Täysillä päin puuta

[takarivi]

Kaksi päivää etätöissä kotona. Oli jo aika päästä pihalle.
Keljonkankaalla oli ahkera talkooväki hakannut heittopaikkoja puhtaaksi jäästä, mutta väylät olivat vielä lumen, jään ja loskan valtaamat. Ei se silti pelaamista estänyt, itse asiassa rata oli täynnä pelaajia. Hyvä että auto mahtui parkkipaikalle. Ei silti vaarannettu kenenkään terveyttä, sillä välimatkat toisiin olivat olemassa.
Kylmiltään ykkösväylälle. Compass melkein nostolle. Toisella väylällä sitten alkoi jo vaikeudet, eikä siitä selvinnyt ilman metsäseikkailua ja seiskaa kuvitteelliseen korttiin.
En jaksanut kirjaa pitää, ja välillä tuli bogi, mutta välillä myös pirkko. Peli oli vähän hidasta kun joutui jonottamaan edelle menevien takia. Viimeiset väylät jätinkin pelaamatta ettei mennyt koko ilta.
Olkapää on todella ikävä. Varsinaisesti se ei satu heittäessä, mutta esimerkiksi jos haluaa tähdätä kiekolla koria kohti, niin pitää nostaa vasemmalla kädellä oikea käsi suoraksi ettei satu niin paljoa… Lisäksi huomasin jossain välissä, että jännitän olkapäätä todella vahvasti jokaisessa heitossa, varsinkin foressa. Ehkä jotenkin pelkään että siihen sattuu ja jännitän lihakset valmiiksi. Ei mikään ihme ettei kiekko sitten lennä pitkälle eikä tarkasti.

[takarivi]

Peurungassa töiden jälkeen kierros vippailua kolmen hengen ryhmässä. Mukavaa ulkoilua lähinnä, enkä oikeastaan saanut ainuttakaan hyvää avausta tehtyä. Pari hyvää lähäriä ja yksi kelvollinen putti oli saldona.
Peurunkahan on laitoksena kiinni toukokuulle saakka, joten RSSO on joka tapauksessa siirtynyt jonnekin tulevaisuuteen. Mietin että pitäisiköhän perua osallistuminen myös muihin huhti- toukokuun tapahtumiin kun vahva epäily on itsellä ettei ennen heinäkuuta tapahdu mitään kuitenkaan.
Arvovaltaiselta taholta on tullut ohjeita että menkää metsään, niin sitä suositusta aion noudattaa kuitenkin joko yksin tai pienessä porukassa. Niin kauan kuin se on luvallista. Sen mukaan mennään mitä viisaat kertovat.

[takarivi]

Tää oli tässä.
Pelkkää koronaa joka puolella. Siis mediassa, ei todellisuudessa. Onneksi. Vielä.
Joudun toppuuttelemaan kun tulee pyyntöjä lähteä pelaamaan. Voin käydä pelaamassa edelleen mutta mieluiten yksin tai mahdollisimman pienessä sakissa. Kävin eilen laittamassa kesämökille lämmöt päälle ja testasin puttikoria. Liian kylmä puttitreenille vielä, mutta lämpenemään päin on taas.
Pitäisi ehkä testata miten kännykkäverkko kestäisi  etätyöt mökillä. Toisaalta  kyllä mä kestän olla kaupungissakin ja pysyä sisällä. Mökillä olis vaan askareita, jotka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta ne on jääneet tekemättä kun olen mieluummin pelannut fribaa.
Tehdän siis välttämättömyydestä hyve, ja keskityn muihin asioihin juuri nyt.
Lopetan myös tämän raportoinnin.
Pysykää terveenä ja antakaa muidenkin pysyä. Nähdään joskus kun maailma on asettunut. Katsotaan sitten millaiseen asentoon se jää. Tuskin on paluuta vanhaa huolettomuuteen kuitenkaan.

[Ari]

Uskoisin tuon viimeisen olevan hyvä huomio. Maailma muuttui vähän aikaa sitten.
Toivotaan että muutosten jälkeen voidaan todeta sen olevan parempi.

[takarivi]

Erikoisolosuhteet jatkuvat. Näyttää siltä, että talvella pelatut Meilahti ja Sahanmäki jäivät itselle tämän kauden ainoiksi pdga-kisoiksi. Lähinnä mietin kuinka pitkälle menee vuosi 2021 ennen kuin yhteiskunta alkaa normalisoitua.
Paljoa ei ole tullut kiekkoihin koskettua. Muutaman hassun kerran olen käynyt vähän vippailemassa. Olkapää oli pitkään todella kipeä, ja sitä levolla parantelin, mutta se ei tuntunut auttavan. Eikä myöskään kuminauhajumppa. Vasta kun kävin parina päivänä kiertämässä radan, alkoi käsi taas tervehtymään. Käsi tarvitsee näemmä liikettä ettei ruostu. Vieläkin käteen sattuu pahasti kun yrittää sitä oikaista takaviistoon. Siihen asentoon, johon käsi menee heiton jälkeen. Heitossa vähän tulee jännitettyä kättä, mutta varsinaisesti siinä ei satu, kun ei yritä mitään pituusennätyksiä repiä. Tekniikalle tuo tekee pahaa, kuten myös tarkkuudelle.
Lähinnä olen kuitenkin käynyt vähän ulkoilemassa metsän siimeksessä pienellä happihypyllä. Onneksi täällä keskisuomalaisissa metsissä on vielä tilaa niin ettei ruuhkasta voi puhua millään radalla millä olen käynyt.
Mökillä virittelin eilen korin paikalleen ja kokeilin vähän alkua tuosta nyt niin suositusta 10 jalan haasteesta. Kolmesta metristä lähdin liikkeelle kolmella putterilla. Viiteentoista metriin asti meni helposti. Kaikki putit ensimmäisellä tai toisella sisään, mutta sitten 18 metristä ei meinannut osua millään, vaikka kolme kertaa kävin hakemassa kiekot takaisinkin. Yhdeksän yritystä ei siis riittänyt, ja sen jälkeen alkoi sormia palella, niin lopetin siihen.  Aikaa tuohon ei mennyt varmaan kuin reilu 5 minuuttia, joten vielä olisi jäänyt aikaa heitellä vaikka kuinka kauan, mutta ei se sitten oikeasti jaksanut kiinnostaa. Odotellaan lämpimämpää.

Eilisen päivän urheilullinen anti oli siinä, että tuli raahattua sähkölinjan tieltä viime syksynä kaadettuja pitkiä pöllejä liiterin viereen odottamaan sahausta ja pilkkomista. Ihme ettei tämän pahemmin kolota paikkoja.

[takarivi]

Voisi kai sitä tänne taas jotain päivittää, kun on tullut pelattuakin usein.
En muista milloin viimeksi kirjoitin, mutta viimeisen viikon aikana on tullut käytyä ainakin Peurungassa, Suolahdessa, Ähtärissä ja Äänekoskella. Jyväskylän ratatarjonta on näin kesän ulkopuolella niin säälittävä, ettei siellä ole juuri tullut pelattua, ja kun olen etätöissä vielä koronaa karussa kesämökillä Äänekoskella, niin täällä on tullut pelattua paljon enemmän.
Alkuun oli heittopituudet hukassa ja kunto nollassa. Samoin lähärit menivät minne sattuu, eikä putissa ollut juuri hurraamista. Nyt kun on tullut päivittäin käytyä vähän kiekon kanssa kävelemässä, niin on tullut jo muutamia hyviäkin onnistumisia. Heittopituudet ovat kyllä edelleenkin huonoja, eikä muutkaan osa-alueet ole olleet mitenkään kehuttavia, mutta pienin askelin mennään eteenpäin.  Olkapää on ollut joka päivä parempi kuin edellisenä, ja tänään jaksoin pelata Äänekosken 18 väylää kahteen kertaan peräkkäin huilaamatta hetkeäkään välissä. Viimeisimmän Äänekosken tulokset ovat olleet +11, +5, -4 ja +1. Suunta on ollut siis aivan oikea. Tuo viimeinen +1 oli siis heti perään toinen kierros, joten ei ihme että hiukan alkoi tekniikka rakoilla normaalia enemmän.
Bägi on ollut toistaiseksi sekabägi. Joitain Trilogyn kiekkoja, ja niitä täydentämässä Prodiscusta. Oikeasti alan tykätä näistä Prodiscuksista. Tänään heittelin ainakin Jokeria, Spartaa, Slaidia, Laseria ja Titania. Peurungassa käytin jonkin verran myös Midaria. Se on ottanut kiekkorepusta alivakaahkon midarin paikan toistaiseksi.  Liitää kevyellä vedolla hienosti. Täytyy joskus ottaa selvää onko sitä muulla muovilla kuin tuolla Basicillä. Jokereissa kun on huikea ero vakaudessa riippuen siitä onko se Premiumia vai Basiciä, tai mitä ne nyt onkaan nimeltään.

Oikeastaan mua ei haittaa yhtään että nyt kevään kisakalenteri näyttää tyhjää. Ei oikein ole sellainen olo, että haluaisinkaan kilpailla. Pelikunto ei ole kovin korkealla, mutta hupiheittely maistuu oikein mukavalta. Ja saa pelata silloin kun huvittaa, eikä kilpailuaikataulun mukaan. Nautitaan siitä mistä voidaan.

[takarivi]

Minulle vakuutettiin ettei foorumille kirjoittaminen eikä sen lukeminen aiheuta koronaa, niin kirjoitellaas taas.
Kävin nimittäin iltaheittelyllä Hirvaskankaan radalla. Juuri siellä huutokauppakeisarin naapurissa. Täältä mökiltä ei ole sinne kuin viiden minuutin matka, mutta niin vain olen tähän saakka onnistunut ajamaan tuon paikan ohi. Eilen siihen tuli muutos, ja sain kauden toisen uuden ratabongauksen Meilahden lisäksi.

Ihan suotta olen tuosta ohi ajellut. Oikein mukava neppailurata. Käytin kierroksella kolmea kiekkoa. Kahta Jokeria (Basic ja Premium) ja Midaria. Oikeastaan näistä olisin tarvinnut vain tuota Basic Jokeria (viime vuoden joukkue-SM –stämpillä. Se on niin mukava suora ja liidokas putteri.
Kierrostulokset olivat -2, -6 ja -5. Vaikeimmaksi osoittautui väylä 1, jossa aavistuksenomaiseen vastatuuleen heitin koko ajan kiekkoa turhaan antsakulmassa, jolloin se käänsi liikaa.

Rata on monipuolinen, ja koululiikuntapaikaksi erinomainen.

Väylä 1. 84 metriä oikealle taittava avoin väylä, jossa tiin vieressä on hysseheitot blokkaava iso puu. Siihen (väylään siis, ei puuhun) saa heittää ihan reippaasti putteria, että menee perille. Heittelin Prodiscus Midaria, mutta se jäi pari kertaa pahasti näppiin, kun vahingossa yritin antsaa heittää, enkä luottanut että kiekko kääntää itse.

Väylä 2. 51 metriä pitkä suora väylä, jossa kori on oikealla olevan pusikkoisen jyrkänteen reunalla. Väylän vasemmassa reunassa puita. Kokeilin sekä suoraa heittoa, että jyrkänteen yli hyssellä. Kummallakin tavalla pääsi putille.

Väylä 3. 59 metriä alamäkeen ja lopussa kori oikealla. Vitsi on siinä, että väylän oikealla puolella on melko korkeaa puustoa, joten hysseheitot  niiden yli pitää olla todella korkeita ja jyrkästi alas tulevia. Toinen ja parempi vaihtoehto on nepata väylää pitkin putterilla fore, ja varoa, ettei se liitele pitkäksi. Helpoin heitto voisi silti olla upsi kaiken yli.

Väylä 4. 57 metriä ylämäkeen. Helppo suora heitto, jota ei kannata jättää lyhyeksi, sillä jyrkällä rinteellä tulee helposti rolleja alas. Tosin jos heittää pitkäksi, joutuu puttaamaan rotkoa päin, joten putin on oltava sitten varma.

Väylä 5. 58 metriä jonkin verran ylämäkeen. Korin vasemmalla puolella nuoria puita. Perus hysse.

Väylä 6. 41 metriä suoraa metsäpilliä. Et halua osua puihin. Erinomainen paikka harjoitella suoraa heittoa. Haastavaksi sen tekee se, että voimaa ei saa käyttää liikaa.

Väylä 7. 47 metriä. Oikeastaan saman tyylinen väylä kuin edellinen, mutta nyt sen metsäpillin jälkeen pitää vielä saada kiekko menemään hetken matkaa loivasti vasemmalle. Myös korkea hysse kaukaa puiden takaa saattaa olla mahdollinen.

Väylä 8. 58 metriä tietä, jonka jälkeen kori oikealla tiukassa metsäkolossa. Suora heitto riittää pirkkoputille.

Väylä 9. 74 metrinen väylä pieneen alamäkeen, jossa kori vasemmalle viettävässä rinteessä. Kämmenheittäjällä ei pitäisi olla vaikeuksia, sillä maa on melko pehmeää hiekkaa, jossa kiekko pysynee helposti. Hyssen heittäjä joutuu arvioimaan miten paljon kiekko liitelee lopussa rinteen suuntaan.

https://frisbeegolfradat.fi/files/2019/09/hirvasen_hirvaskangas_ratakartta_2019.jpg

[takarivi]

Piti kalenterista katsoa mikä päivä tänään on.  Väittäisi että lauantai. Viimeksi kirjoitin keskiviikkona, joten vappuaatto on vähän nyt hukassa, että missä sitä on tullut oltua. Syy ei ole simassa, älkää sitä epäilkö. Vanhalla muisti menee omia latujaan ihan muuten vaan.
No niin, palailee pätkittäin niin kuin Turhapurolla. Torstaina, eli vappuaattona heti töiden jälkeen painuin Suolahteen kiertämään vesitornia. Tuntui rata olevan täynnä ihan uuden näköisiä kasvoja, kiekot muovikassissa. 18 väylää sitä, ja sitten Sumiaisten suuntaan Kangaslammen leirikeskuksen radalle. Siellä ysiväyläistä kolme kierrosta iltapalaksi. Siellä oli väljempää. Kummallakin radalla käytin vain kahta kiekkoa: Laseri ja Jokeri. On mukava välillä lepuuttaa selkää ja kulkea kevyesti. Eikä tuolla oikeasti muita kiekkoja osannut edes kaivata.

Perjantaina sitten oli vappu, joten oli koko päivä aikaa vippailla. Ensin aamupäivästä Äänekoskelle pelaamaan (huonosti). Sitten taas iltakierrokset Kangaslammella. Ei mitään urotekoja kummassakaan. Hyvät heitot oli harvemmassa kuin huonot.

Tänään vähän pidempi reissu Petäjävedelle. Siellä ei sujunut sitten mikään. Toiseksi viimeisellä väylällä sain ainokaisen birdien. Matkalla jopa useampi tuplabogey. Niin jäi kaivelemaan huono pelaaminen siellä, että täytyi kotimatkalla pysähtyä Uuraisilla pelaamassa vielä ysiväyläistä pari kierrosta. Siellä oli hassu keli, kun T-paidassakin meinasi tulla kuuma, vaikka tuuli puhalsi reippaasti, ja muutama väylä oli vielä suksiporukoiden jäljiltä umpijäässä. Peli kuitenkin meni jo vähän paremmin.

Paljon on tullut siis heiteltyä. Mitäpä sitä ei tekisi, ettei tarvitse puutöitä tehdä. Tänään yritin vähän niitäkin, mutta kun ei selkä kestä moottorisahaa niin vähiin se vain jää. Huomenna sitten taas jonnekin, kun kerta keliä piisaa ja viikonloppu vain jatkuu.

[takarivi]

Tämähän on tiedetty jo pitkään, mutta nyt jossain (Tampereella) on jo tunnustettu se.

Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin infektioyksikön ja kaupungin tartuntatautivastuuhenkilöstön mukaan koronavirustartunnan riski ulkoliikuntapaikoilla on vallitsevassa epidemiatilanteessa merkityksetön, mikäli liikuntapaikoille ei tulla sairaana ja niissä pidetään huolta turvavälien noudattamisesta.

[takarivi]

Tänään käytiin Hiiskassa. Taaskin se oli liian vaikea rata minulle. Muutamia tosi hyviä heittoja, mutta se ei auta, kun osuu joillain välillä ensimmäiseen puuhun. Virheisiin ei oikein olisi siellä varaa. Lisäksi tein muutamia vääriä kiekkovalintoja. Pitkiä väyliä, jotka taittavat loivasti oikealle. Mikä olisi sopiva kiekko, joka kääntää, muttei liikaa. Entä jos on hiukan vastatuulta. Suorilla putteriheitoilla saattaisi päästä par-tulokseen, mutta eihän se kiinnosta. Haen aina elämyksiä hienoista heitoista. Valitettavasti kaikki eivät ole hienoja.

Jälkilämmöt napattiin taas Hirvaskankaan radalta. Pari kierrosta yhdellä putterilla. Ei ollut suksee kyllä sekään, mutta menihän tuossa päivä mukavasti. Nyt voisi tehdä hyvää pitää pari huilipäivää.

[takarivi]

On kyllä hienoa kun on lämmin, miltei kesäinen keli. Parasta siinä on se, ettei tarvitse pitää ahdistavaa takkia päällä.
Eilen Äänekoskelle valitsin mukaan pelkkiä Prodiscuksen kiekkoja. Halusin nähdä onko sillä merkitystä millä lätyillä heittää. Jopa tutut putterit (mercy) jätin pois, ja päätin putata Jokerilla.
Repusta löytyi Sparta, Jokeri, Midari, Respecti, Titan, Fasti, Slaidi, Laseri, Razeri ja Legenda. Joitain parilla eri muovilla, ja muutamia uusia ja jotkut hyvinkin kuluneita. Täys kattaus siis.

Monella väylällä oli sormi suussa, että mitä oikein pitäisi heittää kun on oppinut esim. vitosväylän avaamaan aina Compassilla. Nyt korvasin Compassin Jokerilla, eikä lopputulos ollut huono.Sitten perämetsän tiukoissa pilliväylissä, joissa olen heitellyt alivakaita Haloa ja Santia, jouduin nyt kokeilemaan Fastilla. Edelleenkään ei mitenkään huonosti.
Kaikkia moldeja tuli heitettyä vähintään kerran. Lopputulos oli miinuksella, joten voisin sanoa kokeilun onnistuneen hienosti. Paljon on vielä opettelemista siinä miten mikäkin kiekko käyttäytyy, mutta äkkiä sanoisin, että Prodiscuksen kiekot toimivat hyvin loogisesti ja ennalta arvattavasti. Mukava oli heittää.

Tänäänkin aurinko paistaa. Taidan lähteä kohta Peurunkaan.

[takarivi]

Eilen Peurungassa. Edelleen pelkkää Prodiscusta.
Rata on nykyisin vähän sekava, kun käyttöön on otettu pari vuotta sitten pois jääneitä rantaväyliä. Niitä voi nyt pelata kun alueella ei ole muuta toimintaa. Yhteensä 25 väylää.
Ykkösellä vähän lämmittelyä, ja sain monta hienoa heittoa korin lähelle. Sitten kun lähdettiin tekemään oikeaa kierrosta, heitin neljä avausta, ja kaikki OB:lla. Sain kuitenkin rajalta putin sisään ja kolmosella liikkeelle.
Peli meni ihan mukavasti. Pirkkoja napsui vähän sieltä ja täältä. Välissä yksi heikompi jakso, jossa otin kaksi bogia peräkkäin. Ensimmäisessä syynä luokattoman huono upsi-lähäri. Halusin kokeilla sitä, vaikka muulla tavoinkin olisi ollut helppo tie korille. Seuraavalle väylälle antsa taas lipesi sormista.
Lopussa pelattu vedenylitys oli sitten myrkkyä. Heitin vastatuuleen käyttämättömän Legendan, mutta jotenkin sain sen lähtemään suoraan ylöspäin. Lopputuloksena komea molskahdus kaukana rannasta keskellä järveä. Se oli kallis heitto. Kun ei ollut kisakierros niin jätin väylän pelaamatta loppuun.  Enkä ikinä enää pelaa sitä, jollei ole pakko. Hukatkoon muut välillä kiekkonsa.
Kierroksen tulos ilman tuota surullista vedenylitystä oli -6. Erinomainen siis meikäläisen mittapuulla. Jokerilla puttaaminen maistui ihan hyvälle. T-paidassa pelaaminen on ihan luksusta.

[takarivi]

Kauniit kevätpäivät vain jatkuvat. Tänään tuli ruokiksella käytyä heittelemässä pari kierrosta Hirvaskangasta. Kokeilin vähän eri kiekkoja, ja huomasin että on silläkin radalla pari väylää missä draiveri tekee elämästä helpomman. Alamäkiväylällä heitin upsilla pari kertaa aika helpon birdien, ja sitten toiseksi viimeisellä väylällä kämmenheitto vakaalla draiverilla on huomattavasti helpompaa kuin määrämittainen rystyantsa putterilla. Voi jopa holaria kokeilla.

Illalla sitten Suolahteen vesitornia kiertämään. Ensin yksi kierros itsekseen reippaalla vauhdilla, tosin muutama väylä väliin jättäen. Sitten sain seuraa ja vedettiin vielä 2x18 väylää ihan heitot laskien. Yllätin itseni heittämällä kahdella väylällä Staria, jonka olin jo hylännyt aikaisemmin liian alivakaana. Takatuuleen ja pieneen ylämäkeen sain sen pari kertaa kääntymään oikealle melkein oikeaan aikaa. Hiukan on vielä hakemista millainen hyssekulma pitää laittaa, mutta eihän tuo ihan mahdoton kiekko ole. Voi sitä joissain paikoissa käyttää näköjään.

Olkapää on päivä päivältä parempi. Se kaipaa vain lisää liikettä. Kuntokin on alkanut taas kasvaa kohisten kun liikkuu paljon. Jaksaa useamman kierroksen pelata jo helposti.

[takarivi]

Töiden jälkeen auton nokka kohti Saarijärveä ja Ahvenlammen fribarataa. Siellä on jotain pieniä uudistuksia tehty viime kesän jälkeen. Ei mitään kovin radikaalia kuitenkaan.
Huomaa että kun tulee radalle, jota on tietyillä kiekoilla heittänyt, niitä kaipaa vähän joka väylällä. Sitten pitää vain arpoa mikä kiekko lentäisi vähän samaan tyyliin. Olin siis taas 100% Prodiscuksella liikkeellä. Lopulta kiekot toimivat taas kerran ihan hyvin.
Avausväylään vahvaan takatuuleen Fasti osoittautui ihan kelpo peliksi. Pääsin puttia kokeilemaan. Hiekkamontun ohi meinasin päästä Razerilla, mutta niukasti jäin bunkkerin puolelle.
Ja niin edelleen. Moneen kertaa hyvä heitto hajosi puuosumaan, mutta olin tyytyväinen siihen miten sain kiekon lähtemään kädestä. Yleensä korkeudet olivat suunnilleen oikein, ja kulmat ainakin sinne päin. Muutama lipsuminen varsinkin antsaheitoissa oli havaittavissa.
Jos jotain kiekkoa kaipaisin noihin lisää niin se olisi alivakaahko väylädraiveri. Ei mikään liian alivakaa kuitenkaan. Napsun alivakaampi kuin Laseri, ja mielellään vähän hitaampi. Nythän siihen on tarjolla Flipperi, jota en ole koskaan kokeillut. Numeron perusteella se vaikuttaa kuitenkin ehkä liiankin alivakaalta, mutta mistäpä noista numeroista aina tietää.
Kiekkoja pitäisi joskus mennä heittelemään kentälle niin voisi saada vähän paremmin tuntumaa niiden lentoon. Ehkäpä viikonloppuna …

European Amateur Open oli näemmä siirretty elokuulle. Se onkin ainoa kisa mihin olen tällä hetkellä ilmoittautunut. Nyt vain pitäisi päättää haluanko pelata sitä elokuussa, ensi kesänä, vai en ollenkaan. Ensimmäinen ajatus oli, etten ehkä halua pelata ollenkaan. Voisin pitää koko kesän ihan omaa karanteenia, ja käydä vain mahdollisissa viikkokisoissa, jos niitä porukka alkaisi kohta taas järjestää. Majoitusten hankinta on näin epävarmana aikana vähän arveluttavaa. Harkitaan kuitenkin.

[takarivi]

Olihan taas fribantäyteinen päivä. Sääennuste povasi navakkaa tuulta 7ms, vesisateita ja pilvistä päivää. Mitä muutakaan silloin voi tehdä kuin lähteä ulos raikkaisiin tuuliin.

Lähdettiin ensin Viitasaarelle. Reipas ajomatka Äänekoskelta pohjoiseen. Siellä Savivuoren rataa kierros. Yhden kerran olin tuolla käynyt aikaisemmin, ja muistissa vain oli, että siellä on pitkiä väyliä, joissa joutuu parikin kertaa heittämään tosissaan ennen kuin on aavistus siitä missä kori sijaitsee. Ei toki onneksi kaikki väylät. Oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutkaa ja suoraa. Putti ei oikein toiminut. Puolet väylistä varmaan puttasin alarautaan tai yläpantaan. Ei se siis ihan hukassa ollut.

Viitasaaren jälkeen pidettiin pientä palaveria, että mennäänkö kotiin vai jatketaanko matkaa. Väsytti jo vähän ja nälkä oli ja palelikin. Jatkettiin siis matkaa seuraavalle radalle. Kohteeksi valikoitui Kyyjärven mainio Harsunkangas. Huono puttaaminen jatkui (Tai ei se varsinaisesti ollut huonoa. Valitettavasti se oli kuitenkin vain melkein hyvää) ja raudat kolisivat. Keski-Suomen hienoin liidätysväylä on aina yhtä upea kokemus.

Palattiin Äänekoskelle, vaikka joku ehdottikin matkalla pysähdystä Saarijärven Kusiaismäkeen. No… mitäpä Äänekoskella muuta tekisi kuin pelaisi vielä kierroksen Liikuntapuistoa.  Täysi työpäivä tuli tästä. Puolikymmeneltä kun aamulla lähti ja iltakahdeksalta oli kotona, niin eiköhän se jo riitä yhdelle päivälle. Voi jättää iltaputtaamiset väliin. Sauna taitaa olla kohta lämmin, joten siirryn lauteille lepuuttamaan väsynyttä kroppaa. Huomenna lisää, mutta sitä ei vielä tiedä missä.