Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

Täysillä päin puuta

<< < (265/323) > >>

takarivi:
Pari päivää ilman kiekonheittoa, ja taitaa mennä huominenkin vielä samaan kategoriaan. Sukulaisvierailuita ja sen sellaista tärkeämpää tekemistä. Eikä edes ole tehnyt mieli mennä. Vähän kuin vetäisi henkeä ennen loppukesän/syksyn pelejä. Toki kisoja silti on tulossa... viikon päästä pitäisi olla Siilinjärvellä, sitten on toistaiseksi avoin viikonloppu ennen Peurungan RSSO:ta. Ja siitä ei olekaan kuin viikko Keurusseutu Openiin, joka pelataan samana viikonloppuna Mastereiden SM:n kanssa. SM:iin ei ratinki riitä, mutta tulipa ilmoittauduttua kuitenkin. Ikään kuin kannatuksen vuoksi. Keuruulla tulee olemaan oikeastaan mielenkiintoisempi kisa, kun pitää selviytyä kolmesta pahasta radasta: Iso heitto, Keurusselkä ja Multia. Vielä kun siihen saisi toivoa kunnon sateet ja tuulet niin tuntisi olevansa elossa. Kisakauden tulen päättämään sitten syyskuussa Nokia Openissa parin viime vuoden tapaan.

Olen ihmetellyt miten on nyt ollut aina välillä vasemman puolen paikat kipeitä. Nilkka, polvi, olkapää. Ja oikea puoli taas ihan kunnossa. Mietin mitä olen tehnyt nyt sellaista mitä en ole muuten tehnyt. Sitten tuli ajatus, että se voi johtua uimisesta. Heinäkuussa tuli käytyä muutamia kertoja järvessä uimassa. Sitä ei tule tehtyä kylmän veden aikaan. Ja miksi sitten vasen puoli? No siksi, että oikea puoli on paremmassa kunnossa frisbeen ansiosta. Myös vasen joutuu tekemään töitä uidessa. Siksi se heikompana puolena kipeytyy. Ei varmaan ole lähelläkään totuutta tuo teoria, mutta sillä mennään kun ei parempaakaan tule mieleen.

Sen olen jo päättänyt, että Nokia Openin jälkeen alkaa kuntokuuri. Ei sitä ennen, sillä siellä haluan olla vielä edes jossain kunnossa. Sen jälkeen ei ole väliä, vaikka paikat kipeytyisivätkin. Niin tulee tapahtumaan, vaikka olisin kuinka varovainen. Pitää hankkia lihasvoimaa lisää, kun vielä pystyn siihen. Toivottavasti pystyn. En friban takia vaan ihan normaalin elämisen takia. Ei tässä enää nuoremmaksi muututa.

takarivi:
Jos olisin syvälliseen pohdiskeluun taipuvainen yksilö, niin varmasti pohtisin nyt omaa suhdettani frisbeegolfkilpailuihin. Onneksi olen vain ihmettelijä, joten ihmettelen kahta asiaa: Miten voin pelata näin huonosti, ja miksei se vaivaa minua tippaakaan.

Monen päivän fribatauon jälkeen olen taas mökillä vailla sen kummempaa tekemistä. Katselin aamulla youtubesta Pro Tour –videoita, ja kolmesta eri sääennusteesta sateen todennäköisyksiä. Siinähän se aamu menikin, joten iltapäivällä sitten pelaamaan. Ensin Suolahden viikkokisoihin.

Aloitusväylä numero kolme. Melkein birdie. Tarkoittaa sitä, että heitin ensimmäistä kertaa elämässäni tälle väylälle foren, ja kiekko jäi tasan korin tasalle, mutta viisi metriä vasemmalle. Siinähän ei ollut kuin yksi ongelma. Helvetin suuri kivi välissä. Kun menin haaralle, sain korin yläosan näkymään, ja puttasin yläpeltiin. Oli sinä mahdollisuus saada sisäänkin, mutta en oikeasti jaksanut edes tähdätä.

Sitä rataa jatkoin heittelyä välillä onnistuen ja välillä en. Parilla väylällä sitten reilummin bogeja, niin että päädyin nollatulokseen, joka on Suolahden neppiradalle oikeasti katastrofaalisen huono suoritus. Metrix-rating 882.

Aikaa oli, ja luvatut sateetkin näyttivät jäävän väliin, joten illaksi sitten vielä Peurungan viikkokisoihin. Avausväylänä väylä numero kymmenen. Tiukkaan pilliin vasemmalle taittuva par 4. Olin hyvissä ajoin paikalla, ja heittelin huonot avaukset alta pois ennen kisaa. Niitä oli monta. Nyt täydellinen onnistuminen avausheitossa sitten kun kisa alkoi. Jäljellä oli vain kevyt foreneppi korille. No se osui puuhun. Ei pirkkoa avausväylältä. Eikä seuraavalta, ja sitä seuraavalta tulikin sitten triplabogi. Game Over. Eikä se tuntunut missään!!! Jatkoin rentoa pelailua loppuun asti ja mökelsin miltei joka väylällä. Sitten kuitenkin muutama oikein hyvä onnistuminen väliin, kuten hyvä avaus kuudelletoista, joka on ollut todellinen murheenkryyni koko kesän. Toki siinäkin sitten puttimissi…

Hyvällä fiiliksellä pelailin kierroksen loppuun asti, mutta tulos oli +10. Metrix rating 856.  Aivan järkyttävää kuraa, paitsi etten järkyttynyt yhtään. Tuntui, että se on juuri se taso, mikä minulla nyt on. Minkä sille mahtaa? Toki mielessä kävi mahdollisuus perua kaikki loppukesän kilpailut, mutta eipä siinäkään mitään järkeä olisi. Sitä pidempi tulisi talvesta odotella taas uutta kesää… Jos kerran pelaan nyt huonosti, niin pelataan sitten huonosti. Hassusti vain viikko sitten tuli Peurungassa suonenveto, ja yli tonnin kierros, mutta sattuuhan noita. Voi se sattua joskus isompaankin kisaan. Oikeasti olo on ihan hyvä, pientä selän kolotusta ja polvisärkyä lukuun ottamatta. Ei kai sellaisista viitsi huolestua.

Ari:
Olen aika paljonkin mietiskellyt jossain vaiheessa pelaamisen mielekkyyttä. Joskus keskusteltiin tavoitteista ja päädyin miettimään tavoitteitani. Oikeastaan lopputuloksena oli että frisbeegolf on hieno harrastus, tapaa uusia ihmisiä ja vanhojen tuttujen kanssa jutustelu on aina mukavaa.
Pelilliset tavoitteet ovat toissijaisia. Tahdon pelata aina niin hyvin kuin osaan, mutta panostukseen (harjoitteluun) suhteutettuna ei ole realistista odottaa erityistä menestystä.

Olen päätynyt siihen lopputulokseen että tunteita pitää olla. Jos ei ole niin sitten pitää ensin pitää tauko ja mietiskellä missä mennään. Jos ei tunnu miltään niin ei ole mitään mieltä pelata.
Vielä ei olla siellä. Välillä päästään kyllä sellaiseen tilaan jossa ei enää ole millään mitään väliä, mutta se on vähän eri juttu :)

Oikeasti on varmasti tärkeää itsensä kanssa ihmetellä asioita. Vaikka frisbeegolf on omasta mielestä todella siistiä hommaa ja käytännössä tykkään vaikka pelaisin kuinka huonosti niin pidän mahdollisena että jossain vaiheessa jokin muu asia elämässä vie enemmän aikaa kuin frisbeen heittely. Ei se näköpiirissä ole, mutta niin se frisbeegolfkin syrjäytti jonkun muun tekemisen tullessaan eikä siinä ole mitään väärää.

Hienoa kun näitä ajatuksia joku avaa täällä. Itsellä ainakin on nämä jutut ainakin yhtä mielenkiinnon aiheena kuin kierrosten analysointi.

takarivi:

--- Quote from: Ari on 02.08.21 - klo:10:41 ---Joskus keskusteltiin tavoitteista ja päädyin miettimään tavoitteitani. Oikeastaan lopputuloksena oli että frisbeegolf on hieno harrastus, tapaa uusia ihmisiä ja vanhojen tuttujen kanssa jutustelu on aina mukavaa.
Pelilliset tavoitteet ovat toissijaisia. Tahdon pelata aina niin hyvin kuin osaan, mutta panostukseen (harjoitteluun) suhteutettuna ei ole realistista odottaa erityistä menestystä.

--- End quote ---

Tuohan on asian ydin hyvin pitkälti. Ei voi verrata harrastelijaa (vaikka kuinka olisi "pro") ammattilaiseen. Sitä paitsi siitähän saa aina hyvän syyn menestymättömyydelleen: "jos minäkin harjoittelisin yhtä paljon niin varmasti..."). Tunnemme kaikki kuitenkin pelaajia, jotka joka kierroksella ovat laittamassa bägiä myyntiin ja lopettamassa koko lajin. Kiukuttelevat koko kierroksen ja tulevat silti taas huomenna uudelleen. Minulla taas on hiukan päinvastainen ongelma, jos nyt ongelma ollenkaan. Ei juuri heilauta vaikka pelaisin huonosti. Viimeksi Äänekosken viikkokisoissa sanoin kaverille ennen kierrosta että ei kannata ihmetellä mun tulosta, sillä olin juuri ostanut uuden kiekon (vuoden ensimmäinen), ja aion heittää sillä mahdollisimman paljon. Sain vastaukseksi, että hän ei ole koskaan ihmetellyt minun tuloksiani, niissä voi olla ihan mitä tahansa. Ja oikeassahan hän on. Yritän aina pelata hyvin loppuun asti, mutta joskus vain ei kulje. Ja joskus hyvin mitätön asia saattaa viedä keskittymisen. Vaikkapa puhelinsoitto kesken kierroksen. Et muista laittaa puhelinta äänettömälle, ja erehdyt vastaamaan siirtymän aikana. Olipa asia mikä tahansa, niin yleensä sen jälkeen kolme seuraavaa avausta menee pöpelikköön. Oikeasti ajattelin joskus että jos on pelipäivä, pitäisi puhelin sammuttaa kokonaan jo aamulla. Siihen en ole vielä mennyt, mutta jos oikeasti haluaisin pelata paremmin. Toki on olemassa luupäitä, joita ei mikään asia maailmassa häiritse, ja jotka pelaavat omalla tasollaan aina, mutta minä en kuulu niihin. Usein tiedän jo siinä vaiheessa miten pelaan kun näen ketkä pelaavat samassa ryhmässä. Se ei aina vaikuta positiivisesti, mutta negatiivinen vaikutus on väistämätön.

Ari:
Tuossa jotenkin paistaa että olet pääosin sinut asian kanssa ja sehän on tärkeintä.
Mikä minä olen kellekään sanomaan miten tätä peliä pelataan tai miltä sen pitää tuntua.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että pelaat paljon joten voinee olettaa että se on kivaa.

Jos se on kivaa niin silloin pitää pelata. Jos se ei ole tulosorientoitunutta niin mitä sitten. Kyllä kisoissa voi käydä tapaamassa tuttujakin. Toisaalta tietenkin jos tiedossa on jo etukäteen peliseuran vaikutus tulokseen niin onhan siellä jotain takanakin mistä seuraa jotain.

En oikeasti tiedä onko nämä kenenkään muun mielestä mielenkiintoisia mutta itse mielelläni ymmärtäisin kanssaeläjiä paremmin jos vain mahdollista. Ilman keskustelua se lienee vähintään haastavaa.

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page

[*] Previous page