Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Täysillä päin puuta  (Read 302436 times)

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1320 on: 30.07.21 - klo:22:13 »
Pari päivää ilman kiekonheittoa, ja taitaa mennä huominenkin vielä samaan kategoriaan. Sukulaisvierailuita ja sen sellaista tärkeämpää tekemistä. Eikä edes ole tehnyt mieli mennä. Vähän kuin vetäisi henkeä ennen loppukesän/syksyn pelejä. Toki kisoja silti on tulossa... viikon päästä pitäisi olla Siilinjärvellä, sitten on toistaiseksi avoin viikonloppu ennen Peurungan RSSO:ta. Ja siitä ei olekaan kuin viikko Keurusseutu Openiin, joka pelataan samana viikonloppuna Mastereiden SM:n kanssa. SM:iin ei ratinki riitä, mutta tulipa ilmoittauduttua kuitenkin. Ikään kuin kannatuksen vuoksi. Keuruulla tulee olemaan oikeastaan mielenkiintoisempi kisa, kun pitää selviytyä kolmesta pahasta radasta: Iso heitto, Keurusselkä ja Multia. Vielä kun siihen saisi toivoa kunnon sateet ja tuulet niin tuntisi olevansa elossa. Kisakauden tulen päättämään sitten syyskuussa Nokia Openissa parin viime vuoden tapaan.

Olen ihmetellyt miten on nyt ollut aina välillä vasemman puolen paikat kipeitä. Nilkka, polvi, olkapää. Ja oikea puoli taas ihan kunnossa. Mietin mitä olen tehnyt nyt sellaista mitä en ole muuten tehnyt. Sitten tuli ajatus, että se voi johtua uimisesta. Heinäkuussa tuli käytyä muutamia kertoja järvessä uimassa. Sitä ei tule tehtyä kylmän veden aikaan. Ja miksi sitten vasen puoli? No siksi, että oikea puoli on paremmassa kunnossa frisbeen ansiosta. Myös vasen joutuu tekemään töitä uidessa. Siksi se heikompana puolena kipeytyy. Ei varmaan ole lähelläkään totuutta tuo teoria, mutta sillä mennään kun ei parempaakaan tule mieleen.

Sen olen jo päättänyt, että Nokia Openin jälkeen alkaa kuntokuuri. Ei sitä ennen, sillä siellä haluan olla vielä edes jossain kunnossa. Sen jälkeen ei ole väliä, vaikka paikat kipeytyisivätkin. Niin tulee tapahtumaan, vaikka olisin kuinka varovainen. Pitää hankkia lihasvoimaa lisää, kun vielä pystyn siihen. Toivottavasti pystyn. En friban takia vaan ihan normaalin elämisen takia. Ei tässä enää nuoremmaksi muututa.



Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1321 on: 01.08.21 - klo:21:20 »
Jos olisin syvälliseen pohdiskeluun taipuvainen yksilö, niin varmasti pohtisin nyt omaa suhdettani frisbeegolfkilpailuihin. Onneksi olen vain ihmettelijä, joten ihmettelen kahta asiaa: Miten voin pelata näin huonosti, ja miksei se vaivaa minua tippaakaan.

Monen päivän fribatauon jälkeen olen taas mökillä vailla sen kummempaa tekemistä. Katselin aamulla youtubesta Pro Tour –videoita, ja kolmesta eri sääennusteesta sateen todennäköisyksiä. Siinähän se aamu menikin, joten iltapäivällä sitten pelaamaan. Ensin Suolahden viikkokisoihin.

Aloitusväylä numero kolme. Melkein birdie. Tarkoittaa sitä, että heitin ensimmäistä kertaa elämässäni tälle väylälle foren, ja kiekko jäi tasan korin tasalle, mutta viisi metriä vasemmalle. Siinähän ei ollut kuin yksi ongelma. Helvetin suuri kivi välissä. Kun menin haaralle, sain korin yläosan näkymään, ja puttasin yläpeltiin. Oli sinä mahdollisuus saada sisäänkin, mutta en oikeasti jaksanut edes tähdätä.

Sitä rataa jatkoin heittelyä välillä onnistuen ja välillä en. Parilla väylällä sitten reilummin bogeja, niin että päädyin nollatulokseen, joka on Suolahden neppiradalle oikeasti katastrofaalisen huono suoritus. Metrix-rating 882.

Aikaa oli, ja luvatut sateetkin näyttivät jäävän väliin, joten illaksi sitten vielä Peurungan viikkokisoihin. Avausväylänä väylä numero kymmenen. Tiukkaan pilliin vasemmalle taittuva par 4. Olin hyvissä ajoin paikalla, ja heittelin huonot avaukset alta pois ennen kisaa. Niitä oli monta. Nyt täydellinen onnistuminen avausheitossa sitten kun kisa alkoi. Jäljellä oli vain kevyt foreneppi korille. No se osui puuhun. Ei pirkkoa avausväylältä. Eikä seuraavalta, ja sitä seuraavalta tulikin sitten triplabogi. Game Over. Eikä se tuntunut missään!!! Jatkoin rentoa pelailua loppuun asti ja mökelsin miltei joka väylällä. Sitten kuitenkin muutama oikein hyvä onnistuminen väliin, kuten hyvä avaus kuudelletoista, joka on ollut todellinen murheenkryyni koko kesän. Toki siinäkin sitten puttimissi…

Hyvällä fiiliksellä pelailin kierroksen loppuun asti, mutta tulos oli +10. Metrix rating 856.  Aivan järkyttävää kuraa, paitsi etten järkyttynyt yhtään. Tuntui, että se on juuri se taso, mikä minulla nyt on. Minkä sille mahtaa? Toki mielessä kävi mahdollisuus perua kaikki loppukesän kilpailut, mutta eipä siinäkään mitään järkeä olisi. Sitä pidempi tulisi talvesta odotella taas uutta kesää… Jos kerran pelaan nyt huonosti, niin pelataan sitten huonosti. Hassusti vain viikko sitten tuli Peurungassa suonenveto, ja yli tonnin kierros, mutta sattuuhan noita. Voi se sattua joskus isompaankin kisaan. Oikeasti olo on ihan hyvä, pientä selän kolotusta ja polvisärkyä lukuun ottamatta. Ei kai sellaisista viitsi huolestua.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 392
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1322 on: 02.08.21 - klo:10:41 »
Olen aika paljonkin mietiskellyt jossain vaiheessa pelaamisen mielekkyyttä. Joskus keskusteltiin tavoitteista ja päädyin miettimään tavoitteitani. Oikeastaan lopputuloksena oli että frisbeegolf on hieno harrastus, tapaa uusia ihmisiä ja vanhojen tuttujen kanssa jutustelu on aina mukavaa.
Pelilliset tavoitteet ovat toissijaisia. Tahdon pelata aina niin hyvin kuin osaan, mutta panostukseen (harjoitteluun) suhteutettuna ei ole realistista odottaa erityistä menestystä.

Olen päätynyt siihen lopputulokseen että tunteita pitää olla. Jos ei ole niin sitten pitää ensin pitää tauko ja mietiskellä missä mennään. Jos ei tunnu miltään niin ei ole mitään mieltä pelata.
Vielä ei olla siellä. Välillä päästään kyllä sellaiseen tilaan jossa ei enää ole millään mitään väliä, mutta se on vähän eri juttu :)

Oikeasti on varmasti tärkeää itsensä kanssa ihmetellä asioita. Vaikka frisbeegolf on omasta mielestä todella siistiä hommaa ja käytännössä tykkään vaikka pelaisin kuinka huonosti niin pidän mahdollisena että jossain vaiheessa jokin muu asia elämässä vie enemmän aikaa kuin frisbeen heittely. Ei se näköpiirissä ole, mutta niin se frisbeegolfkin syrjäytti jonkun muun tekemisen tullessaan eikä siinä ole mitään väärää.

Hienoa kun näitä ajatuksia joku avaa täällä. Itsellä ainakin on nämä jutut ainakin yhtä mielenkiinnon aiheena kuin kierrosten analysointi.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1323 on: 02.08.21 - klo:13:30 »
Joskus keskusteltiin tavoitteista ja päädyin miettimään tavoitteitani. Oikeastaan lopputuloksena oli että frisbeegolf on hieno harrastus, tapaa uusia ihmisiä ja vanhojen tuttujen kanssa jutustelu on aina mukavaa.
Pelilliset tavoitteet ovat toissijaisia. Tahdon pelata aina niin hyvin kuin osaan, mutta panostukseen (harjoitteluun) suhteutettuna ei ole realistista odottaa erityistä menestystä.

Tuohan on asian ydin hyvin pitkälti. Ei voi verrata harrastelijaa (vaikka kuinka olisi "pro") ammattilaiseen. Sitä paitsi siitähän saa aina hyvän syyn menestymättömyydelleen: "jos minäkin harjoittelisin yhtä paljon niin varmasti..."). Tunnemme kaikki kuitenkin pelaajia, jotka joka kierroksella ovat laittamassa bägiä myyntiin ja lopettamassa koko lajin. Kiukuttelevat koko kierroksen ja tulevat silti taas huomenna uudelleen. Minulla taas on hiukan päinvastainen ongelma, jos nyt ongelma ollenkaan. Ei juuri heilauta vaikka pelaisin huonosti. Viimeksi Äänekosken viikkokisoissa sanoin kaverille ennen kierrosta että ei kannata ihmetellä mun tulosta, sillä olin juuri ostanut uuden kiekon (vuoden ensimmäinen), ja aion heittää sillä mahdollisimman paljon. Sain vastaukseksi, että hän ei ole koskaan ihmetellyt minun tuloksiani, niissä voi olla ihan mitä tahansa. Ja oikeassahan hän on. Yritän aina pelata hyvin loppuun asti, mutta joskus vain ei kulje. Ja joskus hyvin mitätön asia saattaa viedä keskittymisen. Vaikkapa puhelinsoitto kesken kierroksen. Et muista laittaa puhelinta äänettömälle, ja erehdyt vastaamaan siirtymän aikana. Olipa asia mikä tahansa, niin yleensä sen jälkeen kolme seuraavaa avausta menee pöpelikköön. Oikeasti ajattelin joskus että jos on pelipäivä, pitäisi puhelin sammuttaa kokonaan jo aamulla. Siihen en ole vielä mennyt, mutta jos oikeasti haluaisin pelata paremmin. Toki on olemassa luupäitä, joita ei mikään asia maailmassa häiritse, ja jotka pelaavat omalla tasollaan aina, mutta minä en kuulu niihin. Usein tiedän jo siinä vaiheessa miten pelaan kun näen ketkä pelaavat samassa ryhmässä. Se ei aina vaikuta positiivisesti, mutta negatiivinen vaikutus on väistämätön.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 392
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1324 on: 02.08.21 - klo:22:09 »
Tuossa jotenkin paistaa että olet pääosin sinut asian kanssa ja sehän on tärkeintä.
Mikä minä olen kellekään sanomaan miten tätä peliä pelataan tai miltä sen pitää tuntua.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että pelaat paljon joten voinee olettaa että se on kivaa.

Jos se on kivaa niin silloin pitää pelata. Jos se ei ole tulosorientoitunutta niin mitä sitten. Kyllä kisoissa voi käydä tapaamassa tuttujakin. Toisaalta tietenkin jos tiedossa on jo etukäteen peliseuran vaikutus tulokseen niin onhan siellä jotain takanakin mistä seuraa jotain.

En oikeasti tiedä onko nämä kenenkään muun mielestä mielenkiintoisia mutta itse mielelläni ymmärtäisin kanssaeläjiä paremmin jos vain mahdollista. Ilman keskustelua se lienee vähintään haastavaa.


Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1325 on: 03.08.21 - klo:07:51 »
Juu, ei ole tulosorientoitunutta minun pelaamiseni. Ei ole koskaan ollut, vaikka joskus se meinaa hiukan nousta pintaan. Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, miten aloitin pelaamisen: ostin kolme kiekkoa, ja ilmoittauduin saman tien seuraaviin viikkokisoihin, tietämättä oikeastaan lajista ja säännöistä mitään. Sitten on näitä, jotka ensin harjoittelevat viisi vuotta ennen kuin uskaltautuvat kisaan mukaan. Edes viikkokisaan. En pelaa tulos edellä, mutta kilpaileminen on kuitenkin se jokin juttu. Ristiriitaista, eikö totta.

Aivan yhtä mielelläni kuin käyn viikkokisoissa, hyvinkin laajalla säteellä, pelaan myös höntsäkierroksia. Jotenkin vain niissä tulee vielä vähemmän yritettyä tehdä tulosta. Menee helposti vain heittelyksi. Itse en koskaan ehdota rahapanoksia, mutta harvoin olen kieltäytynyt, kun joku niitä ehdottaa. Se tuo vähän lisää yrittämistä mukaan, ja on joskus hyvinkin jännittävää loppuun saakka. Pelaan jonkin verran myös yksin. Olen huomannut, että täälläpäin harva tekee sitä. Heillä pitää olla aina kaveri, jonka kanssa heittää. Pelikokemus on tietenkin ihan eri silloin. Joskus pelaan yksin niin että heitän vain avaukset, enkä puttaa kertaakaan koko kierroksella.

Nyt sitten se juttu miksi pelaan enemmän kisoissa kuin keskimääräinen heittäjä. Kun on liki 60 vuoden kokemus kilpailemisesta, niin eihän se koskaan lopu. Aina on tullut jossain kilpailtua. Pienenä kilpailtiin velipojan kanssa kaikesta. Sitten tuli yleisurheilut kuvaan mukaan. En menestynyt mitenkään hirveän hyvin, mutta kuitenkin sen verran että siitä sai jotain, aina joskus. Kaveriporukalla pelattiin korttia, shakkia, lautapelejä. Kolmekymppisenä aloitin Bridgen pelaamisen, ja sehän vei samalla tavalla aikanaan kuin 20 vuotta myöhemmin Frisbeegolf. Kilpaileminen on aina ollut olennainen osa sosiaalista kanssakäymistä minulle. Olen oppinut myös häviämään, joten se ei tunnu pahalta, vaan olennaiselta osalta kilpailua. Bridgeähän ei pelaa kukaan, joka ei ole oppinut häviämään. Siinä yleensä häviää kaikki pelit ensimmäisen kolmen vuoden ajan. Joka ei kestä sitä, lopettaa lajin hyvin pian. Frisbeegolfin oppii huomattavasti helpommin ja nopeammin.

Kilpailemiseen kannustaa myös se, että silloin ei tarvitse alkaa kysellä itselleen peliseuraa, vaan riittää kun ilmoittautuu ja ilmestyy paikalle. Se on niin yksinkertaista.

En välttämättä nauti isoista kisoista yhtään sen enempää kuin pienemmistä viikkokisoista, tai pelkistä hupikierroksista. Ehkä tärkeintä niissä on se, että tulee lähdettyä katsomaan maailmaa vähän laajemmalta alueelta. En halua pelata vain oman kylän neppirataa ympäri vuoden, kuten täällä jotkut tekevät, vaan nähdä myös muita ratoja ja uusia kasvoja. Isot kisat on vain helppo tapa siihen.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1326 on: 03.08.21 - klo:21:26 »
Mietitäänpäs hiukan lisää sitä miksi pelaan fribaa. Ensin helpot vastaukset.

Kunto oli päässyt huonoksi ja piti keksiä jotain liikuntaa, jota jaksaa tehdä. Hölkkääminen tai punttien nostaminen ei ole minun juttu. Liian tylsää. Joukkuepelit olisivat kivoja, mutta niissä on rajallinen mahdollisuus harrastaa silloin kun itseä huvittaa. Sitä paitsi esimerkiksi jalkapalloa eivät paikat kestä. Kokeilin sitä joskus. Harmi sinänsä.

Hauskaa ajankulua tarvitaan aina. Toki on muitakin tapoja, mutta nehän eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan toisiaan täydentäviä. Bridgeä voi pelata vaikka kellon ympäri netissä, viikoittain kerhokisoissa ja viikonloput liiton kisoissa ympäri maata. Tuli pelattua myös ulkomailla. Bridge on älypeli, keskittymistä vaativa peli. Friba taas on liikunnallisempi. Voi työpäivän jälkeen laittaa aivot narikkaan ja heitellä kiekkoja samalla ulkoillen metsässä. Jos istuu tietokoneen takana koko päivän töissä, niin siihen kaipaa vähän vastapainoksi liikkumista ulkona. Fyysisemmän työn vastapainona taas istuminen pelikorttipöytään on siirtyminen toiselle planeetalle, jossa maalliset asiat haihtuvat päästä hetkessä.

Hyvät heitot ovat taidetta. Mikä voisi olla sen hienompaa kuin nähdä miten kiekko tottelee mieltä ja liitää kauniisti väylää pitkin juuri niin kuin pitääkin. Se ei onnistu aina, itse asiassa hyvin harvoin, mutta sitäkin hienompaa se silloin on. Kuin maali jalkapallossa. Niitä ei tule usein, mutta sitäkin arvokkaampia ne ovat. Mitä väliä silloin on tuloksella, kun voi piirtää kiekolla täydellisen linjan korille? Sitä ei voi koskaan saavuttaa, jos heittää vain puolimatkaan peläten epäonnistumista. Kun Pablo Picasso maalasi mestariteoksiaan, hän ei piirtänyt viivojaan niin että teki kaiken vain varman päälle. Luulisin. En tunne taidemaailmaa oikeasti. Hienosti rytmitettyä draivia voi verrata vaikka parhaimpiin balettitanssijoihin fyysisenä suorituksena.

Kilpaileminen on elämän perusta. Vain parhaat jäävät eloon. Kilpaileminen on kaikkien elollisten geeneissä. Pienet bakteerit ja viruksetkin kilpailevat olemassaolostaan. Kasvit kilpailevat auringosta ja ravinteista. Eläimistä selviävät vain ne jotka parhaiten löytävät ruokaa ja pakenevat onnistuneimmin petoja. Kaikkialla törmätään kilpailuun. Ihminenkin toteuttaa olemassaoloaan kilpailemalla. Kuka mitäkin vastaan, itseään, toisia, olosuhteita vastaan. Tai jonkun asian puolesta. Aivan kuten asioiden tai tavaroiden keräily on osa ihmisen luontoa, niin sitä on myös kilpailu. Onko siis mikään ihme, että ihmisten suurinta huvia on harrastaa kilpailua näinä aikoina, kun yhteiskunta muuten rajoittaa luonnollisia mahdollisuuksia siihen. Ja jollei itsellä ole mahdollisuuksia osallistua, niin aina voi seurata vaikka olympialaisia, tai mitä tahansa.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Muodostetaan yhteisöjä, joissa eletään. On työyhteisö, perheyhteisö ja harrastusyhteisö. On sisäänrakennettu tarve kuulua johonkin. Hankkiudutaan porukkaan, joka harrastaa samoja asioita. Nähdään tapahtumissa, kuten talkoissa tai järjestön kokouksissa, tai kilpaillaan samoissa kilpailuissa. Ei voi jäädä pois, koska silloin ei enää kuulu siihen yhteisöön. Jos näin käy, täytyy etsi uusi ”lauma” johon kuulua, tai jatkaa elämää erakkona.


Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1327 on: 04.08.21 - klo:22:47 »
Eilisen sadepäivän jälkeen tälle päivälle luvattiin poutaa. Oli vähän muutakin asiaa Jyväskylän suuntaan, niin tuli mentyä Vesalan Montulle viikkokisoihin. Päivällä oli kyllä vasen polvi siinä kunnossa, että aina ei oikein kärsinyt edes kävellä. Soittelin työterveyteenkin aikaa lääkärille, mutta sellaisen saamiseen menee toista viikkoa, joten ei muuta kuin pelaamaan, sillä se on ennenkin parantunut. Eikä se pelatessa hirmuisesti vaivannutkaan, ja kun hetken oli kävellyt, niin taas piti todeta, että liike auttaa.

Melkein kaikki väyläthän tuolla radalla ovat tällaiselle sadan metrin heittelijälle liian pitkiä, joten hyvin harvoin on pirkkomahdollisuuksia. Sain niitä pari silti jostain taiottua. Yritän muistella väylät, jos vaikka oppisin ne joskus.

12. Kapeasta kolosta aukealle, josta oikealle taittaen. Lämmitellessä kaikkia heitot aukkoon, nyt myyräntappajana lyhyeksi. Pahasti puskasta kakkosheitto, eikä siitä ollut mitään saumaa korille. +1 (Opto Ballista, Air Halo, Premium Jokeri)

13. Avaus vähän lyhyt, mutta aukealla. Kakkosheitto aukosta läpi, mutta ei ihan putille. +1 (Opto Ballista, Snow Ballista, Premium Jokeri)

14. Aukean yli vastamäkeen. Heitto oli aavistuksen matala, eikä kiivennyt korille asti. Puttilähäri silti. +1 (Opto Ballista Pro)

15. Kapeaan ja lyhyeen alamäkipilliin kiekko jäi hiukan näppiin, mutta pääsin alas asti. Ikävästi puu blokkasi putin. +1 (Opto Mercy)

16. Aukea 130m väylä, jossa oikealla OB. Varoin sitä heittämällä kevyen heiton vakaalla kiekolla 25 metriin. +1 (Opto Ballista Pro)

17. Alamäkiantsaan varoin vaan, ettei kiekko käännä liikaa OB:lle. Jäin turhan lyhyeksi. +1 (Gold Ballista)

18. Mäeltä toiselle mäelle reilu 100 metriä pieneen ylämäkeen. Lähti hiukan liian matalana, että olisi mennyt korille asti, mutta pääsin kokeilemaan haaralta ylämäkiputtia. Ei mennyt. +1 (Snow Ballista)

1. 120 metri alamäkiväylään voi tehdä vain yhden virheen, eli antaa kiekon kääntää yli oikealle OB:lle. Tein sen. Itse asiassa kiekko taisi lähteä vähän antsassakin, eikä ehtinyt ikinä tulla takaisin, kun heitto oli niin matala. +2 (Opto Ballista Pro)

2.  Tähän ässän muotoiseen väylään pitää heittää jyrkempi antsa kuin mitä silmä sanoo. Nyt en laittanut tarpeeksi, enkä heittänyt tarpeeksi kovaa. Feidi tikkuiseen metsään, josta rolleri kapeasta kolosta ulos. +2 (Opto Ballista, Premium Jokeri)

3. 75 metriä suoraan mandolle, jonka jälkeen saman verran vasemmalle, hiukan oikealle taittaen ylämäkeen. Avaus meni turhan suorana, kun yritin hysseä. Nyt jouduin laittamaan reippaasti antsaa kakkosheittoon. Onnistuin silti.  +1 (Opto Ballista Pro, Gold Ballista)

4. reilu 80 metrinen kapea loivasti vasemmalle kaartava väylä. Kiekko hipaisi oikean reunan puiden oksia ja jäi reilun kympin putille, pienen kumpareen päälle. Hankalasta asennosta oli vaikea putata, kun piti joku puukin vielä kiertää. Ei pirkkoa tänään tästä. +1 (Gold Compass)

5. Pitkä par viitonen. Alussa oikealla OB, joten varman päälle pieneen hysseen kiekko. Kakkosheitossa ei sitten tarvinnut varoa mitään, kiekkoa vaan pitkälle. Kolmosheitto kummun päälle lyhyelle putille, mutta voi voi… liian helppo pirkko oli tulossa, niin puttasin veltosti alarautaan. +1 (Opto Ballista Pro, Opto Ballista, Snow Ballista)

6. Muistin viime kerrasta, että ei kannata heittää oikealle kääntävää kiekko, sillä se kääntää liian aikaisin, eikä metsässä ole kiva olla. Siispä heitin vain suoran heiton, joka feidasi nätisti aukiolle. Siitä pääsi yrittämään jopa kakkosta sisään kevyellä antsanepillä.  +1 (Snow Ballista, Opto Mercy)

7. Pillisuora väylä. Halusin pysyä väylällä mahdollisimman pitkään, että saan varmistettua parin. Kovemmalla heitolla voisi päästä putille, mutta riskit puuosumaan kasvavat, enkä nyt halunnut sitä. Jäin vajaa 20 metriä korista, mutta ei voinut yrittää kakkosta, kun oli pari puuta välissä. +1. (Premium Laseri)

8. Avaus suorana niin että mando menee varmasti oikein. Sitten puuterineppi antsassa korille. Melkein eagle! +0 (Snow Ballista, Deputy)

9. Väylällä jossa ei ole väylää osuin puuhun. Kakkosheitoksi pujottelutehtävä ensin yhden puun vasemmalta puolelta, sitten pitää kiekko saada antsassa oikealle, että kiertää seuraavat puut, ja lopuksi palata vasemmalle. Onnistuin muuten hyvin, mutta heitto oli hiukan matala, ja olisin voinut heittää ehkä hiukan kovempaa. Nyt jäin pitkälle ylämäkiputille.  +0 (Opto Ballista, Linnoitus)

10. Kapea oikealle taittava väylä, jossa jään aina ensimmäiseen puuhun. Niin tänäänkin. Etenin vain rinteen alle. Nyt epäonnistuin myös kakkosheitossa, joka lähti liian matalana, ja käänsi maahan turhan aikaisin. +1 (Premium Stari, Deputy, Premiun Jokeri)

11. Radan huonoin väylä, jossa pitää varoa täysin turhaa mandoa. Suora väylä, jossa on satunnaisia puita ja risuja ja oksia luomassa tuurielementin mukaan peliin. Mando estämässä, ettei kukaan heitä metsään, missä ei ole muuta kuin puita? Heitto epäonnistui, ja oli menossa mandoa väärin, mutta oli niin lyhyt, ettei lentänyt sinne asti. Myyräkanta saattoi kärsiä. Kakkosheitto oli toivoton, sillä siitä kulmasta ei voinut heittää mandoa oikein osumatta johonkin puuhun. Nyt kimposin vasemmalle mörrimetsään, josta sain venytettyä itseni forelle, mutta osuin silti johonkin perkeleen risuun ja etenin vain viisi metriä. Bogiin loppui tämä päivä. +2 (Gold Compass, Ultrium Respecti, Gold Compass, Premium Jokeri)

Oli kaikesta seikkailusta huolimatta paljon parempi kierros kuin edellinen vierailu Montulla. +2 antoi Metrix-ratinkia 948. Käsittääkseni minulla on tuolla mahdollisuudet kyllä miinustulokseenkin.  Tätä kun kirjoittelin ylös, niin huomasin, että melkein pelkästään Ballistaa tuli heiteltyä. Eihän se ideaali kiekko ole metsäradalle, mutta jotenkin se vain tulee helposti kaivettua repusta käteen. Ehkä se vaikuttaa kun kaikki väylät ovat ylipitkiä.
« Last Edit: 04.08.21 - klo:22:51 by takarivi »

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1328 on: 05.08.21 - klo:20:15 »
Kun en saanut lääkäriaikaa, niin sain ajan fyssarille. Parempi niin, tuskin lääkärit mitään polvista ymmärtää. Tältä sain hyviä ohjeita siitä, miten voi vahvistaa sopivia lihaksia, niin että polvet pärjäisivät paremmin.  Vielä pitäisi jostain etsiä sopivan jäykkä jumppakuminauha ja sitten vielä viitsiä tehdä ohjeiden mukaan. Ensi viikon lopulle varattu lääkäriaika peruttiin.

Discordin fribapalstoilla joku kyseli heittoseuraa Peurunkaan, niin tuli mentyä sinne heti töiden jälkeen. Jalatkin olivat paremmassa kunnossa (kiitos eilisen kierroksen Vesalan Montulla) niin oli oikein mukava iltapäivälenkki.

Kierros alkoi mukavasti. Ykköselle pirkko, kakkoselle par, kolmoselle pirkko (pitkästä aikaa sain kiekon lentämään helposti korin tasalle, vaikka oli pieni vastatuulen poikanen), neloselle par. Vitosella tuli ensimmäinen virhe, kun en ottanut pöröä siitä. Kuutosella taas mainio par-pelastus hyvällä lähärillä puuavauksen jälkeen.

Ensimmäinen bogi tuli vasta ysiväylällä, kun suora alamäkiputteriheitto käänsi yli puihin, ja jatko oli liian vaikea.  10 par, 11 par, 12 par, 13 pirkko. Sitten takametsän pahin väylä, eli pitkä ja kapea par-nelonen. Harjoittelin kämmenavausta, mutta se jäi vähän vaisuksi. Puiden takaa upsi lähti vasemmalle ja osui puihin. Sitten hysseflippi ei flipannutkaan vaan painui väylän yli vasemman puolen pusikoihin, josta ei selvinnyt ihan yhdellä yrittämällä pois. Mitähän tuosta väylästä oikeasti tuli… mietitääs …seiska yhteensä. Oli melkoinen seikkailu. Kolmesti jouduin turvautumaan upsiin, ja niistä kahdessa en edes tiennyt/nähnyt missä suunnassa kori on.

Loppu oli sitten helppo, 15 pirkko, 16 par, 17 pirkko, 18 par, 19 par (ensimmäinen varsinainen puttimissi) ja 20 pirkko. En nyt jaksa laskea lopputulosta, kun en jaksanut pelatessakaan, mutta olisiko tuo jossain nollan tuntumassa. Ihan hyvä kierros.

Huomenna auton nokka suuntaakin sitten kohti Siilinjärveä. Jos pääsen sinne ajoissa, niin käyn ehkä vähän vilkaisemassa ratoja. Vanhan radan olen joskus takavuosina kiertänyt kerran tai kaksi, mutta tämä uudempi rata on täysin tuntematon. Käydään taas tuhoamassa ratingit, jos vaikka joskus vielä pääsisi takaisin amatööriksi, kun niille näyttää olevan enemmän kisoja tarjolla. :)

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1329 on: 07.08.21 - klo:07:44 »
Siilinjärvellä. Perjantaina käytiin vanha rata läpi. Uudella radalla kävin vain vilkaisemassa pari kolme ensimmäistä väylää ihan vain kävelemällä, ilman kiekkoja.

Pelikirjaa tuli tehtyä, mutta en sitä pysty tähän laittamaan, sillä en muista väylien järjestystä tai numeroita. Luulen että saatan muistaa aina sitten kun olen tiillä. Toivottavasti… nykyisin tahtoo olla, että useimmiten en muista millä olen heittänyt tai suunnitellut heittävänäni… enkä sitä, että heitinkö vauhdin kassa vai paikaltaan. Kaikki vanhuuden vaivat eivät ole kropassa, minulla ainakin on myös vaikeuksia muistaa.

Kierros oli aika rankka, sillä kavereiden innoittamana tuli avattua useampia kiekkoja per väylä, ja kiekkojen etsiminen toi paljon lisää jalkatyötä. Kun saatiin urakka ohi, niin ei kyllä jaksettu uutta rataa lähteä kiertämään enää.  Painuin kämpille huilaamaan. Ei kuitenkaan kauaa tullut levättyä, kun lupauduin lähtemään Siilinjärven keskustan puistoradalle. Siellähän olikin oikein mainio 12-väyläinen rata. Toki tiit olivat sitä vanhan hyvän ajan metri kertaa metri –monttuja, mutta väylissä oli vaihtelua. Avausväylä jopa yli 170 metrin mittainen. Tuli vuoden ensimmäinen varsinainen uusi ratabongaus suoritettua.

Tänään lähtö vanhalla radalla klo 11. Illalla sitten uusi rata ja sunnuntaina finaalikierros vanhalla. Lähtöajat olivatkin suurin syy siihen miksi päätin tänne lähteä. Tiesi etukäteen, että ei tarvitse olla aamukahdeksalta metsän reunassa. Samasta syystä Puijo Open taitaa jäädä väliin. Siellä kun on sunnuntaina aamulähtö viisikymppisille.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1330 on: 07.08.21 - klo:15:19 »
Ensimmäinen kierros Siilinjärveä takana. Ennen kisakierrosta kävin pelaamassa keskustan puistoradan lämppäriksi. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä sain hyviä heittoja heti alkuun itse kisassa.

Olin miinuksella aivan loppuun saakka, mutta sitten neljään viimeiseen väylään otin viisi bogia. Meni vähän hermo omaan hölmöilyyn, ja puttailin kakkosnelosia ja heittelin ob:lle.

Onneksi iltakierros on eri radalla. Siinä riittää miettimistä kun pelaa sokkona uusia väyliä, niin ei ehdi harmitella vanhoja syntejä. Jatkan peliä jaetulla kolmossijalla kaksi heittoa kärjen takana. Vielä ei ole mitään menetetty, muuta kuin hermot. Uusi alku kohta.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1331 on: 07.08.21 - klo:20:37 »
Toinen kierros ja ensimmäinen päivä takana Siilinjärvellä. Ei ollut herkkua. Ei yhtään pöröä uudelle radalle. 10 ensimmäistä väylää pelkkää paria. Sitten ei enää jaksanut taistella bogia vastaan. Vähän alkoi väsy muutenkin painaa. Jotenkin ei yksi roiskeläppäpizza ja pari kourallista pähkinöitä riitä pitämään vireessä koko päivää. Toinen kierros päättyi kahdeksalta illalla. +5 toinen kierros. Muutama onnistuminen mutta nekin olivat lähinnä pelastuksia huonojen avausten jälkeen. Väylät eivät kaikki olleet vaikeita, mutta niissä tuli pahoja virhearvioita kun ei ollut tuttuja väyliä.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1332 on: 08.08.21 - klo:18:32 »
Savon matka päätöksessä. Mökin sauna lämpiää. Reissu takana, ja takaisin arkeen.

Pikainen analyysi matkasta ennen saunaan menoa. (saunan jälkeen onkin vuorossa bridgeturnaus netissä). Kokonaisuutena kisaviikonloppu meni aivan odotusten mukaan, vaikkei odotuksia ollutkaan.  Pari heikompaa kierrosta ja yksi johon voi olla melkein tyytyväinen. Kierrokset vanhalla radalla olivat odotetusti helpompia kuin uudella, jota en ollut ennen nähnytkään. Tosin paikalliset sanoivat, että uusi rata on helpompi. Niin kuin se heille tuntui olevankin.

Kierrokset olivat vanhalla radalla +4(ensimmäinen kierros) ja -3(viimeinen kierros), ja uudella radalla +5(lauantain iltakierros). Alustavat ratingit 921, 891 ja 974. Tuohon viimeiseen olen siis melkein tyytyväinen. Vain melkein kuitenkin, sillä jos ottaa 60 metrin suoralta ja avoimelta väylältä bogin, niin ei todellakaan voi olla täysin tyytyväinen. Pelasin kuitenkin itseni rahasijoille, joten ei itketä enempää. Sitä paitsi, jos laskettaisi vain vanhan radan tulokset niin olisin voittanut koko kisan helposti. :) Rating-keskiarvo koko viikonlopusta  on 927. Vanhan radan kierrosten keskiarvo olisi 948.

Olosuhteet olivat vaihtelevat. Lauantaiaamuna oli todella reipas tuuli. Sunnuntaina taas hiukan kosteaa. Niillä ei ollut suurta merkitystä minun tuloksiini. Enemmänkin voimat loppuivat kesken lauantain molemmilla kierroksilla. Kumpikin lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta loppua kohti tuli bogeja. Kunto loppui kesken! Lauantainahan kävin pelaamassa yhden radan lämppäriksi ennen kisakierrosta, joten iltakierros oli jo päivän kolmas. Syömättä kunnon ateriaa missään välissä! Ehkä pitäisi sellaiseenkin seikkaan alkaa kiinnittää huomiota vähän enemmän. Lauantain ja sunnuntain välisen yön nukuinkin sitten hyvin huonosti. Majapaikassa oli ilmanvaihto pois päältä yöllä, ja olosuhteet olivat hyvin lämpimät ja kosteat. Heräsin vähän väliä, ennen kuin ymmärsin käydä laittamassa liesituulettimesta jotain hönkäystä päälle. Samalla otin buranaa, sillä sain hankittua migreenin. Lisää buranaa sain kanssakilpailijoilta sunnuntain kierroksen alkumetreillä, sillä päässä jyskytti aina kun kumartui ottamaan maasta kiekkoa. Peliin se ei vaikuttanut kuitenkaan.

Kävin myös ostamassa uusia jumppakuminauhoja Iisalmen hyvin varustelluista kaupoista. Nyt vain pitää vielä hakea autosta fyssarin tulostamat kuvalliset ohjeet polvien kuntouttamiseen. Sitten vielä jaksaa tehdä niitä liikkeitä. Taidankin tehdä vielä sen ennen saunaan menoa. Kuusikymppisissä pelaava kanssakilpailija kertoi odottavansa tulevaa polvileikkausta. Itse en usko olevani yhtä onnekas lääkäreiden kanssa, niin täytyy yrittää pitää jotain huolta polvia ympäröivistä lihaksista. Haluan pystyä kävelemään vielä 20 vuoden päästäkin.
« Last Edit: 08.08.21 - klo:18:35 by takarivi »

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1333 on: 10.08.21 - klo:12:21 »
Kappas vaan, oli pdga:n ratingit päivittyneet, ja nousin korkeammalle kuin koskaan ennen. 922 näytti nyt, vaikka ei todellakaan mitään huippukierroksia ole tullut tehtyä. Siilinjärven kolmoskierroksen rating oli noussut päälle 980:n...

No, seuraava päivitys saattaa taas pudottaa kun viime syksyn hyvät kierrokset tippuvat pois. Tiedostetaan tilanne eikä kanneta murhetta.

Offline takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 336
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Re: Täysillä päin puuta
« Reply #1334 on: 11.08.21 - klo:21:53 »
Pari päivää tuli huilattua fribahommista Siilinjärven reissun jälkeen. Tänään piti jo päästä heittämään kun kelikin oli mainio.

Töiden jälkeen ajelin Peurunkaan heittämään itsekseni. Tuli useampia avauksia tehtyä, pääosin hyvin huonoja. Tuntui ettei oikein jaksa, ja että on vähän kankea olo. Kiersin ysiväylälle asti, jossa sain kiinni jonkun junioriporukan, joka heitteli myös useita avauksia, ja kun näytti siltä, että kiekkojen etsimiseenkin menee aikaa, niin skippasin siitä väylälle 17 ja pelasin radan loput väylät. Edelleenkin melko heikkoja avauksia.

Parkkipaikalla katsoin kelloa ja Metrixiä, ja totesin että ehdin käväistä vielä mökillä syömässä ja ajella sen jälkeen Äänekoskelle viikkokisoihin. Aamulla vähän arvoin, että mihin menisin viikkokisoihin, jos mihinkään, kun oikeasti oli ylitarjontaa mahdollisuuksista. Jyväskylässä Vesalan Monttu, sitten Petäjävesi, Keurusselkä, Äänekoski… Petäjävedelle en ole ehtinyt koko kesänä kertaakaan, ja Keurusselän radalla en ole käynyt pariin vuoteen. Petäjävesi, Keuruu ja Vesala ovat vain vähän kaukana mökistä, joten päädyin sitten Äänekoskeen. Ei aina jaksa ajella edestakaisin.

2. Lämppäriheitto feidasi liian aikaisin, niin laitoin kisaheittoon vähän antsaa. Jäi oikealle. Eka putti ohi. +0
3. Erinomainen linja, mutta epäonnekas puu lopussa. +0
4. Kiekko lähti vähän oikealle ja jäi oikealle. +0
5. Antsaväylään Compass hyvän näköisesti, mutta jäi vähän lyhyeksi. Pitkä putti sisään. -1
6. Leikin foreavauksella. Heitin ylivakaan kiekon antsaan ja annoin sen feidata vasemmalle kauas mandosta. Lähärikin lähti liian leveänä, mutta toinen pitkä putti sisään. -2
7. Foreavaus taas. Korin tasalla kallion alapuolella. Ylämäkiputti sisään. -3
8. Pitkään väylään hysse hyvälle paikalle. Kakkosheittoon laitoin liikaa antsaa (tai olisi sitten pitänyt heittää vähän korkeampi). -3
9. Ylämäkeen erinomainen ässäävä avaus tolpan juureen. -4
10. Aivan täydelliseltä näyttävä avaus vaativaan antsaväylään, mutta lopussa puuosuma. Pitkä putti vähän ohi. -4
11. Epäonnistunut avaus. Liian korkea, ja käänsi oikealle (vastatuuli ylhäällä?). Hyvä lähäri puiden välistä jäi vähän lyhyeksi ja nyt puttikin ulos ketjuista. Eka bogi. -3
12. Tämä ylämäkiväylä epäonnistui. Kiekko jäi käteen ja osui puuhun. Sain hyvä hysselähärin mutta sekin pysähtyi viimeiseen puuhun. Pitkä putti oli hyvä yritys, mutta hyvistä yrityksistä ei palkita. Toinen bogi. -2
13. Suoraan väylään suora putteriheitto korin juureen. -3
14. Pitkään väylään liikaa yritystä ja kiekko karkasi kädestä. Väylään silti. -3
15. Muuten hyvä avaus mutta vähän liian korkea että olisi jaksanut korille. -3
16. Aidan yli antsassa ja feidi korille. -4
17. Hyvin mutkasta läpi niin ettei kääntänyt liikaa. Sen verran oli korkeutta, että feidasi kauas. -4
18. Pitkä antsa ei pitänyt loppuun asti. -4

Kierroksen  Metrix-rating 995. Pitkästä aikaa avoimen voitto Äänekosken viikkokisoista. Se tuli vähän liian helposti kun Jaatinen on Tsekeissä Suomen värejä puolustamassa. Siellähän on kolme Äänekoskelaista. Aika hyvin kaupungilta, jossa ei ole ainuttakaan fribaseuraa..

Vähän on laiskottava olo, etten taida jaksaa ensi viikonloppuna mennä Ahvenlammelle NBDG:n järjestämiin kisoihin. Sääennustekin lupasi sateista. Jätetään väliin. Sitten pitääkin jännittää saako Peurungassa pelata RSSO:ta kun ”Jyväskylän, Muuramen, Laukaan ja Äänekosken kuntien alueille astuvat voimaan kokoontumisrajoitukset 13.8. perjantaina alkaen. … Ulkotiloissa yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia voi järjestää, jos osallistujamäärä on enintään 50 henkilöä. … Määräystä ei kuitenkaan sovelleta oppilaitosten toimintaan, varhaiskasvatukseen tai ammattiurheilemiseen.” Mahtaako tuo olla ammattiurheilua kun siellä on am-luokkiakin mukana. Toinen mitä olen pohtinut, että jaksanko sitten RSSO:n jälkeen mennä Keuruulle pelaamaan. Tuntuu ettei enää tässä vaiheessa kesää jaksaisi joka viikonloppuna olla menossa. Se pitäisi maksaa tällä viikolla jos aikoo pitää paikkansa… Voi voi…päätöksiä päätöksiä…

« Last Edit: 11.08.21 - klo:21:57 by takarivi »