Aijai nyt nousivat odotukset korkealle, ei useamman voiton johdosta, vaan siitä, että olet frisbeegolfin Jeesus siitä päätellen, että muita ei ole noussut kuolleista. Päätellen sanoistasi entinen elämä. Paitsi että hindut ovat downereita uudelleeensyntymäjutuissa. Vitsit sikseen, ihmisillä on hyvin kontrastoivia vaiheita elämässä, joillakin käännös on huonompaan, toisilla parempaan, joillakin vatuloi edes takaisin.
Kun pystymme heittämään, pitää olla kiitollinen edes niistä ajoittaisista heittomahdollisuuksista ja elämän laadusta, mitä on tarjolla. Ja tehtävä kunnon ylläpitoa. Verrattuna pahimpaan jauhelihana oloon, jolloin ei juuri mitään voi tehdä. Siksi itsestään huolehtimisen painoarvo on niin suuri elämässä, että kungoutusta on pakko tehdä ohi muiden asioiden. On pakko olla itsekäs, kun ympäristön tarpeet jää tyydyttämättä ja muutut taakaksi, jos invalidisoidut.
Tuntematta vammaprofiiliasi en voi suoralta kädeltä sanoa, onko vammoillesi edes mahdollista ja turvallista venytellä. Jotkut vammat rajaavat liikkuvuuden pysyvästi. Toiset vaivat voivat vähentyä venyttelyllä. Kipu? Totta kai, sitä urheilu on. Ei kipua, ei kehitystä. Mulla meni selkä fribailun aloitettuani, joten kokemuksesta voin sanoa,.että liikkuvuuden vähentyminen syö mittaa heitoista. Tuskin auttaa toistettavuuteen ja tarkkuuteen.
Jos ei ole kieltoa lääkäriltä tai tutkimattomia vaivoja, tiedät, mitä tehdä. Alku on vaikeinta, eli henkisen kynnyksen ylitys. Ei kannata niin pahaan kipuun asti venyttää,.ettei tee ikinä enää. Hiljaa hyvä tulee ja on turvallisempaa antaa kropalle aikaa sopeutua uudenlaiseen toimintaan. Ajan kanssa venyvyyden ja tottumuksen karttuessa kipukin vähenee. Nikeä lainaten: "Just do it". Tsemppiä, edistystä ja lisää voittoja.
