Palataan takaisin lähihistoriaan.
Yllättäen sain sunnuntaina mahdollisuuden osallistua Meikun viikkokisoihin, toki se vaati inhoittavaa itsekkyyttä mutta kuitenkin.
Kirjaimellisesti häikäisevässä auringon paisteessa 2*17 väylää Meilahden kallioilla frisbeegolfia. Kaikkea muutakin olisi voinut tehdä, mutta ei hullumpi vaihtoehto tämäkään.
Ekan rundin sain kunnian pelata Meikun Kuningattaren Susannan, ja Kuninkaan Villen kanssa. On hauskaa seurata, kun Ville astelee tiille, ja nakkaa sen kummemmin miettimättä kiekon menemään. Kiekkohan on sitten 0-10 metriä korista, ja paikasta riippumatta putti sisään. Voisi kuvitella sen käyvän jo tylsäksi
TD Susanna heittää kun Ville, mutta ei vielä niin tehokkaan rutinoidusti. Kaikesta kuitenkin näki, että viimeistään ensi kesänä Susanna voittaa esim. minut n. 10-15 heitolla per kisa.
Heitin omaan tasoon nähden keskimääräistä paremmin, ja kokonaisuuteen olin hyvin tyytyväinen vaikka 4 bogey suoritusta on kyllä liian paljon. Sää oli kuitenkin täydellinen samoin kun seura. Olipa suurenmoista!
Toisella rundilla Villen tilalle tuli Riku, Susannan jatkaessa yhteistä matkaamme. Riku pelasi selkeästi parhaiten meistä. Susannalla alkoi jo lauantain kisa painaa jaloissa, ja mulla eka kierros selässä. Jotenkin en taaskaan jaksanut keskittyä pelaamiseen enää toisella kierroksella, ja tulos oli sen mukainen. Alan todenteolla huolestua yleiskunnostani. Tee sille jotain....enkä tee, makoilen sohvalla! Tosin torstaina menen uimahallin kuntosalille nuoren personal trainer naisen oppiin, jospa se siitä sitten alkaisi kuntoilu uudestaan
Maanantaina upea sää jatkui ja alkuperäinen Kaatis suunnitelman heitin romukoppaan, kun tuli muuttuvia tekijöitä esim. auton katsastus. Ja kun vielä lupasin hakea nuorimmaisen Helsingistä käymään maalla, niin matkani suuntautuikin piäkaupunnii. Taliin piti mennä, mutta aikataulut muuttuivat taas kun likan koulupäivä lyhenikin kahdella tunnilla. Suuntasin Salven lounaan jälkeen Kaivopuistoon, missä heittelin jonkin aikaa, mutta upea sää oli houkutellut muutaman muunkin ihmisen puistoon. Sen johdosta heittäminen meni vähän odotteluksi, joten päätin nauttia keväisestä säästä muulla tavoin. Takakontista valokuvaus tarvikkeet, ja Uunisaareen kuvaamaan jään kahleista vapautuvaa merta.
Päivä oli iloinen, mutta kuten yleensä ainakin minulle käy niin pitkä itkuhan siitä seuraa. Kotiin kun päästiin, niin synkät pilvet leijuivat päälleni murskatakseen unelmani.