Täysillä päin puuta

[takarivi]

Pitkin syksyä olen valitellut, mutta nyt on aika laittaa sille piste. Kyynärpää on siinä kunnossa, että kiekkoihin en koske ennen kuin siitä on kipu hävinnyt. Ennen sattui vain, kun kättä suoristi. Nyt käsi oireilee jo koukistaessakin. Ei se näemmä parane, jos jatkaa samalla tavalla. Taidan pitää loppuvuoden taukoa. Tammikuussa on reissu Espanjaan, ja siellä olisi mukava pystyä pelaamaan.

Nyt täytyisi keksiä jotain muuta tekemistä vuoden synkimmän ajan yli pääsemiseksi. Jos vaikka viinakaupassa kävisi tai jotain. Ei pääsisi radalle, kun ei ole ajokunnossa. Kestääköhän käsi karjalanpiirakoiden ajelua? Ensi viikolla lupasin mennä piirakkatalkoisiin. Haruki Murakamilta on käännetty uusi kirja suomeksi. Sen lukemiseen saa yhden päivän menemään. Jos kaikki rahat ei menisi sähkölaskun maksuun, voisi ostaa pelitietokoneen… hmm... mitäs vielä…

Eilen kävin Suolahdessa ledeilemässä. Sinne on helppo mennä tästä mökiltä. Rata muuttui yllättävän haastavaksi, kun ei ollut kuin nämä pari ledikiekkoa, joilla olen Äänekoskella pelannut. Suolahdessa on enemmän väyliä, jotka kääntyvät oikealle. Äänekoskellahan niitä ei ole ainuttakaan. Siihen kun päälle se, ettei uskalla oikein kämmentäkään heittää, ja rystytkin puoliteholla, niin eihän siitä oikein mitään tullut.

Jyväskylän reikäpeliturnauksessa annoin luovutusvoiton. Peli oli jo sovittuna ensi lauantaiksi.

[takarivi]

Kun maas on hanki ja järvet jäässä… Hanki ei ole esteenä fribaamiselle, ei myöskään pimeys. Pidän muuten vaan taukoa ja lepuutan kättä. Vielä ei ole edistymisen merkkejä havaittavissa, mutta ei se myöskään ole mennyt pahemmaksi. Kyynärpää tuntuu usein juuri alkutalvesta menevän huonoksi. Jos muistan oikein.

Ostin vajaa viikko sitten ensi vuodelle lisenssin. Vielä ei näy PDGA:n sivulla, mutta jospa se joskus ilmestyisi. Tämä vuosi menikin ilman. Voisi olla hyvä aika katsoa taakse päin, miten kesä meni.

Syynä lisenssittömyyteen oli useita. Suurin syy oli luonnollisesti se, ettei huvittanut. Toinen syy, jonka tajusin oikeasti vasta kesällä, oli se, että näin jäi aikaa kaikkeen muuhun, mikä oli edellisinä kesinä jäänyt vähiin. Lähinnä tämä muu oli sitä, että pystyi lupaamaan asioita katsomatta kalenteria. Kolmas syy oli se, että yritin tällä ratkaisulla hankkia hiukan lisää virtaa vuodelle 2023 kun pääsen ensimmäistä kertaa pelaamaan sarjassa, jossa ei ole itseä nuorempia mukana. Talvella tulee 60 vuotta täyteen. Viisikymppisenähän en vielä lajia harrastanut. Voisi oikeasti kokeilla miten pärjää.

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle. Vielä en tiedä kuinka paljon haluan panostaa fribaan ensi vuonna. Olen kyllä sanonut sukulaisille, että ensi kesänä voi olla, etten ole tavoitettavissa yhtä paljon. Katsotaan, millaisia kilpailuita on tarjolla, ja mihin vuodenaikaan. Toki Tyyneen saisi varmaan jo rahansa työntää, mutta enpäs hätäile senkään kanssa.

Kuluvana vuonna pelasin joka tapauksessa frisbeegolfia varmaan yhtä paljon kuin ennenkin. En vain kiertänyt kisoissa. Pelattiin paikallisia viikkokisoja, tai sitten vain kavereiden kanssa milloin missäkin. Ajatuksena ennen tätä vuotta oli, että olisin treenannut tekniikkaa paremmaksi, mutta eihän siinä niin käynyt. Entistä vähemmän tuli treenattua. Olisinko vain kerran tai kahdesti mennyt jollekin kentälle sillä ajatuksella. Mielessäni olen kyllä kiinnittänyt huomiota siihen, miten kiekkoa heitän. Se on muuttanut jotain tekniikassa, sillä nyt kiekot lentävät lyhyemmälle kuin ennen. Jotenkin on jarrut päällä. Heittäessä ei pitäisi ajatella.

Tuloksellisesti vuosi on mennyt hyvin. Muutahan ei oikein voi verrata, mutta Metrix kertoo jotain osviittaa. Siihenkään ei toki voi kovin vankasti tukeutua. Puttaaminen on ollut parempaa, ja heitot ehkä hiukan tarkempia. Heittomitta on ollut huonompaa, mutta jossainhan ikä näkyy, se on selvä. Metrixistä jos katson ratingit, niin tänä vuonna on ollut paljon tasaisempaa. Rating pyörinyt 950 tienoilla, kun se aiempina vuosina on ollut lähempänä 900, välillä jopa alle. Tässä täytyy muistaa se, että nyt olen pelannut lähinnä tutuilla radoilla, kun taas PDGA-kisoja olen usein käynyt pelaamassa sokkona, jolloin tuloksetkin ovat hiukan vaihtelevampia. Vasta isommissa kisoissa näkee, onko tapahtunut kehitystä vai taantumista.

Joko alkaisin miettiä ensi kautta oikeasti? En kyllä tiedä. Mitä edes on tarjolla? SM-kisat joo, mutta ne ei hirmuisesti houkuttele. Ensinnäkään en ole päässyt SM-kisoihin kuin yhden kerran urallani, ja sekin peruutuspaikan kautta. Eikä ole mitenkään sanottua, että pääsisin nytkään. Mikä lie tulee olemaan rating-raja, ja mikä tulee olemaan oma rating? Vähän mennyt maku niistä kisoista, kun ei ole päässyt mukaan silloin kun halusi, niin ei sitten oikein huvitakaan, vaikka nyt saattaisi olla saumat. Happamia, sanoi kettu.


Pro Tourilla kävin ennen joka vuosi ainakin yhden kisan pelaamassa. Niissä oli mukava tunnelma, kun oli isojen starojen kanssa samoissa kisoissa samalla radalla, ja jälkeen päin voi katsella hyvin tuotettua youtubea kisoista, joissa itsekin on ollut mukana. Nyt sitten on nämä pappatourit, mutta enpä tiedä onko se sama asia. Ehkä ei ole. Pitää harkita mihin lähtee mukaan.

Sitten tietenkin erilliskisoja siellä ja täällä. Jossain on ikäluokat otettu huomioon, jossain ollaan sitä mieltä, että elämä loppuu 40 kohdalla, tai sitten järjestetään vain amatööreille. Se on toki järjestäjille edullisempaa, kun ei tarvitse palkintoihin jakaa rahaa. Näistä pitää sitten keväämmällä päättää mitä tekee, kunhan kisoja alkaa ilmestyä kalenteriin.  Eli ei mennä vielä asioiden edelle!

Tavoitteita en aseta tulevalle kaudelle. Tai asetan yhden. Yritän pitää paikat kunnossa.

[Ari]

Hyviä pohdintoja.

SM-kisoissa näkyy varmaan tulevaisuudessakin lajin kasvu. Nyt kun kisat ovat melkein etelässä niin varmastikaan viime vuoden rating-rajat tuskin pienenevät.

Itsellä on isommista kisoista paljolti samantyyppisiä ajatuksia. Isommissa kisoissa on isompien kisojen tunnelmaa ja siinä on jotain kiehtovaa, toisaalta taas kehitys kehittyy ja on ihan oikein etten enää joka paikkaan pääse edes maksumieheksi.

Masteritourin osalta olisi huikeaa jos päätettäisiin alkaa siihen panostamaan niin, että saataisiin siitä aikuisten protour. Kiertue jolla olisi sellainen status että se halutaan voittaa ja ollaan valmiita panostamaan siihen osallistumiseen. Toivotaan, että tulevaisuus tuo meille tuollaisen kiertueen.

Toivottavasti saat käden kuntoon niin on helpompaa nautiskella harrastuksesta ja elämästäkin.

[takarivi]

SM-kisoissa näkyy varmaan tulevaisuudessakin lajin kasvu. Nyt kun kisat ovat melkein etelässä niin varmastikaan viime vuoden rating-rajat tuskin pienenevät.

Ei varmasti pienene. Kyse on vain siitä kuinka paljon ne nousevat. Voi tehdä suurenkin harppauksen.
 
Piti oikein alkaa tutkia tilastoja miten pienellä ratingilla on pappasarjoissa takavuosina päässyt mukaan SM-kisoihin.

50v
2017 Hyvinkää 848 (itsellä ilmoittautuessa 840, kesällä 873)
2018 Joensuu 873, se olin minä, sain villin kortin. (kesällä 903)
2019 Nummela 897 (itsellä 903 ei riittänyt villiin korttiin, kesällä 908)
2020 Turku 896 (itsellä 894, kesällä 916)
2021 Heinola 926 (itsellä 911, kesällä 922)
2022 Oulu 926 (Itsellä ei ratingia eikä lisenssiä. 915 viimeisin)

60v
2017 833 pelaajien keskiarvo 877
2018 840 pelaajien keskiarvo 865
2019 854 pelaajien keskiarvo 877
2020 838 pelaajien keskiarvo 885
2021 871 pelaajien keskiarvo 900
2022 866 pelaajien keskiarvo 903

Tuota kun hetken tuijottaa, niin ei voi välttyä ajatukselta, että olen selkeästi aloittanut lajin vuoden liian myöhään. Valitettavasti silloin en voinut aloittaa kun oli käsi paketissa ja kieräjäkalvosin palasina.
Miltei joka vuosi olen kesän aikana nostanut ratingin sellaiseksi, että sillä olisi päässyt kisoihin mukaan, mutta kun ilmoittautuminen on ollut keväällä, niin on täyttynyt yrittää edellisvuoden ratingeilla.

Voihan olla, että ensi vuonna Valkeakoskella on jo tupa täynnä reilusti yli 900 heittäjiä, mutta veikkaisin silti, että joku 890 riittäisi kuusikymppisillä. Nyt vain jos en pelaa yhtään kisaa ennen ilmoittautumista, niin etten pudota ratingiani (915 näyttäisi olevan), niin pitäisi kyllä päästä mukaan. Jos haluan. Kuten jo aiemmin sanoin, niin olin niin monta vuotta aivan rajoilla, mutta en silti päässyt, että tuli vähän sellainen pitäkää tunkkinne -fiilis.

Huomasin, että SM-kalenteri oli julkaistu, ja nämä seniilikisat on jo toukokuun puolivälissä. Sillä tuota aloin tutkia tarkemmin, että haluanko alkaa lomaa siihen suunnitella vai en. Harkitaan sitä rauhassa. Toki kesällähän lomaa mieluiten pitäisi, mutta se ei ole minun päätettävissä, milloin kisat järjestetään. Loman voin saada onneksi järjestymään jos niin haluan.

[takarivi]

Ei ole käsi vielä kunnossa, mutta tuli käytyä joulupäivänä Äänekoskella kisailemassa. Syitä moiseen käytökseen on useita, ei vähiten se, että päätä on särkenyt jo muutaman viikon (kofeeinin vieroitusoireet kuulemma poistuvat parissa päivässä, HAH!). Reippailu ulkoilmassa on parempi lääke kuin sohvalla Netflixin katsominen.

Lämmittelyheitoissa käsi ei ollut kipeä. Vasta kun pelissä tuli pari pidempää puttia, niin kipu alkoi. Ei kuitenkaan niin pahana kuin se oli kolme viikkoa sitten kun edellisen kerran olin heittämässä.

Aloitin tuplabogilla. Ensimmäinen kisaheitto vastatuuleen tuli revittyä liikaa, ja kiekko painui oikealle OB:lle. Loppupeli oli sitten tasaisempaa. Vain yksi birdie. Se on liian vähän. En kuitenkaan ollut lintumetsällä, vaan ulkoilemassa, joten ei harmita.

Tuli samalla testattua kestääkö käsi pelaamista. Kolmen viikon päästä olisi Mijaksen rata odottamassa. Näyttäisi siltä, että muutaman kiekon voi ottaa mukaan, jos vaikka hyvinkin kykenisi jonkun kierroksen pelaamaan.

[takarivi]

Hiukan taitaa olla poltetta päästä pelaamaan, kun jo uniinkin tulee kiekonheitto. Olin kisassa mukana ennestään tuntemattomalla radalla. Ensimmäinen väylä oli noin viisi metriä pitkä. Tiimatolla oli tuoli, jolla voi istua. Istuin siihen, ja heitin korin ali, niin että kiekko upposi johonkin lampeen. Nousin sitten seisomaan ja laitoin turboputilla kiekon koriin. Toinen väylä oli sitten vähän pidempi, mutta siinäkin ensimmäinen heitto lensi johonkin vesiesteeseen. Kolmas väylä oli sitten jo niin mielenkiintoinen, että sen jälkeen heräsin. Siinä pelattiin sisätiloissa, ilmeisesti jossain ostoskeskuksessa tai ravintolassa. Ihmisiä kulki jatkuvasti väylällä, ja piti odottaa sellaista hetkeä, että oli edes hiukan turvallista pelata. Heitettiin yhdesä hallista parioven läpi toisen tilaan. Tuskailin sitä ettei voi mitenkään heittää kun koko ajan tuli tai meni ihmisiä eteen. Joskus on vähän samanlainen olo kun yrittää kotipihasta päästä aamulla Laajavuorentielle kääntymään, ja autoja tulee oikelta ja vasemmalta, ja jos pieni rako sattuisikin niissä, niin silloin joku kävelee koiran kanssa eteen jalkakäytävää pitkin. Kuulemma näiden väylien jälkeen oikeat haasteet radalla olivat vasta alkamassa, mutta ne jäivät kokematta koska jouduin denffaamaan sen takia, että heräsin unesta.

Taas on käsi sen verran parantunut, että normaali koukistaminen ei enää satu, ja ojentaminenkin vasta jos ojentaa aivan suoraksi. En silti mene pelaamaan. Tämän vuoden heitot on heitetty. Korkeintaan unissani.

[takarivi]

Uutta vuotta odotellessa hiukan tilastotietoa vuodesta 2022. Kaikki tiedot kaivettu Metrixistä. Mukana luonnollisesti vain ne, jotka näkyvät kohdassa Minun kilpailut, joten joitain parikisoja, skinimatseja yms. sieltä puuttuu.

Pelasin yhteensä 162 Metrixiin kirjattua kierrosta. Vähiten kierroksia tuli helmikuussa (3) ja joulukuussa(1). Suurimmat kierrosmäärät osuivat kesäkuulle (26) ja yllättäen marraskuulle (21). Ei ihme, että käsi hajosi marraskuussa. Heinäkuussa pelasin vain 12 kierrosta. Eli onko näin, että jos jossain kuussa pelaa enemmän kuin normaalisti, niin seuraava kuukausi on sitten todella hiljainen?

Radoista kiersin ahkerimmin Äänekosken talvirataa (41), sitten Peurunka (21), Suolahti (17) ja Äänekosken liikuntapuisto (15). Pisimmät pelireissut olivat Siilinjärvi, Mikkeli ja Tampere. Kilometrin päästä kotoa on Jyväskylässä Laajiksen rata, siellä kävin vain kolme kertaa. Jyväskylän muut radat: Hiiska (5), Keljonkangas (4), Tikkakoski (4), Vesalan Monttu (3) ja Viherlandia (5).

Pelaajamäärä kierroksilla on ollut keskimäärin 18,4 pelaajaa.

Metrixistä on hankala löytää tarkkaa tietoa ratingeista, mutta silmämääräisesti tarkasteltuna rating on pyörinyt 930 ja 960 välillä. Suurimmillaan se oli keväällä huhtikuun lopussa (971) ja alimmillaan heinäkuun lopussa (925). Vertailun vuoksi edellisvuoden tilastoista sen verran, että loppukesästä 2021 Metrix-rating oli 886. Ei ihme, että silloin päätin pitää välivuoden isommista kisoista ja hakea hukattua motivaatiota jostain muualta.

Muuta en taida saada kaivettua. Onhan tuota tuossakin. Hyvää tulevaa vuotta kaikille!

[takarivi]

No niin, vuosi 2023 on korkattu. Äänekosken talviradalla oli haastavat olosuhteet, sillä tuuli pyöri  milloin mistäkin suunnasta. Lisäksi pakkaset tekivät väylistä kovia, ja kiekot skippailivat hyvin herkästi. Muuten olosuhteet olivat Äänekosken tapaan jälleen täydelliset.

Käsi kesti alkuun oikein hyvin. Sitten jouduin pari kertaa puttaamaan kaukaa, ja siitä ei kyynärpää tykkää yhtään. Tein itsekseni siinä pientä diagnoosia, ja luulen että kyseessä on limapussin tulehdus.  Googlen mukaan vaivan pitäisi hellittää itsekseen parissa viikossa. Kuukausi on mennyt, eikä vielä ole parannusta näkyvissä. Pitää ehkä aamulla soitella tohtorille. Jos saisi vaikka kortisonipiikin tai jotain.

Peli meni heikosti. Huomaa ettei ole tullut heiteltyä viikkoihin. Lisäksi otin hyllystä mukaan kiekkoja, joita olen heittänyt viimeksi vuosi sitten. Oli sellaista opettelua. Lopussa tosin sain kolmelle viimeiselle väylälle erinomaiset heitot ja pääti kierroksen kahteen birdieen ja viimeisellä väylällä vastatuuliputti alarautaan. Lopputulpos +8 ja Metrix alle 900. Tästä on hyvä jatkaa vuotta.

Voi olla että seuraavan kerran kosken kiekkoihin vasta Espanjassa. Siihen on aikaa alle kaksi viikkoa. Ensi viikonloppuna ei ole autoa käytössä niin sekin taitaa menä huilin merkeissä.

Vuoden ensimmäisen kisailmoittautumisenkin tein. Laitoin itseni Mijaksen Spring Opener Endingiin viikko Spring Openerin jälkeen. Sinne on pari kaveria lähdössä niin katsotaan jos pystyisin lähtemään mukaan. Poistan ilmon jos käsi ei ole hyvässä pelikunnossa vielä maaliskuussa.

[takarivi]

Etelän lämmössä Mijaksessa. Käsi kestää pelata! Toki varon sitä koko ajan ja puttaan koukkukädellä, mutta on se parempi kuin ei mitään.

Maanantaina kävin lääkärillä näyttämässä kättä. Ei piikittänyt kortisonia. Passitti röntgeniin. Sielläkin kävin ennen reissua, mutta soittoaika on vasta matkan jälkeen, joten en vielä tiedä mitä jatkossa. Kuulemma saattaa olla jotain puukotettavaa. Ei kieltänyt pelaamista ja toivotti hyviä heittoja.

Eilen pelasin puoli kierrosra sinistä. +2 etuysi. Sitten loppui voimat. Oli pitkä matka takana ja herätys keskiyöllä.

Tänään sitten kierros punaista. Aika nihkeää oli. Kolme bogia on aivan liikaa. -2 lopputulos. Jaksoin kuitenkin koko kierroksen, vaikka kunto on romahtanut kotisohvalla kättä lepuuttaessa. Olen siis tyytyväinen.

Huomenna olisi tarkoitus puristaa sininen läpi. Sunnuntaina se pelataan viikkokisoissa.

[takarivi]

Aamulla Mijaksen sininen. Muuten kohtalaista, mutta kolmosväylällä katastrofi. Avaus puuhun ja kakkosheitto siihen samaan puuhun. Triplabogi. Aamusta oli vähän kankea olo heitellä. Lopputulos +9. Sitä lähdetään parantamaan sunnuntain viikkokisoissa.

Pienen huilin ja välipalan jälkeen sitten punaisen radan kimppuun. Se lähti liikkeelle paljon paremmin. Olisinko ollut etuysin jälkeen -6:ssa. Olinkin, ja 10 väylän jälkeen -7. Muuten kierros meni hyvin, mutta otin sitten yhden triplabogin tällekin kierrokselle kun en halunnut seiftata bogia. Halusin säilyttää bogey freen. Kuolemanputti korin yli rotkoon. Lopputulos -5. Lopussa oli takki tyhjä.

Pienen virkistystauon jälkeen lähdettiin vielä pelaamaan 9 väylän skinimatsi. Täytyy myöntää että tuntuu vanhan jäsenissä tällainen kiipeily. Sen sijaan käsi on toiminut. Varsinkin kun ilma lämpeni päivällä niin uskalsi heittää ilman pelkoa että kyynärpää ei kestäisi. Vain parissa pitkässä putissa tuli jotain tuntemusta. Tämä reissu on ollut menestys.

[takarivi]

Eilinen urakointi otti koville. Illalla en meinannut päästä sohvalta ylös. Tänään päätinkin pelata vain sinisen viikkokisan.

Ennen kisaa kyynärpää tuntui ikävältä, ja lämmittelyputit jäivät aivan muutamaan. Heittoja en halunnut tehdä yhtään ylimääräistä. Kylmiltään siis kisaan.

Todella reipas tuuli. Heti avausväylä kertoi missä mennään. Kiekko kippasi alkumatkasta. Hysselähärin tuuli vei korin taakse montun pohjalle. 4 metrin puttineppi korille ja rollit 30 metriä alamäkeen. Tuplabogilla liikkeelle.

Kun päivä ja käsi lämpenivät, ei kyynärpää enää vaivannut. Kunto vain loppui kesken. Oli kova nälkä, ja pieneen olkalaukkuun ei mahtunut kuin puoli litraa vettä. Jalat aivan hapoilla.  Selviytymistaistelua kierros loppuun ja +11 lopputulos. Ei hurraamista. Metrix rating alle 900. Mutta oli kyllä mielenkiintoinen tuulikin!

[takarivi]

Maanantaina ahkeroitiin ensin sininen, ja sen jälkeen punainen rata. Tuuli oli vaihtelevaa, ja pyöri mäkien välissä oikukkaasti.

Ihmeen nopeasti kunto kasvaa kun tekee jotain. Nyt ei ollut mitään vaikeuksia jaksaa kahta kierrosta.

Tuloksellisesti peli sujuu huonommin. Itse asiassa jokainen kierros sinistä on ollut heikompi kuin edellinen. Hassu juttu, mutta olen törmännyt ilmiöön joskus aiemminkin. Kun rata muuttuu tutummaksi, siihen ei tule keskityttyä riittävästi, mutta se ei ole vielä kuitenkaan niin tuttu, että menisi rutiinilla.

Alan pikku hiljaa uskaltaa käyttää myös forea ilman että pelkään liikaa käden puolesta.

[takarivi]

Viimeiset heitot tällä erää takana Mijasin radalla. Huomisaamuna kotimatkalle.

Sama trendi jatkui: peli vain huononee. Eilisen huilipäivän jälkeen olisi kuvitellut että nyt kulkee hyvin, mutta ei se niin mennyt.

Pelattiin heti aikaisin aamusta punainen rata.  Tulos oli hävyttömän huono. Olin aivan kohmeessa kun kiipesin bussipysäkiltä radalle. En voinut ottaa mukaan lämpimiä vaatteita, sillä pelaan täällä vain pienellä olkalaukulla. Päivällä olisi tullut liian kuuma, joten pellässä t-paidassa mentiin. Kylmässä ja erittäin tuulisessa ilmassa sormet olivat kuivat ja liukkaat. Ei onnistunut draivit eikä putit.

Iltapäivällä sitten parikisaa edelleen punaisella radalla. Muutama hyvä heitto. Väylällä 14 hysse alarautaan. Spotteri sanoi että 3cm päässä holarista. Itse en nähnyt kun kori on mutkan takana 94 metrin päässä.

Viikko on nyt siis takana. Se meni äkkiä. Tuli pelattua paljon ja oli hauskaa ja antoisaa. Pelkäsin ettei käsi kestä, mutta se oli turha pelko. Kylmät tuulet alkoivat puhaltaa loppuviikosta. Se voi osaltaan selittää huonontunutta tuloskehitystä. Kroppa on myös monesta paikasta jumissa. Silti kunto on kohentunut viikossa. Sanoisin että kokonaisuutena täyden kympin matka.

[Ari]

Mitäs tykkäät noista Mijasin radoista?

[takarivi]

Mitäs tykkäät noista Mijasin radoista?

Nyt laitoit kysymyksen, johon voi vastata lyhyesti tai pitkästi. Lyhyt vastaus vaatisi enemmän aikaa miettiä, joten vastaan pitkästi.

Maastohan on joka tapauksessa kivinen ja täynnä piikkipensaita, mutta niiden kanssa kyllä pärjää. Hermot menee aina välillä kun etsii kiekkoa, jonka tuuli on vienyt näkymättömiin.  Tällaiselle metsien miehelle tuuli on ehkä se pahin elementti, mutta harjoitus tekee mestarin. Jos pitäisi yleisarvosana antaa niin olisiko se sellainen seiska? Mielenkiintoisia väyliä, jotka paikoitellen toistavat itseään. Fyysisesti raskas, mutta jos pidetään lajia urheiluna, niin eihän se ole negatiivinen asia.

Punainen

1. Perushysse puun takaa. Pakkopirkko
2. Erittäin haastava ja mielenkiintoinen väylä, jonka voi munata monella tavalla. Haenko haamuheittoa korille asti, vai seiftaanko mutkaan?
3. Sinänsä tylsä väylä muuttuu mielenkiintoiseksi kovalla tuulella. Käsi ei riitä korille, mutta kolmonen pitäisi olla aina tehtävissä.
4. Kaikkein jännin väylä, koska mäellä tuulee aina. Rystyhysse Jokerilla on määrämittainen, mutta oikealla puolella rinne on jyrkempi, ja korille jääminen todella vaikeaa. Liian korkean heiton tuuli vie minne tahtoo.
5. Jos vain käsi riittäisi… nyt parhaat avaukset ovat niitä, jotka feidaavat liian aikaisin, sillä alhaalta on helpohko jatkaa korille, jos ei sitten jää ikävästi puun taakse.
6. Suoraan alas jyrkkää mäkeä. Hurjalla vastatuulella täytyy heiton olla todella hyvä. Valitettavasti en juurikaan ole päässyt korille asti.
7. Melko tylsä suora väylä. Kaksi heittoa meikäläiseltä. Onnistuneen avauksen jälkeen Jokerilla helppo lähestyminen.
8. Tähän on käytännössä pakko heittää forea. Jos se kippaa, ei kiekkoa näe enää koskaan.
9. Erittäin hyvä väylä rotkon yli. Taitaa olla aavistuksen ylämäkeen. Pitää vielä puitakin väistellä, jos haluaa nostolle. Kerran onnistuin viime viikolla.
10. Avaus millä vaan, mutta jatkoheitto on tehtävä kämmenellä. Vaatii rohkeutta ja kontrollia, että pysyy oikealla tasanteella.
11. Yllättävän vaikea putteriantsa, sillä tuuli on joka päivä erilainen. Kämmenhysse toimisi paremmin. Lyhyt, mutta haastava.
12. Erinomaisen vaikea matala heitto ylämäkeen. Kun jyvän löytää, se ei ole vaikeaa, mutta jos ei ole sihti kohdallaan, niin ei pirkkoa.
13. Alamäkiliidättelyä, jossa pitää ottaa huomioon myös isot puut oikealla. Parhaan avauksen sain kipolle, kun laitoin vakaahkon kiekon pieneen antsaan, josta se feidasi mukille. Isommalla kädellä toki hysse puiden yli, jos tuuli suo. Ei ole isoa kättä minulla.
14. Vajaa 100 metrin hysse näkymättömiin mutkan taakse kapealle tasanteelle. Helpompi kuin luulisi. Samana päivänä itse heitin alarautaan, ja kaveri nakkasi ketjuista ulos.
15. Suora putteriheitto alamäkeen. Isot puut vain helpottavat heittoa, sillä ne pudottavat epäonnistuneet heitot korin viereen. No...on tässä nähty pahoja virheitäkin.
16. Jatkoa sarjaan ”missä kori on?”. Voi avata suorana, tietä pitkin, tai sitten liidättää koko mäen oikealta puolelta alas rotkoon. Viimeinen vaihtoehto on ehkä helpoimpia, sillä sieltä yleensä pystyy jatkamaan aina korille.
17. Siinä rajoilla saako korille, jos tuuli ei ole suotuisa. Pitää hallita kiekko, vaikka heitto onkin aika suoraviivainen ja esteetön.
18. Sama heitto kuin edelliselle väylälle. Nyt siitä vain pitää vielä jatkaa kakkosheitto korille.

Punaista rataa pitäisin sellaisen hyvän mielen ratana, sillä siinä on hyvin vähän esteitä. Muutama paikka on hukata kiekko piikkipuskiin, mutta pirkot on helposti otettavissa. Kiipeilemistä on, mutta rata ei ole liian raskas. Ei kannata pelata ammattilaisten kanssa, sillä pitkät heittopituudet tekevät radasta heille liian helpon, ja ei voi olla vertaamatta niitä omiin heittoihin…

Sininen

1. Voi heittää suoran heiton, tai sitten antsan ennen puita. Väylä on kulunut ehkä liian avoimeksi puun kohdalta, joten kolmosen voi pelata myös heittämällä vain vähän sinne päin.
2. Jos ei tuule, voi korille mennä melkein millä heitolla vain, kunhan ei heitä liian pitkäksi. Myrskytuulella arpapeliä.
3. Pitkää antsaa lähtöön. Ongelmana on sisäkurvissa olevat puut, jotka pitää kiertää, tai heittää yli. Jos heittää yli, kiekko saattaa lähteä liian korkeana ja feidata ennen aikojaan.
4. Alamäkiheitto puiden sekaan. Feidillä tielle OB:lle. Jos kääntää yli, ei sekään ole hyvä.
5. Suoraviivainen heitto loivaan alamäkeen. Varma kolmonen, jos pysyy väylällä.
6. Rotkon yli rinteeseen. Väylä vaatii kämmenheittoa, mutta suorahkolla rystyheitollakin voi jäädä putille.
7. Kahden triplamandon kikkailuväylä. Avauksen voi heittää mandosta väärin, vapautusalueelle jyrkkään piikkipuskarinteeseen, liian pitkäksi rotkoon, tai sitten seiftisti dropparin tuntumaan. Itse kokeilin rollereita huonolla menestyksellä.
8. Antsaa pitkähköön ja kapeaan ränniin. Ei mitenkään liian helppoa.
9. Lyhyt ja suora väylä, jossa kori näkyvissä. Ei se silti meinaa mennä perille. Pieni ylämäki. Pitäisi osata heittää suora heitto riittävän kovaa.
10. Taas rotkon yli. Suora heitto. Korin vieressä iso puu vartioi lähestymistä oikealta. Pitää taas kerran osata lukea tuulta.
11. 78 metrin väylä, joka tahtoi jäädä aina lyhyeksi. Nimittäin jos heittää hysseä, se jää oikealla olevaan isoon puuhun.
12. Kiva väylä jos tykkää kiipeillä rinnettä ylös ja alas. Vastatuuleen Jokeri jäi vähän lyhyeksi. Takaoikealta tuuli vei pitkäksi. Sieltä alhaalta on todella pitkä matka heittää takaisin ylös korille.
13. Pitkä ja avoin väylä. 165 metrin par 3. Ei pirkkoa meikäläisen kädellä, mutta par melko helppo.
14. Saariväylä. Todella hankala saada kiekko jäämään saareen tuulessa. Ja vaikka saisikin, ei silti välttämättä halua yrittää putata sisään, sillä kori on rinteessä, ja rolli vie OB:lle.
15. Hysseheitto pieneen alamäkeen 100 metriä. Hukkasin Defenderin kun heitin sen 25 metriä pitkäksi sellaiseen piikkipuskakeskittymään, ettei sinne ole mitään asiaa ilman kaivinkonetta tai muuta järeämpää kalustoa.
16. Muistan kun tätä väylää suunniteltiin kolme vuotta sitten. Vaihtoehtona oli että tii olisi ollut kauempana mutkan takana, jolloin avaus olisi pitänyt heittää antsalla ylämäkeen sokkona. Se olisi ollut par 4, jolloin kori olisi vielä viety aivan huipulle. Olisikohan kiekkojan hukkaamisen pelko sitten ollut lopullinen syy siihen, että väylä typistettiin lyhemmäks. No, nykyisellään minun kädelle helpohko kolmonen, ja aivan liian pitkä että jaksaisin ylämäkeen heittää korille asti.
17. Vaihteeksi alamäkeen. Korille voin päästä jos tuulet on suotuisat ja osaan valita oikean kiekon.
18. Kaksi pitkää heittoa ennen lähäriä korille.

Sininen rata on alun perinkin suunniteltu haastavammaksi kuin punainen. On käytetty alueen vähät puustot maksimaalisesti hyväksi, että on saatu enemmän tarkkuutta vaativia väyliä. Alkupää on ehkä enemmän sellainen, kun taas loppupään väylät ovat pitkiä heittoja vaativia. Ja kovaa kuntoa, että jaksaa kiipeillä.