Jaba (suht aloittelija kuten minäkin) heitti sen väylän 12 aika makiasti: Laskettiin, että 120 metrin siivu.
Videolle otin heiton, mutta tohon surkeeseen Vuodatus-blogiin ei videota saa liitettyä.
No, konkarit toki saavat tollasen alamäkiväylän sinne 170 metriin asti, mutta meidän taidoilla tuo oli upea suoritus. Ja kyllähän Jaba mut joka kerta "pesee", vaikka suht tasaväkisiä ollaankin.
Jännä juttu muuten (tämä kuuluisi jonnekin apua avaukseen tahi lähestymisiin topikkiin, mutta tulee nyt tänne, kun nää Loviisan väylät ovat monet niin loistavia analyysien mietiskelyihin), että Jaballa avaukset ovat selkeästi parempia kuin minulla. Wanha ylipainoinen ei vaan saa kroppaa mukaan avaukseen, eli ne usein lähtevät pelkällä kädellä. Jos kropan yrittää ottaa mukaan, niin osoite sitten kusee.
Monta väylää eilenkin kävi niin, että minun avaus meni mihin meni, ja Jaballa just sinne minne pitikin. Mutta, vaikka en kehu, niin lähes aina kakkosheittoni eli lähestyminen, onnistui upeasti ja kiekko löytyi korin vierestä. Kai se, että heittää avauksen lähes pelkällä kädellä, auttaa siinä kun kiekko on vaikeassa paikassa, ja on tosiaan pakko heittää se lähestyminen ilman vauhtia ja kroppaa? Tarkkuus lähestymisheitoissani, ihme ja kumma, on kyllä ihan suht hyvää luokkaa. Se tuli taas eilen todettua.
Niin tahi näin, oli kivaa heittää upealla Loviisan radalla. Olispa vaan enemmän aikaa, jotta ehtisi tuolla useammin käydä kuin 2-3 x/kausi.
