Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

Täysillä päin puuta

<< < (266/323) > >>

takarivi:
Juu, ei ole tulosorientoitunutta minun pelaamiseni. Ei ole koskaan ollut, vaikka joskus se meinaa hiukan nousta pintaan. Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, miten aloitin pelaamisen: ostin kolme kiekkoa, ja ilmoittauduin saman tien seuraaviin viikkokisoihin, tietämättä oikeastaan lajista ja säännöistä mitään. Sitten on näitä, jotka ensin harjoittelevat viisi vuotta ennen kuin uskaltautuvat kisaan mukaan. Edes viikkokisaan. En pelaa tulos edellä, mutta kilpaileminen on kuitenkin se jokin juttu. Ristiriitaista, eikö totta.

Aivan yhtä mielelläni kuin käyn viikkokisoissa, hyvinkin laajalla säteellä, pelaan myös höntsäkierroksia. Jotenkin vain niissä tulee vielä vähemmän yritettyä tehdä tulosta. Menee helposti vain heittelyksi. Itse en koskaan ehdota rahapanoksia, mutta harvoin olen kieltäytynyt, kun joku niitä ehdottaa. Se tuo vähän lisää yrittämistä mukaan, ja on joskus hyvinkin jännittävää loppuun saakka. Pelaan jonkin verran myös yksin. Olen huomannut, että täälläpäin harva tekee sitä. Heillä pitää olla aina kaveri, jonka kanssa heittää. Pelikokemus on tietenkin ihan eri silloin. Joskus pelaan yksin niin että heitän vain avaukset, enkä puttaa kertaakaan koko kierroksella.

Nyt sitten se juttu miksi pelaan enemmän kisoissa kuin keskimääräinen heittäjä. Kun on liki 60 vuoden kokemus kilpailemisesta, niin eihän se koskaan lopu. Aina on tullut jossain kilpailtua. Pienenä kilpailtiin velipojan kanssa kaikesta. Sitten tuli yleisurheilut kuvaan mukaan. En menestynyt mitenkään hirveän hyvin, mutta kuitenkin sen verran että siitä sai jotain, aina joskus. Kaveriporukalla pelattiin korttia, shakkia, lautapelejä. Kolmekymppisenä aloitin Bridgen pelaamisen, ja sehän vei samalla tavalla aikanaan kuin 20 vuotta myöhemmin Frisbeegolf. Kilpaileminen on aina ollut olennainen osa sosiaalista kanssakäymistä minulle. Olen oppinut myös häviämään, joten se ei tunnu pahalta, vaan olennaiselta osalta kilpailua. Bridgeähän ei pelaa kukaan, joka ei ole oppinut häviämään. Siinä yleensä häviää kaikki pelit ensimmäisen kolmen vuoden ajan. Joka ei kestä sitä, lopettaa lajin hyvin pian. Frisbeegolfin oppii huomattavasti helpommin ja nopeammin.

Kilpailemiseen kannustaa myös se, että silloin ei tarvitse alkaa kysellä itselleen peliseuraa, vaan riittää kun ilmoittautuu ja ilmestyy paikalle. Se on niin yksinkertaista.

En välttämättä nauti isoista kisoista yhtään sen enempää kuin pienemmistä viikkokisoista, tai pelkistä hupikierroksista. Ehkä tärkeintä niissä on se, että tulee lähdettyä katsomaan maailmaa vähän laajemmalta alueelta. En halua pelata vain oman kylän neppirataa ympäri vuoden, kuten täällä jotkut tekevät, vaan nähdä myös muita ratoja ja uusia kasvoja. Isot kisat on vain helppo tapa siihen.

takarivi:
Mietitäänpäs hiukan lisää sitä miksi pelaan fribaa. Ensin helpot vastaukset.

Kunto oli päässyt huonoksi ja piti keksiä jotain liikuntaa, jota jaksaa tehdä. Hölkkääminen tai punttien nostaminen ei ole minun juttu. Liian tylsää. Joukkuepelit olisivat kivoja, mutta niissä on rajallinen mahdollisuus harrastaa silloin kun itseä huvittaa. Sitä paitsi esimerkiksi jalkapalloa eivät paikat kestä. Kokeilin sitä joskus. Harmi sinänsä.

Hauskaa ajankulua tarvitaan aina. Toki on muitakin tapoja, mutta nehän eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan toisiaan täydentäviä. Bridgeä voi pelata vaikka kellon ympäri netissä, viikoittain kerhokisoissa ja viikonloput liiton kisoissa ympäri maata. Tuli pelattua myös ulkomailla. Bridge on älypeli, keskittymistä vaativa peli. Friba taas on liikunnallisempi. Voi työpäivän jälkeen laittaa aivot narikkaan ja heitellä kiekkoja samalla ulkoillen metsässä. Jos istuu tietokoneen takana koko päivän töissä, niin siihen kaipaa vähän vastapainoksi liikkumista ulkona. Fyysisemmän työn vastapainona taas istuminen pelikorttipöytään on siirtyminen toiselle planeetalle, jossa maalliset asiat haihtuvat päästä hetkessä.

Hyvät heitot ovat taidetta. Mikä voisi olla sen hienompaa kuin nähdä miten kiekko tottelee mieltä ja liitää kauniisti väylää pitkin juuri niin kuin pitääkin. Se ei onnistu aina, itse asiassa hyvin harvoin, mutta sitäkin hienompaa se silloin on. Kuin maali jalkapallossa. Niitä ei tule usein, mutta sitäkin arvokkaampia ne ovat. Mitä väliä silloin on tuloksella, kun voi piirtää kiekolla täydellisen linjan korille? Sitä ei voi koskaan saavuttaa, jos heittää vain puolimatkaan peläten epäonnistumista. Kun Pablo Picasso maalasi mestariteoksiaan, hän ei piirtänyt viivojaan niin että teki kaiken vain varman päälle. Luulisin. En tunne taidemaailmaa oikeasti. Hienosti rytmitettyä draivia voi verrata vaikka parhaimpiin balettitanssijoihin fyysisenä suorituksena.

Kilpaileminen on elämän perusta. Vain parhaat jäävät eloon. Kilpaileminen on kaikkien elollisten geeneissä. Pienet bakteerit ja viruksetkin kilpailevat olemassaolostaan. Kasvit kilpailevat auringosta ja ravinteista. Eläimistä selviävät vain ne jotka parhaiten löytävät ruokaa ja pakenevat onnistuneimmin petoja. Kaikkialla törmätään kilpailuun. Ihminenkin toteuttaa olemassaoloaan kilpailemalla. Kuka mitäkin vastaan, itseään, toisia, olosuhteita vastaan. Tai jonkun asian puolesta. Aivan kuten asioiden tai tavaroiden keräily on osa ihmisen luontoa, niin sitä on myös kilpailu. Onko siis mikään ihme, että ihmisten suurinta huvia on harrastaa kilpailua näinä aikoina, kun yhteiskunta muuten rajoittaa luonnollisia mahdollisuuksia siihen. Ja jollei itsellä ole mahdollisuuksia osallistua, niin aina voi seurata vaikka olympialaisia, tai mitä tahansa.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Muodostetaan yhteisöjä, joissa eletään. On työyhteisö, perheyhteisö ja harrastusyhteisö. On sisäänrakennettu tarve kuulua johonkin. Hankkiudutaan porukkaan, joka harrastaa samoja asioita. Nähdään tapahtumissa, kuten talkoissa tai järjestön kokouksissa, tai kilpaillaan samoissa kilpailuissa. Ei voi jäädä pois, koska silloin ei enää kuulu siihen yhteisöön. Jos näin käy, täytyy etsi uusi ”lauma” johon kuulua, tai jatkaa elämää erakkona.

takarivi:
Eilisen sadepäivän jälkeen tälle päivälle luvattiin poutaa. Oli vähän muutakin asiaa Jyväskylän suuntaan, niin tuli mentyä Vesalan Montulle viikkokisoihin. Päivällä oli kyllä vasen polvi siinä kunnossa, että aina ei oikein kärsinyt edes kävellä. Soittelin työterveyteenkin aikaa lääkärille, mutta sellaisen saamiseen menee toista viikkoa, joten ei muuta kuin pelaamaan, sillä se on ennenkin parantunut. Eikä se pelatessa hirmuisesti vaivannutkaan, ja kun hetken oli kävellyt, niin taas piti todeta, että liike auttaa.

Melkein kaikki väyläthän tuolla radalla ovat tällaiselle sadan metrin heittelijälle liian pitkiä, joten hyvin harvoin on pirkkomahdollisuuksia. Sain niitä pari silti jostain taiottua. Yritän muistella väylät, jos vaikka oppisin ne joskus.

12. Kapeasta kolosta aukealle, josta oikealle taittaen. Lämmitellessä kaikkia heitot aukkoon, nyt myyräntappajana lyhyeksi. Pahasti puskasta kakkosheitto, eikä siitä ollut mitään saumaa korille. +1 (Opto Ballista, Air Halo, Premium Jokeri)

13. Avaus vähän lyhyt, mutta aukealla. Kakkosheitto aukosta läpi, mutta ei ihan putille. +1 (Opto Ballista, Snow Ballista, Premium Jokeri)

14. Aukean yli vastamäkeen. Heitto oli aavistuksen matala, eikä kiivennyt korille asti. Puttilähäri silti. +1 (Opto Ballista Pro)

15. Kapeaan ja lyhyeen alamäkipilliin kiekko jäi hiukan näppiin, mutta pääsin alas asti. Ikävästi puu blokkasi putin. +1 (Opto Mercy)

16. Aukea 130m väylä, jossa oikealla OB. Varoin sitä heittämällä kevyen heiton vakaalla kiekolla 25 metriin. +1 (Opto Ballista Pro)

17. Alamäkiantsaan varoin vaan, ettei kiekko käännä liikaa OB:lle. Jäin turhan lyhyeksi. +1 (Gold Ballista)

18. Mäeltä toiselle mäelle reilu 100 metriä pieneen ylämäkeen. Lähti hiukan liian matalana, että olisi mennyt korille asti, mutta pääsin kokeilemaan haaralta ylämäkiputtia. Ei mennyt. +1 (Snow Ballista)

1. 120 metri alamäkiväylään voi tehdä vain yhden virheen, eli antaa kiekon kääntää yli oikealle OB:lle. Tein sen. Itse asiassa kiekko taisi lähteä vähän antsassakin, eikä ehtinyt ikinä tulla takaisin, kun heitto oli niin matala. +2 (Opto Ballista Pro)

2.  Tähän ässän muotoiseen väylään pitää heittää jyrkempi antsa kuin mitä silmä sanoo. Nyt en laittanut tarpeeksi, enkä heittänyt tarpeeksi kovaa. Feidi tikkuiseen metsään, josta rolleri kapeasta kolosta ulos. +2 (Opto Ballista, Premium Jokeri)

3. 75 metriä suoraan mandolle, jonka jälkeen saman verran vasemmalle, hiukan oikealle taittaen ylämäkeen. Avaus meni turhan suorana, kun yritin hysseä. Nyt jouduin laittamaan reippaasti antsaa kakkosheittoon. Onnistuin silti.  +1 (Opto Ballista Pro, Gold Ballista)

4. reilu 80 metrinen kapea loivasti vasemmalle kaartava väylä. Kiekko hipaisi oikean reunan puiden oksia ja jäi reilun kympin putille, pienen kumpareen päälle. Hankalasta asennosta oli vaikea putata, kun piti joku puukin vielä kiertää. Ei pirkkoa tänään tästä. +1 (Gold Compass)

5. Pitkä par viitonen. Alussa oikealla OB, joten varman päälle pieneen hysseen kiekko. Kakkosheitossa ei sitten tarvinnut varoa mitään, kiekkoa vaan pitkälle. Kolmosheitto kummun päälle lyhyelle putille, mutta voi voi… liian helppo pirkko oli tulossa, niin puttasin veltosti alarautaan. +1 (Opto Ballista Pro, Opto Ballista, Snow Ballista)

6. Muistin viime kerrasta, että ei kannata heittää oikealle kääntävää kiekko, sillä se kääntää liian aikaisin, eikä metsässä ole kiva olla. Siispä heitin vain suoran heiton, joka feidasi nätisti aukiolle. Siitä pääsi yrittämään jopa kakkosta sisään kevyellä antsanepillä.  +1 (Snow Ballista, Opto Mercy)

7. Pillisuora väylä. Halusin pysyä väylällä mahdollisimman pitkään, että saan varmistettua parin. Kovemmalla heitolla voisi päästä putille, mutta riskit puuosumaan kasvavat, enkä nyt halunnut sitä. Jäin vajaa 20 metriä korista, mutta ei voinut yrittää kakkosta, kun oli pari puuta välissä. +1. (Premium Laseri)

8. Avaus suorana niin että mando menee varmasti oikein. Sitten puuterineppi antsassa korille. Melkein eagle! +0 (Snow Ballista, Deputy)

9. Väylällä jossa ei ole väylää osuin puuhun. Kakkosheitoksi pujottelutehtävä ensin yhden puun vasemmalta puolelta, sitten pitää kiekko saada antsassa oikealle, että kiertää seuraavat puut, ja lopuksi palata vasemmalle. Onnistuin muuten hyvin, mutta heitto oli hiukan matala, ja olisin voinut heittää ehkä hiukan kovempaa. Nyt jäin pitkälle ylämäkiputille.  +0 (Opto Ballista, Linnoitus)

10. Kapea oikealle taittava väylä, jossa jään aina ensimmäiseen puuhun. Niin tänäänkin. Etenin vain rinteen alle. Nyt epäonnistuin myös kakkosheitossa, joka lähti liian matalana, ja käänsi maahan turhan aikaisin. +1 (Premium Stari, Deputy, Premiun Jokeri)

11. Radan huonoin väylä, jossa pitää varoa täysin turhaa mandoa. Suora väylä, jossa on satunnaisia puita ja risuja ja oksia luomassa tuurielementin mukaan peliin. Mando estämässä, ettei kukaan heitä metsään, missä ei ole muuta kuin puita? Heitto epäonnistui, ja oli menossa mandoa väärin, mutta oli niin lyhyt, ettei lentänyt sinne asti. Myyräkanta saattoi kärsiä. Kakkosheitto oli toivoton, sillä siitä kulmasta ei voinut heittää mandoa oikein osumatta johonkin puuhun. Nyt kimposin vasemmalle mörrimetsään, josta sain venytettyä itseni forelle, mutta osuin silti johonkin perkeleen risuun ja etenin vain viisi metriä. Bogiin loppui tämä päivä. +2 (Gold Compass, Ultrium Respecti, Gold Compass, Premium Jokeri)

Oli kaikesta seikkailusta huolimatta paljon parempi kierros kuin edellinen vierailu Montulla. +2 antoi Metrix-ratinkia 948. Käsittääkseni minulla on tuolla mahdollisuudet kyllä miinustulokseenkin.  Tätä kun kirjoittelin ylös, niin huomasin, että melkein pelkästään Ballistaa tuli heiteltyä. Eihän se ideaali kiekko ole metsäradalle, mutta jotenkin se vain tulee helposti kaivettua repusta käteen. Ehkä se vaikuttaa kun kaikki väylät ovat ylipitkiä.

takarivi:
Kun en saanut lääkäriaikaa, niin sain ajan fyssarille. Parempi niin, tuskin lääkärit mitään polvista ymmärtää. Tältä sain hyviä ohjeita siitä, miten voi vahvistaa sopivia lihaksia, niin että polvet pärjäisivät paremmin.  Vielä pitäisi jostain etsiä sopivan jäykkä jumppakuminauha ja sitten vielä viitsiä tehdä ohjeiden mukaan. Ensi viikon lopulle varattu lääkäriaika peruttiin.

Discordin fribapalstoilla joku kyseli heittoseuraa Peurunkaan, niin tuli mentyä sinne heti töiden jälkeen. Jalatkin olivat paremmassa kunnossa (kiitos eilisen kierroksen Vesalan Montulla) niin oli oikein mukava iltapäivälenkki.

Kierros alkoi mukavasti. Ykköselle pirkko, kakkoselle par, kolmoselle pirkko (pitkästä aikaa sain kiekon lentämään helposti korin tasalle, vaikka oli pieni vastatuulen poikanen), neloselle par. Vitosella tuli ensimmäinen virhe, kun en ottanut pöröä siitä. Kuutosella taas mainio par-pelastus hyvällä lähärillä puuavauksen jälkeen.

Ensimmäinen bogi tuli vasta ysiväylällä, kun suora alamäkiputteriheitto käänsi yli puihin, ja jatko oli liian vaikea.  10 par, 11 par, 12 par, 13 pirkko. Sitten takametsän pahin väylä, eli pitkä ja kapea par-nelonen. Harjoittelin kämmenavausta, mutta se jäi vähän vaisuksi. Puiden takaa upsi lähti vasemmalle ja osui puihin. Sitten hysseflippi ei flipannutkaan vaan painui väylän yli vasemman puolen pusikoihin, josta ei selvinnyt ihan yhdellä yrittämällä pois. Mitähän tuosta väylästä oikeasti tuli… mietitääs …seiska yhteensä. Oli melkoinen seikkailu. Kolmesti jouduin turvautumaan upsiin, ja niistä kahdessa en edes tiennyt/nähnyt missä suunnassa kori on.

Loppu oli sitten helppo, 15 pirkko, 16 par, 17 pirkko, 18 par, 19 par (ensimmäinen varsinainen puttimissi) ja 20 pirkko. En nyt jaksa laskea lopputulosta, kun en jaksanut pelatessakaan, mutta olisiko tuo jossain nollan tuntumassa. Ihan hyvä kierros.

Huomenna auton nokka suuntaakin sitten kohti Siilinjärveä. Jos pääsen sinne ajoissa, niin käyn ehkä vähän vilkaisemassa ratoja. Vanhan radan olen joskus takavuosina kiertänyt kerran tai kaksi, mutta tämä uudempi rata on täysin tuntematon. Käydään taas tuhoamassa ratingit, jos vaikka joskus vielä pääsisi takaisin amatööriksi, kun niille näyttää olevan enemmän kisoja tarjolla. :)

takarivi:
Siilinjärvellä. Perjantaina käytiin vanha rata läpi. Uudella radalla kävin vain vilkaisemassa pari kolme ensimmäistä väylää ihan vain kävelemällä, ilman kiekkoja.

Pelikirjaa tuli tehtyä, mutta en sitä pysty tähän laittamaan, sillä en muista väylien järjestystä tai numeroita. Luulen että saatan muistaa aina sitten kun olen tiillä. Toivottavasti… nykyisin tahtoo olla, että useimmiten en muista millä olen heittänyt tai suunnitellut heittävänäni… enkä sitä, että heitinkö vauhdin kassa vai paikaltaan. Kaikki vanhuuden vaivat eivät ole kropassa, minulla ainakin on myös vaikeuksia muistaa.

Kierros oli aika rankka, sillä kavereiden innoittamana tuli avattua useampia kiekkoja per väylä, ja kiekkojen etsiminen toi paljon lisää jalkatyötä. Kun saatiin urakka ohi, niin ei kyllä jaksettu uutta rataa lähteä kiertämään enää.  Painuin kämpille huilaamaan. Ei kuitenkaan kauaa tullut levättyä, kun lupauduin lähtemään Siilinjärven keskustan puistoradalle. Siellähän olikin oikein mainio 12-väyläinen rata. Toki tiit olivat sitä vanhan hyvän ajan metri kertaa metri –monttuja, mutta väylissä oli vaihtelua. Avausväylä jopa yli 170 metrin mittainen. Tuli vuoden ensimmäinen varsinainen uusi ratabongaus suoritettua.

Tänään lähtö vanhalla radalla klo 11. Illalla sitten uusi rata ja sunnuntaina finaalikierros vanhalla. Lähtöajat olivatkin suurin syy siihen miksi päätin tänne lähteä. Tiesi etukäteen, että ei tarvitse olla aamukahdeksalta metsän reunassa. Samasta syystä Puijo Open taitaa jäädä väliin. Siellä kun on sunnuntaina aamulähtö viisikymppisille.

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page

[*] Previous page