Hyvä Mikael Runonen!
Tämä on avoin kirje sinulle. Pelattiin eilen samassa poolissa Keinukallio Openin toisella kierroksella. Ei, en minä eivätkä muutkaan poolimme jäsenet joutuneet millään tavalla myötäkärsijän rooliin. Mutta koska en voi Mikan enkä Topin puolesta avautua, niin omasta kuitenkin voin.
Koska oma paljon odottamani kierroksen pelikirjan tuhosin ensimmäiseen heittoon, päästäen sen myötä ajatuksiini Saatanalliset säkeet päätin alkaa seurata poolin muiden heittäjien suorituksia.
Kierroksesta muodostuikin hyvin valaiseva kokemus. Jos en ole ennen uskonut heiton pituuden hyötynäkökohtiin, niin nyt uskon. Kun sinä heitit avaukset milloin ohittaen kaikki puut väylää pitkin kauniisti kaartaen, tai joskus korkeidenkin puiden yli oikaisten kapeat mutkat niin olin hurmioitunut. Heitot näyttivät hienoilta...oikeesti hienoilta! Ja todensivat minulle jo hämärään häipyneet pitkien heittojen hyödyt. Tuli välillä haikea olo, kun tietää etten ole ikinä moisiin pystynyt, ja vielä vähemmän nyt ja tulevaisuudessa.
Toisaalta lähipelin merkitys onnistuneeseen lopputulokseen on valtava. Nimittäin minua ainakin välillä harmitti aikalailla, että kaltaisesi siivuttaja pilasi useat väylät heikkoihin lähestymisiin, ja vielä heikompiin putteihin. En ole häävi minäkään, mutta en paljoa huonompi siinä ollut. Aloitit kierroksen varsin kehnosti, mutta muutaman väylän jälkeen kun lausuit männikössä muutaman runosen, niin jo alkoi peli sujua vallan mainiosti. Ja se huipentui viimeisen väylän (CTP) heittoon. Upsilla aivan korin juureen, mistä se pyörähti pariin metriin. Onneksi se kuitenkin riitti voittoon, ja arvokkaan palkinnon saamiseksi. Onnittelut!!!
Vaikka jo kierroksen aikana päätin muuttaa Saksaan Oberammergauhun ja ryhtyä näyttelijäksi, koska siellä Kärsimysnäytelmä esitetään vain kymmenen vuoden välein. Täällä minun kärsimysnäytelmä on kuin pitkä TV-sarja, niitä osia näytellään pitkin vuotta tiuhaan tahtiin. Niin silti pelaaminen oli hauskaa, ja kiertäminen kolmen nuoren pitkälle heittävän pelaajan kanssa oli myöskin opettavainen kokemus.
Lopuksi vielä mielenkiintoinen keskustelu tuokio ihmisten unirytmistä kruunasi kisapäivän. kiitos!