Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

Täysillä päin puuta

<< < (257/323) > >>

takarivi:
Kun kesäloma alkoi, sitä kuvitteli että sitten tulee pelattua fribaa monta kertaa päivässä. Todellisuus on hiukan toinen. Lähinnä on tullut pidettyä lomaa fribasta. Välipäiviä tulee milloin mistäkin syystä jatkuvasti, ja hyvä jos yhden kerran ehtii jonkun radan pelata. Tänään se oli Äänekoski keskellä päivää.

Peli oli ihan sitä samaa tuttua huttua. Bogilla liikkeelle ja ensimmäisillä väylillä muutenkin oli vähän lämpöjen ja tuntuman hakemista. Siitä se sitten pikku hiljaa parani, ja pääsin vähän nollan allekin. Ei mitään uutta eikä mielenkiintoista.

Joihinkin kisoihin on tullut ilmoittauduttua ja joistain poistuttua. Kylmäkoskelle on nyt suunnitelmissa mennä viikkoa ennen juhannusta. Muistin mukaan se oli kiva rata, jossa olen aina pelannut huonosti. Jostainhan ne huonot ratingit on haettava, ei ne ihan itsekseen tule. Ratingeista puheen ollen, ne taas päivittyivät tiistaina. Putosi viisi pinnaa kun hyviä tippui, ja tilalle tuli Tampereen Pro Tourilta se umpisurkea kakkoskierros. Eikä ne muutkaan olleet hyviä. No, nämäkin putoavat parin vuoden sisään jos tulee pelattua.

takarivi:
Aamupäivän kierros Laajiksessa. Yksin pelatessa on se etu, että voi heitellä useampia avauksia. Niin tein tänäänkin. Kaikkia väyliä en pelannut koriin saakka enkä laskenut mitään tuloksia. Plussalla silti olisin ollut reilusti, sillä onnistumisia ei juuri tullut. Reipas kuuden metrin etelätuuli teki pelaamisen oikein mielenkiintoiseksi. Varsinkin lopun liidätysväylät olivat myrkyn juontia. Kiekot vuorotellen käänsivät oikealta OB:lle ja feidasivat vasemmalle OB:lle. Kahteen väylään heitin varmaan lähemmäs kymmenen avausta, joista vain yksi tai kaksi oli väylällä.

Sellaiseenkin harvinaisuuteen törmäsin kuin ratamaksun tarkastajaan. Olinkin jo miettinyt että olenko vuosikausia maksanut kausikortin turhaan kun kukaan ei ole sitä kysynyt. Nyt sain vahvistuksen että kannattaa se maksaa. Tuli oikein hyvä mieli.

takarivi:
Käytiin fribareissulla Pieksämäellä, Kangasniemellä ja Toivakassa.  Pieksämäki oli oma hieno itsensä, ja itse asiassa jopa hienompi, sillä radalla oli taiteilija pystyttämässä puista fribaajaveistosta koristeeksi. On aina niin hienoa nähdä kun paikoista pidetään oikeasti huolta.

Peli ei sujunut mitenkään mallikkaasti.  Pari ensimmäistä väylää meni vielä hyvin, mutta sitten tuli joitain outoja ohiheittoja. Kiekko vain lähti väärään suuntaan, ja yleensä siellä väärässä suunnassa on puu. Muutamia karkeita virheitä, mutta jotenkin siedettäviä kuitenkin. Pystyn elämään niiden kanssa. Puttaaminen oli ihan kohtalaista.

Pieksämäen jälkeen suunnistettiin Kangasniemelle, jossa en olekaan käynyt pelaamassa moneen vuoteen. Olisiko jo viisi, ainakin neljä vuotta. Väylät olivat hiukan muuttuneet, mutta niissä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Vika on siinä, kun pelaa ensin Partaharjun kuivassa kangasmaastossa, ja tulee sitten reheväkasvuisempaan ympäristöön, niin koko ajan on huolissaan siitä löytyykö kiekko. Ja niinhän siinä kävi, että kaverilta hukkui kiekko lennettyään tiheäkasvuisen suoalueen sekaan. Itseltänikin taisi jäädä yksi kiekko, mutta ei hukkumalla, vaan luultavasti vai unohdin sen. Ainakaan sitä ei ollut bägissä enää kun sitä Toivakassa etsin.

Kyseessä oli Mace, jonka otin monen vuoden jälkeen takaisin bägiin. Yksi ensimmäisiä ostoksiani. Sitä testailin sekä Pieksämäellä että Kangasniemellä. Pääosin huonolla menestyksellä. Muistikuvissa se oli todella vakaa, mutta yllätti minut nyt kerta toisensa jälkeen lentämällä pillisuoraan ilman sanottavaa feidiä, ja jos sattui lähtemään antsassa niin piti kulmansa loppuun saakka. Juuri kun aloin saada siihen tuntumaa se katosi. No, en osaa jäädä ikävöimään kun en todellakaan ole sitä käyttänyt juuri lainkaan, ja tuo oli viimeinen laatuaan. Edellinenhän oli mukana toissatalvena Mijaksessa, ja se hukkui jo ensimmäisellä heitolla piikkipuskiin. Enää ei siis tarvitse miettiä miten Mace lentää. Niitä ei enää ole

Toivakan ysiväyläinen vippailtiin siinä vielä kotimatkalla jäähdyttelynä. Peli meni siellä vielä huonommin, sillä tuuli yltyi, ja voimat alkoivat olla lopussa.  Yksi onnistunut pitkä putti kuitenkin.

Kokonaisuutena ihan onnistunut päivä. Sellainen huomio omasta pelistä, että jotenkin itseluottamus on hukassa. Heitot lähtevät liian varovaisina (siksikin, että pelkään putoavani korotetulta heittoalustalta kun en osaa pysähtyä heiton jälkeen) ja irtoavat kädestä miten sattuu. Jostain pitäisi taikoa rutiinia pikaisesti. Ei taida löytyä.

takarivi:
Tuulinen päivä, ja oikeastaan melkein myrskyinen, ainakin Laajavuoren huipulla. Ei paljon hyttysistä tarvinnut välittää. Kiekotkin liitelivät tuulen mukana mikä minnekin. Erityisen hankala oli saariväylän jälkeinen lyhyt suora väylä, jossa tuuli puhalsi oikealta rinnettä ylös. Kiekko meni aivan pillisuorana puoleen matkaan, ja sitten otti yhtäkkiä 10 metriä nousua ja häipyi vasemmalle näkymättömiin. Onneksi löysin. Samalla löysin toisenkin kiekon, oli juuri aiemmin hukkunut jotain toiselta pelaajalta.

Jaksoin kävellä oikein hyvin koko radan. Aivan kuin kunto alkaisi kasvaa. Keuhkotkaan eivät olleet verillä vaikka pyöräilin radalle. Taas itsekseni pelatessa tuli heitettyä useampia kiekkoja. Sain jopa pari pirkkoa, jos en ensimmäisellä, niin sitten toisella avauksella. Saariväylällä en osunut saareen vaikka kolmesti yritin, mutta dropparilta sain kilautettua ensimmäisellä koriin.

Näemmä Disc Golf Finlandilta on ilmestynyt Turun kisan kakkoskierros tuubiin. Nyt voi urheillun jälkeen hyvällä mielellä oikaista itsensä sohvalle sitä katselemaan.

takarivi:
Olipas hurja fribapäivä tänään. Ensin kaksi kierrosta kiipeilyä Laajiksen rinteillä, ja sitten vielä illaksi Keuruulle viikkokisoihin. Eipä juuri muuta ehtinyt tehdä kuin heittää kiekkoa, mutta mitä sitä muuta haluaisikaan näin kauniina kesäpäivänä.

Laajikseen mentiin treenaamaan SM-sekaparikisoja silmällä pitäen. Ainakin vielä toistaiseksi olemme pääsemässä mukaan kisaan, eikä parini ole koskaan ennen käynyt siihen rataan tutustumassa. Ensimmäinen kierros kierrettiin kaikessa rauhassa useita kiekkoja heitellen. Kokeiltiin vähän eri kiekkoja, ja annettiin nopeampien pelaajien mennä ohi. Pienen kahvipaussin jälkeen sitten kokeiltiin mihin pystytään best shottia heittämällä ja laskettiin tulos. Saatiin hyvin pirkkoja pitkin kierrosta, mutta valitettavasti myös bogeja. Lopussa olimme kuitenkin reilusti miinuksella, ja se oli tavoitteenakin. Oikein onnistunut harjoituspäivä.

Kaveri laittoi viestiä päivällä että lähdetäänkö Keuruulle. No eihän hullua paljon tarvitse yllyttää. Kaksi kierrosta vuoristokiipeilyä ei vienyt vielä heittohaluja.

Keuruulla pelattiin Am-rata. Samat väylät kuin Pro-radalla, ja samat par-lukemat, mutta joissain oli lyhennetty väyliä tai poistettu mandoja käytöstä ynnä muita sellaisia helpotuksia.  Peli sujui oikein mainiosti. Muutamia epäonnisia heittoja, mutta ei juurikaan puttimissejä. Lopputulos oli jotain -13 luokkaa. Sillä pääsi sudariin voitosta. Onneksi heitettiin vain CTP:nä, ei enää olisi jaksanutkaan lähteä rataa kiertämään.

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page

[*] Previous page