Huppista heijaa.
Sevverran vitutteli Vaasan protourin jälkeen, että sovittelin kiekkoja jo sulatusuuniin. Annoin niille kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden, lähinnä sellaisella vähän rennommalla näkökulmalla. Tulevat kisat peruin ja vedin fribaa toistaiseksi pääosin höntsäilymeiningillä. Näillä treenimäärillä kun vakavammat kisat tarjoaa lähinnä pientä suurempaa hengenahdistusta. Asennekysymys toki myös, mutta en osannut asennettakaan vääntää parempaan asentoon Vaasassa. Hommaa ei helpottanut myöskään se että 1) vettä tuli kuin aisaa 2) toinen kierros peruttiin ja (c) ratakin osasi rankaista juuri niin ärsyttävästi, että vintti/kirkko pimeni. Kierrokset eivät olleet reiskan puolesta juurikaan alle oman tämänhetkisen tason (jonkun verran alle 900), mutta peli tuntui paskalta miltei koko ajan. Jos ei draivi harittanut niin sitten putti. Tai molemmat.
Boonuksena otin räpsyt nopeusvalvontavekottimesta siinä Jalasjärven kohdalla, mistä yleensä ajellaan Seinäjoen suuntaan. Oma moka eikä siinä pitäis ylinopeutta ajella, mutta. Niin. Perkele.
Noh, semmonen muutos tuli suunnitelmiin, että ilmoittauduin seuratoverin kanssa sekaparigolfin sm-kisoihin. Rimaa hipoen päästiin mukaan, joten suuria menestyspaineita ei ole, mutta tokihan sitä haluaa mahdollisimman hyvässä tikissä olla kun ei vain itselleen pelaa. Käytiin myös Nokialla pariviikkiksissä ja (radan paariin) mukavat -5 ja -2 kierrokset nostattivat mielialaa. Draivit osu suht kivasti rakoihin ja puttikin yllättäen kulki taas.
Muita kisoja ei ole vielä kartalla. Niihin tarvii sitä kuuluisaa treeniaikaa(- ja motivaatiota). Samalla tasollakin kyntäminen vielä ehkä menisi, mutta tasainen tulosten huonontuminen ei vaan käy luonteen päälle. Kisoihin sitten ehkä taas kun pääsee edes sille tasolle mitä itse joskus osasi.