinkiin siirtymisen välissä pikaisesti kierros Keinukalliossa. Viime viikolla pelattua +12 tulosta lähdin parantamaan.
Kolme upeaa niittyväylää pelasin kaikki viidellä heitolla /väylä, eli +3. Viimeksi olin vastaavassa tilanteessa heittänyt +6, eli parannusta tiedossa, ehkä.
Vaikka kierros oli kuumasta säästä ja kovasta vauhdista johtuen hikinen, niin tyytyväinen täytyi olla. Kahdeksan bogia ja neljä pirkkoa, loput pariin eli +4 yhteensä.
Tulos oli oikein hyvä minulle, muille naurettavan huono.
Kierrokseen mahtui useita maailman luokan suorituksia, mutta myös karmeita mokelluksia joihin minulla tuntuu olevan yksin oikeus. Huonot ja hyvät tuurit menivät varmaan aika tasan, eli ei mitään valittamista.
Metsässä seuraani lyöttäytyi 5v. tyttö, joka oli kadottanut isänsä. Hän ilmoitti reippaasti seuraavansa minua, niin ehkä sitten löytää isänsä. Matkalla tyttö kehui olevansa hyvä frisbeenheittäjä, niin kuin isänsä ja hänen kaksi kaveriaankin.
Isä löytyikin sitten parkkipaikalta. Onneksi kaikki päättyi hyvin. Olipa harvinaisen reipas ipana.
Sää olisi ollut mitä mainioin toisellekin rundille, mutta pääkaupunkiin oli mentävä. Illalla kun ehdin kotiin, söin ja vaihdoin futis kamppeet niskaan.
Huikkasin vaimolle lähteväni fudis treeneihin, niin siihen hän,
" sinä se olet kova poika menemään"
" niin mutta joka kerta olen takaisinkin tullut, eli olen kova poika tulemaankin" vastasin
olohuoneesta kuului hersyvä nauru, "toivottavasti tulet tälläkin kertaa!" kuulin vielä läksiäiseksi.
Ja tulinhan minä.
Tämä päivä menee kokonaisuudessaan velvollisuuksien hoitamisessa, mutta onneksi illalla on EM-kisojen varjot, eli Rajamäen viikkokisat!!!

[gunners]

Iltapäivän kootut selitykset:

Päivän tärkeimmät askareet sain suoritettua puoli kahteen mennessä. Kotona syödessä pälkähti ajatus. Jospa menisin suit-sait sukkelaan heittämään kierroksen Sahanmäessä.
No sitä ei tarvinnut kauaa miettiä. Koteloon mars, Juicea eetteriin ja menox.
Parkkikselta jo katsoin ykkösen tiin olevan tyhjillään, joten äkkiä bägi kontista ja kierrokselle. No sen muutaman sekunnin aikana siihen ehti pari jannua heittämään.
Heittivät varuiksi useamman kiekon pitkin poikin pöpelikköä. Lähtivät kiekoille, mutta tulivatkin takaisin tiille. Sillä aikaa oli tullut lisää porukkaa jonoon, kiva!
Päästivät kuitenkin yksinäisen papparaisen matkaan. Äkkiä karmea kiskaisu ekaan puuhun, kimmokkeella oikealle metsikköön. Lähestyminen mäntyjen seasta vähintään yhtä huono...lopuksi vitonen korttiin.
Kierros olikin yhtä haipakkaa, ei siinä paljon mietitty! Kiekkoa vaan eteenpäin ettei takana tulijoiden tarvitsisi kauaa odottaa. Koko rundi oli sitä sun tätä, ja tuloskin sen mukainen +6. Ei ollut missään vaiheessa kivaa.
Olin kuitenkin päättänyt että kierrän toisenkin rundin, jos ei ole ruuhkaa. Ykkösen tii tyhjänä joten sinne. Parkkikselle kurvasi auto, ja hetihän siihen muodostui jono.
Aloitin nyt kuitenkin parilla, ja itse asiassa olin kuuden ensimmäisen väylän jälkeen parissa (baarissa) parissa (baarissa).
Seiskalta alkoi sitten puhelin rumba, ja se sekoitti pelini tyystin. Luuri korvassa heittäminen ei minulta kovin hyvin onnistu. Väyliltä 7-11 otin yhteensä 7 plussaa, jippii!
Istuin sitten hetkeksi alas ja päästin takana tulleen kaverin ohitseni.
Kun sain puhelut loppumaan oli fokus taas frisbeegolfissa. Viimeiset 8 väylää pelasin -3 lukemin, ja niin loppu lukemat siedettävän heikot +4

Mitä tästä opimme? Älä aja, äläkä heitä frisbeetä luuri korvassa!

Nyt onkin aika siirtyä Rajamäen liikuntapuistoon viikkokisa viskelyihin.

[gunners]

Ensin kaksi kertaa yhdeksäntoista Hyvinkäällä, ja sitten pienen huilin jälkeen 2*10 viikkokisoissa.
Riku oli rakentanut "kekseliään" radan, oikein hyvän. Mandot, outit, ja erittäin ikävät mörrit pakottivat jatkuvaan valppauteen.
Ensimmäisen kierroksen alusta asti vaikutti siltä että papalta oli jo puhti pois. Olkapää oli yhtä samaa puuta...tosin ei Loiria lainatakseni "niin hyvää puuta" , ja ehkä en ollut enää henkisestikään ihan valmis kisaan.
Ensimmäinen kierros meni +6 lukemilla. Poolimme oli tasainen, kahdella +5 ja kahdella +6. Tasaista vääntöä.
Toinen kierros pelattiin samoilla pooleilla, samoilla silmillä suoraan ensimmäisen jatkoksi.
Toiselle kierrokselle sain sopivan moodin päälle. Varman päälle pelaamista kaikkia ikäviä juttuja vältellen. Toinen kymppi meni sitten jo 2 alle parin, eli 8 heittoa parannusta ensimmäiseen kierrokseen. Tyytyväinen oli hän!

Tänään on kaikkee kotityötä, läheisten avustamista ja illalla futismatsi Karjaan BK-46 jengiä vastaan. Mutta koitan siinä välissä ehtiä piipahtamaan Talissa kierroksen verran 
Jännät paikat Oulussa! Suomi vie muut vikisee!!!

[gunners]

Kyllähän sitä eilen väkisinkin järjestin ajan Talin kierrokselle.
Aikaa ja rataa vastaan pelaaminen on huono yhtälö. Eikä siitä ole oikeasti mitään hyötyä. Sää oli kyllä mahtava, ja rata hyvässä kunnossa. Mutta kun kolmen väylän välein kurkkaa kelloa huolestuneena, niin pelaamisesta muuttuu hosumiseksi. Hälläväliä mentaliteetti valtaa alaa.
Lopputulos vähemmän mairitteleva +11, neljällä ooobeeella höystettynä.
Kierrokseen mahtui heti kahdella ensimmäisellä väylällä frisbeegolfia parhaimmillaan.
Ykkösväylän heitin midarilla, ja putterilla rauhallisesti sijoittaen pariin. Siis 5 korttiin, sitä ei meikäläisen kohdalla ole tapahtunut kai koskaan.
Väylä 2: Avaus mandon väärältä puolelta. Ja sitten se katastrofi. Dropparilta lienee reilu 20 metriä korille, mutta käytin kuitenkin 4 heittoa ennen kuin kiekko oli korissa.
Neljä heittoa!!! Juuri kun oli käyttänyt 5 heittoa reiluun 190 metriin. Kamalan hauskaa!!

Nyt on bägi heitetty nurkkaan, koska lähden aurinko ja lämpö terapiaan. Kroppaa ja mieltä hoitamaan....rauhoittumaan!

Kotiin paluun jälkeen alkaa sitten treenit syksyn kolmeen kovaan kisaan: Grip Tour Kankaanpää, SYYSMYRSKY, ja seuran mestaruus kisat.

[gunners]

Voi, voi! Nyt on terapia matka takana päin. Onneksi sentään loma jatkuu
Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Aurinkoa riitti aamusta iltaan, ja lämpöäkin yli 30 päivittäin. Kohde oli erittäin hyvä rauhoittumiseen, ja kun sen tuplasin vielä rauhallisemmassa elementissä, eli veden alla niin paluu arkeen tuntuu kalsalta.
Snorklaaminen kirkkaissa vesissä värikkäiden, ja mitä erikoisempien otusten seassa sai kyllä unohtamaan kaiken muun.

Arki on kuitenkin tässä ja nyt, se tarkoittaa sitä että paluu maallisiin harrastuksiin fribaan ja futikseen alkaa saman tien. Keilailu kisatkin alkavat viikon sisään.

Tänään alkaa viimeinen ponnistus kauden frisbeegolfin paketoimiseen. Kankaanpäähän ilmoittauduin, ja maksoin. Ja onneksi ehdin mukaan Syysmyrskyynkin, en nimittäin heti ilmoittautumisen alkuvaiheessa ollut tieto yhteyksien äärellä.
Näköjään kausi on ollut pitkä, eikä kisat täyty enää samaan malliin kun alkukesästä.

Tänään aloitan heittämisen kiertämällä jonkun radan, ja taas par tulos mielessä. Tästä se lähtee!

[gunners]

ITSELUOTTAMUS!!!
Se on todella tärkeässä asemassa frisbeegolfissakin, jos meinaa kisoissa menestyä. Eilen kun katsoin digiboxin tallennuksista EM-kisoja, niin kyllähän se Leksan peli näytti helpolta.
En tiedä onko Leksa niin paljon parempi pelaaja kun muut tällä hetkellä, mutta menestyminen ruokkii. Sama kuin McBeth voitti jatkuvasti, ja nyt sitten Wycoski. Onko McBethin taso laskenut, tai waisakin taso noussut yhtäkkiä?
Leksalla ainakin itseluottamus on kohdillaan, putitkin upposi aikasta vaivattomasti.

Eilen pelasin kaksi kierrosta Nummelanharjulla. Päätin lähteä reilun viikon totaali tauon jälkeen suoraan kierrokselle ilman ainuttakaan lämmittely heittoa. Päädyin moiseen menettelyyn sen takia, koska Kankaanpäässä joutunen samaan tilanteeseen. Tosin en ole koskaan ollut siellä, joten rata on itselleni tuntematon.
Ykköseltä avaus korin katolle...nosto pirkko! Kakkosen avaus kasiin, siitä viikon eka putti sisään, pirkko. Kolmoselta kolmonen, harvinaista herkkua. Helppoa kun heinänteko
Vitoselta kylläkin bogi, mutta kutoselta PIRKKO! minulle!! Seiskalta pirkko....alkoi pelottamaan, mähän pelaan hyvin!
Väylä 11 typerä neppari, se väylä on alkanut kummittelemaan päässäni.
Yksi alle tilanteessa aloitin pelaamaan kammokujaani, eli väylät 14 - 18. Se on samanlainen kauhuputki kun Kaatiksen 8-11.
Väylän 14 räpiköin pariin tuurilla, mutta sitten loppu olikin varsinainen farssi.
Itseluottamus karahti karille seuraavalla väylällä, ja rentous hävisi kuin pieru saharaan. Lopputulos +6. Varsinkin väylät 16 ja 18 ovat mulle kauheeta myrkkyä. 16 on aina ollut sitä, mutta 18 on noussut tämän suven aikana kammoväylien eliittiin.
Olen kuitenkin yhdestä asiasta ylpeä! Muistin ottaa 200 litran jätesäkin mukaan. Tyhjensin niitä avoroskiksia, ja yhden kannellisen. Keräsin roskia matkan varrelta. Mutta jo ysin jälkeen säkki oli niin täysi, etten jaksanut roudata sitä enää mukanani vaan jätin sen ylös kokoontumispaikalle. DAM!

Toiselle kierrokselle yritin lähteä rennolla meiningillä, mutta edellisen kierroksen loppu oli juurtunut takaraivoon eikä peli sujunut sen paremmin.
Heitin toisenkin rundin +6 tulokseen.
Ennen reissua heitin Harjun + 7 tulokseen, joten tällä haavaa olen hyvissä olosuhteissa Harjun osalta +6 - +7 kunnossa. Syysmyrskyssä on tietysti muutama ylläripylläri, mutta nyky tuloksillani en kympin joukkoon pääse. Mutta onhan tässä vielä aikaa hioa timanttia!
Ylpeä olen kuitenkin itsestäni koska muistin ottaa sen haisevan jätesäkin mukaan. Säkillinen haisevaa jätettä matkusti Volvon takakontissa Nurmijärvelle

Tänäänkin pitäisi jonnekin lähteä rundi tai pari heittämään, ja illalla futismatsi. Ja aurinko paistaa!

[Ari]

Kiitos siivouksesta. Tässä on mielenkiintoinen dilemma.
Kaatiksella ei tiiauspaikoilla ole roskiksia eikä kentällä muutenkaan ole lähellekään niin paljon roskia kuin Nummelanharjulla.
Nummelanharjun tiiauspaikoilla joillakin ihan roskikset ja muutamalla jotain kurkkupurkkeja jotka ehkä parhaiten toimisivat tuhkakuppeina tupakoitsijoille. Jostain syystä roskiksien olemassaolo lisää roskien määrää sekä roskiksissa että irtona kentällä.
Sinänsä kohtuullinen palvelu toimittaa roskiksia johtaa seuraavaan ongelmaan, eli ne roskat pitäisi vielä saada poiskin sieltä kentältä.
Olenkin tästä ollut yhteydessä kuntaan, saamatta vielä vastausta asiaan. Ilmeisesti liikuntapuolen on vaikea sopia jonkun toisen kanssa siitä kenelle roskien hoitaminen kuuluu varsinkin kun kentän hoito suoritetaan urheiluseuran puolesta.

Jotenkin välillä tuntuu vain niin uskomattomalta, että pitää harrastuksen ohessa miettiä tällaisiakin asioita

[Ari]

Jos väylä 11 ahdistaa niin unohda kakkonen ja heitä avausheitto hyssellä sinne rinteeseen. Putterilla korin alle ja kolmonen korttiin. Ei siinä monellekaan häviä. Vaikka on lyhyt väylä niin ei se ihan nostokakkonen ole kuitenkaan.

Väylä 16 on mainio väylä. Sitä pelataan todella monella eri tavalla. Aika moni pitemmällekin heittävä heittää vain hyssen siihen ensimmäiselle tasanteelle ja siitä lähtee hakemaan sitten kupille. Jos siihenkin pelaa vain nelosta niin ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
Hysse tasanteelle, siitä ei montaa kymmentä metriä tarvitse kakkosheitolla päästä eteenpäin kun on taas hyvillä mestoilla seuraavalle.

18 on erinomainen esimerkki hyvästä lyhyestä väylästä. Suurin osa hakee kakkosta, mutta nelonen tulee todella helposti.
Vaatii erinomaisen avauksen kakkoseen, mutta kolmosen seiftaaminenkaan ei ole ihan yksinkertaista. Tykkään, vaikka on tainnut olla itselle tänä vuonna varsin vaikea pelata.