No nyt vihdoinkin Masteri ajatuksia yhden papparaisen näkövinkkelistä.
Perjantai iltana kun kaikki vanhat kamut olivat paikalla paitsi Paavo aloimme pelaamaan parigolfia. Puttikoulu Ile ja väykkä olivat jälleen parina. Ile näytti mallia, ja väykkä kuoropojan tavoin peesasi. Tulosta en enää muista, enkä sijoitusta ole missään vaiheessa edes udellut. Ei kerta kaikkiaan kiinnostanut, mulle riitti Ilen, Hämiksen ja Pekan peliseura, täydellinen kesäillan sää ja huippuhieno rata.
Loppuilta menikin sitten saunoessa, ja uidessa sekä tietenkin syödessä. Koko kisahan oli pelkkää syömistä, pelaamista, saunomista ja uimista
Mökki Mäntylän kööri (Marko, Petri, Hämis, Ilari, Paavo ja minä) höpöttivät pitkään yöhön ennen kuin Nukkumatti, Nukkumatti pappain, illoin kulkee heittää unihiekkaa, päivän heitot aika lopettaa on!
Aamulla heräsin varhain...liian varhain! Silmät ristissä kuuntelin kuorsaus kuoroa, ja päätin lähteä aamukävelylle kameran kanssa. Järven tyyni pinta, auringon paiste, lintujen laulu ja nurmen tuoksu huumasivat. Voi kun kaikilla olisi mahdollisuus kokea tämä sama autuus.
HERÄSIN! ja eikun aamupalalle!
Ensimmäinen kierros. Aloitus väylältä 20. Mandoportti 30 metrin päässä teeltä, en uskalla yrittää. Putterilla täydellinen määrämittainen portin eteen. Toiseen heittoon olisi tilaa vaikka hurumykke, mutta eihän se mulle riittänyt. Kakkonen kaikesta huolimatta outtiin. Vajosin nurmen alle, ei tästä kerta kaikkiaan mitään tule. Saunaan ja kotiin!
Mutta eihän sitä sovi heti luovuttaa. Kolmannella väylällä avaus outtiin (ei voi mennä). Päässä alkoi humista! Pelasin kuitenkin loppuun asti. Tulos 68 tuntui heikolta, mutta kuinka ollaskaan se riitti ykköspooliin toiselle kierrokselle.
Toisen kierroksen aloitimme väylältä 2, Heti pirkko, OHO!, väylälle 10 tulimme tasaväkisenä koko pooli. Siinä vaiheessa olin tilanteessa 2 alle!!!
Kymppiväylä, se kaunis lahden ylitys. Ekalla kiekalla olin ottanut kakkosen, joten itseluottamus oli kohdillaan. Heitin kuitenkin liikaa ylös, ja männyn oksa pudotti kiekon järveen, OB ja vitonen korttiin. Sulin!
Kierrostulokseni oli nyt 69, ja se piti minut edelleenkin ykköspoolissa. IHME!
Sunnuntaina ajoittainen vesisade, välillä kovakin sekoitti jonkin verran peliä (paitsi Markon, joka alkoi vasta nyt pelaamaan tosissaan). Minun, Ilarin ja Rikun taistelu hopeasta ja pronssista oli nautinnollisen tiukka. Jokainen töpeksi vuorollaan pitkälti märkien sormien ja kiekkojen takia, mutta loppuun asti nautittiin kisasta ja radasta. Riku pelasi hienosti 69. Ilari ja minä jäimme tulokseen 70. Markon 63 ollessa ylivoimaisen hyvä.
Näillä tuloksilla päädyttiin järjestykseen Marko, Ilari, minä ja Riku.
Pikkuisen jäi kirvelemään kun ei laskettu tilannetta ennen viimeistä väylää. En muistanut korin oikealla puolella ollutta OB aluetta. Väärä kiekkovalinta siihen tilanteeseen, pitkä heitto mutta outtiin, ja se sinetöi Ilarin suoran voiton. Mutta heitettiinhän siinä 59 muutakin väylää ettei se siihen kaatunut. Ilari ansaitsi hopean täysin.
Tällä kertaa nostan häntääni itse, kun kettukaan ei sitä tällä kertaa suostunut tekemään.
Ensinnäkin pelasin varmaankin elämäni parasta frisbeegolfia Iso-Kirjan radalla. Virheitä tuli, mutta ei niin paljon kuin normaalisti. Ja vain pari idioottimaista.
Esimerkiksi väylät 9 ja 14.
9: 152m par 4. Kaikki luokat ja kierrokset mukaan lukien siinä heitettiin 9 pirkkoa, joista itse heitin 3. Olin ainoa joka heitti pirkon jokaisella kierroksella. Miten se on mahdollista? Avauksella vältin OB alueet, ja kakkosheitolla vältin korin edustalla seisoneet ylväät lehtipuut, ja järven veet. Avaus Crankilla pitkälle sweetpottiin, ja siitä takuuvarmalla, ja niin ihanalla Flickillä korin ääreen. Kolme metriä taisi olla pisin putti.
Väylä 14: 204 metrinen saari väylä par 5. Ensimmäisellä kierroksella olin koko lössin kolmen pirkon heittäneen joukossa. Toisella kierroksella 4 pirkkoa, minä pelasin par lukemat, koska neljän metrin vastatuuli pirkkoputti epäonnistui. Sunnuntaina jo 5 pelaajaa heitti birdien, joista minä olin yksi. Miten se oli mahdollista? Crankilla avaus niin pitkälle kun nurtsille sain. Kakkosheitto Crystal Zonella hyssellä OB rajan tuntumaan. Kolmasheitto hallittu hysse Flickillä saareen, lähelle koria.
Kolme kierrosta kahdelta pitkältä vaikealta väylältä tuotti minulle 5 pirkkoa, ja yhden par tuloksen...ei huono vaikka itse sen sanonkin!
Enempää en teitä hyvät lukijat kiusaa heittojeni omahyväisistä kehuskelemisistä. Ja niistä surkeista en viitsi avautuakaan.
Masteri 2017 tulee jäämään muistojen joukkoon ihan päällimmäisten sekaan. Oli se vaan kaikkinensa huikea tapahtuma. Oli kyllä jokaisen euron arvoinen.
Kiitos kaikille jotka olivat tapahtumassa mukana!!!!
Ja mitäs ensivuonna? Ollaan jo pitkään kulissien takana touhuttu Masteri 2018 tapahtumaa... Juhannuksena 2018 Saariselän Kiilopää, HERE WE COME!!
Marko on tehnyt jo valtavasti työtä tuon haastavan tapahtuman eteen, ja se viedään maaliin asti!
