Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Touring Amateur  (Read 261830 times)

Offline jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 870
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Touring Amateur
« Reply #195 on: 25.02.16 - klo:00:15 »
Hyvää höpinää!

Olis kyllä kiva tietää noista Espanjan fribakuvioista kun tulee jonkun verran siellä rampattua just esim. Madridissa kun toi vaimon veli siellä asuu. Madridinkin alueella olis lääniä, joka soveltuis fribagolfiin todella hyvin ja näyttää aika lailla muuten vähällä käytöllä olevalta. (Esim. Casa de campon alue.)

Saas nähdä lentääkö perheen nuorisolla murot nenästä kun sanon että pitää ens kesän reissulla päästä vähän fribaamaankin. Toi Disc Golf Madrid FB-ryhmä vaikuttaa tosiaan aika pitkälti just siirtokoritouhulta, mutta mikä jottei menis sinne vähän mukaan häröilemään.

Offline rockblast

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 3
    • View Profile
  • Oikea nimi: Petri Virtanen
  • Seura: Team Spirit ry
Vs: Touring Amateur
« Reply #196 on: 25.02.16 - klo:11:02 »
Hyvä podcast!

Jaan tässä hieman omia kokemuksia ja huomioita tuon podcastin perusteella. Toivottavasti ei päiväkirjan kirjoittajaa häiritse. :)

Madridissa tosiaan porukka rakentaa radat siirtokoreilla. Ykköskierroksella poolissani oli eräs Viktor, joka touhuaa aktiivisesti tuolla Madridin suunnalla. Heillä on siellä 5-6 hengen aktiivinen ryhmä, joka rakentaa radat milloin minnekin. Tarvittaessa kaverit jeesaa ja tulevat sitten siinä sivussa vähän heittelemään. Hänen myös sanoi, että jos haluaa sitten kiinteätä rataa treenata, niin ainoa vaihtoehto on lähteä Oviedoon.

Carlosin (TD ja Espanjan Latituden tiimipelaaja) kanssa jutusteltiin muutamaan otteeseen perjantaina, jolloin vedimme itse pari treenirundia Purificacion Tomasilla. Kisan voittanut James Proctor oli samaan aikaan radalla ja siinä sivussa pääsi näkemään, että kuinka oikea heittäjä noita kiekkoja vippailee. Proctorhan on entinen Prodigyn tiimipelaaja ja on vaihtanut juuri hetki sitten Latituden alle. Carlos myös sanoi, että Latituden kiekot hänelle oli nakattu vasta hetki sitten käteen. Hyvin näytti kulkevan. Sen mitä itse näin, niin pitkälti heitti pelkkää putteria ja midaria.

Kuten Mikael jo podcastissa totesi, niin ruoka ja juoma oli Espanjan pohjoisessa osassa erittäin edullista. Muutaman espanjankielisen sanan kun osaa, niin elämä helpottuu kummasti. Itse majoituimme kisahotellissa (Monumental Naranco), josta molemmille radoille siirtyminen oli vaivatonta. Taksi maksoi yhteen suuntaan 4-5 €. Yleensä menimme radalle taksilla ja kävelimme pois, koska alamäkeen oli huomattavasti mukavempi kulkea jalan. :)

Meidän porukan matka taitettiin pelkästään lentokoneella. Reitti oli HKI - MADRID - AVILES/OVIEDO - MADRID - HKI ja hintaa tuolle tuli 430 €/lärvi. Päädyimme tähän vaihtoehtoon sen vuoksi, että itse matkustusaika oli molempiin suuntiin erittäin lyhyt, käytännössä vain 8 tuntia. Eli lento Helsingistä Madridiin (4h), vaihto Oviedon koneeseen (n. 1,5h), Lento Madridista Avilesin lentokentälle (n. 1,5h) ja lentokentältä bussilla Oviedoon (45 min).

Eipä tässä tämän kummempaa. Kiitokset Mikaelille vielä 3. kierroksen peliseurasta!

t. Petri (yksi niistä, joille kisa oli ensimmäinen pdga-kisa ikinä)

E: typot
« Last Edit: 25.02.16 - klo:11:05 by rockblast »

Offline ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 447
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Touring Amateur
« Reply #197 on: 25.02.16 - klo:13:57 »
Jaan tässä hieman omia kokemuksia ja huomioita tuon podcastin perusteella. Toivottavasti ei päiväkirjan kirjoittajaa häiritse. :)
...
Eipä tässä tämän kummempaa. Kiitokset Mikaelille vielä 3. kierroksen peliseurasta!

Ei häiritse, päinvastoin. Jokainen tänne blogiaan kirjoittava vähintään salaisesti toivoo, että porukka käy kirjoittelemassa jotain ;)

Kiitoksia itsellesi, hupaa oli vaikka itsemme ulos finaalista pelasimme :-[
Lie lie missä lie liemissä.

Offline ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 447
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Touring Amateur
« Reply #198 on: 28.02.16 - klo:00:01 »
Tänään tuli vierailtua Nummelanharjulla kun heittämään oli pakko päästä ja päiväkin oli kaunis. Arvoimme Kempsterin ja erään kolmannen kanssa, että miten ja paljonko pelataan. Päädyimme ns. self-bestshottiin eli kahdella kiekolla itsensä kanssa. Meni muuten omalta kohdalta suorastaan säälittävän heikosti. Kaveriporukalla kilvoitteluun kuului pienenpieni betsi kahvien muodossa. Hyvää oli, kiitos maksajalle, joka onnistui vielä viimeisellä väylällä ratkaisevan yhden heiton huonommin.

Taisin luvata kisaraportin Open de Españasta. Pitäisi varmaan olla vähän tarkempi sen kanssa mitä lupaa :) Ajattelin kirjoitella tätä pitäen mielessä lukijaa, joka saattaisi joskus olla lähdössä vastaavaan kisaan. Aika kulkee tarinassa siten, että lähdimme keskiviikkoiltana matkaan, kisa oli la+su ja palasimme maanantain ja tiistain välisenä yönä kotiin.

Matkasimme viiden tai itse asiassa kuuden hengen porukalla lentäen Helsingistä Bilbaoon Amsterdamin kautta ja loppumatka Oviedoon vuokra-autolla. Vuokra-autoilulle tuli hintaa vähän yli 40e/hlö menovesineen ja sillä tuli ajeltua aika paljon. Lentoliput maksoivat vähän yli 200 euroa KLM:llä. Isot matkalaukut ruumaan ja käsimatkatavaroina Prodiscuksen isompi reppu ja sateenvarjo. Oli muuten ihmeellisen vaikea selvittää lentoyhtiöltä, että onhan iso, kävelykeppimallinen sateenvarjo ok. On se. Prodiscuksen puoliperävaunu menee nätisti käsimatkatavarana kun jättää sivutaskut tyhjiksi. Vanhana kehäkettuna minä pakkasin käsimatkatavaroihin yhden vaihtovaatekerran (eli pelikamat, tietenkin!) ihan vaan siltä varalta, että matkalaukku lähtee välipysäkillä tangentin suuntaan. Heti ensimmäinen lento myöhästyi vähän ja Schipholissa mentiinkin sitten vähän kiukkuisemmin jatkolennon portille. Toinen lento alkoi oikein lupaavasti, mutta sitten päätettiinkin kesken rullailun suihkuttaa kone jäänestoaineella. Eli toinenkin lento myöhästyi jo ennen kuin pääsi edes ilmaan, mutta onneksi ei ihan kauhean paljoa.

Bilbaon lentokentällä kävi ilmi, että ihan kaikki matkalaukut eivät Schipholissa ehtineet mukaan kyytiin kun vain 2/5 sai laukkunsa. Minun laukkuni tuli tietenkin, koska olin varautunut siihen ettei se tulisi ;) Kun saimme vuokra-auton niin lähdimme suoraan ajamaan myöhään illalla tarkoituksena päästä perille mahdollisimman nopeasti ja hotelliin nukkumaan. Bilbaosta kulkee muuten Santanderin kautta oikein kaunis merenrantareitti, josta emme nähneet niin yhtään mitään pimeällä vesisateessa. Matkan varrella ehti käymään kaikenlaista ja pääsimme perille vasta joskus neljältä aamuyöstä, auts. Bilbao-Oviedo-reitillä ei myöskään ole liian montaa ruokapaikkaa, jotka olisivat auki yöllä. Ensi kerralla viisaampia ja silleen…

Oviedo on noin 220 000 asukkaan kaupunki, joka ei ainakaan tuon lyhyen ajan perusteella ollut mikään turistirysä. Tästä johtuen ei kaupungissa kuullut juuri muita kieliä puhuttavan kuin espanjaa. Eivätkä kaikki ravintoloitsijat tai myyjät puhuneet juurikaan englantia. Meistä pari osasi sen verran espanjaa, että ruokaa saatiin aina lopulta pöytään eikä janokaan vaivannut. Kisahotelli oli kävelymatkan päässä radasta kuten myöskin muistakin keskeisistä paikoista kaupungissa. Otimme kaksi kahden hengen huonetta lisäsängyillä ja tässä kohtaa se itse asian kuudes henki liittyi mukaan kun tuli omia kyytejään paikan päälle ja jakoi huoneen. Hotelli oli hyvä ihan pohjoismaisillakin standardeilla, huoneet tilavia ja hintaa tuli 85e/yö eli vajaa 30e/naama/yö sisältäen aamupalat. Ei siis mitenkään mahdottoman paljoa. Ainoa moite oli, että aamupalalla pekoni pääsi toisinaan loppumaan. Tämä minua kerran sangen suuresti harmitti.

Torstaina sopivan lyhyiden yöunien jälkeen oli vuorossa eräillä myöhästyneiden matkatavaroiden vakuutusrahoilla uusien pelikamojen hommaaminen ja kaikilla rataan tutustuminen. Lämpöä ei ollut kuin vaivaiset kymmenen astetta Helsinkiä enemmän joten pitkää teknistä paitaa alle ja fleeceä ylle. Säätiedotus ennen matkaa uhkaili, että viikonlopun aamuina voi olla lähellä nollaa, joten lämpimämpääkin tuli pakattua mukaan. Onneksi ei tullut tarvetta.

Parque Purificación Tomásin radasta oli katsottu videoita, caddie bookia tutkittu ja edellisten kisojen tuloksiin tutustuttu. Aika ällikällä se pääsi lyömään vieraat pohjoisesta silti. Rata sijaitsee isolla kukkulalla, josta osa on yleisestä puistoa, jota pidetään todella huikeassa kunnossa. Vaikka millainen mäki ja pienenpieni suikale nurtsia niin se oli leikattu samaan lyhyeen mittaan kuin kaikkialla muuallakin. Ei nyt ihan golf-kenttämäisessä vihreässä verassa menty, mutta ei kauhean paljoa jäänyt puuttumaan. Pohjois-Espanja on vuoristoista seutua ja pienen matkan päästä kaupungista oli vuorijono lumihuippuineen eli maisemat olivat aivan uskomattoman hienot ja näkemisen arvoiset.

En ihan jokaista väylää rupea käymään läpi, mutta yleisesti ottaen radalla oli ihan julmetut korkeuserot. Videoilta se ei todellakaan välittynyt samalla tavalla kuin paikan päällä. Joillakin väylillä asfalttitiet toimivat luonnollisina OB:eina, mutta kisaa varten oli myös vedetty vähän uusia. Radalla oli kolme saariväylää, joista kaksi oli hyvin tiukkoja ja olipa yhdellä kori laitettu niin lähelle rajaa, että oli oikea vaara joutua OB:lle vaikka kiekko osui koriin. Radalla oli myös aika hyvä nippu erilaisia mandoja tekemässä radasta vähän haasteellisemman. Tuollaiset päätökset olivat osittain aika nihkeitä, mutta kyllä niillä keinotekoista risk&rewardia sai varmasti aikaan. Rata oli siinä mielessä monipuolinen, että siellä piti käyttää aika paljon erilaista heittoarsenaalia ja se pakotti myös miettimään, että missä kohtaa kannattaa päästellä ja missä seiftailla. Rata ei ollut näin oikeakätisen mielestä kumpaakaan kätisyyttä suosiva vaikka forelle siellä ei ollut paria väylää lukuun ottamatta paljoakaan käyttöä. Vasuri saattaa olla eri mieltä, mutta ainahan vasurit ovat eri mieltä ratojen kätisyyksistä. Useilla väylillä oli nuo edellä mainitut korkeuserot melkoisia ja se yhdistettynä nätisti leikattuun nurtsiin aiheutti mahdollisuudet aivan kammottaviin rollereihin. Jos pahinta mahdollista tilannetta oikein hakee, niin kolmosväylällä oli mahdollisuus päästä rullaillein yli sadan metrin päähän korista ja pitkälti yli kymmenen metrin korkeuseroon eli kieli keskellä suuta sai puttien kanssa olla. Ei kiitos rautoihin ja kiekko pystyssä maahan. Samasta syystä ei fleece-paitaa kovin pitkään jaksanut päällä pitää kun oli ihan tarpeeksi lämmintä muutenkin mäkiä puuskuttaessa. Radalla oli plussia ja miinuksia, mutta pidin siitä kyllä.

Perjantaina oli uusi treenipäivä ja illalla kisahotellilla pelaajakokous. Kokouksessa käytiin rata ja säännöt läpi sekä jaettiin pelaajapaketit. Pelaajapaketissa löytyi kisastämpätty kiekko ja kisa-t-paita (ylimääräinen, 13e), paikallisia suklaakeksiherkkuja, sponsorin jogurtteja ja alkoholittomia juomia. Lisäksi vielä Oviedon ja Espanjan nähtävyysläystäkkeitä, tietoa espanjalaisista ruoista, karttoja ja whatnottia melkein puhelinluettelollisen verran. Olihan siinä pakettia kerrakseen, tosin ihan kaikki ei välttämättä aivan niin tarpeellista ollut. Enkä usko ihan kaiken matkanneen pelaajien mukana kotimaihinkaan. Pelaajakokouksen jälkeen söimme omalla porukalla vielä meikäläisittäin myöhäisen illallisen, jossa nokkeluus osui vähän omaan nilkkaan. Ruokalistalla oli kaikenlaista ja osan jutuista jopa tunnisti. Yksi oli ”Mollejas de cordero al ajillo”. Cordero eli lammasta eli kuitenkin se on hyvää about riippumatta siitä miten sitä valmistetaan. Ja al ajillo eli vieläpä valkosipulilla, oijoi! Joojoo, sitäpä vaan sitten tietenkin, mollejas on varmaan jotain. Jätetään lukijalle kotitehtäväksi ottaa selvää mitä sitten söin, mutta ihan syötävää se oli vaikkakin aika omituista. Matkailu avartaa.

Lauantaina puoli kymmeneltä oli kisatoimistolla check-in ja tuloskorttien hakeminen. Tähän vuodenaikaan Espanjassa aurinko laski vähän kuuden jälkeen. Tuossa aikataulussa on jotain opittavaa suomalaisille aamuvirkuille pikkuhitlereille. Päivän piti olla lämmin, joten katkolahjehousujen lisäksi pitkä tekninen paita ja t-paita sen päälle. Kierros alkoi tasan kymmeneltä ja TD juoksi/ajoi ympäri rataa vielä varmistaakseen, että kaikki pelaajat olivat oikeilla paikoilla tuloskortteineen. Heittueessa oli itseni lisäksi yksi sveitsiläinen ja kaksi espanjalaista. Englanti päätyi yhteiseksi kieleksi aika nopeasti sen jälkeen kun annoin tarpeeksi vakuuttavan näytteen omista espanjantaidoistani. Ensimmäinen kierros meni omalta kohdalta varsin mukavasti 59 heiton tuloksella (+1), joka oli parempi kuin treenikierroksilla ja pöröjäkin pääsi napsuttelemaan jokusen. Eikä hyvää mieltä todellakaan vähentänyt se, että lämpötila alkoi nousemaan ja pystyi pelaamaan shortseissa ja t-paidassa. Harmittamaan kuitenkin jäi kun otin kahdelta väylältä tripla-bogeyt. Pahinta oli se, että vähänkin varovaisemmalla pelillä ne olisivat olleet todella helposti vältettävissä. Mutta jossittelu on aina jossittelua.

Kierroksen jälkeen oli yhteinen lounas tarjolla sen etukäteen maksaneille radan vieressä olevassa ravintolassa. Kympin maksoi, sisälsi maukkaan lasagnen, juoman ja jälkiruoan. Ihan hyvä setti kisatauolle eikä tarvinnut stressata, että mistä löytää nopeaa ruokaa.

Kakkoskierrokselle noussut tuuli tuli kiusamaan ainakin allekirjoittanutta ja talven jäljiltä kisarutinoitumattomalle Mikaelille tuli siinä kohtaa hieman vertauskuvallista mierdaa pantalonesiin. Eli ei mennyt kovin juhlavasti ja tulokseksi 65. Toisen kierroksen loppupuolella huomasin myös olevani jo aika väsynyt ja sekin vaikutti heittämiseen. Edellisten päivien iltamenot ja lyhyet unet vaikuttivat varmasti myös jos oikein tekosyitä omille huonoille heitoilleen haluaa hakea. Kierroksen jälkeen menimme hotellille lyhkäisille jälkipuinneille ja siitä etukäteen maksetulle illalliselle Oviedon vanhan kaupungin puolelle. Tarjoiluna oli perinteiseen espanjalaiseen tyyliin paljon erilaisia tapaksia buffettina ja juomaa sen verran kuin halusi. Hyvää oli, hintaa 18 euroa ja ehdottomasti hintansa väärti. Ruokailu tapahtui enimmäkseen seisoen niin ei siinä oikein small-talkilta ja muihin pelaajiin tutustumiselta pystynyt välttymään. Ihan hirveä tilanne suomalaiselle jörö-jukalle ;)

Sunnuntaiaamu totutuin menoin eli taas puoli kymmeneltä tuloskorteille ja kiertämään kymmeneltä. Kolmannella kierroksella heittueesta löytyi matkakaveri Juhani eli Rockyz täältä, Petri eli edellisen kommentin rockblast ja norjalainen Niklas. Tuolla porukalla olisi ollut ehkä mahdollista löytää Espanjaa lähempää rata, jossa pelata yhdessä. Kierros alkoi omalla kohdalla suorastaan synkästi tuplalla, jota seurasi heti bogey. Onnistuin kasaamaan itseni ja aloin muistaa mistä lajista oli kysymys. Kunnes tein tyhmän arviointivirheen saariväylällä ja lopullisesti poistin itseni finaalista (jälkikäteen vasta tuo tieto) neljänneksi viimeisellä väylällä. Tuohon en yritä keksiä tekosyitä, kunhan vaan pelasin todella huonosti. Viimeisen kierroksen tulos oli 61 ja sillä irtosi jaettu kuudes sija. Juhani paransi huimasti kovalla kierroksella, Niklas pelasi suurin piirtein samaa kuin ennenkin ja Petri ja minä vähän räpelsimme.

Kolmannen kierroksen jälkeen oli jälleen maksaneille tarjolla lounasta tutussa paikassa samaan hintaan. Lounaan jälkeen matkasimme autolla Parque de Inviernoon, jossa yhdeksän väylän finaalikierros pelattiin. Emme olleet käyneet tutustumassa rataan aiemmin ollenkaan ja finalistit (Juhani, Tuomas ja avoimessa Rauli) kiireellä sitten juoksivat rataa läpi ja muutamalla heitolla hakivat tuntumaa. Myös finaalirata oli mäkisessä puistossa, mutta väylät olivat huomattavasti lyhempiä. Finaalit pelattiin siten, että ensin lähti amatöörien heittue, sitten naiset ja lopuksi avoin. Minulla kun ei kyseisessä tapahtumassa ollut muuta tekemistä niin lähdin Raulille caddieksi. Tarkoituksena minulla oli enimmäkseen katsella kisaa dominoineen James Proctorin heittoja ja varmistaa ettei käditettäväni tee mitään aivan uskomattoman sekavaa. Avoimen puolella kun erot olivat aika isoja niin lopputulos oli käytännössä jo melkein varma kierrokselle lähdettäessä. Rauli tuli odotetusti kolmanneksi, mikä oli oikein hieno juttu. Myös Juhani ja Tuomas saivat amatöörien finaalinelikon selvitettyä ja napsivat toisen ja kolmannen sijan, mahtista!

Koska meidän lentomme Bilbaosta lähti vasta maanantaina, meillä oli luppoaikaa Oviedossa sunnuntai-ilta. Kisajärjestäjät kysyivät etukäteen, että minkä verran ihmisiä on jäämässä vielä illaksi paikan päälle ja järjestivät samantapaisen illallisen myös tuolle illalle. Taas oikein mukava ilta eikä lompakkokaan kärsinyt liikoja.

Maanantaina porhalsimme vuokra-autolla takaisin Bilbaoon ihastellen merenrantareitin maisemia ja kerraten reissun tapahtumia. Kaikki meistä oli vahvasti samaa mieltä siitä, että ensi vuonna uudestaan jos suinkin vain mahdollista. Bilbaosta menimme jälleen lentäen Amsterdamin kautta Helsinkiin ja kamalaan säähän.

Mitä reissusta jäi käteen? Paljon mahtavia muistoja, uusia ystäviä, kuvia upeista maisemista ja heittämistä suomalaisittain kesäolosuhteissa mielenkiintoisella radalla. Suosittelen!

Tekstistä taisi tulla aika pitkä. Too long, didn’t read? Lo siento.

Linkkejä:
Väyläkohtaiset tulokset
Väylien videoesittelyt (normi-layout, ei kisa)
Caddie book
« Last Edit: 28.02.16 - klo:01:27 by ReTeeNalle »
Lie lie missä lie liemissä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Touring Amateur
« Reply #199 on: 28.02.16 - klo:09:01 »
Hyvää tekstiä se oli ja hyvin jaksoi lukea. Pari entteriä sinne tänne jakaa tekstin kyllä kivasti niin ettei se näytä niin jykevältä. Pitääpä muistaa itsekin.


Offline ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 447
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Touring Amateur
« Reply #200 on: 28.02.16 - klo:15:05 »
Oi tätä onnea ja iloa, lukijoita kaksikymmentä kiloa!

Kiitoksia teille, jotka rutinoiden pariin aina palaatte. Vaan jättäkää ihmeessä muitakin jälkiä kuin lukijalaskurin +1 :)
Lie lie missä lie liemissä.

Offline Tapanote

  • Ylläpitäjä
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 143
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tapani Aulu
  • Seura: Tomoottajat, Kankaanpää / 7k, Turku
Vs: Touring Amateur
« Reply #201 on: 28.02.16 - klo:15:32 »
Järkevää lukea taas tätäkin ku se on niinku pyörittäis puukkoa omassa selässään ku en sit päässykään näihin kisoihin.

Offline tumi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 885
  • McPathetic
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tuomo Tanskanen
  • Seura: KFG Karkkila / NFS Nummela
Vs: Touring Amateur
« Reply #202 on: 28.02.16 - klo:17:00 »
Hyvää settiä. Luki mielellään. Ei sitä Espanjassa joka päivä kisailla.

Offline ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 447
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Touring Amateur
« Reply #203 on: 28.02.16 - klo:18:07 »
Mikko Wikman kirjoitti oikein hyvän tekstin liiton foorumin puolelle. Suosittelen jutun lukemista oikeastaan kaikille. Mikko sivusi siinä samalla vähän sääntöjä. Minun on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa aiheesta omia aatoksiani, mutta se on aina jotenkin jäänyt. Juuri nyt minulla olisi varmaankin jotain paljon tärkeämpää, pakollista tekemistä eli on siis hyvä hetki paneutua tähän.

Frisbeegolf on säännöiltään loppujen lopuksi aika yksinkertainen peli ja sääntöjen valvonta on jätetty enimmäkseen pelaajien vastuulle. Vaikeuksia syntyy useimmiten vain sellaisissa tilanteissa, että radalla on jotain erityistä kuten mandoja, droppareita, saaria, ym. viritelmiä tai silloin kun pelaajat ovat syystä tai toisesta eri mieltä asioista. Ääritarkan pykäliin tuijottamisen sijaan sääntöjä voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että miksi ne ovat olemassa ja mitä niiden noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä seuraa. Ajattelin turista ajatuksiani 30 sekunnin säännöstä, OB-säännön perustapauksesta ja heittoasennosta. Jos intoa piisaa niin sitten tätä tajunnanvirtaa saattaa tulla enemmänkin.

30 sekunnin sääntö on yksi niistä säännöistä, joiden valvomista ei seurata kisoissa juuri lainkaan. Minusta tämä on hyvä asia. Miksikö? Ensinnäkin ajatus siitä, että joka ikinen kerta pelaajan saapuessa heittopaikalleen, ottaa joku muista pelaajista sekuntikellon esiin, on naurettava ja suorastaan pelottava. Miksi tuollainen sääntö ylipäänsä on edes olemassa? Olen useimmiten sitä mieltä, että jos joku sääntö on laadittu, on kaikkien niitä orjallisesti noudatettava. Ja jos sääntö todetaan typeräksi, sitten sitä pitää muuttaa. 30 sekunnin sääntöä pidän luonteeltaan vapaaehtoisena, koska sen tarkka noudattaminen on ihan liian vaikeaa ja se vie maun pelistä. Sama kysymys uudestaan, miksi sääntö on olemassa? On tilanteita, joissa pelaajan hidastelusta on muille huomattavaa haittaa tai pelaajalle itselle huomattavaa hyötyä.

Jos yksi pelaaja käyttää jatkuvasti todella paljon aikaa tai, herra varjele, koko heittue käyttää paljon aikaa niin silloin hidastuu pelaaminen ihan kaikilta. Tiillä joudutaan odottelemaan, pelaamisen rytmi muuttuu ja kisan aikataulut räjähtävät. Tuollainen tilanne on todella ikävä ihan kaikille. Tuolloin muilta pelaajilta suorastaan vaaditaan tähän hidasteluun puuttumista ja sitä varten 30 sekunnin sääntö on oikein hyvä. Kisoissa kuulee toisinaan pelaajien toteavan toisilleen, että ”Eiköhän se 30 sekuntia mennyt jo”. Useimmiten noissa tilanteissa se 30 sekuntia on mennyt jo aikoja sitten. Mutta jos varoituksia ja erityisesti rangaistuksia aletaan jakamaan, niin sitten pitää olla ihan oikeasti se kello esillä ja näyttää, että nyt meni yli eikä arvata perstuntumalla. Säännöt muuten antavat periaatteessa mahdollisuuden myös pelaajien rankaisemiseen jos sääntöjä ei valvota vaikka tuota ei ihan mahdottoman suorasanaisesti säännöissä sanotakaan.

Sopivalla hidastelulla on pelaajan mahdollista yrittää hakea myös ansaitsematonta hyötyä. Yksi tällainen tilanne on puuskaisen tuulinen sää ja pelaaja jää odottamaan sopivaa tuulirakoa draiviin tai puttiin. Tuollaisessa tilanteessa 30 sekunnin sääntöä kannattaa ihan takuulla käyttää ja ruveta jakamaan oikeutta jos tuuliset olosuhteet eivät jollekulle maistu. Jatkuvalla hidastelulla voi joku varmaankin yrittää myös jotain pääpelejä, mutta minua ei kiinnosta moista pelleilyä sen enempää kommentoida.

Koska pelaajat tuomaroivat toinen toisiaan ja kyseessä on herrasmiespeli, pitää sääntöjen kanssa käyttää järkeä ja pelisilmää. Minusta on erittäin ok antaa pelaajalle vähän enemmän aikaa jos hän on selvästi todella kiperässä tilanteessa vaikkapa puskan seassa tai hyvin vaikean päätöksen edessä. Ei se ole itseltä tai muilta pois. Mutta jos joku yrittää hyvällä suomella ilmaisten geimata systeemiä tai hidastaa koko kisapoolin (= kaikki kisaajat sillä hetkellä radalla) peliä, rankkua saa ja tulee jakaa.

Harvassa on se pelaaja, joka ei ole kiekkoaan koskaan out-of-boundsille heittänyt. Mutta varmaan suurin piirtein jokaisen päähän on hakattua mantra ”metrin verran ulospäin OB-linjasta”. Sääntöhän ei pakota ketään ottamaan sitä metriä jos ei halua. Tuo sääntö on enemmänkin seuraus muista säännöistä. Laillisen heittoasennon saa ottaa vain siten, että heitettäessä kaikki kontaktipisteet ovat pelialueen sisällä. Jos sitä metriä ei saisi ottaa, muuttuisi tuo hyvin vaikeaksi. Jos jokin uloke mahtuu sentin kaistaleelle OB-linjasta niin siitäkin saa heittää jos niin haluaa eikä muuten riko sääntöjä. Jos uuden heittopaikan saisi valita vapaammin, siitä saattaisi saada turhankin paljon hyötyä, siksi siis maksimissaan metri. Metriin mahtuu jokainen heittäjä kontaktipisteineen, metri on ihan hyvä. Toimiva ja ymmärrettävä sääntö.

Bon voyage -ilmiömäisesti totean, että heittoasento on yksi niistä säännöistä, joiden valvomista ei seurata kisoissa juuri lainkaan. Minusta tämä on huono asia. Miksikö? Usein tulee vastaan tilanteita, joissa heitto- tai puttilinjan edessä on puu tai jokin muu este. Harmillista siitä on kurotella nivuset armoa kiljuen ja heittää vaikeasta asennosta. Näissä kohtaa useimmiten kuitenkin ollaan melko tarkkana ja sääntöä noudatetaan. ”Heittopaikka on 30 cm:n mittainen jana pelilinjalla suoraan merkkauskiekon takareunasta taaksepäin”. Tuo on aivan selkeä ja toisinaan se johtaa ihan hirveisiin heittoasentoihin ja ikäviin tilanteisiin. On aivan ilmiselvää, että säännöstä joustamalla seuraa pelaajalle etua. Eli ei muuta kuin luomaan silmät toisten jalkoihin jännissä paikoissa. Tässä kohtaa on muuten myös se herrasmiehen vaihtoehto, että huomauttaa pelaajaa ennen heittoa eikä odota virheen tapahtumista ja jaa rangaistusta heiton jälkeen.

Se toinen, vaikeampi vaihtoehto tapahtuu usein vähän pidemmillä väylillä. Avausheiton jälkeen ollaan vielä niin kaukana korista, että paras vaihtoehto on runtata lujaa vauhtien kanssa. Markkeri maahan, messevät vauhdit ja big-bada-boom. Ja sitten kummastellaan mihin kohtaan jalka osui. Itsellenikin on käynyt monta monituista kertaa niin, että olen heittänyt vauhdin kanssa kakkosheiton ja nostaessa markkeria huomannut jalan menneen ihan naurettavan paljon sivuun. Sitten vaan korvat punoittaen mini taskuun ja hyvillään ettei kukaan sanonut mitään. Olenkohan peräti kerran vai kaksi saanut varoituksen tuosta ja joutunut ottamaan uusintaheiton. No heittihän se hujoppi suurin piirtein siitä mistä piti, big deal? No, niin, no. On huomattavan paljon helpompaa ottaa juoksuvauhdit ja runtata kiekkoa menemään jos askelten tarttee mennä vain vähän sinnepäin. Sääntöjen mukaiseen askellukseen pitää oikeasti keskittyä ja joissakin tilanteista siitä on paljonkin haittaa heittoon (epätasainen alusta, liukkaus, jne.). Vallalla tuntuu olevan asenne, että kunhan nyt ei ihan julmetun paljon heitä sivusta niin se on ok. Tuo ei ole kuitenkaan kovin reilua, koska osa jatkaa heitellen vähän niin ja näin ja toiset uhraavat suoritustaan tarkkoihin askeliin. Ehkä joskus tulee runtua muilta, ehkä ei. Otanko riskin rangaistuksesta ja heitän miten haluan? Minusta tässä kohtaa sääntöä pitäisi joko seurata prikulleen tai sitten unohtaa se kun kultainen keskitie on ongelmallinen. Yksi vaihtoehtohan voisi olla suurentaa sallitun heittoasennon pinta-alaa kun ollaan tarpeeksi kaukana korista ja tuoda sääntö vastaamaan nykyistä käytäntöä? Tuohon vauhdin kanssa sinne-tänne-polkemiseen syyllistyvät myös maailman parhaat pelaajat harva se kierros.

Otetaas tähän loppuun vielä yksi sääntö: Kiekon heittäminen toiselle ojentamisen sijaan. Sääntöjen mukaan tuo ei ole ok ja siitä seuraa yhden heiton verran rangaistusta. Säännössä itsessään ei ole ihmeemmin tulkintaa ja on helppoa seurata tapahtuiko noin vai ei. Itsekin olen kerran apu-TD:n ominaisuudessa rangaistuksen tuosta jakanut. Oliko tapahtumasta haittaa muille pelaajille? No tuskinpa. Hyötyikö pelaaja tuosta? Aika paljon mielikuvitusta siihenkin tarvitaan. Onko tässä säännössä siis mitään mieltä? Hmm, ei. Mutta eräässä toisessa säännössäpä on, harjoitusheitot lasketaan. Ilman tuota sääntöä olisi viekkaalla pelaajalla mahdollisuus porsaanreikäilyyn tuottamalla tilanteita, joissa on vaikea sanoa oliko joku heitto hyödyllistä harjoittelua seuraavaa suoritusta varten vai oliko se ystävällistä pelivälineen palauttamista toiselle pelaajalle. Tuonkin säännön voi katsoa olevan seurausta toisesta säännöstä. Kieltämättä tuosta perustelusta huolimatta itsestäkin välillä tuntuu, että on se sääntö vähän päätön silti. Esimerkiksi juuri edellisessä kisassa yksi finalisteista heitti kiekon caddielleen ja TD katsoi vierestä, mutta ei antanut rankkua. Tuossa kohtaa se ei olisi tosin vaikuttanut yhtään mihinkään. Mutta kun sääntö kerran nyt on olemassa, niin ojennetaan kiekot nätisti eikä vippailla. Jos ei ole mahdollista joutua tulkitsemaan sääntöjä niin se on aina helpompaa.

Kisoissa näkee aika usein vähemmän kokeneita pelaajia ja epävarmuutta säännöistä. Olen samaa mieltä Mikon kanssa siitä, että on erittäin tärkeää opettaa säännöt heti ja sääntörikkeitä ei pidä suvaita. Minusta näissäkin voi sitä kuuluisaa pelisilmää vähän käyttää. Kun aloittelija mokaa jonkin pikkuasian ja on selvää, ettei siitä erityisesti hyötynyt niin kyllä pelkkä huomauttaminen riittää. ”Noin ei saa sääntöjen mukaan tehdä (selitys miksi) ja siitä pitäisi tulla rangaistus, pidä mielessä ensi kerralla”. Kyllä tuokin riittää ensimmäisessä kisassaan jännäkakka housussa olevan pelaajan pelin sekoittamaan ihan tarpeeksi. Ja eiköhän se sääntö pysy tuosta eteenpäin mielessä vaikka olisi vähän kovapäisempi tapaus. Mutta jos tehdystä virheestä hyötyy liikoja niin sitten se kantapään kautta opettaminen on parempi.

Mitä mieltä te muut kisaajat tai kisaamaan aikovat näistä asioista olette? Minä en väitä yllä olevia korkeiksi totuuksiksi vaan laskettelin menemään miten nuo asiat itse näen. Ja tilanteita ja sääntöjä riittää paaaljon muitakin pohdittavaksi.
Lie lie missä lie liemissä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Touring Amateur
« Reply #204 on: 28.02.16 - klo:19:16 »
Erinomaista pohdintaa.

OB-sääntö on tämän lajin paskamaisin sääntö. OB:lle heittänyt pelaaja laitetaan keskustelemaan koko ryhmän kanssa kiekon pelialueen ulosmenokohdasta.
Usein paikka on selvä, mutta vaatii aina jonkun joka ottaa tilanteen haltuun ja astuu sen määrittämään. Välillä nähdään suorastaan koomisia tilanteita joissa väännetään menikö se tältä puolelta puskaa vai tuolta. Siinä yleensä mitataan sitä kuka isoimpaan ääneen tuomionsa julistaa.
Tästä yleensä seuraa se, että joku on sitä mieltä ettei ihan oikein mennyt.

Kaamein vaihtoehto on ryhmän antaessa lausunnon "ota joku kiva paikka". En nykyään enää suostu tällaiseen paikan määrittämiseen. Ei se voinut kivasta paikasta mennä joka kerta :)

Itse kaipaisin tuohon sääntöön sellaisen ratkaisun, jossa ryhmän ei tarvitse tuomita kuin kiekko joko on sisällä tai ulkona.

No jop. Se säännöistä. Sääntökirjassa puhutaan muistaakseni reilusta urheiluhengestä ja tuo herrasmiesmäisyys sopii siihen mainiosti. Ollaan tarkkana, mutta reilusti.
Tämähän tarkoittaa sitä, että säännöistä pidetään kiinni sääntöjen takia eikä siksi että siitä voidaan saada omaa hyötyä suhteessa muihin pelaajiin.

Sitten vielä pitäisi saada pelaajat henkilöinä pelaamaan rehellisesti ja reilusti. Jos näin olisi niin sääntökirjamme voisi olla vieläkin ohuempi.

Offline riddy

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 237
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mika Ylisaukko-oja
  • Seura: OFS
Vs: Touring Amateur
« Reply #205 on: 28.02.16 - klo:22:03 »
Mainio kirjoitus, Mr. Runonen. Hillityt golf-aplodit.

Etenkin tuo 30sec sääntö herättää minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Säännöt pitäisivät olla samat kaikille, mutta reilun pelin hengessä pitää myös pystyä joustamaan jos/kun kaveri on pahassa paikassa. Pelin etenemistä ei saa viivyttää tarpeettomasti, mutta kuka sanoo mikä on tarpeellista ja mikä ei?

Monesti on nähty isoissa kisoissa kärkipoolin peliä, jossa lähes jokainen pelaaja käyttää aikaa reilusti yli säännöissä määritellyn rajan. Vaan miksipä kiiruhtaa seuraavalle tiille odottamaan jos fieldi pyörii hitaasti... Toisaalta, miksi minun pitäisi jossain höntsäkisassa kiiruhtaa jos huippupelaajatkin saavat käyttää haluamansa määrän aikaa jokaiseen heittoon?

OB-sääntö on tämän lajin paskamaisin sääntö. OB:lle heittänyt pelaaja laitetaan keskustelemaan koko ryhmän kanssa kiekon pelialueen ulosmenokohdasta.

Tämä on jonkinmoinen epäkohta, kyllä. En kuitenkaan pidä sitä kovin dramaattisena, vaikka poolikavereiden kanssa joutuisikin välillä keskustelemaan. :) Omalta peliuralta en muista tilannetta, jossa olisi syntynyt isompaa erimielisyyttä tai väittelyä aiheesta, ratkaisu on aina löytynyt.

Itse kaipaisin tuohon sääntöön sellaisen ratkaisun, jossa ryhmän ei tarvitse tuomita kuin kiekko joko on sisällä tai ulkona.

Kannatettava ajatus, mutta mikä se ratkaisu voisi olla? Stroke & distance, jatkuu edelliseltä heittopaikalta? Voisi toimia, vaikka monessa tilanteessa se onkin pelaajan kannalta aika tylyä.

No jop. Se säännöistä. Sääntökirjassa puhutaan muistaakseni reilusta urheiluhengestä ja tuo herrasmiesmäisyys sopii siihen mainiosti. Ollaan tarkkana, mutta reilusti.
Tämähän tarkoittaa sitä, että säännöistä pidetään kiinni sääntöjen takia eikä siksi että siitä voidaan saada omaa hyötyä suhteessa muihin pelaajiin.

:peukku:

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Touring Amateur
« Reply #206 on: 28.02.16 - klo:22:34 »
Tulee vähän pitkiä lainauksia, joten en lainaile.

Kaatiksella on pelattu tuolla oudosti nimetyllä Buncr Hazardilla, joka toimii mielestäni ainakin tuolla mainiosti. Kiekko outtiin -> jatketaan edelliseltä heittopaikalta ilman rankkaria.
Seuraamushan tulee tietenkin kun ei pääse yhtään eteenpäin, mutta kannustaa myös yrittämään enemmän kuin tuo stroke & distance joka kannustaa seiftaamaan.

Voi olla että tuo BH ei sovi ihan joka kentälle, mutta en heti keksi mihin se ei sopisi. Harmillisesti Suomessa kokeiltiin sitä ensin TaliOpenin väylällä 18. Jengi intoutui ilman rankkua yrittämään hurjia avauksia ymmärtämättä että jokainen heitto lasketaan. Jonoa tuli oikeastaan siksi, että niitä kiekkoja etsittiiin sitten sieltä metrisestä heinikosta kun oli ensin heitetty niitä sinne useampi. Itsekin olin tuolloin sitä mieltä, että ei kovinkaan onnistunut sääntö mutta olen nyttemmin muuttanut mieltäni.

OB-säännöstä saadaan varmasti erikoisia keskusteluja kun palkinnot alkaa nousta. Ei tule enää hyvähenkistä juttua vaan sitten ollaankin jo tarkkana.
Itse asiassa JapanOpenissa olin katsomassa kun kaksi maailman parhaista pelaajista väänsi asiasta ihan hermostumiseen asti. Silloin eivät oikein osanneet päättää sitäkään onko kiekko outissa...
Tarvitsemme mielestäni selkeämmät säännöt tältä osin jos haluamme olla katu-uskottavia esimerkiksi televisiossa ja urheilullisesti.

Se mitä tehdään kavereiden kanssa höpökiessillä on sitten oma juttunsa.

Offline ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 447
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Touring Amateur
« Reply #207 on: 29.02.16 - klo:21:41 »
Ari, samaa mieltä tuosta pelleilystä seuraavan heittopaikan kanssa. Kun Kaatiksella oli jossain kisassa seiskaväylän mandolla spotteri niin siinä kävi aika hyvin selväksi miten onneton elukka ihminen on arvioimaan mitään syvyyssuunnassa. Tuossa mielessä "joku kiva paikka" on ihan ok jos/kun ei kukaan tarkkaankaan pysty sanomaan, että mistä se meni. Ja onpahan aika huolellista kiusantekoa kanssapelaajilta pakottaa heittopaikka suoraan jonkin puun taakse jos ei ole varmuutta asiasta. Pitäs varmaan ottaa OB-kolikko mukaan kisoihin ja arpoa sillä, että otetaanko kiva paikka vai ärtsy jos menee epäselvässä kohdassa yli ;) Tuo syvyysarviointi on melkoista huvia myös Mukkulan muovibambupelloilla ja muilla vastaavilla paikoilla, joilla heitetään kauas ja korkealle.

Riddy, tuo 30 sekunnin homman epäreiluus on niin totta. Toisaalta 30 sekunnissa ehtii normaalisti pelaamaan ihan hyvin ja jää vielä aikaa kelloonkin. On tuo myös vähän totuttelukysymys. Jos höntsäkierroksilla hieroo aivan loputtomiin niin varmasti kisoissa kuumottaa. Mutta ei se 30 sekuntia kenelläkään ihan aina riitä siihen, että saa pohdittua sen parhaan heittolinjan, kiekon, stänssin ja heiton kuntoon.

Punkerohasardi on minusta kohtuullisen toimiva sääntö. Riippuu kuitenkin vähän, että millaisella radalla sitä käytetään. On mahdollista kuvitella tilanne, että hyvään avausheittoon tarvitaan juuri tietynlainen heitto ja kaikki vaihtoehdot vievät todennäköisesti ikävään paikkaan. Sitten jos sen hyvän pitkän avauksen saa tehtyä, mutta se ihan lopussa livahtaa OB:lle niin punkeroimalla heittoa ei olekaan olemassa. Sitten pitää yrittää uudestaan ja mahdollisesti töpätä vielä pahemmin. Se on vähän masentavaa kun hyvän heiton jälkeen jatkaisi mieluummin OB:lta vaikka rankun kanssakin. Tiukasti kepitetyillä radoilla buncr hazard myös hidastaa peliä jonkin verran kun tulee paljon ylimääräisiä heittoja.

Stroke & Distance on aivan kauhea rangaistus. Minun on aidosti vaikeaa keksiä sille yhtään järkevää soveltamispaikkaa. Ehkä rata, jolla on joku täysin epäonnistunut väylä turvallisuustekijöiden tai muiden takia, mutta se halutaan silti pelata kisassa? Silloin sinne S&D vähentämään hinkua heittää siihen yleiseen suuntaankaan. S&D sekä hidastaa että rankaisee liian paljon. Joko eteneminen pois tai rangaistus, mutta ei molempia.
Lie lie missä lie liemissä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Touring Amateur
« Reply #208 on: 29.02.16 - klo:22:16 »
Joka tapauksessa olisi mahtavaa jos kenttää suunnitellessa voitaisiin ottaa huomioon myös nämä OB-olosuhteet eikä niitä tehtäisi vain siksi, että saadaan kentälle jokin kapea ränni johon pitää osua.
Parhaimmillaan OB  ei ole pelote vaan vain alue joka on pelialueen ulkopuolella.

Offline ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 447
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Touring Amateur
« Reply #209 on: 29.02.16 - klo:23:34 »
Joka tapauksessa olisi mahtavaa jos kenttää suunnitellessa voitaisiin ottaa huomioon myös nämä OB-olosuhteet eikä niitä tehtäisi vain siksi, että saadaan kentälle jokin kapea ränni johon pitää osua.
Parhaimmillaan OB  ei ole pelote vaan vain alue joka on pelialueen ulkopuolella.

Isku osuu nyt vähän vyön alle, mutta kun nimi on ReTeeNalle... parastahan olisi suunnitella rata niin ettei sitä OB:ia tarvitse minnekään laittaa. Ja jos vielä kaikilla olis se pontikkapannukin :)
Lie lie missä lie liemissä.